Lue keskustelun säännöt.
Nykyiset kesätyöntekijänuoret luovuttavat kesken kesän - miten ihmeessä pärjäävät tulevaisuuden työelämässä?
17.07.2025 |
Heti alkuun: muistan itsekin, että meidän alalla kesätyöt eivät aina olleet helppoja. Oli hankalia ihmisiä, kuormittavia tilanteita ja monet asiat olivat nuorelle työntekijälle uusia. Kesätöihin tullessamme takana oli yleensä 1-4 vuotta yliopisto-opintoja tältä alalta. Kesätyöntekijöiden on tarkoitus tuurata lomalla olevia sekä olla vakituisten työntekijöiden apuna niissä tehtävissä, joissa voi olla. Jos kesätöissä oli minun opiskeluvuosinani rankkaa, niin asiasta avauduttiin läheisille, itkettiin kavereiden kanssa ja tarvittaessa oltiin hammasta purren loppukesä töissä, mutta sinniteltiin. Sitten seuraavana kesänä mentiin johonkin toiseen alan paikkaan, jossa oli mukavampi olla. Valmistumisen jälkeen suunnattiin näihin alan työpaikkoihin. Ekat vuodet oli rankkoja, mutta siinä ajassa oppi nopeasti parhaat työtavat ja työ keveni.
Millaista samalla alalla on nyt 15 vuotta myöhemmin? Ne nykyiset parikymppiset opiskelijat eivät kestä koko kesää töissä. Jäävät kesken kesän sairauslomalle, kun eivät selviä perustyötehtävässä, joka on heille henkisesti liian kuormittava. Tänä vuonna eräs kesätyöntekijä teki ennätyksen jäämällä sairauslomalle yhden ainoan työpäivän jälkeen, kun niin kovasti uuvutti. Jätti toiset työntekijät pulaan ja hoitamaan hänen työnsä. Vetosi siihen, kun on ollut niin rankkaa opinnoissa ja osa-aikatöissä kevään aikana. Jaksoi kuitenkin matkustella sairauslomansa aikana. Toinen taas ihmetteli, miksi häntä ei palkattu meille uudestaan, kun oli edellisenä kesänä ollut kuukauden sairauslomalla mt-syiden vuoksi. Kolmas oli toista viikkoa pois pelistä, kun romahti henkisesti sairaan kissansa lopettamisen jälkeen. Ja kun joku kommentoi, niin näitä tapauksia on ollut sukupuolesta riippumatta. Nämä nykyopiskelijat ajattelevat 100 % sitä, miltä itsestä tuntuu ja jos ei tunnu hyvältä/helpolta, niin jätetään homma kesken. Toki omaa fiilistä pitää jonkin verran kuunnella, mutta aikuisuus nyt vaan on sitä, että välillä on turhauttavia/ikäviä/epämukavia velvollisuuksia töissä (tai kotiarjessa).
Joku tulee tänne ihmettelemään, mistä tiedän näistä diagnooseista. Aika moni näistä nuorista työntekijöistä kertoo ihan avoimesti sairauslomansa syyn. Kauhulla odotan, kun tämä sukupolvi tulee työelämään opiskelujen jälkeen. Saadaan sitten me 35 v-65 v työntekijät hoitaa työt, jotka jäävät näillä tapauksilla hoitamatta. Todella on yritetty olla tukena, neuvoa ja opastaa heitä - ei siis ole jätetty yksin tai ilman perehdytystä.
Ja kun joku valittaa, että odotetaan opiskelijoilta täydellisyyttä. Ei odoteta, vaan sitä, että hoitavat työnsä, joihin heidät on palkattu.
Kommentit (242)
En tiedä, miltä vuosikymmeniltä puhut kokemuksiasi, mutta ainakin ysärillä se oli melko yleistä, että kesätyöntekijät uupui. Olin itse yhtenä hellekesänä mansikkatilalla, jota oli kehuttu. Ihan turhaan oli kehuttu. Omistaja velvoitti aloittamaan työt klo 05 aamulla, että mansikat ehtii pellolta torimyyjille jo aamulla. Jos jollain jäi ns. urakkapalkka liian pieneksi, ei kun vaan lähettivät kotiin. Meillä oli siihen aikaan pieni tuntipalkka ja sen lisäksi urakkapalkka kerättyjen kilojen mukaan, vai oliko ne litroja, en enää muista. Ja kyllä siellä porukkaa myös kuumalla pellolla pyörtyi tai muuten sairastui ja siksi keskeyttivät. Vessat oli todella kaukana ja kun kerättyjen marjojen määrä vaikutti palkkaan, näin etenkin miesten/poikien pissaavan pellon sivuun. On varmaan kiva kuulla tämä, sinä joka mansikoita ostat. Itse huuhtelen aina marjat ennen syömistä. Siellä on heinänuhassa tai muussa flunssassa porukkaa töissä ja kädet voi olla melko limaiset. Lisäksi nuo alapään bakteerit puskapissaamisesta. Käsien pesupiste oli toki siellä minne marjat vietiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun palkkaa kesätyöntekijöitä työhön, jossa ei vaadita pitkälle vietyä erikoisosaamista, kannattaa palkata maaseudulla kasvaneita. Ne eivät pelkää työntekoa ja ovat oppineet pienestä pitäen tekemään myös epämiellyttäviä asioita. Kaikista huonoin ratkaisu on palkata kerros- ja rivitalojen kasvatteja, niillä on aina peukalo keskellä kämmentä.
Ei pidä paikkaansa. Kasvoin kaupungissa (omakotitalo) ja aina olen töissä tehnyt liikaakin epämiellyttäviä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun palkkaa kesätyöntekijöitä työhön, jossa ei vaadita pitkälle vietyä erikoisosaamista, kannattaa palkata maaseudulla kasvaneita. Ne eivät pelkää työntekoa ja ovat oppineet pienestä pitäen tekemään myös epämiellyttäviä asioita. Kaikista huonoin ratkaisu on palkata kerros- ja rivitalojen kasvatteja, niillä on aina peukalo keskellä kämmentä.
Ei pidä paikkaansa. Kasvoin kaupungissa (omakotitalo) ja aina olen töissä tehnyt liikaakin epämiellyttäviä asioita.
Kaupungin omakotitalo on toiseksi paras heti maaseudun jälkeen. T: tuon maaseutukommentin kirjoittanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun palkkaa kesätyöntekijöitä työhön, jossa ei vaadita pitkälle vietyä erikoisosaamista, kannattaa palkata maaseudulla kasvaneita. Ne eivät pelkää työntekoa ja ovat oppineet pienestä pitäen tekemään myös epämiellyttäviä asioita. Kaikista huonoin ratkaisu on palkata kerros- ja rivitalojen kasvatteja, niillä on aina peukalo keskellä kämmentä.
Ei pidä paikkaansa. Kasvoin kaupungissa (omakotitalo) ja aina olen töissä tehnyt liikaakin epämiellyttäviä asioita.
Kaupungin omakotitalo on toiseksi paras heti maaseudun jälkeen. T: tuon maaseutukommentin kirjoittanut
Olen itse täysin maalta, metsän keskeltä syntyisin. Kyllå, paskaa oppi lapioimaan ja traktorilla osattiin ajaa jo 10-vuotiaana. Mutta toisaalta monet nuoret on todella, todella ujoja introverttejä!!!! Meidän naapurintyttö oli minua vuoden vanhempi ja pääsi 16-vuotiaana kaupunkiin kesätöihin. Nurmikon leikkuuta ja kukkien istutusta ja sen semmoista. Se oli rassukka niin ujo, ettei ollut kehdannut kysyä, miten ruohonleikkuri menee päälle. Siihen aikaan maalla oli viikatteet ja käsin työnnettävät koneet, kun ei se niin tarkkaa ole, siis nurmikon pituus. Koko päivän oli työnnellyt ruohonleikkuria ilman että moottori oli käynnissä. Se kävi illalla meillä kotona kysymässä, miten ruohonleikkuri laitetaan käyntiin. Kävin hakemassa meidän vajasta leikkurin ja näytin, minne bensaa ja narun mistä vedetään. Meillä oli silloin leikkuri kyllä, vaikka harvemmin nurmikkoa ajettiin. Seuraavana päivänä se oli tehnyt töissä niinkuin kerroin, mutta eipä lähtenyt kone käyntiin. Ja edelleenkään ei avannut suuta ja kysynyt, miten vehje toimii. Sinne oli tullut joku poika neuvomaan, että ootko sä aivan ääliö, paina ryyppyä ensin. Maalla oli kyllä ihan omanlaisensa nuoret. Ja myös kaikki supliikki oli vaikeaa. Ihan sama minne kyläkahvilaan menee, ihmeellisiä tuppisuita siellä on kesätöissä edelleen.
Hyvä, että huolehtivat mielenterveydestään ja jaksamisestaan! Ei ole kaikki sitten kasautuneena nelikymppisenä.
Työelämäkin voi oppia joustamaan. Opintojen vaativuus ja talous on ihan eri kuin omana opiskeluaikanani, jolloin pystyin helposti lomailemaan ja rahaa jäi vielä opintojen ajalle. Nyt on todella surkeita töitä monelle nuorelle vain tarjolla, epävarmoja aikatauluja, työelämän säännöistä tietämättömiä ulkomaalaisia työnantajia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs koeajalla ollut työntekijä naureskeli tulleensa töihin pitkäksi venyneen baari-illan jälkeen. Ihmetteli, kun työsuhde purettiin koeajalla tuon takia.
Osa ei käsitä, että tietyistä asioista kannattaisi suosiolla olla hiljaa.
Milläs alalla tämä nyt niin kamala juttu oli että heti piti koeajalla purkaa?
Olin töissä hesessä noin 15 vuotta sitten ja kyllä siihen aikaan jo nuoret saikutti jatkuvasti. Kauheat asiakasruuhkat, vihaiset ja nälkäiset ihmiset, aina liian vähän porukkaa töissä, kesällä hiki juoksi kun ilmastointia ei ollut ja palkka oli 8e tunti. Sunnuntaina sai tupla palkan niin silloin kaikki oli töissä, mutta pe-la salkkuja oli todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on murroksessa. Zetat eivät enää suostu siihen, mihin millenniallit. Enää ei ole ok, että työllä vedetään itsensä piippuun, joustetaan loputtomasti oman vapaa-ajan/henkisen jaksamisen kustannuksella. Hyvä muutos. Se on toki toinen juttu, mitä se tarkoittaa muiden työntekijöiden ja työelämän kannalta.
No ei kyllä ole hyvä muutos että mitään vähääkään epämukavaa ei kestetä. Elämässä nyt vaan on joskus tehtävä jotain vaikka ei yhtään huvittaisi eikä olisi kivaa.
Joskus seurasin hieman hämilläni nuorten keskustelua aiheesta ja yleinen mielipide näytti olevan että kyllä on ihan täysin ok jäädä saikulle jos on nukkunut yöllä vähän huonosti. Osa oli sitä mieltä että tottakai suorastaan täytyy jäädä kotiin ei itseään saa rasittaa henkihieveriin. Yksi uneton yö ei ole mitään sen yhden työvuoron seisoo vaikka päällään. Eri asia
Ovat varmaan lukeneet, että unen puute vaikuttaa työkykyyn nautitun alkoholin tavoin. Eli yhtä hyvin voisi olla kännissä työpaikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä:
En siis todellakaan tarkoita, että kenenkään pitäisi työelämässä kestää ahdistelua tai muuta asiatonta käytöstä. Eikä opiskelijoita/nuoria työntekijöitä saa kohdella huonosti. Mutta se ei ole huonoa kohtelua, että olettaa nuoren työntekijän hoitavan työnsä.
Ongelma on ainakin meidän alalla siinä, että henkistä jaksamista ei ole ja kyky esimerkiksi vähänkin pitkäjänteiseen, tylsään tai haastavaan suorittamiseen puuttuu.
Ap
Eihän kesätöiden kuulu olla mitään haastavia hommia, vaan jotain kevyempää. Kesätöissähän ovat pääosin teinit, joilla ei ole työkokemusta
Monilla aloilla kesätyöntekijät hoitavat lähes samoja hommia kuin vakkarit. Tulee ehkä yllätyksenä joillekin. Kesätyöt kestävät monilla 2,5-4 kk eli yliopistojen kesätauon a
Kyllä useat vakituiset mielellään nakittavat omia töitään määräaikaiselle kun itse ei millään ehdi, eli kun työaika menee kahvilla, tupakalla tai muuten vaan seurustellessa tai omia asioita hoidettaessa. Sitten se määräaikainen yrittää selvitä 2-4 ihmisen töistä ja saa valitusta virheistä tai tekemättömistä hommista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 179: "Jos ei juuri mitään kerrota eikä tiedä edes mitä työkaverit tekevät, niin sinähän olisit saattanut luoda toimenkuvan, joka on jo jollain toisella siinä työpaikassa. "
Aivan, mutta mun pointtini edellisessä oli se, että kun on tottunut sellaiseen "määräys- ja käskytyökulttuuriin", niin tällainen omatoiminen ja oman toimenkuvansa puhtaalta pöydältä luominen on eräänlainen kulttuurishokki. .
Kyllä ymmärsin pointtisi, laajensin vain vähän näkemystä. Sinun kommenttisi jälkeen joku kirjoitti (vähän turhan ylemmyydentuntoisesti) "Työntekijän ja asiantuntijan ero. Työntekijä pitää opastaa tehtävään. Asiantuntija tekee tehtävän itsenäisesti"
Kyllähän työntekijäkin tekee tehtävänsä itsenäisesti, ei opastus sitä faktaa poista. Uskaltaisin väittää, että asiantuntijakin tekee työnsä huonosti, jos hänelle ei mitään kerrota ja tosiaan voi siinä samalla keksiä pyörän uudestaan ihan turhaan. Mutta joo, onhan tässä maassa vähän sellainen tapa, että yksin pitää pärjätä lapsesta asti tai muuten on pullamössöä.
Mulla on kokemusta oman alan kohdalta kesätöistä 2010-luvun alusta ja työelämässä olen ollut vuodesta 2015 vakituisena:
Omana opiskeluaikanani tuli vastaan todella kamalia työkokemuksia. Ei saanut kunnon perehdytystä, laitettiin tekemään ihan yksin liian vaativia tehtäviä ja lopuksi haukuttiin ja naureskeltiin, kun en osannut tehdä. Nyt vuosikymmenen vakituisena ollessani olen todennut, että nuo tehtävät olisivat olleet haastavia pitkäänkin työelämässä olleelle. Pahimmillaan saatettiin jättää nuori kesätyöntekijä yksin tilanteisiin, joissa ei todellakaan saisi olla turvallisuussyistä yksin. Suurin vika oli kuitenkin siinä, että kunnon perehdytystä ei ollut, mokille naureskeltiin ja haukuttiin, miten nuoret ovat sitten typeriä. Samassa työpaikassa esihenkilöt naureskelivat, kun asiakkaat haukkuivat minua.
Tuollainen ei ole millään tavalla ok. Itse olen pitänyt siitä huolen, että perehdytän todella huolella uudet työntekijät. Eikä laiteta vaikeisiin työtehtäviin yksin, vaan neuvotaan hyvin etukäteen ja mennään itse mukaan tekemään. Ei naureskella, jos tulee mokia, vaan neuvotaan ystävällisesti. Koskaan ei turvallisuussyistä jätettäisi nuorta työntekijää yksin, vaan aina on työpari mukana. Jos joku tulisi haukkumaan kesätyöntekijäämme, niin sanoisin heti suorat sanat. Mikään ruma käytös ei ole ok. Paljon on siis muuttunut omasta opiskeluajastani. Silti tämä ei ole nuorille riittävän "hyvää". Meiltä saa hyvän palkan, kunnon perehdytyksen ja neuvovat työkaverit. Silti tämä koetaan liian kuormittavaksi ja vapaa-ajan viettoa häiritseväksi. Työhön kun kuuluu se, että ollaan mm. kesäviikonloput töissä, eikä esim. festareilla ja muissa menoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sitä ennenkin osattu. Terveisiä vain tutuille, mutta yksittäinen esimerkki omasta kesätyöpaikastani.
Minun käskettiin suunnitella toimintaa kehitysvammaisten kesäretkipäivään. En saanut mitään tietoa kehitysvammaisista: en tietoa iästä, lukumäärästä, en mahdollisesta vamman asteesta (ovatko vaikeasti vammaisia/avustajan kanssa vai voivatko tehdä hyvinkin paljon itse jne). Enkä siis edes opiskellut kehitysvammatyöhön liittyvää alaa, vaan ala oli ihan muu, mutta työpaikallemme tuli joukko kehitysvammaisia retkelle.
Yritäpä siinä sitten parikymppisen elämänkokemuksella miettiä, mitä voisi olla. Varasin mukaan lasten lautapelejä, pidin jonkun pienen helpon jumppatuokion ulkona ja varasin jotain värityskuvia. Osa osallistujista kykeni osallistumaan näihin, osa ei. Päivän päätteeksi sain esihenkilöltä suuret haukut siitä, miten oli niin sopimatonta ohjelmaa. Yhä olen sitä mieltä, että odotus oli nuorta opiskelijaa kohtaan aivan kohtuuton. Tuollaisessa tilanteessa olisi vähintään pitänyt kertoa tarkemmin kehitysvammaisten iästä, määrästä ja tavoitetasosta, jota voi toiminnalta odottaa.
Vierailija kirjoitti:
On sitä ennenkin osattu. Terveisiä vain tutuille, mutta yksittäinen esimerkki omasta kesätyöpaikastani.
Minun käskettiin suunnitella toimintaa kehitysvammaisten kesäretkipäivään. En saanut mitään tietoa kehitysvammaisista: en tietoa iästä, lukumäärästä, en mahdollisesta vamman asteesta (ovatko vaikeasti vammaisia/avustajan kanssa vai voivatko tehdä hyvinkin paljon itse jne). Enkä siis edes opiskellut kehitysvammatyöhön liittyvää alaa, vaan ala oli ihan muu, mutta työpaikallemme tuli joukko kehitysvammaisia retkelle.
Yritäpä siinä sitten parikymppisen elämänkokemuksella miettiä, mitä voisi olla. Varasin mukaan lasten lautapelejä, pidin jonkun pienen helpon jumppatuokion ulkona ja varasin jotain värityskuvia. Osa osallistujista kykeni osallistumaan näihin, osa ei. Päivän päätteeksi sain esihenkilöltä suuret haukut siitä, miten oli niin sopimatonta ohjelmaa. Yhä olen sitä mieltä, että odotus oli nuorta opiskelijaa k
Hyvin tyypillistä ettei mitään kerrota ja sitten suututaan kun ei osaa. Täysin eri asia jos on jo alalta kokemusta. Toki sillonkin pitää perusasiat perehdyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun palkkaa kesätyöntekijöitä työhön, jossa ei vaadita pitkälle vietyä erikoisosaamista, kannattaa palkata maaseudulla kasvaneita. Ne eivät pelkää työntekoa ja ovat oppineet pienestä pitäen tekemään myös epämiellyttäviä asioita. Kaikista huonoin ratkaisu on palkata kerros- ja rivitalojen kasvatteja, niillä on aina peukalo keskellä kämmentä.
Ei pidä paikkaansa. Kasvoin kaupungissa (omakotitalo) ja aina olen töissä tehnyt liikaakin epämiellyttäviä asioita.
Kaupungin omakotitalo on toiseksi paras heti maaseudun jälkeen. T: tuon maaseutukommentin kirjoittanut
Olen itse täysin maalta, metsän keskeltä syntyisin. Kyllå, paskaa oppi lapioimaan ja traktorilla osattiin ajaa jo 10-vuotiaana. Mutta toisaalta monet nuoret
Jaa hööpö
Vierailija kirjoitti:
Onko kyseessä hoitoala? Jos on niin en yhtään ihmettele, kun siellähän ei normaalit ihmiset viihdy. Vika on työpaikassanne, ei nuorissa.
Hoitoalalle ei ole yliopistokoulutusta jos siis hoitajia tarkoitat. Toki voi olla vaikka psykologista tai lääkäristä kyse. Ne on raskaita hommia varsinkin alkuun, kun rutiinia ei ole ja työ tehdään yksin.
He ymmärtävät että elävät tuurilla sen 80 vuotta, turha kuluttaa aikaa pas.kaan.
Lohduttaudun sillä, että meidän milleniaalien ei tarvitse hetkeen kilpailla työpaikoista. Eikä meidän varmaan nelikymppisinä tarvitse pelätä ikäsyrjintää kunhan nuo 18-20v veeti-ikäiset alkaa lähestyä kolmekymppisiään. Nykyinen ikäsyrjintä (anteeksi siitä), on pikemminkin 45-65v vastaan milleniaalit. Olen huomannut, että milleniaalit ovat isona joukkona viimeinen sukupolvi, joka jaksaa painaa pitkääkin päivää valittamatta. Toki poikkeuksia on. Mun sijaistaja, 2003 syntynyt kesätyöläinen on oikein oma-aloitteinen ja hyvä työntekijä. Tosin tiedän hänen perhetaustansa ja heillä on lapset kasvatettu sopivalla kurilla. Hänet valittiin siksi, koska oli hakijoista pätevin ja emme tunteneet häntä etukäteen. Itse kertoili myöhemmin töissä perhetaustastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä sitä omaa käytöstään, kun puhutaan nuorten ongelmista. Ei ne ole tyhjästä tulleet..
MT-ongelmista on tullut muotisyy olla tekemättä mitään. Ei sellaisia ollut ennen ja jos oli niistä ei puhuttu eikä ne vaikuttaneet töidentekohalukkuuteen.
Niin. Tehtiin itsemurha, mikä luonnollisti keskeytti työnteon lopullisesti.
Mulla tekisi mieli itkeä, kun töihin ei enää tule ahkeria tyyppejä aiempien tilalle. Se tarkoittaa sitä, että yhä enemmän kasautuu töitä meille, jotka sitä työtä jo valmiiksi teemme.
Ja kun joku sanoo, että ei ole pakko olla töissä. Minun arvomaailmani on sellainen, että kunnon ihminen elättää itsensä työnteolla eikä hengailemalla tukien varassa vain siksi, että laiskottelu houkuttaa enemmän. Tämä maailma ei sillä pyöri, että jokainen olisi vain tekemättä mitään.
Työnantajat ei aina palkkaa kuin hetkeksi.On jotkut koko kesän.Työnteko muuttuu,moni koko elämänsä aikana saa mitään työtä..