Vanhusten yksinäisyys tappaa. Miksi vanhuksia ei oteta enemmän mukaan perheiden elämään. Linkki

Nrto 352: "Ohhoh! 

Isäsi ei taatusti ymmärtänyt tilanteesi vakavuutta. Ajatteli, että suotta provosoit tuolla hautaamisjutulla. 

Hän kai rakasti vaimoaan niin paljon, että ei tajunnut paljon nuoremman tyttärensä olevan missään vaarassa. 

En voi tätä muuten käsittää kuin näin. "

Kyllä isä ymmärsi, kun jo kerran aiemmin olin vähällä menettää henkeni ja oli sattumien summa, että jäin eloon. Jopa mua hoitaneet lääkärit ihmetteli, miten poskettoman hyvä tuuri mulla kävi. Tavallaan silti ymmärrän isääkin.  Äiti oli isän ensirakkaus. Ehtivät olla yhdessä 75 vuotta ja siitä 72 vuotta naimisissa. 

Mun vanhemmat heitti mut rahattomana syksyiseen yöhön, kun en ollut vielä edes 19. Joskus olen miettinyt, olinko pettymys isälleni jo senkin takia, että en ollut poika. Vaikea sanoa. Molemmat vanhempani ovat syntyneet 1920-luvulla eli vaikea tietää sen aikaisten ihmisten ajatuksenjuoksusta. 

Mä olen jo aikoja sitten antanut vanhemmilleni anteeksi. Vaikka eivät ole koskaan anteeksi pyytäneetkään. Mun ystävät on joskus kysyneet, minkä ihmeen takia just minä koko meiden suvussa on ollut se, joka herää keskellä yötä ja lähtee etsimään muistisairasta äitiä tuolta kaduilta. Hyvä kysymys. En mä itsekään tiedä. Varmaan se mun sairaanhoitajatausta. Kun käyn joka tiistai isän luona, niin ei mulla ole mitään tunnesidettä isään. Hoidan vain velvollisuuteni. Äiti kuoli vuosi sitten toukokuussa. En ole vieläkään itkenyt äidin kuolemaa. Mutta hoidin velvollisuuteni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulisi kylmää kyytiä monelle vanhukselle, jos heidän lapsensa velvoitettaisiin huolehtimaan heistä. Kotona kun ei ole tarkastajia tai valvontatiimejä huolehtimassa vanhuksen oikeuksien noudattamista. 

Samoin kävisi jos hoitamisen sijaan velvoitettaisiin maksamaan vanhempien hoivakotikuluja. Lapset vaatisivat vanhemmilleen surkeinta mahdollista halpishoivaa.

Pienituloisilla ei ole mitään mahdollisuutta hommata niin isoa asuntoa, että sinne mahtuisi yksi tai kaksi vanhusta. Kaiken lisäksi ne vanhukset joutuisivat viettämään päivät tai yöt yksin, kun se pienituloinen on töissä.

Pienituloisella ei ole mitään mahdollisuutta maksaa vanhempiensa hoivakotimaksuja. Totta kai silloin pitäisi valita se halvin vaihtoehto, kun siihenkään ei olisi varaa.

Näinhän se on. Taloudelliset realiteetit tulee vastaan vaikka halua olisikin. Monesti myös näillä  yksinäisillä vanhuksilla on enemmän omaisuutta ja paremmat eläke-etuudet kuin heidän lapsillaan tulee ikinä olemaan. Käyttäkööt rahansa hoivan hankkimiseen itselleen.

Vierailija kirjoitti:

"Vanhukset osallistuivat perheen arkeen, eivät olleet pelkästään hoivattavina."

Tämä. Ennen oltiin toki monta sukupolvea saman katon alla, mutta vanhus ei ollut vain hoivattavana. Se mummo/vaari saattoi katsoa kouluikäisten perään, jotka tulivat koulusta kotiin. Tai mummo/vaari kuori perunat päivällistä varten. Vaikka kaikkeen eivät olisi kyenneet, niin moni ikäihminen oli aktiivinen ja auttoi siinä missä voi.

Nykyisin monet vanhukset ovat entistä väsyneempiä. Eivät jaksa auttaa ja osallistua. Vointi on huonompi. Siinä missä ennen menehdyttiin sydänkohtauksiin ja syöpiin, niin nykyisin porskutetaan pidempään. Muistisairauksiakaan ei ennen ollut samalla tavalla, kun ihmiset ehtivät kuolla nykymittapuulla sen verran nuorina.

Omana kouluaikanani eräs opettajamme totesi, että entisaikojen "suurperheet" ja Karjalan isot talot, joissa asui aikuisia sisaruksia perheineen eivät olleet mikään idylli. Vanhemmat sisarukset alistivat ja tyrannisoivat nuorempia sukulaisiaan ja näiden puolisoita. Joidenkin osana oli vain mukautua kaikkeen ja totella. 

Miten se nyt niin onkin kauheaa olla yksin..

Eikö se ollut kivaa olla lapsetonna ja ilman miestä. 

Ole nyt sitten. Yksin.

Vaikka loppuelämäsi.

Nih. ;)

 T: ILE Stadista

Miten se nyt niin onkin kauheaa olla yksin..

Eikö se ollut kivaa olla lapsetonna ja ilman miestä. 

Ole nyt sitten. Yksin.

Vaikka loppuelämäsi.

 T: ILE Stadista

Vierailija kirjoitti:

Eivät lapsiperheet realistisesti voi arjessaan olla yhteisöllisiö isovanhempien kanssa jotka asua jököttävät kuolevalla paikkakunnalla 2-6h automatkan päässä.

Varmasti ne jotka muuttavat ihmisten ilmoille lähelle jälkeläisiään otetaan mielellään mukaan kuvioihin.

Tämä. Oma äitini on isän kuoleman jälkeen asunut pienessä kylässä maalla. Lähimpänä asuva sisarukset i asuu 90km päässä hänestä ja .me muut satojen kilometrien päässä. Äiti alkaa olla huonossa kunnossa 80 vuotiaana ja hyppyyttää lähimpänä asuvien sisarusten perheitä jatkuvasti hoitamaan asioitaan. Sisareni osti rivari kaksion kotinsa vierestä, jonne äiti pääsisi asumaan ja jossa heidän olisi helpompi huolehtia hänestä.  Ollaan kaikki yritetty puhua, että muuttaisi kokeeksi edes talvikaudeksi sinne, mutta se ei äidille käy. Ei vaikka paikkakunta on hänelle tuttu ja siellä on sisarereni perheen lisäksi hänellä tuttavia. Kenen syy tässä on, että äitini on yksinäinen?

Vierailija kirjoitti:

Näissä huomaa miten yleistä on että työssäkäyviä aikuisia lapsia tuetaan rahallisesti.  Jotenkin kuin amerikkalaisesta vanhemmasta romaanista,  äiti tekee kahta työtä jotta poika voi opiskella ja saa sopivan vaatetuksen kuin muillakin. Poika valmistuu, ei äitiä kutsuta "viittajuhliin",  poika menee työelämään, nai esimiehensä tyttären eikä senjälkeen näe äitiään.  Kuulee joltain sattumalta tapaamaltaan  että äitis kuoli toissavuonna, eihän siltä mitään jäänyt,  uus asukas mielellään otti vähät huonekalut siinä kellariasunnossa.

Että mitä v****a tässä sönkötetään? 

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivänä ihmiset on niin itsekkäitä. Ei haluta lapsia eikä huolehdita vanhuksista, että voi keskittyä täysillä oman navan hoitoon.

Ai nykypäivänä?

Vierailija kirjoitti:

Euroopassa on maita joissa lailla velvoitetaan lapset maksamaan tietty osuus vanhempiensa hoitokotipaikasta ja osuus. maksetaan suhteutettuna omiin tuloihin.

Olisko tämä ap:n mielestä parempi vaihtoehto? Näennäistä yhteisöllisyyttä, mutta voi todellisuudessa aiheuttaa aika paljon kitkaa perheen sisällä kun lapset maksavat eri määrät keskenään eikä kukaan maksa vapaaehtoisesti.

En ymmärrä miten joku voisi pakottaa suomalaiset kustantamaan vanhan isän tai äidin elämää tämän kotona tai hoitokodissa. Kenellä on niin suuret nettotulot? Niiden pitäisi silloin olla  noin 10 000  € kuussa. Ulkopuolinen apu  kotiin tuotuna on kallista. Samoin hoitokodissa asuminen maksaa paljon niin kauan kuin vanhus on elossa. Jos äitini olisi vielä elossa, en pystyisi avustamaan häntä kuin ehkä satasella kuussa, sillä tuen jo aikuista pysyväissairasta lastani taloudellisesti.

Kerrotaan jonkun amerikkalaisen romaanin juoni, ehkä 50-luvulla kirjoitettu. Lukeminen ei taida kuulua harrastuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kolmekymppinen ja anoppini täyttää kuukauden päästä 70v. Eilenkin kävin hänen luonaan kahvittelemassa ja juttelemassa. Oikein mukava persoona. Eikä mun mies ole aina ees mukana kun käyn vaihtamassa kuulumisia anopin kanssa. 

Vastaan vänkäävät jäärät eivät ole mukavaa seuraa. Niin moni ikäihminen on kangistunut omiin kaavoihinsa, että jos he kuulevat muiden toimivan eri tavoin, alkavat he haukkua näitä muita toimintatapoja ja korostaa omaa erinomaisuuttaan. Olkoot sitten yksikseen omine tapoineen. 

Kuvauksesi vastaan vänkäävistä jääristä sopii erinomaisesti myös nykyajan keski-ikäisiin ja parikymppisiin.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko pitänyt ottaa lopputili kun lapsenlapset syntyivät, ruveta heitä hoitamaan, siivoamaan lasten kotona, auttamaan.

Kysyn teiltä jotka valitatte ettei boomeriäitinne auttanut teitä kun lapset olivat pieniä.

Boomeriäidillä on ollut kyllä ihan lomia ja vapaita, jolloin olisi voinut jonki laista suhdetta yrittää luoda lapsenlapsiinsa- mikäli siis siihen olisi ollut kiinnostusta. 

Jos läheiset suhteet jäi luomatta työelämässä olon vuoksi niin miksi boomeriäiti olettaa, että lapset ja lapsenlapset pystyvät nyt olemaan hänen tukenaan, sillä työnsä ja lapsensa ja omat vastuunsa heilläkin on.

Me asutaan pienemmissä asunnoissa kuin vanhempamme, jäädään eläkkeelle paljon myöhemmin kuin vanhempamme, tehdää töitä paljon suuremmalla intensiteetillä kuin vanhempamme ja ollaan tultu vanhemmiksi paljon vanhempina kuin vanhempamme ja suhtaudumme vanhemmuuteen aivan toisenlaiselle vakavuudella kuin vanhempamme. Ja siitä pitäisi riittää vanhusten viihdyttämiseen resursseja

Lapsille voi kyllä laittaa velvoitteita vanhusten hoitoon, mutta sitten täytyy tinkiä vanhusten itsemääräämisoikeudesta. 

Vierailija kirjoitti:

"Meillä 90-2000-luvulla syntyneillä ja nuoremmilla eläkeikä alkaa noin 70 korvilla joka tapauksessa. Arveletko että meillä on yhtään paremmin luottoa tulevaan ja omaan hyvään vointiin? Ja siinä sivussa pitäisi maksaa omien lasten, omien vanhempien sekä yhteiskunnan eläteiksi jääneiden kulut."

 

Tiedän tämän varsin hyvin. Taitaa olla omallakin pojalla 69 v ja minullakin tavoite muutamaa kuukautta alle 67 v. Boomerit pääsi eläkkeelle n. 63 v. Osa-aikaeläkkeelle pääsi alle 60 v. Omat vanhempani hyödynsivät tämän, joten aikaa heillä kyllä oli, kun lapsenlapset olivat pieniä. Valitettavasti pelkäsivät kovasti lasten tauteja, kun ne saattoivat sotkea matkat ja harrastukset. En sano, ettäoma ikäluokkani on hoitanut lapsia hyvin, mutta samaa itsekkyyttä meissä ei tyypillisesti ole. Tätä boomerin itsekkyytä ei myöskään ollut boomerien vanhemmissa, joka oli hyvin hoivaavaa ja epäitsekästä sukupolvea.

Olikohan sille ikäluokalle aikoinaan jokin yleinen kiertävä propaganda julkisuudessa ja muualta, että nauttikaa nyt kun olette osuutenne tehneet lapsenne kasvatuksessa (moni vei hoitoon jo vauvan ja oli työelämässä pitkiä päiviä, lapset selvisivät "itsenäisesti" yksin kotona), älkää vain suistuko aikuisten lasten pompteltaviksi ja hoitoavuksi".. 

Vierailija kirjoitti:

Kerrotaan jonkun amerikkalaisen romaanin juoni, ehkä 50-luvulla kirjoitettu. Lukeminen ei taida kuulua harrastuksiin.

Saahan sitä kertoa mitä haluaa, mutta konteksti olisi hyvä säilyttää. Vai laitanko tähän seuraavaksi kanttarellipastan reseptin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Meillä 90-2000-luvulla syntyneillä ja nuoremmilla eläkeikä alkaa noin 70 korvilla joka tapauksessa. Arveletko että meillä on yhtään paremmin luottoa tulevaan ja omaan hyvään vointiin? Ja siinä sivussa pitäisi maksaa omien lasten, omien vanhempien sekä yhteiskunnan eläteiksi jääneiden kulut."

 

Tiedän tämän varsin hyvin. Taitaa olla omallakin pojalla 69 v ja minullakin tavoite muutamaa kuukautta alle 67 v. Boomerit pääsi eläkkeelle n. 63 v. Osa-aikaeläkkeelle pääsi alle 60 v. Omat vanhempani hyödynsivät tämän, joten aikaa heillä kyllä oli, kun lapsenlapset olivat pieniä. Valitettavasti pelkäsivät kovasti lasten tauteja, kun ne saattoivat sotkea matkat ja harrastukset. En sano, ettäoma ikäluokkani on hoitanut lapsia hyvin, mutta samaa itsekkyyttä meissä ei tyypillisesti ole. Tätä boomerin itsekkyytä ei myöskään ollut boomerien vanhemmissa, joka oli hyvin hoivaavaa

Sen nimi on ET-lehti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vanhukset osallistuivat perheen arkeen, eivät olleet pelkästään hoivattavina."

Tämä. Ennen oltiin toki monta sukupolvea saman katon alla, mutta vanhus ei ollut vain hoivattavana. Se mummo/vaari saattoi katsoa kouluikäisten perään, jotka tulivat koulusta kotiin. Tai mummo/vaari kuori perunat päivällistä varten. Vaikka kaikkeen eivät olisi kyenneet, niin moni ikäihminen oli aktiivinen ja auttoi siinä missä voi.

Nykyisin monet vanhukset ovat entistä väsyneempiä. Eivät jaksa auttaa ja osallistua. Vointi on huonompi. Siinä missä ennen menehdyttiin sydänkohtauksiin ja syöpiin, niin nykyisin porskutetaan pidempään. Muistisairauksiakaan ei ennen ollut samalla tavalla, kun ihmiset ehtivät kuolla nykymittapuulla sen verran nuorina.

Ja ennen vanhukset olivat myös fyysisesti paremmassa kunnossa, jaksoivat kävellä itse ja painoa oli kohtuullisesti.

Nykyajan va

Hoitokotiin pääsee (jos sinne mahtuu), kun ei enää kykene tekemään mitään kotona. Näin sanoi minulle sellaisessa laitoksessa työskentelevä nainen. Hän sanoi, että sinne ei ole moneen vuoteen kukaan uusi asukas/potilas kävellyt sisälle. Uudet asukkaat ovat hyvin huonossa kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Kokonainen sukupolvi, buumereiden jälkeläiset, elivät avainkaulalapsina, oppien selviytymään itse, laittamaan itse itselleen niistä satunnaisista aineksista mitä joku oli muistanut kaappiin ostaa, omat ruokansa. Ei kyselty perään, missä menet, jätettiin selviytymään yksin niin henkisesti, fyysisesti kuin emotionaalisestikin. No sitten saimme lapsia mutta buumeri-isovanhempaa ei kiinnostellut tutustua lapsenlapsiinsa, oli muita tärkeämpiä menoja aina. Ei puhettakaan että olisivat hoitaneet lapsenlapsia ja suoneet lapsilleen hengähdystauon tai mahdollistaneet edes satunnaiset pakolliset menot. Ehei, tarhat ovat sitä varten. Nyt lapset ovat jo teinejä ja jääneet isovanhemmilleen vieraiksi. Yhtäkkiä kun huomataankin että ITSE tarvitaan apua, alkaa jumalaton syyllistäminen kuinka kiittämättömiä sitä ollaan, kun ei auteta. 

Tämä, sata kertaa tämä. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsille voi kyllä laittaa velvoitteita vanhusten hoitoon, mutta sitten täytyy tinkiä vanhusten itsemääräämisoikeudesta. 

Samaa mieltä. Jos vanhustenhoito nakitetaan heidän lapsilleen, niin sitten niistä lapsista pitää juridisestikin tulla vanhempiensa huoltajia. Vanhusten itsemääräämisoikeus samalle tasolle kuin 7-vuotiaalla.