Vanhusten yksinäisyys tappaa. Miksi vanhuksia ei oteta enemmän mukaan perheiden elämään. Linkki

Vierailija kirjoitti:

Joku monella kommentilla selitti ettei iäkkään, etenkään sotien jälkeen syntyneen , ajatuksilla ja puheilla ole mitään merkitystä.  Hänen tulee kuunnella työikäisten tärkeitä juttuja ja pitää nokka tukossa.oppia niistä uusia asioita ja kehittyä henkisesti.

Jostain syystä monella iäkkäällä on halu kertoa kaikki omat, suvun, naapureiden ja tuttujen sairaudet kaikille vaikka kuuntelijaa ei kiinnosta ollenkaan. Minusta on muutenkin tahditonta ruveta levittelemään toisten terveysasioita ympäri kyliä. Anopilla on tuota vikaa, mutta vaihdan heti aiheen toiseen. Ei minua kiinnosta yhtään, jos Meikäläisen Maija-Matti kävi lääkärissä närästyksen vuoksi ja ja ja.

Yksi hyvä esimerkki löytyy Mummola-elokuvasta. Sitä teki ihan pahaa katsoa.

Vähänkö täällä vauvalla työikäiset vatvoo sairauksia.  Kun äiti/työkaveri/sisar.  Tai lihavuutta.  Tai työpaikoilla kohkata työkavereiden asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeestiko te keski-ikäiset haluatte vielä selvittää asianne kuin kotona asuva nuori sille yli 90 v rollaattorimummolle ja syyttelette häntä  kun ei tue teitä ja ole kiinnostunut?

 

Ne yli 90-vuotiaan rollaattorimummon asiat on tismalleen yhtä kiinnostavia. Jos hän kertoo lapselleen, miten oli mukava taksikuski, niin miksei hän halua kuulla, kun lapsi kertoo hänelle saman asian?

 

 

 

Toivottavasti muistat ohjeesi ja käyttäytymissääntösi kun itse olet 90 ja voimasi jo heikentyneet.  Epäitsekäs toisia huomioiva kuten nytkin olet.

Hetkinen... miten sama asian kertominen eroaa siitä minkä ikäinen kertoja on? Jos ysikymppinen pitää mukavista taksikuskeista, niin miksei hän halua kuulla, kun aikuinen lapsi kertoo samaa?

Kysy siltä äidiltäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeestiko te keski-ikäiset haluatte vielä selvittää asianne kuin kotona asuva nuori sille yli 90 v rollaattorimummolle ja syyttelette häntä  kun ei tue teitä ja ole kiinnostunut?

 

Ne yli 90-vuotiaan rollaattorimummon asiat on tismalleen yhtä kiinnostavia. Jos hän kertoo lapselleen, miten oli mukava taksikuski, niin miksei hän halua kuulla, kun lapsi kertoo hänelle saman asian?

 

 

 

Toivottavasti muistat ohjeesi ja käyttäytymissääntösi kun itse olet 90 ja voimasi jo heikentyneet.  Epäitsekäs toisia huomioiva kuten nytkin olet.

Hetkinen... miten sama asian kertominen eroaa siitä minkä ikäinen kertoja on? Jos ysikymppinen pitää mukavista taksikuskeista, niin miksei hän halua kuulla, kun aikuinen lapsi kertoo samaa?

Tylsää on aikuisenkin elämä jos kahteen viikkoon ainut ihmiskontakti ruuan tuojan ja dosetin täyttäjän lisäksi on taksikuski. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhusten tulisi kuunnella lapsiaan mutta mitään eivät saisi sanoa.

Aamulla silmäilin keskustelua missä 50- vuotiaat haukkuivat äitejään ja anoppejaan.  Aina se on eri mieltä ja neuvoo.

. 

Olethan muistanut ohjeistaa miniöille kesäverhojen vaihdot ja mansikoiden pakastukset? Mansikat tietenkin itse poimien, ei mitään valmiita laatkoita. Sitten onkin mustikka-aika ja viinimarjapensaiden tyhjennys ja mehujen keitto. Syksyllä sitten sienten ja mustikkaan.

Jos miniä höpisee jotain punkeista, niin sanot ettei niistä ollut 80-lubullakaan mitään haittaa, pyörivät omissa porukoissaan 😎

Voi olla noinkin muttei koske minua.  Miniäni ovat fiksumpia kuin minä ja käyvät kasaamassa luomupelloilta mansikat.  Minulla ei

Ohjeistuslista ei liity pelkästään vanhuksiin. Äitini ohjeisti jo ollessaan itse vasta 50+ iässä. Oma anoppini oli niin fiksu ettei ohjeistanut minkään ikäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku monella kommentilla selitti ettei iäkkään, etenkään sotien jälkeen syntyneen , ajatuksilla ja puheilla ole mitään merkitystä.  Hänen tulee kuunnella työikäisten tärkeitä juttuja ja pitää nokka tukossa.oppia niistä uusia asioita ja kehittyä henkisesti.

Jostain syystä monella iäkkäällä on halu kertoa kaikki omat, suvun, naapureiden ja tuttujen sairaudet kaikille vaikka kuuntelijaa ei kiinnosta ollenkaan. Minusta on muutenkin tahditonta ruveta levittelemään toisten terveysasioita ympäri kyliä. Anopilla on tuota vikaa, mutta vaihdan heti aiheen toiseen. Ei minua kiinnosta yhtään, jos Meikäläisen Maija-Matti kävi lääkärissä närästyksen vuoksi ja ja ja.

Yksi hyvä esimerkki löytyy Mummola-elokuvasta. Sitä teki ihan pahaa katsoa.

 

 

 

Vähänkö täällä vauvalla työikäiset vatvoo sairauk

Tämä on anonyymi palsta. Kukaan ei kerro omia tai toisten henkilötietoja. Kun taas anoppi kertoo siitä Meikäläisen Maijasta, siitä joka asuu keltaisessa talossa kilometri ennen anoppia, miten Maijalta on löytynyt syöpä ja se Maijan poika, nelikymppinen tohtorismies, sai lievän aivoverenvuodon, saan ihan liikaa tietoa.

Tylsää on aikuisenkin elämä jos kahteen viikkoon ainut ihmiskontakti ruuan tuojan ja dosetin täyttäjän lisäksi on taksikuski. 

Olisihan se lapsi kertonut miten kävi viikolla Pariisissa seminaarissa työkaverinsa kanssa ja kotimatkalla ajoi taksilla kentältä kotiin, mutta kun vanhusta ei kiinnosta lapsen työjutut. Siksi lapsi kertoi vain mukavasta taksikuskista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko keski-ikäinen yksinäinen jos se vanha äiti yksiössään on ainut kuuntelija jonka pitäisi kuunnella henkilön työasiat, muistaa työkavereiden nimet, virkistyspäivät, henkilön harrastukset, ihailla golfin tasoitusta ja hauiksen vahvuutta, uusia vaatteita, lomamatkoja?

Tokihan niistäkin saa puhua jos vanhus on niistä kiinnostunut.  Mutta jos silloin tällöin käy sen verran aikuisuutta voisi löytyä että puhuu vanhusta kiinnostavista asioista.  Vaikka on 50 kertaa kuullut millaista oli lapsena/nuorena sota-aikana, missä tapasi puolisonsa,  50-luvun muistoja työelämästä jne 

Mäpä kysyn, miksi pitää olla niin, että vain toinen puhuu ja toisen pitää kuunnella? Miksi ei voi olla ni

 

No ihan samanlainen minäminäminä-ihminen se vanhus on, jos tahtoo vaan kertoa omia asioitaan, ei lainkaan kuunnella muiden. 

Parasta muistisairauksien ehkäisyä on oppia koko ajan uutta. Joten vanhus, joka ei suostu kuuntelemaan muiden juttuja, kusee omiin muroihinsa.  

Vierailija kirjoitti:

Aika tyhmää tekstiä monelta. Mikä ihmisiä vaivaa nykyään kun on näin kovat arvot monella? Sen vanhuksen pitäisi olla kiva ja herttainen, suorittaa elämäänsä loppuun saakka, että lapset voivat hänet hyväksyä. Vanha ei saa olla sellainen kuin hän lopulta on.

 

Ajatelkaa vaikka muutamia entisiä presidenttejämme, vähänkö se aikanaan matkustivat, kirjoittivat kirjoja, pitivät puheita ja elivät hyvin sosiaalista elämää. Harrastuksia oli. Silti heille tuli muistisairaus. 

 

Eivät vanhat ihmiset valitse itse osaansa, eivät he valitse muistisairautta tai muitakaan sairauksia tai sitä miten pitkään ovat hoivilla. Vanhuus, aika, sairaudet kenties onnettomuudet vaan tekevät heistä sellaisia kuin he ovat. Siinä kun tulee sairauksia ja liikuntakyky heikkenee ihmisen elinpiiri kapenee ja reviiri pienenee. Tulee väsymystä ja huonoa oloa niin, ettei jaksa enää kulkea Martoissa ym vaikka haluaisikin. 

Puhut kovin ristiin. Ne läheiset ovat niiiiin rakkaita ja tärkeitä ja niitä ikävöidään, mutta kuitenkaan sille vanhukselle ei saa kertoa omia asioitaan, koska ne eivät siitä kiinnosta, vaan sen täytyy saada horista omia, moneen kertaan kuultuja juttuja? 

Erikoista rakkautta ja ikävöintiä, jos sen läheisen asiat ei ensinkään kiinnosta. 

Ymmärtää miksi hoitokodeissa ei käy ketään kuin jouluna ja äitienpäivänä.

Hyvät keski-ikäiset, noudattakaa nyt omia neuvojanne,  hankkikaa ystäviä joiden kanssa voitte puhua.  Ihan sama pätee teihin kuin mitä neuvotte vanhuksia .

Varmaan se tietokoneita osaamaton 93 v oppii paljon ja muistisairaus estyy kun tunnin selitätte työpaikkanne uutta atk-  järjestelmää, ongelmia siitä ja kouluttajan huonoa ulosantia.

Vierailija kirjoitti:

Aika tyhmää tekstiä monelta. Mikä ihmisiä vaivaa nykyään kun on näin kovat arvot monella? Sen vanhuksen pitäisi olla kiva ja herttainen, suorittaa elämäänsä loppuun saakka, että lapset voivat hänet hyväksyä. Vanha ei saa olla sellainen kuin hän lopulta on.

 

Ajatelkaa vaikka muutamia entisiä presidenttejämme, vähänkö se aikanaan matkustivat, kirjoittivat kirjoja, pitivät puheita ja elivät hyvin sosiaalista elämää. Harrastuksia oli. Silti heille tuli muistisairaus. 

 

Eivät vanhat ihmiset valitse itse osaansa, eivät he valitse muistisairautta tai muitakaan sairauksia tai sitä miten pitkään ovat hoivilla. Vanhuus, aika, sairaudet kenties onnettomuudet vaan tekevät heistä sellaisia kuin he ovat. Siinä kun tulee sairauksia ja liikuntakyky heikkenee ihmisen elinpiiri kapenee ja reviiri pienenee. Tulee väsymystä ja huonoa oloa niin, ettei jaksa enää kulkea Martoissa ym vaikka haluaisikin. 

Täällä on sivutolkulla selitetty sinulle mikä ongelma meillä keski-ikäisillä on boomereiden (n. 80 v) kanssa. Eivät he mihinkään ole muuttuneet. Olivat itsekeskeisiä vanhempina ja ovat sitä vanhuksina. Heitä ei voi verrata 1900-luvun alkupuolella syntyneisiin eikä edes 50-luvun lopussa syntyneisiin.

Sairaudet kaikki ymmärtää ja niiden tuomat kivut. Sinulla ei itselläsi taida olla kokemusta muistisairaasta vanhuksesta? Luuletko, että hän ilahtuu käynnistäsi. Ei ilahdu. Hän ei ehkä muista sinua ollenkaan, pelkää tai jos muistaa, niin hetken päästä hän on unohtanut koko käynnin ja soittaa, kun kukaan ei vieraile. En missään tapauksessa sano ettei muistisairasta kannata mennä katsomaan, mutta sen hyöty on vanhukselle nolla ja vain itsellesi omatunnon puhdistus. Toki puhun nyt pidemmälle edenneesta dementiasta ja alzheimerista.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtää miksi hoitokodeissa ei käy ketään kuin jouluna ja äitienpäivänä.

Hyvät keski-ikäiset, noudattakaa nyt omia neuvojanne,  hankkikaa ystäviä joiden kanssa voitte puhua.  Ihan sama pätee teihin kuin mitä neuvotte vanhuksia .

Varmaan se tietokoneita osaamaton 93 v oppii paljon ja muistisairaus estyy kun tunnin selitätte työpaikkanne uutta atk-  järjestelmää, ongelmia siitä ja kouluttajan huonoa ulosantia.

Onko se ihan mahdotonta vanhuksen kuunnella, kun lapsi kertoo jostain työpaikan järjestämästä juhlasta, alkavista yt-neuvotteluista, uusista työkavereista, työkaverista, joka on samalta seudulta kotoisin kuin vanhempi, työkaverin läksiäisistä, johon oli hankittu harvinaisen hyvä täytekakku, lapsen saamasta bonuksesta tai joululahjasta, työtehtävien muutoksesta työkierron kautta, työpaikan muutosta? Ei helvetti sitä yksityiskohtaista nippelitietoa tarvitse kertoa, se ei kiinnosta ketään. Siinä lapsen pitäisi kuunnella, kun vanhempi kertoo mukavasta taksikuskista ja kaikkien, lapselle tuntemattomien, ihmisten sairauksista.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtää miksi hoitokodeissa ei käy ketään kuin jouluna ja äitienpäivänä.

Hyvät keski-ikäiset, noudattakaa nyt omia neuvojanne,  hankkikaa ystäviä joiden kanssa voitte puhua.  Ihan sama pätee teihin kuin mitä neuvotte vanhuksia .

Varmaan se tietokoneita osaamaton 93 v oppii paljon ja muistisairaus estyy kun tunnin selitätte työpaikkanne uutta atk-  järjestelmää, ongelmia siitä ja kouluttajan huonoa ulosantia.

Ensinnäkin meidän sukupolvi on hoitanut lapsiaan paremmin ja elämä on pyörinyt lasten ehdoilla. Tästähän meitä on syytetty julkisuudessakin. Meidän lapsien varhaislapsuudessa ei ollut edes vielä somea ja muita härpäkkeitä, joten saivat täyshuomion. Oletuksena on, että lapset sietävät meitä paremmin. Näin yleistäen. Ja kyllä, ystävienkin pitäminen on tärkeää.

Ja mitä tulee puhumiseen. Luuletko että boomereita kiinnostaa meidän työjutut? Hehän alkavat valittaa heti, kun oven avaa. Kukaan ei käy ikinä tai käy liikaa. Linnut sotkee tai lintuja ei näe enää ollenkaan. Salkkarit on tauolla tai itse menit salkkareiden aikaan. Taksia ei saa tai jos saa kuski on osaamaton. Lista on loputonta valitusta. Itselläni, joka siis vierailen säännöllisesti, toipumiseen menee päiviä. Omista asioistani en ole heille voinut puhua vuosiin. Sain juuri lapseni maailmalle ja nyt on uudet "kakarat" vastuulla. Oma elämä alkaa varmaan sitten omissa hautajaisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtää miksi hoitokodeissa ei käy ketään kuin jouluna ja äitienpäivänä.

Hyvät keski-ikäiset, noudattakaa nyt omia neuvojanne,  hankkikaa ystäviä joiden kanssa voitte puhua.  Ihan sama pätee teihin kuin mitä neuvotte vanhuksia .

Varmaan se tietokoneita osaamaton 93 v oppii paljon ja muistisairaus estyy kun tunnin selitätte työpaikkanne uutta atk-  järjestelmää, ongelmia siitä ja kouluttajan huonoa ulosantia.

Ensinnäkin meidän sukupolvi on hoitanut lapsiaan paremmin ja elämä on pyörinyt lasten ehdoilla. Tästähän meitä on syytetty julkisuudessakin. Meidän lapsien varhaislapsuudessa ei ollut edes vielä somea ja muita härpäkkeitä, joten saivat täyshuomion. Oletuksena on, että lapset sietävät meitä paremmin. Näin yleistäen. Ja kyllä, ystävienkin pitäminen on tärkeää.

Ja mitä tulee puhumiseen. Luuletko että boomereita

Ikävää että sinua on huonosti hoidettu

 Ja ikävää jos henkilö jonka luona käyt ei ome henkisesti vireä.

Vastavuoroisesti meitä boomereita , sanoisin suurin osa, ei ole mitenkään huollettavia eikä edes taksien varassa vielä.

Vanuus on niin erilaistA,  jokaisen mielestä tietysti kaikki vanhukset on samanlaisia kun oma vanhus.

En oikein ymmärtänyt minkäikäisiä lapsesu on jos ovat vanhaan hyvään aikaan syntyneet.  Meillä on ollut tietokone 80-luvulta, netti tuli 90-luvun lopulla.  Silloin seurasin iltasanomien keskustelusivua.  Kännykkä 90-luvun alusta.

Kuopus on siis ihankin jo kasvanut melkein someaikaan.

Ja television katsominen hyvin yksilöllistä, mulla tainnut telkku ollut auki viimeks toissalauantaina kun katsoin 3. Osan tehtaantyttöjen murhista.  Neljännen katsoin areenalta

Emme me boomerit, vaikka yleistätte, ole mikään yhtenäinen samanlainen joukko.  Esim Niinistö on boomeri, tarja halonen, jotka taas jo ihan eri levelillä.

"Ikävää että sinua on huonosti hoidettu

 Ja ikävää jos henkilö jonka luona käyt ei ome henkisesti vireä.

Vastavuoroisesti meitä boomereita , sanoisin suurin osa, ei ole mitenkään huollettavia eikä edes taksien varassa vielä.

Vanuus on niin erilaistA,  jokaisen mielestä tietysti kaikki vanhukset on samanlaisia kun oma vanhus.

En oikein ymmärtänyt minkäikäisiä lapsesu on jos ovat vanhaan hyvään aikaan syntyneet.  Meillä on ollut tietokone 80-luvulta, netti tuli 90-luvun lopulla.  Silloin seurasin iltasanomien keskustelusivua.  Kännykkä 90-luvun alusta.

Kuopus on siis ihankin jo kasvanut melkein someaikaan.

Ja television katsominen hyvin yksilöllistä, mulla tainnut telkku ollut auki viimeks toissalauantaina kun katsoin 3. Osan tehtaantyttöjen murhista.  Neljännen katsoin areenalta

Emme me boomerit, vaikka yleistätte, ole mikään yhtenäinen samanlainen joukko.  Esim Niinistö on boomeri, tarja halonen, jotka taas jo ihan eri levelillä."

Ihan turha tätä samaa virttä on laulaa. Kyllä, jokainen on yksilö. Kyllä, jokaisessa ikäluokassa on piirteitä jotka korostuvat. Teillä se on itsekkyys. Tunnen muuten Niinistön eräiden polkujen kautta ja hänessä on kyllä joitain selviä boomereiden piirteitä. 

P.S. 90-luvun kännykkää eikä ehkä kannata verrata älykännykkään eikä commodore 64 pleikkaan tai pelikoneeseen. 

Näiden, joiden mielestä vanhus pitäisi panna koko ajan ykköseksi ja huomioida kaikessa, pitäisi hieman ajatella kokonaiskuvaa, eikä vaan sentimentaalisesti rypeä jonkun yksittäisen vanhuksen mahdollisessa seurankaipuussa. 

Olemme ihmiskunnan historiassa aivan poikkeuksellisessa tilanteessa: ihmiset elävät vanhemmaksi kuin koskaan, mutta terveitä, elinvoimaisia vuosia ei juurikaan ole tullut lisää, vaan pelkästään se raihnaisuusvaihe on pidentynyt. 

Yhdellä perheellä voi olla neljä huonokuntoista vanhusta viihdytettävänä. Hyvässä lykyssä vieläpä mummut ja papat ovat eronneet, että ei voi edes kahta vanhusta viihdyttää yhdellä käynnillä. 

Asutaan kauempana suvusta ja perheestä kuin koskaan. Usein ei asuta edes samassa läänissä. 

Ihmiset elävät niin pitkään, että sillä vanhusten lapsella alkaa olla omia lastenlapsia, joihin se luultavasti mieluusti kiinnittäisi huomiota myös. Lastenlapsilla on myös suurempi oikeus huomioon kuin vanhuksilla, koska heillä on koko elämä edessään ja tarvitsevat niitä läheisiä ihmissuhteita jotka kantavat läpi elämän, siinä missä vanhus vaan kaipaa viihdettä ja päänsilitystä kuolemaa odotellessa.

Tämän lisäksi työelämä on vaativampaa kuin koskaan ja työuria pidennetään. Ihmisillä täytyy jäädä aikaa ja voimavaroja huolehtia omasta jaksamisestaan ja terveydestään että ylipäänsä selviävät työurastaan, ja aika moni meistä mielellään panostaisi siihen terveyteen niin, ettei tarvitsisi elää vanhana yhtä huonona kuin nykyhetken vanhukset. 

Ihmisten resurssit eivät yksinkertaisesti riitä kaikkeen, joten tässä tilanteessa vanhusten pitäisi kyetä ymmärtämään, että heillä on ollut pitkä ja hyvä elämä ja nyt on se hetki, jolloin ei enää voi olla koko ajan vaatimassa muilta. Koska muilla ei enää ole mitään annettavaa, jos ei vastavuoroisesti saa itselleen mitään mikä tukee henkistä jaksamista. Pää on tullut vetävän käteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtää miksi hoitokodeissa ei käy ketään kuin jouluna ja äitienpäivänä.

Hyvät keski-ikäiset, noudattakaa nyt omia neuvojanne,  hankkikaa ystäviä joiden kanssa voitte puhua.  Ihan sama pätee teihin kuin mitä neuvotte vanhuksia .

Varmaan se tietokoneita osaamaton 93 v oppii paljon ja muistisairaus estyy kun tunnin selitätte työpaikkanne uutta atk-  järjestelmää, ongelmia siitä ja kouluttajan huonoa ulosantia.

Ensinnäkin meidän sukupolvi on hoitanut lapsiaan paremmin ja elämä on pyörinyt lasten ehdoilla. Tästähän meitä on syytetty julkisuudessakin. Meidän lapsien varhaislapsuudessa ei ollut edes vielä somea ja muita härpäkkeitä, joten saivat täyshuomion. Oletuksena on, että lapset sietävät meitä paremmin. Näin yleistäen. Ja kyllä, ystävienkin pitäminen on tärkeää.

Ja mitä tulee puhumiseen. Luuletko että boomereita

Onkohan meillä sama äiti? Juuri tuo jatkuva valittaminen ja se, että menee päiviä toipua. Appiukkoni on ihan samanlainen. Isä ja anoppi ei. 

Minä olen itse ollut kroonisesti ja aika vakavasti sairas kohta 15 vuotta, ja ponnistelen aika ajoin että mielenterveys pysyisi kasassa. Pyrin keskittymään hyviin asioihin elämässä jne, mutta äidin ja appiukon kanssa keskustelun kääntäminen myönteiseen ei vaan onnistu, kun kaikesta löytävät vikaa. Ja se kaikkien maailman ihmisten sairauksista vatvominen on kauhean raskasta. Olen joskus sanonut, että tässä on omissakin sairauksissa ihan riittävä tekeminen, että puhuisin mieluummin jostain muusta, mutta ei mene jakeluun, koska minun sairauksiani ei jotenkin vaan lasketa koska en ole nuorena kitkenyt sokerijuurikasta. 

Olen koko aikuisikäni odottanut, että meillä voisi olla äidin kanssa fiksut ja aikuiset välit. Muutama vuosi sitten sillä alkoi sellainen taantuminen ja tajusin, että niin ei tule koskaan käymään, emme voi olla vaan kaksi aikuista, vaan hautaan mennään samalla metodilla kuin tähänkin saakka: äiti sanelee tahdin ja minä sopeudun tai itken ja sopeudun. Olen aika tavalla joutunut tekemään surutyötä sen takia, että ei sitten koskaan tullut sitä päivää, että minä ja äiti tai minä ja isä olisimme kohdanneet ihan vaan ihmisinä. En tiedä, ehkä olen vaan jotenkin tyhmä kun kuvittelin että kun kasvaa aikuiseksi, omien vanhempien kanssa ollaan vaan kuin aikuiset keskenään? 

Rakastan vanhempiani, mutta pelkään että kun heistä aika jättää, surun lisäksi tulen tuntemaan suurta helpotusta. Epäilemättä syyllisyyttä siitä myös. 

Vierailija kirjoitti:

Näiden, joiden mielestä vanhus pitäisi panna koko ajan ykköseksi ja huomioida kaikessa, pitäisi hieman ajatella kokonaiskuvaa, eikä vaan sentimentaalisesti rypeä jonkun yksittäisen vanhuksen mahdollisessa seurankaipuussa. 

Olemme ihmiskunnan historiassa aivan poikkeuksellisessa tilanteessa: ihmiset elävät vanhemmaksi kuin koskaan, mutta terveitä, elinvoimaisia vuosia ei juurikaan ole tullut lisää, vaan pelkästään se raihnaisuusvaihe on pidentynyt. 

Yhdellä perheellä voi olla neljä huonokuntoista vanhusta viihdytettävänä. Hyvässä lykyssä vieläpä mummut ja papat ovat eronneet, että ei voi edes kahta vanhusta viihdyttää yhdellä käynnillä. 

Asutaan kauempana suvusta ja perheestä kuin koskaan. Usein ei asuta edes samassa läänissä. 

Ihmiset elävät niin pitkään, että sillä vanhusten lapsella alkaa olla omia lastenlapsia, joihin se luultavasti mieluusti kiinnittäisi huomiota myös. Lasten

Minä kuulin sellaisen viisaan sanonnan, että rajat asetetaan aina itselle. Kun nykyään puhutaan niin paljon rajoista. Mutta siinä sanottiin, että ei niitä muille aseteta vaan itselle. Suostunko minä vastaamaan puhelimeen keskellä yötä tai kesken työpäivän? Suostunko minä jättämään terveyteni hoidon eli treenit väliin, jos joku tahtoo että tulen ihmettelemään sen telkkaria? Saako minulle vaan valittaa, vai äänestänkö jaloillani, jos keskustelu ei ole vastavuoroista? 

Kuka päättää minun ajankäytöstäni? Kuka päättää, mikä on minun tilanteessani eettinen ratkaisu? 

Onko minulla ylipäänsä oikeus omaan elämään, vai olenko isin ja äidin pikku piika siihen saakka, että joku vaihtaa hiippakuntaa? 

Kyllä he ovat elämään kuuluneet aina. Enää heitä ei ole, ikävä välillä mutta muistot kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtää miksi hoitokodeissa ei käy ketään kuin jouluna ja äitienpäivänä.

Hyvät keski-ikäiset, noudattakaa nyt omia neuvojanne,  hankkikaa ystäviä joiden kanssa voitte puhua.  Ihan sama pätee teihin kuin mitä neuvotte vanhuksia .

Varmaan se tietokoneita osaamaton 93 v oppii paljon ja muistisairaus estyy kun tunnin selitätte työpaikkanne uutta atk-  järjestelmää, ongelmia siitä ja kouluttajan huonoa ulosantia.

Ensinnäkin meidän sukupolvi on hoitanut lapsiaan paremmin ja elämä on pyörinyt lasten ehdoilla. Tästähän meitä on syytetty julkisuudessakin. Meidän lapsien varhaislapsuudessa ei ollut edes vielä somea ja muita härpäkkeitä, joten saivat täyshuomion. Oletuksena on, että lapset sietävät meitä paremmin. Näin yleistäen. Ja kyllä, ystävienkin pitäminen on tärkeää.

 

 

Miten sitä sokerijuurikasta riittikin kaikille kitkettäväksi ja sitä pitää vielä 60 vuotta myöhemmin valitella, että jos halusi rahaa, piti mennä sokerijuurikasmaalle? Eikä yhtään tule mieleen että oli aika onnekasta että 13-vuotiaan oli mahdollista saada työ, jolla se tienasi itselleen polkupyörärahat.  

Valitetaan että vanhanpojanveroa piti maksaa ja eläkettä alkoi kertyä vasta yli 20 vuotiaana vaikka töissä oltiin taaperosta saakka. Ei huomioida, että oltiin sillä tavalla onnellisia että töitä sai varmasti ja jos ei pomomiehen naama miellyttänyt, hanskat putosi ja vaihdettiin työpaikkaa. Ainakin isäni kertoman mukaan. 

Vikistään että hammaslääkärit piti itse maksaa ja unohdetaan, että inflaatio söi asuntovelat. Jne. 

Suomi vaurastui koko niiden lapsuuden ja nuoruuden ajan ja yltäkylläisyys vaan lisääntyi, mutta jotenkin ne haluaa muistaa vaan kaiken mikä oli huonommin kuin nyt. 

Vierailija kirjoitti:

"Ikävää että sinua on huonosti hoidettu

 Ja ikävää jos henkilö jonka luona käyt ei ome henkisesti vireä.

Vastavuoroisesti meitä boomereita , sanoisin suurin osa, ei ole mitenkään huollettavia eikä edes taksien varassa vielä.

Vanuus on niin erilaistA,  jokaisen mielestä tietysti kaikki vanhukset on samanlaisia kun oma vanhus.

En oikein ymmärtänyt minkäikäisiä lapsesu on jos ovat vanhaan hyvään aikaan syntyneet.  Meillä on ollut tietokone 80-luvulta, netti tuli 90-luvun lopulla.  Silloin seurasin iltasanomien keskustelusivua.  Kännykkä 90-luvun alusta.

Kuopus on siis ihankin jo kasvanut melkein someaikaan.

Ja television katsominen hyvin yksilöllistä, mulla tainnut telkku ollut auki viimeks toissalauantaina kun katsoin 3. Osan tehtaantyttöjen murhista.  Neljännen katsoin areenalta

Emme me boomerit, vaikka yleistätte, ole mikään yhtenäinen samanlainen jou

Sieltä se taas tuli.  Oli meillä commodorekin mutta oli myös ihan oikea microsoft -kone wordilla, oiirustusohjelmilla, pasianssilla, mitä niissä oli.  Lapset teki koulutehtäviään.

Kännyköissä oli jo ainakin tekstiviesti kun kuopusta hätyyttelin kotiin tai hän pyysi jostain hakemaan.   Muistelen, esikoinen valmistui joskus noin 98.  Hänellä oli ,  mikähän se oli nimeltään, työkännykkänä semmonen että melkeen muistelen hänen lukeneen sillä sähköpostejaankin.

Kuopus on päälle 40, ollut kotoa pois 20 vuotta.  Lapsesi siis on häntä vanhempia?