Vanhusten yksinäisyys tappaa. Miksi vanhuksia ei oteta enemmän mukaan perheiden elämään. Linkki

Oma äitini vietti muutama viikko sitten yön lattialla, kun oli kaatunut eikä ollut päässyt ylös. Yritin aamulla soittaa hänelle monta kertaa ja kun hän ei vastannut, piti mennä katsomaan. Soitin hätäkeskukseen ja ambulanssi vei hänet päivystykseen. Kysyin ensihoitajilta, tulenko mukaan vai omalla kyydillä sairaalaan. He kertoivat päivystyksen ohjeistaneen, että ei pidä mennä sinne, sieltä kyllä soitetaan. Kävin sitten seuraavana aamuna katsomassa äitiäni osastolla, jonne hänet oli siirretty. Ihan hyvin oli pärjännyt.

Ainakin minulle lasten viimeiset ajat kotona oli niin arvokkaita, että kun lapsi halusi minut mukaan ostoksille, niin menin. Jos samaan aikaan olisin saanut tiedon, että vanhempani on tarkkailtavana sairaalassa eikä akuuttia hätää ole, olisin käyttänyt sen pari tuntia lapseeni ja mennyt myöhemmin sairaalaan. Enkä olisi tuossa tehnyt mitään väärin.

Veljeni perheessä kukaan lapsen lapsi ei käy vanhempieni luona laitoksessa, vaikka lapset ovat ilman työtä kotona kaikki päivät. Myös vanhrmmilla on tekokiireitä joka päivälle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ikävää että sinua on huonosti hoidettu

 Ja ikävää jos henkilö jonka luona käyt ei ome henkisesti vireä.

Vastavuoroisesti meitä boomereita , sanoisin suurin osa, ei ole mitenkään huollettavia eikä edes taksien varassa vielä.

Vanuus on niin erilaistA,  jokaisen mielestä tietysti kaikki vanhukset on samanlaisia kun oma vanhus.

En oikein ymmärtänyt minkäikäisiä lapsesu on jos ovat vanhaan hyvään aikaan syntyneet.  Meillä on ollut tietokone 80-luvulta, netti tuli 90-luvun lopulla.  Silloin seurasin iltasanomien keskustelusivua.  Kännykkä 90-luvun alusta.

Kuopus on siis ihankin jo kasvanut melkein someaikaan.

Ja television katsominen hyvin yksilöllistä, mulla tainnut telkku ollut auki viimeks toissalauantaina kun katsoin 3. Osan tehtaantyttöjen murhista.  Neljännen katsoin areenalta

Emme me boomerit, vaikka y

Communicator.  Sillä saattoi lukea työpaikan sähköpostit,  itsekin tein 90-luvun alussa työpaikan sisäisellä yhteydellä eri paikkakunnilla modeemin kautta töitä. Samoin työpaikat  hoitivat pankkiyhteydet modeemin kautta 

Aika vanhusvihamielinen kommentointi.  Paikalla myös boomereihin yleistyneet.  

Mietin taas kerran jos käyn vaikka apteekissa onko henkilökunta porukkaa joka pitää vanhuksia tyhminä ja toivovat heidän pikaista kuolemaansa. 

Mietin joitain kohtaamiani ammattilaisia. Jalkahoitajan kanssa meillä on yhteinen harrastus, dekkarit.  Muiden yleisten juttujen lisäksi. Kampaajan kanssa puhumme pintajulkkiksista, tosin mun tietoni on vähäiset mutta nettiotsikoiden takia pystyn small talkkiin siitäkin.

Tottakai olen rajoittunut, vanhinta ikäluokkaa boomereista.  

Vierailija kirjoitti:

Veljeni perheessä kukaan lapsen lapsi ei käy vanhempieni luona laitoksessa, vaikka lapset ovat ilman työtä kotona kaikki päivät. Myös vanhrmmilla on tekokiireitä joka päivälle

Jos täytyy mennä linja-autolla niin se maksaa. Työmarkkinatuki on 595 netto kuukaudessa. 

Vierailija kirjoitti:

Aika vanhusvihamielinen kommentointi.  Paikalla myös boomereihin yleistyneet.  

Mietin taas kerran jos käyn vaikka apteekissa onko henkilökunta porukkaa joka pitää vanhuksia tyhminä ja toivovat heidän pikaista kuolemaansa. 

Mietin joitain kohtaamiani ammattilaisia. Jalkahoitajan kanssa meillä on yhteinen harrastus, dekkarit.  Muiden yleisten juttujen lisäksi. Kampaajan kanssa puhumme pintajulkkiksista, tosin mun tietoni on vähäiset mutta nettiotsikoiden takia pystyn small talkkiin siitäkin.

Tottakai olen rajoittunut, vanhinta ikäluokkaa boomereista.  

Onko sillä jotain merkitystä, mitä apteekin henkilökunta ajattelee, jos eivät sano sitä ääneen ja jos palvelu on kuitenkin ihan asiallista? Kysehän on kuitenkin lyhyestä ja ohimenevästä kohtaamisesta tuntemattoman ihmisen kanssa?

Pystyisikö täällä nämä vihaa uhkuvat kohtaamaan  työssäänkään vanhuksia olematta vmäinen?  Näitä näin vanhana oikeasti kohtaa eri tilanteissa.

Mietin myös jos liki 60-vuotiaalla on raivokas viha vanhempiaan  ja boomeri-ikäluokkaa kohtaan vahvasti yleistäen onko se ollut aina vai onko se tullut vanhetessa.  Sisarella alkoi 50-vuotiaana näkyä alkava alz vihamielisyytenä, vainoharhaisuutena.

Laskin myös, kyllä tosiaan 80-vuotiaalla voi ihan hyvin olla jo vaikka -67 syntynyt lapsi eli nyt 58. 

Tilasin kotisiivousta.  Työn vastaanottaja kysyi laskutusosoitetta tietenkin , jos vaikka ois eri.  Sanoin että sähköpostiin voi laittaa.  Henkilö kivahti että tuleeko katsottua ja hoidettua.  Kun oli puhuttu että saan työn ilman alvia.

Siivooja kävi, valehtelin hänelle että lapset ovat luvanneetkin auttaa, en varmaan toiste pyydä.  Oli mukava ja reipas ihminen. Laskun maksoin heti, kaks viikkoa etukäteen, kun se tuli sähköpostiin.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko vanhus joskus suostua muuttamaan lähemmäksi tukiverkkojaan?

Kysyy lapsensa jo ilman tukiverkkoja kasvattanut, joka ei tahdo muuttaa ikääntyneiden vanhempiensa lähelle

Tämä. Pyydetään mukaan jouluna ja juhannuksena. Ei lähde. Pyydetään käymään muuten vaan. Ei tule. On pyydetty vuosittain muuttamaan meille tai lähemmäs, niin voitaisiin paremmin jeesiä. Ei suostu.

 

Istuu kämpillä ja odottaa, että me järjestämme koirille hoitajat kotiin ja viiden ihmisen työ/koulu/kesätyö/kilpaharrastus/kisamenot niin että kaikilla on sama vapaapäivä ja ajamme kolme tuntia suuntaansa istumaan pieneen kämppään pariksi tunniksi ja sitten sama takaisin, kun yöpymään ei mahduta.

 

Meille mahtuisi, on vierashuonetta, omaa vessaa, pihaa, terassia, voidaan noutaa ja palauttaa ja passata ja kyyditä kunhan ei saman pvän aikana tarvitse. Viedä museoon, taidettakatsomaan, teatteriin, ostoksille. Ei suostu. Huokaus.

Käyn sitten itsekseni tai yhden teineistä kanssa, mutta hänen mielestään toki aina liian harvoin ja tätä valitusta sitten kuuntelemme kun olemme menomme järjänneet. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Pystyisikö täällä nämä vihaa uhkuvat kohtaamaan  työssäänkään vanhuksia olematta vmäinen?  Näitä näin vanhana oikeasti kohtaa eri tilanteissa.

Mietin myös jos liki 60-vuotiaalla on raivokas viha vanhempiaan  ja boomeri-ikäluokkaa kohtaan vahvasti yleistäen onko se ollut aina vai onko se tullut vanhetessa.  Sisarella alkoi 50-vuotiaana näkyä alkava alz vihamielisyytenä, vainoharhaisuutena.

Laskin myös, kyllä tosiaan 80-vuotiaalla voi ihan hyvin olla jo vaikka -67 syntynyt lapsi eli nyt 58. 

Mä en ole vielä niin vanha (olen syntynyt 1961), että olisin missään kohdannut ikäni vuoksi vihamielistä asiakaspalvelua. Ehkä sitten 10-20 vuoden päästä?  Mutta just tuossa edellisessä kommentissani kysyin, onko sillä mitään väliä,  mitä asiaskapalvelija päässään ajattelee, jos kuitenkaan ei sano sitä ääneen ja palvelu on asiallista. Ja eihän vanhukset ole ainoa ihmisryhmä, joista osa ei tykkää- ollenkaan. Ylipainoiset, maahanmuuttajat jne kohtaavat varmasti useinkin tilanteita, jossa asiakaspalvelija inhoaa tai ainakin halveksuu asiakastaan, mutta näyttävätkö nämä työntekijät inhonsa tai halveksuntansa asiakkaalle, onkin sitten toinen juttu. Veikkaan, että ainakaan suurin osa ei näytä. Tekevät vain duuninsa. 

Ostin uuden kännykän, tytär oli mukana kun sattui lomalle.  Olin miettinyt jo millaisen haluan, paljonko muistia ja hintaluokan.  Operaattorilla sattui olemaan tarjouksessa juuri se, jotain viittäkymppiä edullisempi vaikka prisman hintaan.

Myyjäpoika oli ihan kohtelias, itse esitin pyynnön siirtää tiedot ja suojakalvosta näytön päälle.  Hän myi minulle myös turvapalvelun, otin sen kun kuitenkin seikkailen kännyllä siellä ja täällä.

Pikkusen tytärtä ja minua huvitti kun poika kuitenkin aina katsoi tytärtä ikäänkuin hakien hyväksyntää mummun puheille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika tyhmää tekstiä monelta. Mikä ihmisiä vaivaa nykyään kun on näin kovat arvot monella? Sen vanhuksen pitäisi olla kiva ja herttainen, suorittaa elämäänsä loppuun saakka, että lapset voivat hänet hyväksyä. Vanha ei saa olla sellainen kuin hän lopulta on.

 

Ajatelkaa vaikka muutamia entisiä presidenttejämme, vähänkö se aikanaan matkustivat, kirjoittivat kirjoja, pitivät puheita ja elivät hyvin sosiaalista elämää. Harrastuksia oli. Silti heille tuli muistisairaus. 

 

Eivät vanhat ihmiset valitse itse osaansa, eivät he valitse muistisairautta tai muitakaan sairauksia tai sitä miten pitkään ovat hoivilla. Vanhuus, aika, sairaudet kenties onnettomuudet vaan tekevät heistä sellaisia kuin he ovat. Siinä kun tulee sairauksia ja liikuntakyky heikkenee ihmisen elinpiiri kapenee ja reviiri pienenee. Tulee

 

Mistä tiedät, että läsnäolosi oli tädille mieleen? Ehkä hän olisi halunnut olla edes kuollessan rauhassa. Minä olen lapseton, enkä todellakaan tahdo että sisareni lapset tulevat kättäni silittelemään sitten kun teen kuolemaa. On se kumma, ettei ihmisen voida antaa olla rauhassa edes silloin. 

Kuoleva on joka tapauksessa täysin yksin, koska hän menee jonnekin mistä kukaan ei ole vielä palannut. Se on ainutkertainen, yksinäinen kokemus jokaiselle. Se käsien silittely, läsnäolo ja lääppiminen on vain läheisiä varten, ei sitä kuolevaa. Kuoleva ei enää seuraa tarvitse. 

Oksettavaa ja itsekästä tuollainen sentimentaalisuus, että kyllä omatunto soimaisi jos en olisi ollut lääppimässä ja häiritsemässä. MINÄMINÄMINÄ ja minun omatuntoni, mitäpä siitä, mitä se vanhus olisi tahtonut.  

Vierailija kirjoitti:

"En tunnista kuvauksestasi boomereita..Kuulostaa, että sulla on aika epätyypillinen ikäpolvikokemus"

Minä taas tunnistan. Boomereista ei mikään erityinen lapsirakkaus näkynyt. Ero on valtava nykyajan vanhempiin. 

Amen. Minä olen itse lapseton, mutta katselen ihmetellen nykylapsia, miten röyhkeitä ne uskaltavat olla vanhemmilleen, mitä kaikkea pyytää ja mitä kaikkea saavat! Mitä vaan kehtaa pyytää, usein saakin, vastaan voi väittää ja kiukutella ja huutaa eikä siitä seuraa mitään pahaa, ei mykkäkoulua, ei kylmyyttä. 

Minulla on mielestäni ollut kuitenkin aika hyvä lapsuus monessa mielessä ja rakastan vanhempiani, mutta kyllä sai olla suu soukalla ja kävellä munankuorilla, ettei äiti olisi saanut raivokohtauksia. Olin hyvin tietoinen siitä, miten kalliiksi esim. silmälasini tulee ja minä muutenkin, vaikka olen keskiluokkaisesta perheestä. ja kuinka monta kertaa olen pyydellyt anteeksi jotain, tietämättä mitä olen tehnyt väärin, saadakseni rauhan kotiin. Elämä oli jatkuvaa öljyn valamista laineille ja äidin mielialojen haistelua. 

Ja sitten nämä nykylapset, miten ne uskaltaakaan rähjätä, riehua ja käyttäytyä huonosti. Koska voivat luottaa siihen, että niistä pidetään huolta ja rakastetaan silti. 

Meidän 70-luvulla syntyneiden elämässä rakkaus oli ns. normaaleissakin perheissä aika ehdollinen juttu. 

Onhan se hirveetä jos varoitellaan pitämästä hintavista esineisä huolta.

Rakkaus on rajoja, sanottiin joskus 20 vuotta sitten.  Nyt rajattomuus on rakkautta sitten.

Mietittekö kaikki alapeukuttajat siellä näin kesäaikaan hiljaisissa konttoreissanne että teistäkin tulee mahdollisesti joskus vanhoja, pahimmillaan vielä sairaita vanhoja.

Sama toistuu kohdallanne, lapsilla on oma elämä, heistä te olette liian pitkään ja olette ikävystyttäviä, lastenne puolisot eivät pidä teistä ja siksikin näette harvoin jälkeläisiänne.

Mutta omat neuvonne:  hankkikaa ystäviä, ette ole yksin.  Kyllä se vanhuskerhon Maija vastaa ihan omaa lasta.

Vierailija kirjoitti:

Tilasin kotisiivousta.  Työn vastaanottaja kysyi laskutusosoitetta tietenkin , jos vaikka ois eri.  Sanoin että sähköpostiin voi laittaa.  Henkilö kivahti että tuleeko katsottua ja hoidettua.  Kun oli puhuttu että saan työn ilman alvia.

Siivooja kävi, valehtelin hänelle että lapset ovat luvanneetkin auttaa, en varmaan toiste pyydä.  Oli mukava ja reipas ihminen. Laskun maksoin heti, kaks viikkoa etukäteen, kun se tuli sähköpostiin.

 

Voi voi kun tietäisit miten vaikeaa on siivousyrityksillä. On paljon vanhuksia, jotka tilaavat ja jättävät laskun maksamatta. Sitä peritään myöhemmin, mutta harvalla on varaa lähteä oikeusteitse hakemaan saataviaan. Mä tein hoitovapaalla siivoustyötä ja myös toimistotyötä samassa pienessä yrityksessä, jossa vain 5 vakituista siivoojaa ja yrityksen omistaja. Olihan se joskus sitäkin, että soittelin vanhuksille, että hei, sinulla on jäänyt siivouslasku maksamatta, voisitko hoitaa sen. Yllättävän moni ainakin puhelimessa sanoi, että ei ole saanut laskua. Oli se sitten sähköpostitse tai kirjeenä lähetetty. Tuohon menee ylimääräistä aikaa. Helpointa yleensä olisi hoitaa lasku heti kun se tulee, mutta on heitäkin, jotka eivät katso sähköpostiaan tai jättävät kirjeitä avaamatta,

Vierailija kirjoitti:

Mietittekö kaikki alapeukuttajat siellä näin kesäaikaan hiljaisissa konttoreissanne että teistäkin tulee mahdollisesti joskus vanhoja, pahimmillaan vielä sairaita vanhoja.

Sama toistuu kohdallanne, lapsilla on oma elämä, heistä te olette liian pitkään ja olette ikävystyttäviä, lastenne puolisot eivät pidä teistä ja siksikin näette harvoin jälkeläisiänne.

Mutta omat neuvonne:  hankkikaa ystäviä, ette ole yksin.  Kyllä se vanhuskerhon Maija vastaa ihan omaa lasta.

Vanhusten on vaikea saada ystäviä. Yleensä liikkuminen vaikeutuu, se on luonnollista. Pirteät reippaat kävelijät ovat harvinaisuus. Ei noin vaan lähdetä enää 85-vuotiaana ystävän luo kahville. Päivätoiminnat ovat olleet erittäin hyviä ja suosittuja, mutta niiden toimintaa on vähennetty ja supistettu hyvinvointialueilla. Ne eläkeläiskerhot, jotka yhdistysmuotoisesti toimii, ovat hyviä niin kauan kun ihminen on kävelevä ja hyvissä voimissa. Siinä jää vielä helposti 10 vuotta elinikää, jolloin ei eläkeläisten yhdistystoiminta sovellu. Yksinäisimpiä ovat he, joilla liikuntakyky on heikentynyt. Ja tietysti muisti myös osalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilasin kotisiivousta.  Työn vastaanottaja kysyi laskutusosoitetta tietenkin , jos vaikka ois eri.  Sanoin että sähköpostiin voi laittaa.  Henkilö kivahti että tuleeko katsottua ja hoidettua.  Kun oli puhuttu että saan työn ilman alvia.

Siivooja kävi, valehtelin hänelle että lapset ovat luvanneetkin auttaa, en varmaan toiste pyydä.  Oli mukava ja reipas ihminen. Laskun maksoin heti, kaks viikkoa etukäteen, kun se tuli sähköpostiin.

 

Voi voi kun tietäisit miten vaikeaa on siivousyrityksillä. On paljon vanhuksia, jotka tilaavat ja jättävät laskun maksamatta. Sitä peritään myöhemmin, mutta harvalla on varaa lähteä oikeusteitse hakemaan saataviaan. Mä tein hoitovapaalla siivoustyötä ja myös toimistotyötä samassa pienessä yrityksessä, jossa vain 5 vakituista siivoojaa ja yrityksen omistaja. Olihan se joskus sitäkin, että soitt

Kuitenkin asiakas voi valita yrityksen  josta saa kohteliaan palvelun.  Vanhukset yleensä, jos ei muisti häikkää, ovat hyvin tunnollisia laskujensa kanssa.  Toivottavasti myös he jotka hoitavat vanhuksensa asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilasin kotisiivousta.  Työn vastaanottaja kysyi laskutusosoitetta tietenkin , jos vaikka ois eri.  Sanoin että sähköpostiin voi laittaa.  Henkilö kivahti että tuleeko katsottua ja hoidettua.  Kun oli puhuttu että saan työn ilman alvia.

Siivooja kävi, valehtelin hänelle että lapset ovat luvanneetkin auttaa, en varmaan toiste pyydä.  Oli mukava ja reipas ihminen. Laskun maksoin heti, kaks viikkoa etukäteen, kun se tuli sähköpostiin.

 

Voi voi kun tietäisit miten vaikeaa on siivousyrityksillä. On paljon vanhuksia, jotka tilaavat ja jättävät laskun maksamatta. Sitä peritään myöhemmin, mutta harvalla on varaa lähteä oikeusteitse hakemaan saataviaan. Mä tein hoitovapaalla siivoustyötä ja myös toimistotyötä samassa pienessä yrityksessä, jossa vain 5 vakituista siivoojaa ja yrityksen omistaja. Olihan se joskus sitäkin, että soitt

Luulin että hoitovapaalla hoidetaan lasta?  

Vierailija kirjoitti:

Pystyisikö täällä nämä vihaa uhkuvat kohtaamaan  työssäänkään vanhuksia olematta vmäinen?  Näitä näin vanhana oikeasti kohtaa eri tilanteissa.

Mietin myös jos liki 60-vuotiaalla on raivokas viha vanhempiaan  ja boomeri-ikäluokkaa kohtaan vahvasti yleistäen onko se ollut aina vai onko se tullut vanhetessa.  Sisarella alkoi 50-vuotiaana näkyä alkava alz vihamielisyytenä, vainoharhaisuutena.

Laskin myös, kyllä tosiaan 80-vuotiaalla voi ihan hyvin olla jo vaikka -67 syntynyt lapsi eli nyt 58. 

En vihaa vanhuksia vaan hankalaa, uhkailevaa, uhriutuvaa äitiäni. Anopin ja apen kanssa tulen oikein hyvin juttuun. Isäni on jo kuollut, ja sen jälkeen äitini käänsi manipulointinsa ja katkeruutensa minuun. Väkivaltainen hän on ollut koko ikänsä. 

Voisin kuvitelle miten ohimenevissä kohtaamisissa kertoilee esim. Lääkärille miten lapsensa on hänet hylännyt ilan syytä.

Lapsuus muistoni ovat lähes pelkästään sitä miten äiti repi, tai hakkasi tai istoi koko painollaan päälläni, niin etten tahtonut saada henkeä. En ole koenut että minun täytyy viihdyttää häntä enää aikuisena. Isääni kävin tapaamassa loppuun asti.