Lue keskustelun säännöt.
Vanhusten yksinäisyys tappaa. Miksi vanhuksia ei oteta enemmän mukaan perheiden elämään. Linkki
20.07.2025 |
https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/8694755
Tuossa kerrotaan lääkäristä, joka päivysti juhannuksena 2000-luvun alussa ja 3 iäkästä naista oli kokenut itsensä niin yksinäiseksi, eträ olivat yrittäneet tap paa itsensä. Konkretisoitui, että ovat juhlapäivänä yksin eikä kenenkään tärkeän kanssa.
Suomalaisten itsekeskeisyys on aivan kauheaa mielestäni.
Eikö tänne saa perhekeskeisyyttä muuta kuin pakolla? (Saisihan sen, jos lakiin palautettaisiin 60-luvulla poistettu vaatimus, että lapset hoitavat vanhempansa.)
Onko muiden kulttuurien yhteisöllisyys pakosta vai halusta.
Väitän, että eroamiset ja yksilökeskeisyys ovat myös nuorten pahoinvoinnin juurisyy.
Kommentit (1145)
Eikö tosiaan kukaan "boomeri" ole hoitanut lastensa lapsia ikinä tai pessyt lapsensa ikkunoita ja mattoja ja tullut vaikka toista synnyttäessä isomman lapsen kaveriksi?
Täällä vauvapalstalla on ihan tietty kattaus kirjoittajia näköjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Kaikki vanhukset eivät ole olleet kovin mukavia niille ns läheisilleen.
Eli peili vaan esiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulisi kylmää kyytiä monelle vanhukselle, jos heidän lapsensa velvoitettaisiin huolehtimaan heistä. Kotona kun ei ole tarkastajia tai valvontatiimejä huolehtimassa vanhuksen oikeuksien noudattamista.
Samoin kävisi jos hoitamisen sijaan velvoitettaisiin maksamaan vanhempien hoivakotikuluja. Lapset vaatisivat vanhemmilleen surkeinta mahdollista halpishoivaa.
Pienituloisilla ei ole mitään mahdollisuutta hommata niin isoa asuntoa, että sinne mahtuisi yksi tai kaksi vanhusta. Kaiken lisäksi ne vanhukset joutuisivat viettämään päivät tai yöt yksin, kun se pienituloinen on töissä.
Pienituloisella ei ole mitään mahdollisuutta maksaa vanhempiensa hoivakotimaksuja. Totta kai silloin pitäisi valita se halvin vaihtoehto, kun siihenkään ei olisi varaa.
Näinhän se on. Taloudelliset realiteetit
Ympärivuorokautinen palveluasuminen maksaa nykyään halvimmillaankin n. 5000e/kk. Siihen sisältyy hoito, huoneen vuokra, siivous, ruoka ja pyykkihuolto. Esim. lääkkeet, jalkahoito ja fysioterapia eivät kuulu hintaan, vaan ne pitää maksaa erikseen.
Jos vanhuksen eläkkeestä menee hoivakotimaksuun 1300e/kk, niin lapsille jäisi 3700e/kk lasku maksettavaksi. Sanomattakin selvää, että lapsia on oltava paljon jotta he saisivat noin ison summan katettua.
Vanhusten yksinäisyydestä jännä huomio. Laita huoneeseen 5 yksinäistä vanhusta. Kaikki halveksivat toisiaan höperöiksi, puhuvat vain omia juttujaan toisistaan välittömättä, haluavat omaan rauhaa lepäämään ja sinne päästyään valittavat yksinäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kolmekymppinen ja anoppini täyttää kuukauden päästä 70v. Eilenkin kävin hänen luonaan kahvittelemassa ja juttelemassa. Oikein mukava persoona. Eikä mun mies ole aina ees mukana kun käyn vaihtamassa kuulumisia anopin kanssa.
Vastaan vänkäävät jäärät eivät ole mukavaa seuraa. Niin moni ikäihminen on kangistunut omiin kaavoihinsa, että jos he kuulevat muiden toimivan eri tavoin, alkavat he haukkua näitä muita toimintatapoja ja korostaa omaa erinomaisuuttaan. Olkoot sitten yksikseen omine tapoineen.
Kuvauksesi vastaan vänkäävistä jääristä sopii erinomaisesti myös nykyajan keski-ikäisiin ja parikymppisiin.
Keski-ikäiset naiset ainakin täällä jänkkäävät niin maan p...sti luutuneita anoppi/äiti-käsityksiään, osa aika henkisesti siinä ihmissuhteessa jäänyt teiniksi.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille voi kyllä laittaa velvoitteita vanhusten hoitoon, mutta sitten täytyy tinkiä vanhusten itsemääräämisoikeudesta.
Samaa mieltä. Jos vanhustenhoito nakitetaan heidän lapsilleen, niin sitten niistä lapsista pitää juridisestikin tulla vanhempiensa huoltajia. Vanhusten itsemääräämisoikeus samalle tasolle kuin 7-vuotiaalla.
Mikä olisi neurologisestikin perusteltua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Euroopassa on maita joissa lailla velvoitetaan lapset maksamaan tietty osuus vanhempiensa hoitokotipaikasta ja osuus. maksetaan suhteutettuna omiin tuloihin.
Olisko tämä ap:n mielestä parempi vaihtoehto? Näennäistä yhteisöllisyyttä, mutta voi todellisuudessa aiheuttaa aika paljon kitkaa perheen sisällä kun lapset maksavat eri määrät keskenään eikä kukaan maksa vapaaehtoisesti.
Tilanteessa, jossa osalla työssäkäyvistä ihmisistä on vaikeuksia pitää katto oman perheensä pään päällä ja ruokaa pöydässä niin ei yksinkertaisesti olisi varaa maksaa vanhempien hoitomaksuja. Täällä sosialististisissa Pohjoismaissa maksetaan maailman korkeimpia veroja sen vuoksi, että yhteisestä potista maksetaan tietyt asiat kuten vanhusten- ja sairaidenhoito. Mo et vanhukset ovat vauraa.pia kuin lapse sa ja he voivat kertyneellä omaisuudellaan maksaa tarvitsemansa palvelut.
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten yksinäisyydestä jännä huomio. Laita huoneeseen 5 yksinäistä vanhusta. Kaikki halveksivat toisiaan höperöiksi, puhuvat vain omia juttujaan toisistaan välittömättä, haluavat omaan rauhaa lepäämään ja sinne päästyään valittavat yksinäisyyttä.
No just tämä. Eikä koske vain vanhuksia. Laita 5 yksinäistä 30-vuotiasta samaan huoneeseen ja ovi kiinni. Avaa ovi viiden tunnin päästä. Ihan samalla tavalla yksinäisiä ovat edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten yksinäisyys on usein omien toimiensa seurausta. Vanhukset eivät nuorempina vanhempina luoneet perheessään läheisyyden ja yhteisöllisyyden ilmapiiriä, ja nyt niittävät sitä satoa mitä itse kylvivät. Esimerkiksi minä olen kolmekymppinen mies, jonka lähes 70 v vanhemmat eivät miltei koskaan ota minuun yhteyttä tai pyydä vaikka kylään. Rakastan vanhempiani, muttei heidän pidä yllättyä, että tulevaisuudessakaan emme välttämättä tule olemaan kiinteästi tekemisissä, koska tämä on se tilanne mihin minut on kasvatettu ja mihin olen tottunut. Asumme muutaman kilometrin päässä toisistamme.
Tunnen enemmän sympatiaa vanhuksia kohtaan, jotka asuvat oikeasti kaukana lapsistaan ja lapsenlapsistaan jne. Tuo tilanne on jo vähän erilainen.
No mun vanhemmat on yli 80v. Kun olin lapsi, ajettiin kuukausittain isän ja äidin vanhempien luo toiselle
Huonokuntoiset isovanhemmat tarjosivat ruokaa? Olivat siis vielä niin hyvässä kunnossa, että ruoalaitto onnistui eli eivät olleet huonokuntoisia.
Sinä kolmikymppinen mies jonka vanhemmat ei käy. Ei aikuisen luokse tulla kutsumatta käymään, kutsu heidät. Muutenkin on enemmän lasten asia pitää yhteyttä vanhempiinsa. Me vanhemmat tahdomme antaa tilaa aikuistua ja rakentaa omaa elämää, emme tahdo kuin pienelle lapselle soitella. Aikuinen lapsi antaa ne rajat omalla käytöksellään miten paljon "sietää" vanhemmiltaan.
Jos kaipaa enemmän, sitten on kutsuttava kylään, ehdotettava jotain yhteistä tekemistä, vaikka kesäteatteriin näin kesällä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö tosiaan kukaan "boomeri" ole hoitanut lastensa lapsia ikinä tai pessyt lapsensa ikkunoita ja mattoja ja tullut vaikka toista synnyttäessä isomman lapsen kaveriksi?
Täällä vauvapalstalla on ihan tietty kattaus kirjoittajia näköjään.
Missään ei ole näin väitety. Jokainen kertoo omista kokemuksistaan.
Vierailija kirjoitti:
Sinä kolmikymppinen mies jonka vanhemmat ei käy. Ei aikuisen luokse tulla kutsumatta käymään, kutsu heidät. Muutenkin on enemmän lasten asia pitää yhteyttä vanhempiinsa. Me vanhemmat tahdomme antaa tilaa aikuistua ja rakentaa omaa elämää, emme tahdo kuin pienelle lapselle soitella. Aikuinen lapsi antaa ne rajat omalla käytöksellään miten paljon "sietää" vanhemmiltaan.
Jos kaipaa enemmän, sitten on kutsuttava kylään, ehdotettava jotain yhteistä tekemistä, vaikka kesäteatteriin näin kesällä
Olen samaa mieltä. Se, joka haluaa tavata, ehdottaa ja kutsuu. Näinhän se menee ystävienkin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö tosiaan kukaan "boomeri" ole hoitanut lastensa lapsia ikinä tai pessyt lapsensa ikkunoita ja mattoja ja tullut vaikka toista synnyttäessä isomman lapsen kaveriksi?
Täällä vauvapalstalla on ihan tietty kattaus kirjoittajia näköjään.
Tai sitten ovat, mut se unohtuu. Mä joskus otin viikon opiskeluista vapaata ja matkustin sukulaiseni luo avuksi, kun synnytys lähestyi. Otin vanhempaa lastaan yökylään ja tein tämän kanssa reissuja.10v myöhemmin tää valitti, miten rankka oli pikkulapsiaika ilman mitään tukiverkkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten yksinäisyys on usein omien toimiensa seurausta. Vanhukset eivät nuorempina vanhempina luoneet perheessään läheisyyden ja yhteisöllisyyden ilmapiiriä, ja nyt niittävät sitä satoa mitä itse kylvivät. Esimerkiksi minä olen kolmekymppinen mies, jonka lähes 70 v vanhemmat eivät miltei koskaan ota minuun yhteyttä tai pyydä vaikka kylään. Rakastan vanhempiani, muttei heidän pidä yllättyä, että tulevaisuudessakaan emme välttämättä tule olemaan kiinteästi tekemisissä, koska tämä on se tilanne mihin minut on kasvatettu ja mihin olen tottunut. Asumme muutaman kilometrin päässä toisistamme.
Tunnen enemmän sympatiaa vanhuksia kohtaan, jotka asuvat oikeasti kaukana lapsistaan ja lapsenlapsistaan jne. Tuo tilanne on jo vähän erilainen.
No mun vanhemmat on yli 80v. Kun olin lapsi, ajettiin ku
Asuivat maalla.Huonokuntoisina pidettiin, kun eivät jaksaneet kuokkia peltoa, korjata kattoa, kolata isoa pihaa. Ruoanlaitto oli heidän ja vanhempiemme mittareilla kevyttä hommaa, mitä vanhakin jaksoi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten yksinäisyydestä jännä huomio. Laita huoneeseen 5 yksinäistä vanhusta. Kaikki halveksivat toisiaan höperöiksi, puhuvat vain omia juttujaan toisistaan välittömättä, haluavat omaan rauhaa lepäämään ja sinne päästyään valittavat yksinäisyyttä.
Ei pidä paikkaansa. Tein 5 vuotta töitä vanhusten päivätoiminnassa. Yleensä lähes kaikki oli at kiitollisia. Oli mukavaa kun oli seuraa. Ruokakin maistui seurassa. Puuhaa järjestimme hyvin vaihtelevasti. Se on sääli, kun päivätoiminnoista on säästetty. Joillakin hyvinvointialueilla lakkautettu. Se pitää yllä vanhuksen sosiaalista, psyykkistä ja fyysistä kuntoa ja toimintakykyä, moni myös piristyy aloitettuaan päivätoiminnassa käynnit. Jotenkin se aktiivisuus tarttuu, Viiden vuoden aikana en tavannut ainuttakaan vanhusta, joka olisi haukkunut toisia höpetöksi tai puhunut pelkästään omia juttujaan saati valittanut yksinäisyyttä päivätoiminnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tosiaan kukaan "boomeri" ole hoitanut lastensa lapsia ikinä tai pessyt lapsensa ikkunoita ja mattoja ja tullut vaikka toista synnyttäessä isomman lapsen kaveriksi?
Täällä vauvapalstalla on ihan tietty kattaus kirjoittajia näköjään.
Missään ei ole näin väitety. Jokainen kertoo omista kokemuksistaan.
On. Rankasti yleistäen. Nää samat "boomerihullut".
Olen 70-luvulla syntynyt ja kävin katsomassa ja auttamassa paljon omia vanhempiani, vaikka se ei ollut aina niin "helppoa", kun asuivat eri paikkakunnilla ja oli "kaikkea". Minulle kuitenkin tärkeintä ovat läheiset. Yritän pitää yhteyksiä ihmisiin. Olen myös auttanut itsemurhalla uhkailevia ihmisiä, että olen mm. soittanut ambulanssin henkilölle, joka veti lääkkeitä ja olen kuunnellut insuliinipiikillä uhkaamista. Eräs ystäväni meinasi päättää päivänsä oltuaan kriisissä. Kriisin takana on aina tragedia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tosiaan kukaan "boomeri" ole hoitanut lastensa lapsia ikinä tai pessyt lapsensa ikkunoita ja mattoja ja tullut vaikka toista synnyttäessä isomman lapsen kaveriksi?
Täällä vauvapalstalla on ihan tietty kattaus kirjoittajia näköjään.
Tai sitten ovat, mut se unohtuu. Mä joskus otin viikon opiskeluista vapaata ja matkustin sukulaiseni luo avuksi, kun synnytys lähestyi. Otin vanhempaa lastaan yökylään ja tein tämän kanssa reissuja.10v myöhemmin tää valitti, miten rankka oli pikkulapsiaika ilman mitään tukiverkkoja.
Niin, nyt kun boomerit on noin 80, lastensa lapset jo parikymppisiä, toki se äityleiltä ehtii unohtua miten mummot ottivat lapsia lomiksi, tulivat sairaan lapsen seuraksi jos olivat jo työelämästä pois, toivat kerätyt marjat, ruuat tullessaan jne
No mun vanhemmat on yli 80v. Kun olin lapsi, ajettiin kuukausittain isän ja äidin vanhempien luo toiselle paikkakunnalle.Kun heidän kuntonsa huononi, joka viikonloppu..Isovanhemmat tarjosivat aina ruokaa, vanhemmat autteli heitä asioissa joissa apua tarvitsivat. Isovanhemmat kuoli, minä ja sisareni aikuistuumme, muutimme kauas lapsuudenkodista.Vanhemmat auttoivat muutot , remontit jne. Nyt he eivät enää liiku ympäri Suomen..Minä liikun, siskolleni kaikki on kaukana...kun hän on se, joka joutuisi matkustamaan.