Vanhusten yksinäisyys tappaa. Miksi vanhuksia ei oteta enemmän mukaan perheiden elämään. Linkki

Vierailija kirjoitti:

Olen 70-luvulla syntynyt ja kävin katsomassa ja auttamassa paljon omia vanhempiani, vaikka se ei ollut aina niin "helppoa", kun asuivat eri paikkakunnilla ja oli "kaikkea". Minulle kuitenkin tärkeintä ovat läheiset. Yritän pitää yhteyksiä ihmisiin. Olen myös auttanut itsemurhalla uhkailevia ihmisiä, että olen mm. soittanut ambulanssin henkilölle, joka veti lääkkeitä ja olen kuunnellut insuliinipiikillä uhkaamista. Eräs ystäväni meinasi päättää päivänsä oltuaan kriisissä. Kriisin takana on aina tragedia. 

No minä en nyt vaan koe että ns äiti olisi minulle läheinen. Ihan on oma syynsä, että minä tai lapseni eivät häntä tapaa.

Eo se pelkkä sukulaisuus kenestäkään läheistä tee.

Entistä naapuria käymme moikkaamassa säännöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhusten yksinäisyydestä jännä huomio. Laita huoneeseen 5 yksinäistä vanhusta. Kaikki halveksivat toisiaan höperöiksi, puhuvat vain omia juttujaan toisistaan välittömättä, haluavat omaan rauhaa lepäämään ja sinne päästyään valittavat yksinäisyyttä.  

Ei pidä paikkaansa. Tein 5 vuotta töitä vanhusten päivätoiminnassa. Yleensä lähes kaikki oli at kiitollisia. Oli mukavaa kun oli seuraa. Ruokakin maistui seurassa. Puuhaa järjestimme hyvin vaihtelevasti. Se on sääli, kun päivätoiminnoista on säästetty. Joillakin hyvinvointialueilla lakkautettu. Se pitää yllä vanhuksen sosiaalista, psyykkistä ja fyysistä kuntoa ja toimintakykyä, moni myös piristyy aloitettuaan päivätoiminnassa käynnit. Jotenkin se aktiivisuus tarttuu, Viiden vuoden aikana en tavannut ainuttakaan vanhusta, joka olisi haukkunut toisia höpetöksi tai puhunut pelkästään omia juttujaan saat

On ihan luonnekysymys tuo. Joillekin on ihan sama, kenen seurassa on. Kunhan on edes joku. Mutta sitten on niitäkin, joille ihan kuka vaan randomtyyppi  ei riitä poistamaan yksinäisyyden tunnetta. Jos yksinäisyyden poistaminen olisikin noin helppoa, niin sitten voitaisiin laittaa kaikki  yksinäiset vaikka Korkeasareen isoon häkkiin ja sen jälkeen kukaan heistä ei tuntisi itseään enää yksinäiseksi. 

Huomaan itsessäni, kun mielestäni olen vireä vaikka olenkin ruma kepillä könkkääjä,  helposti miettiväni vieraista vanhuksista ovatko he "höperöitä" vai ei.

Samoin hämmästyn hirveesti jos asiakaspalvelija kohtelee minua kuin olisin jotenkin yksinkertainen.  Kun mielestäni olen vaan vanha ja vähän invalidi, en seniili.

Kyllä mukavat ihmiset aina mukaan pyydetään. Jos jää yksin vaikka sukulaisiakin on, niin missähän vika. Ei se auta alkaa lämmitellä välejä viikko ennen joulua, vaan koko vuoden ihan aidosti mukava ja läsnä ja tarjoutuu avuksi itsekin, jos vain pystyy. 

Tai sitten voi muuttaa vanhuksille tarkoitettuun taloon, jossa löytyy muitakin saman ikäisiä yksinäisiä. Ei siis palvelutalo, vaan vanhuksille tarkoitettuja vuokra-asuntoja, joissa asutaan omatoimisesti. Varmaan kaikissa kaupungeissa, isommissa kunnissakin on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulisi kylmää kyytiä monelle vanhukselle, jos heidän lapsensa velvoitettaisiin huolehtimaan heistä. Kotona kun ei ole tarkastajia tai valvontatiimejä huolehtimassa vanhuksen oikeuksien noudattamista. 

Samoin kävisi jos hoitamisen sijaan velvoitettaisiin maksamaan vanhempien hoivakotikuluja. Lapset vaatisivat vanhemmilleen surkeinta mahdollista halpishoivaa.

Pienituloisilla ei ole mitään mahdollisuutta hommata niin isoa asuntoa, että sinne mahtuisi yksi tai kaksi vanhusta. Kaiken lisäksi ne vanhukset joutuisivat viettämään päivät tai yöt yksin, kun se pienituloinen on töissä.

Pienituloisella ei ole mitään mahdollisuutta maksaa vanhempiensa hoivakotimaksuja. Totta kai silloin pitäisi valita se halvin vaihtoehto, kun siihenkään ei olisi varaa.

Pienituloinen jää hoitamaan niitä vanhempiaan. Jollei ole varaa hoivakotia kuatantaa. Niin ennnen oli. 

Ikävä kyllä on niin ikäviä ihmisiä olemassa, että heihin on ollut pakko laittaa välit poikki suojatakseen itseä. Siksi ovat yksin vanhana.

Ei kannata leimata jokaista yksinäiseksi siksi että on iäkäs tai erilainen elämä. Mutta ystäviä kaipaa ehkä moni silti. Ei huijareita.

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset eivät ole yhtenäinen massa. Sellaiset, jotka ovat mukavaa seuraa saavat ystäviä ja perhekin on mukana elämässä. Kusipäät erikseen. Jos on ollut ilkeä ja kohdellut muita kuin pska, niin kuolkoot yksin. Karma.

Ei mene välttämättä noin. On myös vanhuksia jotka ovat ihan hyviä ihmisiä, tarpeeksi mukavaa seuraa ja hyvin perheensä hoitaneet, mutta jälkeläiset keskittyvät silti enimmäkseen omaan elämäänsä ja pistävät itsensä aina etusijalle.

Itsekkyys on tämän päivän suuri vitsaus. Se, että joku -vaikkapa vanhus- kärsii yksinäisyydestä, ei kerro sen luonteesta oikeastaan mitään. Voi olla hyvä tyyppi, voi olla ettei ole tai voi olla jotain siitä väliltä. Ja on myös ikäviä, kontrolloivia ja narsistisia ihmisiä joilla kyllä riittää porukkaa ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tosiaan kukaan "boomeri"  ole hoitanut lastensa lapsia ikinä tai pessyt  lapsensa ikkunoita ja mattoja ja tullut vaikka toista synnyttäessä isomman lapsen kaveriksi?

Täällä vauvapalstalla on ihan tietty kattaus kirjoittajia näköjään.

Tai sitten ovat, mut se unohtuu. Mä joskus otin viikon opiskeluista vapaata ja matkustin sukulaiseni luo avuksi, kun synnytys lähestyi. Otin vanhempaa lastaan yökylään ja tein tämän kanssa reissuja.10v myöhemmin tää valitti, miten rankka oli pikkulapsiaika ilman mitään tukiverkkoja.

 

 

Niin, nyt kun boomerit on noin 80, lastensa lapset jo parikymppisiä,  toki se äityleiltä ehtii unohtua miten mummot ottivat lapsia lomiksi, tulivat sairaan lapsen seuraksi jos olivat jo työelämästä pois, toivat kerätyt marjat, ruu

Ihan on itse sairaat lapset hoidettu olemalla töistä pois. Lomaa pidin kesällä sen 4-5 viikkoa mitä normaalisti on ja lopun ajan olivat päiväkodissa. Alakouluikäisinä isovanhemmat pitivät lapsia 3-5 päivää kesällä ja talvella ei ollenkaan. Pidin lomaa tai palkatonta koulujen lomaviikot. Ikkunoita, mattoja yms. on tässä talossa pessyt vain minä ja nyt aikuiset lapseni. Itse kyllä olen pessyt vanhempieni ikkunoita tässä lähivuosina. Marjoja olen saanut ja mukavaa sekin on. Itse kun en niin välitä marjastuksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tosiaan kukaan "boomeri"  ole hoitanut lastensa lapsia ikinä tai pessyt  lapsensa ikkunoita ja mattoja ja tullut vaikka toista synnyttäessä isomman lapsen kaveriksi?

Täällä vauvapalstalla on ihan tietty kattaus kirjoittajia näköjään.

Tai sitten ovat, mut se unohtuu. Mä joskus otin viikon opiskeluista vapaata ja matkustin sukulaiseni luo avuksi, kun synnytys lähestyi. Otin vanhempaa lastaan yökylään ja tein tämän kanssa reissuja.10v myöhemmin tää valitti, miten rankka oli pikkulapsiaika ilman mitään tukiverkkoja.

 

 

Niin, nyt kun boomerit on noin 80, lastensa lapset jo parikymppisiä,  toki se äityleiltä ehtii unohtua miten mummot ottivat lapsia lomiksi, tulivat sairaan lapsen seuraksi jos olivat jo työelämästä pois, toivat kerätyt marjat, ruu

Ei ole unohtunut, koska näin ei ole koskaan tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulisi kylmää kyytiä monelle vanhukselle, jos heidän lapsensa velvoitettaisiin huolehtimaan heistä. Kotona kun ei ole tarkastajia tai valvontatiimejä huolehtimassa vanhuksen oikeuksien noudattamista. 

Samoin kävisi jos hoitamisen sijaan velvoitettaisiin maksamaan vanhempien hoivakotikuluja. Lapset vaatisivat vanhemmilleen surkeinta mahdollista halpishoivaa.

Pienituloisilla ei ole mitään mahdollisuutta hommata niin isoa asuntoa, että sinne mahtuisi yksi tai kaksi vanhusta. Kaiken lisäksi ne vanhukset joutuisivat viettämään päivät tai yöt yksin, kun se pienituloinen on töissä.

Pienituloisella ei ole mitään mahdollisuutta maksaa vanhempiensa hoivakotimaksuja. Totta kai silloin pitäisi valita se halvin vaihtoeht

 

Ennen oli ennen ja nyt on nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset eivät ole yhtenäinen massa. Sellaiset, jotka ovat mukavaa seuraa saavat ystäviä ja perhekin on mukana elämässä. Kusipäät erikseen. Jos on ollut ilkeä ja kohdellut muita kuin pska, niin kuolkoot yksin. Karma.

Ei mene välttämättä noin. On myös vanhuksia jotka ovat ihan hyviä ihmisiä, tarpeeksi mukavaa seuraa ja hyvin perheensä hoitaneet, mutta jälkeläiset keskittyvät silti enimmäkseen omaan elämäänsä ja pistävät itsensä aina etusijalle.

Itsekkyys on tämän päivän suuri vitsaus. Se, että joku -vaikkapa vanhus- kärsii yksinäisyydestä, ei kerro sen luonteesta oikeastaan mitään. Voi olla hyvä tyyppi, voi olla ettei ole tai voi olla jotain siitä väliltä. Ja on myös ikäviä, kontrolloivia ja narsistisia ihmisiä joilla kyllä riittää porukkaa ympärillä.

Mun mielestä kuitenkin on jokaisen ihan omalla vastuulla - iästä riippumatta - haluaako joku toinen viettää aikaa kanssasi. Ja totta helkutissa jälkeläiset keskittyy luomaan omaa elämäänsä. Niinhän minä ja varmasti sinäkin ollaan aikoinaan tehty. 

Nää mummot oli eläessään itsekeskeisiä. Niin metsä vastaa jne..

Nää mummot oli eläessään itsekeskeisiä. Niin metsä vastaa jne.

On varmaan myös keski-ikäisiä ihmidiä jotka eivät ole kivoja eivätkä juurikaan tule ihmisten kanssa toimeen.

Introverttinä vanhuksena joku pitää minua luultavasti outona ja yksinäisenä.  Minulla on omat mielenkiintoni kohteet, luen, hommailen käsitöiden kanssa, kirjoittelen, olen netissä.  Lapsia en usein fyysisesti näe mutta päivittäin wh-viesteillä yhteyttä.  Samoin muihin ihmisiin puhelimella paljon, toisilla paikkakunnilla. 

Väsyn fyysisesti sosiaalisina päivinä, minulle etäyhteys on helpompaa ja luontevaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tosiaan kukaan "boomeri"  ole hoitanut lastensa lapsia ikinä tai pessyt  lapsensa ikkunoita ja mattoja ja tullut vaikka toista synnyttäessä isomman lapsen kaveriksi?

Täällä vauvapalstalla on ihan tietty kattaus kirjoittajia näköjään.

Tai sitten ovat, mut se unohtuu. Mä joskus otin viikon opiskeluista vapaata ja matkustin sukulaiseni luo avuksi, kun synnytys lähestyi. Otin vanhempaa lastaan yökylään ja tein tämän kanssa reissuja.10v myöhemmin tää valitti, miten rankka oli pikkulapsiaika ilman mitään tukiverkkoja.

 

 

Niin, nyt kun boomerit on noin 80, lastensa lapset jo parikymppisiä,  toki se äityleiltä ehtii unohtua miten mummot ottivat lapsia lomiksi, tulivat sairaan lapsen seuraksi jos olivat

Ei ole unohtunut, koska näin ei ole koskaan tapahtunut.

Kyllä monissakin suvuissa näin tapahtui. Ja ovat hyvin unohtaneet.

Mun boomer- isän ja boomer-äidin vanhemmat hoitivat lapsenlapsiaan, kokonaisia hiihto- ja joululomia. Yksi mummo hoiti kokonaisia kesälomia, sillä päiväkoti ei ollut vaihtoehto kaikille (se oli 60-lukua).

Ja sama myös mieheni puolella, hänen äiti hoiti boomer-ikäisen poikansa lapsia, kokonaisia kesälomia. Olisi hoitanut meidänkin, mutta silloin oli jo liian vanha, ei raaskittu vaivata. 

Eli tämä ei ole mitään poikkeuksen poikkeusta, vaan näin on ollut tietyllä sukupolvella, ns hiljainen sukupolvi joka kävi sodatkin, hoiti hyvin usein lapsenlapsiaan ja tosi pitkiä jaksoja.  Näistä kukaan ei ollut maatalon emäntä, vaan olivat töissä kodin ulkopuolella. Silti onnistui lastenhoito, en tiedä miten. Ehkä olivat jääneet aikaisin eläkkeelle? Vai käyttivätkö omat vuosilomansa siihen että lapsenlapsi tulee asumaan viikoksi? En tiedä, olin itse se "hoidettava lapsenlapsi", en tiedä miten mummon onnistui olla kotona mun ja serkkujeni kanssa.

Nyt nämä boomerit ovat itse liki kasikymppisiä. Jotkut toki aktiviisia isovanhempia, tunnen sellaisia. Mutta ei enää ole sellainen tapana, että "laitetaan lapsi mummolaan koko kesäksi". Ei, vaan lapsi laitetaan päiväkotiin koko kesäksi, jos vanhemmilla on töitä. 

Harmihan se on. Ymmärrän ja en ymmärrä. 

Vanhempani on opettanut minulle ettei meillä ole yhteyttä kuten muilla, on yhteydessä kaksi kertaa vuodessa soittaen, niin en minäkään muuta osaa. Ai että yhtäkkiä pitäis jotain tehdä enemmän, kun enhän kauheasti edes tunne vanhempiani?

Kai hänellä on toivon mukaan jotain ystäviä sitten, tai jos on tottunut erakkona elämään niin miksi sitten yhtäkkiä vanhana jotain muuta pitäisi tarvita.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset eivät ole yhtenäinen massa. Sellaiset, jotka ovat mukavaa seuraa saavat ystäviä ja perhekin on mukana elämässä. Kusipäät erikseen. Jos on ollut ilkeä ja kohdellut muita kuin pska, niin kuolkoot yksin. Karma.

Ei mene välttämättä noin. On myös vanhuksia jotka ovat ihan hyviä ihmisiä, tarpeeksi mukavaa seuraa ja hyvin perheensä hoitaneet, mutta jälkeläiset keskittyvät silti enimmäkseen omaan elämäänsä ja pistävät itsensä aina etusijalle.

Itsekkyys on tämän päivän suuri vitsaus. Se, että joku -vaikkapa vanhus- kärsii yksinäisyydestä, ei kerro sen luonteesta oikeastaan mitään. Voi olla hyvä tyyppi, voi olla ettei ole tai voi olla jotain siitä väliltä. Ja on myös ikäviä, kontrolloivia ja narsistisia ihmisiä joilla kyllä riittää porukkaa ympärillä.

Mun mielestä kuite

Sekä mä että mun vanhemmat loi omaa elämäänsä samaan aikaan kun huolehti läheisistään..Kas kun ne vanhukset on osa lähipiiriä ja omaa elämää.

Oon myös huomannut, että omien vanhempien kuolema on ollut rankinta niille, jotka on sulkeneet heidät pois elämästään ja keskittyneet muuhun..Kun taas jos heidän kanssa on viettänyt aikaa, on ollut valmiimpi siihen, ettei heitä joskus enää ole.

Ihme ajatus, että kaikki vanhukset ovat jotain enkeleitä. Oma lapsuuteni ei mennyt ihan putkeen. Aikuisena äitiäni ei ikinä kiinnostanut minun asiani. Ei kiinnostanut olla pahemmin lastenlasten elämässä, synttäreille ei ikinä kerennyt. Ja ei, en ole ikinä mitään häneltä vaatinut. Aina vaan oma mies, ystävät, teatterit, jumpat ja museot olivat tärkeämpiä. Minusta olisi vaikka sitä juhannusta ollut mukavaa porukalla viettää.

Nyt hänen terveytensä on alkanut pettämään eikä pääse enää menoilleen. Nyt jatkuvasti soittelee apua ja mitä hänelle pitäisi tuoda. 

Ihan aiheen vierestä mutta kuitenkin. Täällä jotenkin kuvitellaan että etätyön tekeminen mahdollistaisi vanhusten hoidon samalla. Miten pihalla voi jengi olla?

Oma etätyöni on TYÖTÄ joka vaatii 100% läsnäolon ja panoksen. En siis voi siinä sivussa kätevästi korjailla naapureiden autoja, leikata sukulaisten hiuksia tai puuhastella muuta yleishyödyllistä. Jopa olisi pian mononkuva takapuolessa. Tätä ei taida esim. eläkkeelle jääneet sukupolvet ihan ymmärtää.