Vanhusten yksinäisyys tappaa. Miksi vanhuksia ei oteta enemmän mukaan perheiden elämään. Linkki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset eivät ole yhtenäinen massa. Sellaiset, jotka ovat mukavaa seuraa saavat ystäviä ja perhekin on mukana elämässä. Kusipäät erikseen. Jos on ollut ilkeä ja kohdellut muita kuin pska, niin kuolkoot yksin. Karma.

Ei mene välttämättä noin. On myös vanhuksia jotka ovat ihan hyviä ihmisiä, tarpeeksi mukavaa seuraa ja hyvin perheensä hoitaneet, mutta jälkeläiset keskittyvät silti enimmäkseen omaan elämäänsä ja pistävät itsensä aina etusijalle.

Itsekkyys on tämän päivän suuri vitsaus. Se, että joku -vaikkapa vanhus- kärsii yksinäisyydestä, ei kerro sen luonteesta oikeastaan mitään. Voi olla hyvä tyyppi, voi olla ettei ole tai voi olla jotain siitä väliltä. Ja on myös ikäviä, kontrolloivia ja narsistisia ihmisiä joilla kyllä riittää porukkaa ympärillä.

Aika kummallista ol

Joo semmonen typeryksen ääripää sieltä. 

Ei sukulaisuus tarkoita, että olisi läheinen.

Täällä on haukuttu vanhat sukulaiset kaikin mahdollisin nimin. Olisi kauhean epämuodikasta pitää jotain mummua yhdessä huoneessa. Se pitäisi salata. Kaikkihan me haluamme elää normien hyväksymällä tavalla. 

No te kaikki lässyttäjät jotka valittavat omista vanhuksista, toivon teille samaa kurjaa, yksinäistä ja itsemurha altista vanhuutta. Itse pidän vanhemmista ja lapsistani huolta, luottakaa vaan näivettyvään yhteiskunnan huomaan itsenne vanhoina päivinä.

Kysymys kuuluu, miksi nämä yksinäiset eivät järjestä toisilleen jotakin ja vietä kimpassa. Jos heitä on kerran niin paljon, niin heille voisi olla toisistaan seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Itsemurha on itsekeskeisyyden seuraus, ei yksinäisyyden.

Varmaan rankkaa elää noin alhasen älykkyysosamäärän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset eivät ole yhtenäinen massa. Sellaiset, jotka ovat mukavaa seuraa saavat ystäviä ja perhekin on mukana elämässä. Kusipäät erikseen. Jos on ollut ilkeä ja kohdellut muita kuin pska, niin kuolkoot yksin. Karma.

Ei mene välttämättä noin. On myös vanhuksia jotka ovat ihan hyviä ihmisiä, tarpeeksi mukavaa seuraa ja hyvin perheensä hoitaneet, mutta jälkeläiset keskittyvät silti enimmäkseen omaan elämäänsä ja pistävät itsensä aina etusijalle.

Itsekkyys on tämän päivän suuri vitsaus. Se, että joku -vaikkapa vanhus- kärsii yksinäisyydestä, ei kerro sen luonteesta oikeastaan mitään. Voi olla hyvä tyyppi, voi olla ettei ole tai voi olla jotain siitä väliltä. Ja on myös ikäviä, kontrolloivia ja narsistisia ihmisiä joilla kyllä riittää porukkaa ympärillä.

Aika kummallista ol

Jälkikasvu saa ajatella itseään, mutta siinä sivussa muistaa myös vanhempiaan ja isovanhempiaan. Ei nämä kaksi asiaa sulje toisiaan pois. Eikä se puhelinsoitto paljon aikaa vie, vähemmän vielä kuin somemaailma.

Huono omatunto taitaa kolkuttaa monella, noista epätoivoisista puolustuspuheenvuoroista päätellen.

Taitaa moni toivoa kunpa se oma vanhus älyäisikin poistua omin käsin, olisi sekin asia järjestyksessä.

Miksei 80 v järjestä bileitä keskenään juhannukseksi?   Jaa,a,  menkääpä kysymään sieltä helsinkiläisten yksiöiden ( tai jonkun muun kaupungin) mummeleilta jotka ehkä vielä käyvät ruokajonoissakin.  Tai ainoat ihmiset joita näkevät  on  kotihoidon työntekijät 

Ei se, että pihapenkillä istuisin naapurin kanssa juhannuksena poistaisi sitä asiaa etten pääse puolison kanssa aikoinaan rakentamallemme kesämökille kun ei ole voimia ja kykyä sinne lähteä yksin ja lapset ( tai lastenlapset jo)  siellä rymyävät mutteivat koskaan  ota mukaan käymään siellä.

Muistavatko ees saunanpataa syksyllä tyhjentää nyxiensä  kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kuuluu, miksi nämä yksinäiset eivät järjestä toisilleen jotakin ja vietä kimpassa. Jos heitä on kerran niin paljon, niin heille voisi olla toisistaan seuraa.

Vanhukset voivat olla yksinäisiä mutta ovat silti valikoivia seuransa suhteen.  Ei sitä yksin oloa kenen tahansa seura aina kelpaa lievittämään. He haluavat omat lapset siihen lähelle, ei jotain samassa tilanteessa olevaa toista vanhusta. Ne vanhukset joille muidenkin seura on tervetullutta eivät sitten yhtä yksinäisiä olekaan. 

Moni vanhus myös tapaisi lapsiaan paljon useammin jos suostuisi muuttamaan sinne missä ne lapset asuvat. Mutta kun se oma koti on paikka josta ei voi luopua, ei koskaan!  Vähät he piittaavat siitä että oma koti on rakas myös niille lapsille ja lastenlapsille eivät hekään haluaisi luopua siitä (ja työpaikasta, ansiotuloista, koulusta ja kavereista) muuttaakseen vanhuksen lähelle. Olisihan ihan järjellä ajateltuna parempi että yksi, jo työelämän jättänyt muuttaa kuin että koko perhe muuttaa ja luopuu kaikesta ja suistaa koko elämän raiteiltaan. Mutta vanhetessa muuttuu lapseksi jälleen ja vain ne omat haluamiset on tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kuuluu, miksi nämä yksinäiset eivät järjestä toisilleen jotakin ja vietä kimpassa. Jos heitä on kerran niin paljon, niin heille voisi olla toisistaan seuraa.

Vanhukset voivat olla yksinäisiä mutta ovat silti valikoivia seuransa suhteen.  Ei sitä yksin oloa kenen tahansa seura aina kelpaa lievittämään. He haluavat omat lapset siihen lähelle, ei jotain samassa tilanteessa olevaa toista vanhusta. Ne vanhukset joille muidenkin seura on tervetullutta eivät sitten yhtä yksinäisiä olekaan. 

Moni vanhus myös tapaisi lapsiaan paljon useammin jos suostuisi muuttamaan sinne missä ne lapset asuvat. Mutta kun se oma koti on paikka josta ei voi luopua, ei koskaan!  Vähät he piittaavat siitä että oma koti on rakas myös niille lapsille ja lastenlapsille eivät hekään haluaisi luopua siitä (ja työpaikasta, ansiotuloista, koulusta ja kavereista) muuttaakseen vanh

Suomessa ei niin pitkiä välimatkoja etteikö puhelin toimisi.  Sekin on yhteydenpitoa ja huomioimista.

Voihan sitä selitellä kun on 200 km matkaa ei voi soitella.  Eikä ehdi kerta vuoteen käydä kun  ei mummu muuta. Sieltä mummun ohi kyllä ajetaan monta kertaa vuodessa vaikkapa laskettelemaan ja lappiin tai päinvastoin.  Pääkaupunkiseudulle lomalle ja lentokentälle 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kuuluu, miksi nämä yksinäiset eivät järjestä toisilleen jotakin ja vietä kimpassa. Jos heitä on kerran niin paljon, niin heille voisi olla toisistaan seuraa.

Vanhukset voivat olla yksinäisiä mutta ovat silti valikoivia seuransa suhteen.  Ei sitä yksin oloa kenen tahansa seura aina kelpaa lievittämään. He haluavat omat lapset siihen lähelle, ei jotain samassa tilanteessa olevaa toista vanhusta. Ne vanhukset joille muidenkin seura on tervetullutta eivät sitten yhtä yksinäisiä olekaan. 

Moni vanhus myös tapaisi lapsiaan paljon useammin jos suostuisi muuttamaan sinne missä ne lapset asuvat. Mutta kun se oma koti on paikka josta ei voi luopua, ei koskaan!  Vähät he piittaavat siitä että oma koti on rakas myös niille lapsille ja lastenlapsille eivät hekään haluaisi luopua siitä (ja työpaikasta, ansiotuloista, koulusta ja kavereista) muuttaakseen vanh

Miksi aikuiset ovat yksinäisiä?   Ei heidänkään yksinäisyyttään poista työsskäynti jossa vaan masentuvat ja uupuvat ja keski-ikäisten naisten kähinä. Ei seurakunnasta, taidekerhosta, ravintolasta, kansalaisopiston kurssiltakaan välttämättä löydy seuraa ja ystävää,  se on vain puuhaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhusten lapset hoitavat vanhuksia, niin kuka hoitaa lastenlapset? 

Omat vanhemmat kykeni molempiin.

Miten tämä tehdään 300 km etäisyydellä? Lisänä normi työpäivä. 

No omat vanhemmat pakkasi perjantaina koko perheen autoon ja sunnuntaina palattiin.. Maanantaina heillä alkoi työt.

Vierailija kirjoitti:

Huono omatunto taitaa kolkuttaa monella, noista epätoivoisista puolustuspuheenvuoroista päätellen.

Häpeää peitellään usein röyhkeällä käytöksellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kuuluu, miksi nämä yksinäiset eivät järjestä toisilleen jotakin ja vietä kimpassa. Jos heitä on kerran niin paljon, niin heille voisi olla toisistaan seuraa.

Vanhukset voivat olla yksinäisiä mutta ovat silti valikoivia seuransa suhteen.  Ei sitä yksin oloa kenen tahansa seura aina kelpaa lievittämään. He haluavat omat lapset siihen lähelle, ei jotain samassa tilanteessa olevaa toista vanhusta. Ne vanhukset joille muidenkin seura on tervetullutta eivät sitten yhtä yksinäisiä olekaan. 

Moni vanhus myös tapaisi lapsiaan paljon useammin jos suostuisi muuttamaan sinne missä ne lapset asuvat. Mutta kun se oma koti on paikka josta ei voi luopua, ei koskaan!  Vähät he piittaavat siitä että oma koti on rakas myös niille lapsille ja lastenlapsille eivät hekään haluaisi luopua siitä (ja työpaikasta, ansiotuloista, koulusta ja kavereista) muuttaakseen vanh

Miksi minun 80 v pitäisi antaa oma päätösvaltani pois?  Olenko siis lapseksi muuttunut kun asun kodissani? 

Ei enkä vaadi että lastenikaan pitäisi muuttaa.  

Teille maailma on niin mustavalkea, vanhus asuu lähellä, sit valitatte mikä vaiva siitä on kun on ovella alinomaa.   Sitten taas jos asuu kaukana ette muka välimatkan takia voi pitää yhteyttä.

Vihje, jollekin 90 v on syntymäpäiväkortti, joulukortti, nimipäiväkortti iso asia kun on sitä ikäluokkaa.  Se nykyisillä hinnoilla, kortti ja merkki,  on 5-7 euroa mutta varmaan sitäkään ei moni raaski sinne  kauas lähettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kuuluu, miksi nämä yksinäiset eivät järjestä toisilleen jotakin ja vietä kimpassa. Jos heitä on kerran niin paljon, niin heille voisi olla toisistaan seuraa.

Vanhukset voivat olla yksinäisiä mutta ovat silti valikoivia seuransa suhteen.  Ei sitä yksin oloa kenen tahansa seura aina kelpaa lievittämään. He haluavat omat lapset siihen lähelle, ei jotain samassa tilanteessa olevaa toista vanhusta. Ne vanhukset joille muidenkin seura on tervetullutta eivät sitten yhtä yksinäisiä olekaan. 

Moni vanhus myös tapaisi lapsiaan paljon useammin jos suostuisi muuttamaan sinne missä ne lapset asuvat. Mutta kun se oma koti on paikka josta ei voi luopua, ei koskaan!  Vähät he piittaavat siitä että oma koti on rakas myös niille lapsille ja lastenlapsille eivät hekään haluaisi luopua siitä (ja työpaikasta, ansi

Tämä juuri..Jos muuten liikutaan, mutta omat ikäihmiset on liian kaukana, kertoo se vain ihmisen itsensä arvoista, mitä pitää tärkeänä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on haukuttu vanhat sukulaiset kaikin mahdollisin nimin. Olisi kauhean epämuodikasta pitää jotain mummua yhdessä huoneessa. Se pitäisi salata. Kaikkihan me haluamme elää normien hyväksymällä tavalla. 

Nykyaikana harvalla on kodissaan tällaista ylimääräistä huonetta, jonne se mummo pistää. Mummon pitää vaan itse järjästää asumisensa haluamallaan tavalla- hän kuitenkin aikuisena on itse itsestään vastuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono omatunto taitaa kolkuttaa monella, noista epätoivoisista puolustuspuheenvuoroista päätellen.

Häpeää peitellään usein röyhkeällä käytöksellä. 

Totta. monet vanhukset ovat vaatimuksissaan röyhkeitä ja kohtuuttomia.

Nro 476: "Miksi minun 80 v pitäisi antaa oma päätösvaltani pois?  Olenko siis lapseksi muuttunut kun asun kodissani? 

Ei enkä vaadi että lastenikaan pitäisi muuttaa.  

Teille maailma on niin mustavalkea, vanhus asuu lähellä, sit valitatte mikä vaiva siitä on kun on ovella alinomaa.   Sitten taas jos asuu kaukana ette muka välimatkan takia voi pitää yhteyttä.

Vihje, jollekin 90 v on syntymäpäiväkortti, joulukortti, nimipäiväkortti iso asia kun on sitä ikäluokkaa.  Se nykyisillä hinnoilla, kortti ja merkki,  on 5-7 euroa mutta varmaan sitäkään ei moni raaski sinne  kauas lähettää."

Ei tietenkään tarvitse, jos ei halua. Mun vanhemmat muutti jo vähän päälle seitsemänkymppisinä tähän samaan rivitaloyhtiöön, missä minäkin asun. Molempien toiveena on aina ollut, että saisivat olla loppuun asti kotona eivätkä joutuisi minnekään laitoshoitoon. Jos eivät olisi muuttaneet, äiti olisi elänyt elämänsä viimeiset 2,5 vuotta jossain laitoksessa. Vaikka asuivat aiemminkin tässä samassa kaupungissa, niin kun äiti lähti karkuteille, niin ennenkuin olisin saanut taksin alle ja tullut tänne, ei olisi ollut mitään havaintoa siitä, mihin suuntaan äiti on edes lähtenyt. Mutta kun asuivat tuossa naapurissa, niin isä soitti mulle ja mä olin jo 30 sekunnin päästä ulkona etsimässä äitiä. Niin nopeasti, ettei äiti ehtinyt kertaakaan edes  taloyhtiön alueelta pois. Jos olisivat asuneet edes siellä edellisessä paikassa, niin se olisi ollut sitten vaan huoli-ilmoituksia ja hoivakotipaikkaa jonottamaan. Isän kohdalla on paljon helpompaa, kun sillä pää toimii, mutta jalat ei. Eli vaikka pääkin lakkaisi toimimasta, niin se ei kuitenkaan pääse kotoaan minnekään. 

Mitä noin muuten tulee lähellä asumiseen, niin mun vanhemmat eivät ole koskaan tulleet ilmoittamatta meille enkä minä mennyt koskaan ilmoittamatta heille. Tai no kerran menin, kun yksi naapuri tuli soittamaan mun ovikelloa ja kertoi, että mun vanhempien ulko-ovi on auki. Menin katsomaan, onko isälle sattunut jotain ja äiti lähtenyt taas karkuteille, mutta ne olikin yläkerrassa kuuntelemassa musiikkia. Ovi vaan ei ollut mennyt kunnolla kiinni, kun Cittarin kotiinkuljetus oli käynyt.