Lue keskustelun säännöt.
Nykyiset kesätyöntekijänuoret luovuttavat kesken kesän - miten ihmeessä pärjäävät tulevaisuuden työelämässä?
17.07.2025 |
Heti alkuun: muistan itsekin, että meidän alalla kesätyöt eivät aina olleet helppoja. Oli hankalia ihmisiä, kuormittavia tilanteita ja monet asiat olivat nuorelle työntekijälle uusia. Kesätöihin tullessamme takana oli yleensä 1-4 vuotta yliopisto-opintoja tältä alalta. Kesätyöntekijöiden on tarkoitus tuurata lomalla olevia sekä olla vakituisten työntekijöiden apuna niissä tehtävissä, joissa voi olla. Jos kesätöissä oli minun opiskeluvuosinani rankkaa, niin asiasta avauduttiin läheisille, itkettiin kavereiden kanssa ja tarvittaessa oltiin hammasta purren loppukesä töissä, mutta sinniteltiin. Sitten seuraavana kesänä mentiin johonkin toiseen alan paikkaan, jossa oli mukavampi olla. Valmistumisen jälkeen suunnattiin näihin alan työpaikkoihin. Ekat vuodet oli rankkoja, mutta siinä ajassa oppi nopeasti parhaat työtavat ja työ keveni.
Millaista samalla alalla on nyt 15 vuotta myöhemmin? Ne nykyiset parikymppiset opiskelijat eivät kestä koko kesää töissä. Jäävät kesken kesän sairauslomalle, kun eivät selviä perustyötehtävässä, joka on heille henkisesti liian kuormittava. Tänä vuonna eräs kesätyöntekijä teki ennätyksen jäämällä sairauslomalle yhden ainoan työpäivän jälkeen, kun niin kovasti uuvutti. Jätti toiset työntekijät pulaan ja hoitamaan hänen työnsä. Vetosi siihen, kun on ollut niin rankkaa opinnoissa ja osa-aikatöissä kevään aikana. Jaksoi kuitenkin matkustella sairauslomansa aikana. Toinen taas ihmetteli, miksi häntä ei palkattu meille uudestaan, kun oli edellisenä kesänä ollut kuukauden sairauslomalla mt-syiden vuoksi. Kolmas oli toista viikkoa pois pelistä, kun romahti henkisesti sairaan kissansa lopettamisen jälkeen. Ja kun joku kommentoi, niin näitä tapauksia on ollut sukupuolesta riippumatta. Nämä nykyopiskelijat ajattelevat 100 % sitä, miltä itsestä tuntuu ja jos ei tunnu hyvältä/helpolta, niin jätetään homma kesken. Toki omaa fiilistä pitää jonkin verran kuunnella, mutta aikuisuus nyt vaan on sitä, että välillä on turhauttavia/ikäviä/epämukavia velvollisuuksia töissä (tai kotiarjessa).
Joku tulee tänne ihmettelemään, mistä tiedän näistä diagnooseista. Aika moni näistä nuorista työntekijöistä kertoo ihan avoimesti sairauslomansa syyn. Kauhulla odotan, kun tämä sukupolvi tulee työelämään opiskelujen jälkeen. Saadaan sitten me 35 v-65 v työntekijät hoitaa työt, jotka jäävät näillä tapauksilla hoitamatta. Todella on yritetty olla tukena, neuvoa ja opastaa heitä - ei siis ole jätetty yksin tai ilman perehdytystä.
Ja kun joku valittaa, että odotetaan opiskelijoilta täydellisyyttä. Ei odoteta, vaan sitä, että hoitavat työnsä, joihin heidät on palkattu.
Kommentit (242)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole typerämpää kuin nykyinen työelämä. Hyvä vaan jos nuoret kapinoivat sitä vastaan. Ihmiset tekee enemmän töitä kun koskaa ja ovat köyhempiä kuin koskaan, ja ovat vielä ylpeitä siitä.
Samaa mieltä. Noloa että on ylpeilyn aihe miten ennen on vaan "kestetty" mitä vaan. Ja sen perusteella kaikkien muidenkin sukupolvien tulee kestää. Sairaana työskentelystä tai joustamisesta ei mitään palkintoa tule.
Moni työpaikka on huono (niin työntekijäkin voi olla), miksi sitä pitäisi sietää?
Tietysti töihin pitää tulla ajoissa, työt pitää tehdä ja poissaoloista ilmoittaa. Nämä nyt ihan selvää.
Nuo viimeksi mainitsemasi tuntuvat nimenomaan olevan niitä vaikeita asioita monelle nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemuksen mukaan nuoret ovat usein innokkaita, ahkeria ja haluavat muuttaa yhteisössä huonoja käytäntöjä. Eläkeikää lähestyvät taas alkavat olla niin kypsyneitä töihin että eivät oikein jaksa opetella uusia taitoja (tai sitten opettelu alkaa olla vaikeaa). Lisäksi jos kesätyöntekijä tekee liian nopeasti työt niin siitä valitetaan. Mutta riippuu varmaan ihan ihmisistä ja työpaikasta, miten työtehtävät sujuvat eri ihmisillä siellä. En vain tunnista mainitsemaasi ongelmaa, vaan omissa (ja tuttujen) työpaikoilla ongelma on hieman päinvastainen.
Nuorilla on vielä nuoruus, on pakko keksiä jotain kritisoitavaa ihan mistä vain jotta paha olo helpottuisi.
Somen saa kiinni sulkemalla, mutta entä kun kateuden kohde sipsuttelee edestä joka päivä? Kiehun kiukusta ja olen valmiina napsahtamaan hetk
Mikä ihmeen kateuden kohde?
Vierailija kirjoitti:
Nykynuoret ovat fiksuja ja rohkeita. He eivät anna kohdella itseään huonosti ja pitävät kiinni oikeuksistaan. He muuttavat työelämää paremmaksi. Minusta se on pelkästään hyvä.
Miten työelämä muuttuu paremmaksi sillä, ettei tehdä töitä, kun ei huvita? Miksei lakkauteta samalla koko työelämää, kun se on niin tylsää?
Ap:n kirjoitus kertoo kaiken, kuinka sitä sinniteltiin kovasti. Se kertoo työpaikasta kyllä, että joutuu hitosti sinnittelemään.
Nämä ovat yleensä nuorten ensimmäisiä työpaikkoja. Nuoret palkataan halvalla alihintaan, ei sellaiselta voi vaatia samanlaista tekemistä kuin ammattilaiselta. Silti yrittäjät haluavat näin ja päästä halvalla. Palkatkoon sitten vanhemman, pitkän työkokemuksen omaavan ja jo kyseisissä työtehtävissä osaavan, ja maksakoon kalliimmin. Ei voi kauhalla vaatia jos antaa lusikalla.
Nro 179: "Jos ei juuri mitään kerrota eikä tiedä edes mitä työkaverit tekevät, niin sinähän olisit saattanut luoda toimenkuvan, joka on jo jollain toisella siinä työpaikassa. "
Aivan, mutta mun pointtini edellisessä oli se, että kun on tottunut sellaiseen "määräys- ja käskytyökulttuuriin", niin tällainen omatoiminen ja oman toimenkuvansa puhtaalta pöydältä luominen on eräänlainen kulttuurishokki. Sairaanhoitajavuosieni alkutaipaleella tein kardinaalivirheen, kun menin puhumaan yhdestä kandeja koskevasta asiasta suoraan osastonlääkärille. Mun olisi pitänyt puhua siitä osastonhoitajalle, joka sitten olisi mennyt puhumaan osastonlääkärille. Kasarilla sairaalamaailma oli todella hierarkinen ja sehän ei tietenkään ollut hyvä juttu, että astuit pomosi varpaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä:
En siis todellakaan tarkoita, että kenenkään pitäisi työelämässä kestää ahdistelua tai muuta asiatonta käytöstä. Eikä opiskelijoita/nuoria työntekijöitä saa kohdella huonosti. Mutta se ei ole huonoa kohtelua, että olettaa nuoren työntekijän hoitavan työnsä.
Ongelma on ainakin meidän alalla siinä, että henkistä jaksamista ei ole ja kyky esimerkiksi vähänkin pitkäjänteiseen, tylsään tai haastavaan suorittamiseen puuttuu.
Ap
Eihän kesätöiden kuulu olla mitään haastavia hommia, vaan jotain kevyempää. Kesätöissähän ovat pääosin teinit, joilla ei ole työkokemusta
Just niin. Ja toinen kesätyöporukka nuorten lisäksi on pitkäaikaistyöttömät eläkeikää lähestyvät. Siinä on jos jonkinmoista kremppaa jo ihmisellä. Omassa duunipaikassa meillä on toimistossa 2 kk kesätöissä meiltä eläkkeelle jäänyt entinen työntekijä. Hän valittelee, että eläke jäi liian pieneksi. Hankkii lisää rahaa. Toimistotyö on vaativaa sekä aivoille että työasennoiltaan. Ei kukaan edes oleta, että hän tekee kaiken mitä vakituiset. Syksyllä sitten vakkarit hoitavat ei-akuutit asiat.
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on murroksessa. Zetat eivät enää suostu siihen, mihin millenniallit. Enää ei ole ok, että työllä vedetään itsensä piippuun, joustetaan loputtomasti oman vapaa-ajan/henkisen jaksamisen kustannuksella. Hyvä muutos. Se on toki toinen juttu, mitä se tarkoittaa muiden työntekijöiden ja työelämän kannalta.
No ei kyllä ole hyvä muutos että mitään vähääkään epämukavaa ei kestetä. Elämässä nyt vaan on joskus tehtävä jotain vaikka ei yhtään huvittaisi eikä olisi kivaa.
Joskus seurasin hieman hämilläni nuorten keskustelua aiheesta ja yleinen mielipide näytti olevan että kyllä on ihan täysin ok jäädä saikulle jos on nukkunut yöllä vähän huonosti. Osa oli sitä mieltä että tottakai suorastaan täytyy jäädä kotiin ei itseään saa rasittaa henkihieveriin. Yksi uneton yö ei ole mitään sen yhden työvuoron seisoo vaikka päällään. Eri asia jos kärsii unettomuudesta ja silloin ei töihin mennä mutta se onkin täysin eri asia jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään nuoret myös uskaltaa etsiä tietoa ja sanoa jos työpaikassa mättää joku, mikä on mielestäni hyvä juttu. Pääsin itse aikoinaan juuri 20v opiskelut aloittaneena töihin oman alan töihin. Ja kadun etten lopettanut kesken. En kehtaa paljastaa omaa alaa mutta jos olisin ollut nyt vaikka kemian opiskelija, joka palkattiin labratöihin yhteen firmaan, minut laitettiinkin pikkuhiljaa hoitamaan asiakaspalvelua ja projektijärjestelmiä, tarkistamaan sopimuksia... Asioita joita en osannut. Ohjaaja lähti kesälomalle kesken kaiken, jätti keskeneräiset työtehtävät minulle ja tuli takaisin viikko ennen kesätyön päättymistä.
En osannut sanoa ei, koska minut oli opetettu siihen että teet vaan nyt reippaasti mitä ne käskee tekemään. En osannut ekassa työpaikassa tietenkään hahmottaa mikä on liikaa ekassa työpaikassa olevalle opiskelijanraakileelle. En uskaltanut edes puuttua kun kävi ilmi että työssä oli yksi toistuva tapaturmariski, jolle ei vaan tehty mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on murroksessa. Zetat eivät enää suostu siihen, mihin millenniallit. Enää ei ole ok, että työllä vedetään itsensä piippuun, joustetaan loputtomasti oman vapaa-ajan/henkisen jaksamisen kustannuksella. Hyvä muutos. Se on toki toinen juttu, mitä se tarkoittaa muiden työntekijöiden ja työelämän kannalta.
No ei kyllä ole hyvä muutos että mitään vähääkään epämukavaa ei kestetä. Elämässä nyt vaan on joskus tehtävä jotain vaikka ei yhtään huvittaisi eikä olisi kivaa.
Joskus seurasin hieman hämilläni nuorten keskustelua aiheesta ja yleinen mielipide näytti olevan että kyllä on ihan täysin ok jäädä saikulle jos on nukkunut yöllä vähän huonosti. Osa oli sitä mieltä että tottakai suorastaan täytyy jäädä kotiin ei itseään saa rasittaa henkihieveriin. Yksi uneton yö ei ole mitään sen yhden työvuoron seisoo vaikka päällään. Eri asia
Aika hemmetisti olisi tullut saikkupäiviä jos jokaisen huonosti nukutun yön jälkeen saikkua. Saati sitten, kun olet perheellinen. Niitä huonosti nukuttuja öitä voi olla viikko kaupalla, jopa kuukausia. Some on saanut sen aikaan, että kaiken aikaa pitäisi olla vaan kivaa. Ei kestetä mitään vähänkään hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kirjoitus kertoo kaiken, kuinka sitä sinniteltiin kovasti. Se kertoo työpaikasta kyllä, että joutuu hitosti sinnittelemään.
Nämä ovat yleensä nuorten ensimmäisiä työpaikkoja. Nuoret palkataan halvalla alihintaan, ei sellaiselta voi vaatia samanlaista tekemistä kuin ammattilaiselta. Silti yrittäjät haluavat näin ja päästä halvalla. Palkatkoon sitten vanhemman, pitkän työkokemuksen omaavan ja jo kyseisissä työtehtävissä osaavan, ja maksakoon kalliimmin. Ei voi kauhalla vaatia jos antaa lusikalla.
Sitten seuraava itkuvirsi, kun ei oteta nuoria kokemattomia töihin. Tänäkin kesänä jäi hyvin moni nuori ilman kesätyöpaikkaa ja mitä nuorempi sen vaikeampi saada kesätyö. Kesätyötä oli vähemmän myös tarjolla ja siitä kisasivat myös vanhemmat kokeneemmat.
Ite oon lähtenyt vakipaikasta sellaisen 1,5 kk:n töiden jälkeen. Hommat olivat kyseisessä paikassa niin pahasti pielessä. Onneton perehdytys työtehtäviin, talon oma henkilöstö ei tehtävien tasalla, dokumentointi monesta asiasta täysin tekemättä, tai pahasti vanhentunut. Yhtäkkiä huomaan istuvani melkein yksin, ja mietin, että mitäs hittoa mä tekisin. Onneksi tuli vastaan parempi paikka, niin liukenin sinne. Kyseisessä paikassa mun seuraaja oli vajaan vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kirjoitus kertoo kaiken, kuinka sitä sinniteltiin kovasti. Se kertoo työpaikasta kyllä, että joutuu hitosti sinnittelemään.
Nämä ovat yleensä nuorten ensimmäisiä työpaikkoja. Nuoret palkataan halvalla alihintaan, ei sellaiselta voi vaatia samanlaista tekemistä kuin ammattilaiselta. Silti yrittäjät haluavat näin ja päästä halvalla. Palkatkoon sitten vanhemman, pitkän työkokemuksen omaavan ja jo kyseisissä työtehtävissä osaavan, ja maksakoon kalliimmin. Ei voi kauhalla vaatia jos antaa lusikalla.
Sitten seuraava itkuvirsi, kun ei oteta nuoria kokemattomia töihin. Tänäkin kesänä jäi hyvin moni nuori ilman kesätyöpaikkaa ja mitä nuorempi sen vaikeampi saada kesätyö. Kesätyötä oli vähemmän myös tarjolla ja siitä kisasivat myös vanhemmat kokeneemmat.
Mä taas jo työelämäni loppusuoralla (enää vähän yli kuukausi) ajattelen niin, että pitääkö nuoren ensikosketus työelämään olla yhtä paskaa kuin oli mulla itsellänikin vuosikymmeniä sitten vai voisko tehdä siitä kokemuksesta työuraansa aloittavalle vähän miellyttävämmän. Aikoinaan ajattelin, että kunhan mulla itsellänikin joskus vaihdevuodet alkaa, niin heittäydyn oikein kurppien kurpaksi. En kuitenkaan heittäytynyt.
No minä olen yli 50 ja taatusti tulen romahtamaan kissani lopetuksen jälkeen. En tiedä miten jaksan ylipäänsä enää elää. Lemmikin menetys ei ole tippaakaan helpompaa kuin ihmisen menetys! Voi olla toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä sitä omaa käytöstään, kun puhutaan nuorten ongelmista. Ei ne ole tyhjästä tulleet..
Onko minun syyni, jos minua 15 vuotta nuoremmilla on paljon mt-ongelmia? En minä ole heitä kasvattanut.
Ap
Kuinka käyttäydyit heitä kohtaan? Oletko se m*lkku työnantaja jolla työntekijät vaihtuvat ja ammattilaiset kiertävät kaukaa.
Mitä jos lukisit aloituksen? Tukien ja kannustaen käyttäytyy ap.
No, sellasta se on. Parhaiten voi kyllä itse vaikuttaa tilanteeseen; multa ei ole yksikään nuori työkaveri lähtenyt lätkimään, mieluusti tulleet uudestaankin tuuraamaan. Autan, pyydän ja ohjaan nätisti, en nipota turhasta. Joidenkin vanhojen työntekijöiden käytös nuoria kohtaan on kyllä niin alentavaa, et en ihme että nuoret lähtee. Ei niitä yksinkertaisesti kiinnosta nykyelämän vanhentuneet työelämäkäsitykset siinä määrin, et niitä alkaisivat pokkuroimaan.. vaaditaan muutosta myös työnantajan ja työelämän puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä sitä omaa käytöstään, kun puhutaan nuorten ongelmista. Ei ne ole tyhjästä tulleet..
Onko minun syyni, jos minua 15 vuotta nuoremmilla on paljon mt-ongelmia? En minä ole heitä kasvattanut.
Ap
Kuinka käyttäydyit heitä kohtaan? Oletko se m*lkku työnantaja jolla työntekijät vaihtuvat ja ammattilaiset kiertävät kaukaa.
Mitä jos lukisit aloituksen? Tukien ja kannustaen käyttäytyy ap.
Ap aloituksessaan sanoi, että työyhteisön ikvää ilmapiiriä yms pitäisi käydä läpi ystävien ja muiden siviilielämän ihmisten kanssa. Mä olen tästä eri mieltä. Työpaikan ilmapiiri ja työolot ei muutu paremmiksi, vaikka keskustelisit niistä papin kanssa. Ellet sitten satu olemaan seurakunnalla töissä. Työhön liittyvät asiat pitää voida puida siellä työpaikalla eikä rasittaa läheisiään asialla. Sen sijaan kissan kuolemat ja muut yksityisdelämän asiat käydään läpi siviilielämässä, ei työpaikalla. Tosin jos työyhteisö on mukava ja ymmärtäväinen, voi puhua niistä töissäkin. Mulla on työyhteisö, jossa 80% on yli viiskymppisiä. Meillä suhtaudutaankin varsin suopeasti siihen, että on ne ikääntyvät ja muistisairaat vanhukset. Mutta me suhtaudutaan suopeasti myös siihen, että sillä 20%:lla on ikääntyvät ja muistisairaat isovanhemmat. Muutenkin pyritään olemaan ymmärtäväisiä ihan kaikenlaisiin suruihin. Jopa siihen kissan kuolemaan. Tietenkään se ei tarkoita, että voisi jäädä pitkälle saikulle kissan kuoleman takia, mutta meillä pyritään mahdollisimman paljon helpottamaan surussa elävän työkuormaa siltä päivältä. Ja tarpeen mukaan seuraaviltakin. Mutta meiltä ei olekaan kukaan firman lähes 40 vuotta kestäneen olemassaolon aikana kuin vain yksi ihminen lähtenyt muualle kuin eläkkeelle. Ja se yksi lähti puolisonsa omaishoitajaksi. Toki pienen firman etuja, että voidaan olla "kuin perhettä". Isommissakin firmoissa työkavereilla on iso merkitys siinä, miten hyvin kyyneleet silmissä töissä käynti onnistuu. Hyvä työkaveri sanoo, että hei hoida sä noita muita hommia, mä hoidan nää, missä pitää olla asiakkaiden kanssa tekemisissä.
Eiköhän nuoret jaksaisi jos työpaikalla ihmiset osaisivat käyttäytyä.
Kun ne ovat tottuneet koulussa siihen että jos ei viitsi tai halua niin sitten mukautetaan kurssi sellaiseksi joka miellyttää (koska pitää ymmärtää).
Sitten kun töissä olet yksi monista etkä kaiken keskipiste niin kai se psyykkeen päälle käy.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä on tottunut työpaikan menettämisen pelon takia sietämään vaikka mitä kohtelua toisin kun nämä 2000-luvun alussa syntyneet.
Helppia on lähteä kun ei ole lainoja...
Miksi pitäisi suostua palkattomiin ylitöihin?