Nykyiset kesätyöntekijänuoret luovuttavat kesken kesän - miten ihmeessä pärjäävät tulevaisuuden työelämässä?
Heti alkuun: muistan itsekin, että meidän alalla kesätyöt eivät aina olleet helppoja. Oli hankalia ihmisiä, kuormittavia tilanteita ja monet asiat olivat nuorelle työntekijälle uusia. Kesätöihin tullessamme takana oli yleensä 1-4 vuotta yliopisto-opintoja tältä alalta. Kesätyöntekijöiden on tarkoitus tuurata lomalla olevia sekä olla vakituisten työntekijöiden apuna niissä tehtävissä, joissa voi olla. Jos kesätöissä oli minun opiskeluvuosinani rankkaa, niin asiasta avauduttiin läheisille, itkettiin kavereiden kanssa ja tarvittaessa oltiin hammasta purren loppukesä töissä, mutta sinniteltiin. Sitten seuraavana kesänä mentiin johonkin toiseen alan paikkaan, jossa oli mukavampi olla. Valmistumisen jälkeen suunnattiin näihin alan työpaikkoihin. Ekat vuodet oli rankkoja, mutta siinä ajassa oppi nopeasti parhaat työtavat ja työ keveni.
Millaista samalla alalla on nyt 15 vuotta myöhemmin? Ne nykyiset parikymppiset opiskelijat eivät kestä koko kesää töissä. Jäävät kesken kesän sairauslomalle, kun eivät selviä perustyötehtävässä, joka on heille henkisesti liian kuormittava. Tänä vuonna eräs kesätyöntekijä teki ennätyksen jäämällä sairauslomalle yhden ainoan työpäivän jälkeen, kun niin kovasti uuvutti. Jätti toiset työntekijät pulaan ja hoitamaan hänen työnsä. Vetosi siihen, kun on ollut niin rankkaa opinnoissa ja osa-aikatöissä kevään aikana. Jaksoi kuitenkin matkustella sairauslomansa aikana. Toinen taas ihmetteli, miksi häntä ei palkattu meille uudestaan, kun oli edellisenä kesänä ollut kuukauden sairauslomalla mt-syiden vuoksi. Kolmas oli toista viikkoa pois pelistä, kun romahti henkisesti sairaan kissansa lopettamisen jälkeen. Ja kun joku kommentoi, niin näitä tapauksia on ollut sukupuolesta riippumatta. Nämä nykyopiskelijat ajattelevat 100 % sitä, miltä itsestä tuntuu ja jos ei tunnu hyvältä/helpolta, niin jätetään homma kesken. Toki omaa fiilistä pitää jonkin verran kuunnella, mutta aikuisuus nyt vaan on sitä, että välillä on turhauttavia/ikäviä/epämukavia velvollisuuksia töissä (tai kotiarjessa).
Joku tulee tänne ihmettelemään, mistä tiedän näistä diagnooseista. Aika moni näistä nuorista työntekijöistä kertoo ihan avoimesti sairauslomansa syyn. Kauhulla odotan, kun tämä sukupolvi tulee työelämään opiskelujen jälkeen. Saadaan sitten me 35 v-65 v työntekijät hoitaa työt, jotka jäävät näillä tapauksilla hoitamatta. Todella on yritetty olla tukena, neuvoa ja opastaa heitä - ei siis ole jätetty yksin tai ilman perehdytystä.
Ja kun joku valittaa, että odotetaan opiskelijoilta täydellisyyttä. Ei odoteta, vaan sitä, että hoitavat työnsä, joihin heidät on palkattu.
Kommentit (242)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut päivääkään töistä pois näiden 20 työvuoden aikana.
N35
Tästä ei sitten mitään sankarin viittaa saa, mutta jos itse on tyytyväinen, niin sitten, kuolinvuoteella ihmiset katuvat eniten liiallista työntekoa.
Tämä. Jos on tietty määrä saikkupäiviä käytettävissä per vuosi, niin toki ne käytetään, oli sairaana tai ei. Ärsyttää tuollainen nuoriso joka on niin olevinaan ja selviytyvinään nykyajan työelämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on murroksessa. Zetat eivät enää suostu siihen, mihin millenniallit. Enää ei ole ok, että työllä vedetään itsensä piippuun, joustetaan loputtomasti oman vapaa-ajan/henkisen jaksamisen kustannuksella. Hyvä muutos. Se on toki toinen juttu, mitä se tarkoittaa muiden työntekijöiden ja työelämän kannalta.
Nämä zetat tulevat töihin kahvittelemaan ja tekemään vain kivoja juttuja palkan juostessa?
Tämä. Meille otettiin toimistolle tyttö kesätöihin. Pian huomattiin ettei hän koskaan vastaa puhelimeen. Kun kysyin lopulta et mikset vastaa kun muiden pitää juosta kauempaa niin sanoi ettei vastaa tuntemattomille soittajille. TOIMISTON TYÖNTEKIJÄ???? Mutta oma puhelin oli kokoajan kädessään. Otin puhelimen ja annoin takaisia aina 16.05.
Työelämä on muuttunut kiireisemmäksi ja ne perusjutut joita itse on tehnyt yli 10 vuotta sitten eivät ole enää sama perus vaan perus x10 nopeudella, taidolla, vaativuudella ja täydellisyydellä. Ymmärrän täysin miksi nuoret kapinoi tätä vastaan, ei työnteolla ole tarkoitus tabbaa itseään. Toki joukkoon aina mahtuu niitä joita ei mikään miellytä ja kaikki on hankalaa. Heitäkin on aina ollut.
Itse 15v olin myymässä torilla mansikoita. Ei saanut istua, ei saanut käydä koko päivänä vessassa eikä saanut syödä ruokaa. Vuoro oli 8h. Kilttinä tyttönä hammasta purren kestin kuukauden koska on opetettu että työt tehdään vaikka mikä olisi eikä luovuteta eikä varsinkaan saa valittaa (koska afrikan lapsilla on kaikki huonommin). Omille lapsille sanoisin tuossa kohtaa että työnantajalle sanotaan näkemiin ja työsuojeluvaltuutettu ottaa yhteyttä kyllä.
Meille otettiin toimistolle todella kuspäiseltä vaikuttava kesäkissa. Ei teititellyt itseään arvokkaampia, ei antanut istumapaikkaansa, ei perehdyttänyt vanhoja työntekijöitä eikä suostunut palkattomiin ylitöihin. Hoiti vain mykkänä oman hommansa eikä yhtään ylimääräistä ja lähti kotiin.
Mun kokemuksen mukaan nuoret ovat usein innokkaita, ahkeria ja haluavat muuttaa yhteisössä huonoja käytäntöjä. Eläkeikää lähestyvät taas alkavat olla niin kypsyneitä töihin että eivät oikein jaksa opetella uusia taitoja (tai sitten opettelu alkaa olla vaikeaa). Lisäksi jos kesätyöntekijä tekee liian nopeasti työt niin siitä valitetaan. Mutta riippuu varmaan ihan ihmisistä ja työpaikasta, miten työtehtävät sujuvat eri ihmisillä siellä. En vain tunnista mainitsemaasi ongelmaa, vaan omissa (ja tuttujen) työpaikoilla ongelma on hieman päinvastainen.
Valinnat tehty hienosti... tarjolla olisi ollut ahkeriakin henkilöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä kehityssuunta, että nuoret tietävät oikeutensa eivätkä alistu mihin tahansa paskaan. Ennen vain kiltisti nieltiin henkinen väkivalta, seksuaalinen ahdistelu jne. jne. "Älä nyt ole tosikko"
Eivät alistu mihin tahansa paskaan? Onko työnteko paskaa? Siitähän aloituksessa oli kyse.
Sun kanssa työnteko kyllä olisi 100% todennäköisyydellä aika paskaa.
Työnteko on huippua... varsinkin jos asuu vielä vanhempien elätettävänä. Rahaa on kuin roskaa.
Kiitos vastauksestasi kommenttiini. Olet kyllä oikeassa. Tiedän kyllä, sillä esim nykyisin miljonääri-ystäväni on joskus ollut se lähes persaukinen pomo minulle ja joillekin muille. Nykyisin palkkaa satoja ihmisiä ympäri maailmaa. Tuo 2% perustuuko se ihan faktoihin?
oon siinä mielessä Hjallis Harkimon linjalla, että kyllä mun mielestä irtisanomisoikeus pitäs helpottaa ja työntantajilta kaikki erilaiset maksut pitäs poistaa. Tällöin palkkoja voisi nostaa ja työnteko tulisi kannattavaksi. AY-liikkeet itkee sitä, että ei saa irtisanoa. Miksei? Irtisanottuja on jo jonot pullollaan? Mitä se haittaa jos sieltä neljän ruuhkasta palkkaa hetkeks jonkun ja passittaa takasi jonoon? Parempi sekin on kuin nykytilanne, että ketään ei oo varaa palkata.
Minullekin maksettiin tuo 600€ kesätöistä... PIMEÄNÄ ja se oli markka-aikaa eli se oli jotain 1000 markkaa eli nykyarvossa jotain 5-6 sataa. Yritin tunnollisesti vielä kysyä että eikö panna verolle, niin nämä vastasi että sinulle ei jäisi siitä mitään.
Rikos on jo vanhentunut 27 vuoden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemuksen mukaan nuoret ovat usein innokkaita, ahkeria ja haluavat muuttaa yhteisössä huonoja käytäntöjä. Eläkeikää lähestyvät taas alkavat olla niin kypsyneitä töihin että eivät oikein jaksa opetella uusia taitoja (tai sitten opettelu alkaa olla vaikeaa). Lisäksi jos kesätyöntekijä tekee liian nopeasti työt niin siitä valitetaan. Mutta riippuu varmaan ihan ihmisistä ja työpaikasta, miten työtehtävät sujuvat eri ihmisillä siellä. En vain tunnista mainitsemaasi ongelmaa, vaan omissa (ja tuttujen) työpaikoilla ongelma on hieman päinvastainen.
Nuorilla on vielä nuoruus, on pakko keksiä jotain kritisoitavaa ihan mistä vain jotta paha olo helpottuisi.
Vierailija kirjoitti:
Eniten mua on järkyttänyt se, miten meille tulevien opiskelijoiden taso on laskenut lyhyessä ajassa ihan valtavasti. Esimerkiksi kandin tehnyt opiskelija ei tiennyt ihan perusasioita opiskelemastaan alasta (kysyi tyyliin, että onko olemassa jotain kirjaa, josta lääkäri voi tarkistaa määräämiensä lääkkeiden tietoja). Silmät pyöreänä kuuntelin, kun meillä tuossa vaiheessa opintoja oltiin itse sitä kirjaa käytettykin.
Minäkin tiedän Pharmaca Fennican ihan ilman mitään lääketieteen opintoja. Siunaa ja varjele, mistä noille (tulevaisuudessa) maksetaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on murroksessa. Zetat eivät enää suostu siihen, mihin millenniallit. Enää ei ole ok, että työllä vedetään itsensä piippuun, joustetaan loputtomasti oman vapaa-ajan/henkisen jaksamisen kustannuksella. Hyvä muutos. Se on toki toinen juttu, mitä se tarkoittaa muiden työntekijöiden ja työelämän kannalta.
Nämä zetat tulevat töihin kahvittelemaan ja tekemään vain kivoja juttuja palkan juostessa?
Tämä. Meille otettiin toimistolle tyttö kesätöihin. Pian huomattiin ettei hän koskaan vastaa puhelimeen. Kun kysyin lopulta et mikset vastaa kun muiden pitää juosta kauempaa niin sanoi ettei vastaa tuntemattomille soittajille. TOIMISTON TYÖNTEKIJÄ???? Mutta oma puhelin oli kokoajan kädessään. Otin puhelimen ja annoin takaisia aina 16.05.
Jos ei tykkää vastata niin ei voi pakottaa. Ei työ saa olla ikävää ja rasittavaa. Työstä pitää voida nauttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemuksen mukaan nuoret ovat usein innokkaita, ahkeria ja haluavat muuttaa yhteisössä huonoja käytäntöjä. Eläkeikää lähestyvät taas alkavat olla niin kypsyneitä töihin että eivät oikein jaksa opetella uusia taitoja (tai sitten opettelu alkaa olla vaikeaa). Lisäksi jos kesätyöntekijä tekee liian nopeasti työt niin siitä valitetaan. Mutta riippuu varmaan ihan ihmisistä ja työpaikasta, miten työtehtävät sujuvat eri ihmisillä siellä. En vain tunnista mainitsemaasi ongelmaa, vaan omissa (ja tuttujen) työpaikoilla ongelma on hieman päinvastainen.
Nuorilla on vielä nuoruus, on pakko keksiä jotain kritisoitavaa ihan mistä vain jotta paha olo helpottuisi.
Somen saa kiinni sulkemalla, mutta entä kun kateuden kohde sipsuttelee edestä joka päivä? Kiehun kiukusta ja olen valmiina napsahtamaan hetkellä minä hyvänsä syyllä minä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on murroksessa. Zetat eivät enää suostu siihen, mihin millenniallit. Enää ei ole ok, että työllä vedetään itsensä piippuun, joustetaan loputtomasti oman vapaa-ajan/henkisen jaksamisen kustannuksella. Hyvä muutos. Se on toki toinen juttu, mitä se tarkoittaa muiden työntekijöiden ja työelämän kannalta.
Nämä zetat tulevat töihin kahvittelemaan ja tekemään vain kivoja juttuja palkan juostessa?
Lakisääteisten taukojen aikana saa kahvitella ja vaikka selata omaa kännykkää. Ja ne tauot myös pidetään, niistä ei nipistetä minuuttiakaan vaikka kuinka olisi kiire.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä kehityssuunta, että nuoret tietävät oikeutensa eivätkä alistu mihin tahansa paskaan. Ennen vain kiltisti nieltiin henkinen väkivalta, seksuaalinen ahdistelu jne. jne. "Älä nyt ole tosikko"
Eivät alistu mihin tahansa paskaan? Onko työnteko paskaa? Siitähän aloituksessa oli kyse.
On. Ainakin Suomessa, täällä on kaikki pskaa paitsi kusi. Matalapalkkaduunit ovat ihan arsesta, ja kouluja käymällä et voita oikeastaan mitään, koska hyvällä palkalla ei voi ostaa onnea ja sama kohtelu toistuu joka paikassa. Siksi olenkin s o s s u p u m m i. Tämä maa on tuhoon tuomittu ja voi minun puolestani palaa vaikka hornassa. Kouluja käyneet lähtekää ulkomaille ja painukaa äkkiä v ttuun täältä, aika loppuu kesken koska ensi vaalikaudella tai viimeistään seuraavana täällä puhkeaa täysimittainen talouskriisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemuksen mukaan nuoret ovat usein innokkaita, ahkeria ja haluavat muuttaa yhteisössä huonoja käytäntöjä. Eläkeikää lähestyvät taas alkavat olla niin kypsyneitä töihin että eivät oikein jaksa opetella uusia taitoja (tai sitten opettelu alkaa olla vaikeaa). Lisäksi jos kesätyöntekijä tekee liian nopeasti työt niin siitä valitetaan. Mutta riippuu varmaan ihan ihmisistä ja työpaikasta, miten työtehtävät sujuvat eri ihmisillä siellä. En vain tunnista mainitsemaasi ongelmaa, vaan omissa (ja tuttujen) työpaikoilla ongelma on hieman päinvastainen.
Nuorilla on vielä nuoruus, on pakko keksiä jotain kritisoitavaa ihan mistä vain jotta paha olo helpottuisi.
Somen saa kiinni sulkemalla, mutta entä kun kateuden kohde sipsuttelee edestä joka päivä? Kiehun kiukusta ja olen valmiina napsahtamaan hetk
Ýhteenotoilta ei voida välttyä, jos seura aiheuttaa noin pahaa oloa jatkuvasti.
Kyllä mt-ongelmia on aina ollut. Niistä ei ole vain saanut puhua julkisesti, silloin vain "vaihdettiin työpaikkaa" ja yllättävä hukkuminen tai autokolari tai yliannostus myöhemmin ei kantaudu työpaikalle asti.
Tämä. Meille otettiin toimistolle tyttö kesätöihin. Pian huomattiin ettei hän koskaan vastaa puhelimeen. Kun kysyin lopulta et mikset vastaa kun muiden pitää juosta kauempaa niin sanoi ettei vastaa tuntemattomille soittajille. TOIMISTON TYÖNTEKIJÄ???? Mutta oma puhelin oli kokoajan kädessään. Otin puhelimen ja annoin takaisia aina 16.05.
Jos ei tykkää vastata niin ei voi pakottaa. Ei työ saa olla ikävää ja rasittavaa. Työstä pitää voida nauttia.
Voin kuvitella kun tyttö "hyvän työkokemuksen" ansiosta palkataan pieneen kirjanpitotoimistoon ja irtisanotaan lähes heti työhön sopimattomana. Ay-liiton ajamana työnantaja vastailee Raastuvassa lakimiehen (neljäs vasemmalta) esittämään kysymykseen kysyttiinkö työhaastattelussa aikooko hakija vastata toimiston puhelimeen sen soidessa? Työnantaja siinä kiemurtelee ja muistelee et eiku nii in, no ei nyt suoranaisesti kysytty osaako vastata puhelimeen mut kopiokoneen käyttökokemusta taisimme kysellä... Tuomari siinä naurahtaa ja määrää laittomasta irtisanomisesta 1 vuoden palkan maksun.
En tunnista ongelmaa omasta it-alan työpaikasta. Meille ei tosin palkata pelkkiä kesätyöntekijöitä, vaan kaikki ovat pysyviä työntekijöitä, osa tekee lyhennettyä työaikaa ja opiskelee töiden ohella. Työ on sellaista, että se vaatii paljon perehdytystä. Huono työntekijä olisi sellainen, joka ei saa suutaan auki ja kysyttyä apua silloin, kun ei tiedä, mitä pitää tehdä. Näitä ei ole tullut pitkään aikaan vastaan, johtuuko alasta vai rekrytoinnin onnistumisesta, sitä en tiedä.
Varmasti johtuu siitä, että teologiaa pääsee opiskelemaan helpommin kuin mitään muuta yliopistossa opetettavaa tieteenalaa. Teologia on melkeinpä varma nakki, jos on kertakaikkiaan pakko päästä yliopistoon statuksen vuoksi.