Lue keskustelun säännöt.
Nykyiset kesätyöntekijänuoret luovuttavat kesken kesän - miten ihmeessä pärjäävät tulevaisuuden työelämässä?
17.07.2025 |
Heti alkuun: muistan itsekin, että meidän alalla kesätyöt eivät aina olleet helppoja. Oli hankalia ihmisiä, kuormittavia tilanteita ja monet asiat olivat nuorelle työntekijälle uusia. Kesätöihin tullessamme takana oli yleensä 1-4 vuotta yliopisto-opintoja tältä alalta. Kesätyöntekijöiden on tarkoitus tuurata lomalla olevia sekä olla vakituisten työntekijöiden apuna niissä tehtävissä, joissa voi olla. Jos kesätöissä oli minun opiskeluvuosinani rankkaa, niin asiasta avauduttiin läheisille, itkettiin kavereiden kanssa ja tarvittaessa oltiin hammasta purren loppukesä töissä, mutta sinniteltiin. Sitten seuraavana kesänä mentiin johonkin toiseen alan paikkaan, jossa oli mukavampi olla. Valmistumisen jälkeen suunnattiin näihin alan työpaikkoihin. Ekat vuodet oli rankkoja, mutta siinä ajassa oppi nopeasti parhaat työtavat ja työ keveni.
Millaista samalla alalla on nyt 15 vuotta myöhemmin? Ne nykyiset parikymppiset opiskelijat eivät kestä koko kesää töissä. Jäävät kesken kesän sairauslomalle, kun eivät selviä perustyötehtävässä, joka on heille henkisesti liian kuormittava. Tänä vuonna eräs kesätyöntekijä teki ennätyksen jäämällä sairauslomalle yhden ainoan työpäivän jälkeen, kun niin kovasti uuvutti. Jätti toiset työntekijät pulaan ja hoitamaan hänen työnsä. Vetosi siihen, kun on ollut niin rankkaa opinnoissa ja osa-aikatöissä kevään aikana. Jaksoi kuitenkin matkustella sairauslomansa aikana. Toinen taas ihmetteli, miksi häntä ei palkattu meille uudestaan, kun oli edellisenä kesänä ollut kuukauden sairauslomalla mt-syiden vuoksi. Kolmas oli toista viikkoa pois pelistä, kun romahti henkisesti sairaan kissansa lopettamisen jälkeen. Ja kun joku kommentoi, niin näitä tapauksia on ollut sukupuolesta riippumatta. Nämä nykyopiskelijat ajattelevat 100 % sitä, miltä itsestä tuntuu ja jos ei tunnu hyvältä/helpolta, niin jätetään homma kesken. Toki omaa fiilistä pitää jonkin verran kuunnella, mutta aikuisuus nyt vaan on sitä, että välillä on turhauttavia/ikäviä/epämukavia velvollisuuksia töissä (tai kotiarjessa).
Joku tulee tänne ihmettelemään, mistä tiedän näistä diagnooseista. Aika moni näistä nuorista työntekijöistä kertoo ihan avoimesti sairauslomansa syyn. Kauhulla odotan, kun tämä sukupolvi tulee työelämään opiskelujen jälkeen. Saadaan sitten me 35 v-65 v työntekijät hoitaa työt, jotka jäävät näillä tapauksilla hoitamatta. Todella on yritetty olla tukena, neuvoa ja opastaa heitä - ei siis ole jätetty yksin tai ilman perehdytystä.
Ja kun joku valittaa, että odotetaan opiskelijoilta täydellisyyttä. Ei odoteta, vaan sitä, että hoitavat työnsä, joihin heidät on palkattu.
Kommentit (242)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kyseessä hoitoala? Jos on niin en yhtään ihmettele, kun siellähän ei normaalit ihmiset viihdy. Vika on työpaikassanne, ei nuorissa.
Viihdy?...Töissä tehdään töitä. Tosin jos on viihdealalla niin se on eri juttu.
Työhyvinvointi ja -turvallisuus sinulle tuttuja asioita? Suosittelen tutustumaan ihan näiden perusteisiin. Aloita perusteista, jos olet noin pihalla työnantajan velvollisuuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on tulos, kun koulupolkua on kevennetty ja mitään ei enää vaadita, ettei tule paha mieli ja ahdistus.
Niistä tulee pomoja joiden ei tarvitse jaksaa. Muut tekee työt ja he nauttii jättipalkkaa.
Nykynuoret ovat fiksuja ja rohkeita. He eivät anna kohdella itseään huonosti ja pitävät kiinni oikeuksistaan. He muuttavat työelämää paremmaksi. Minusta se on pelkästään hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on murroksessa. Zetat eivät enää suostu siihen, mihin millenniallit. Enää ei ole ok, että työllä vedetään itsensä piippuun, joustetaan loputtomasti oman vapaa-ajan/henkisen jaksamisen kustannuksella. Hyvä muutos. Se on toki toinen juttu, mitä se tarkoittaa muiden työntekijöiden ja työelämän kannalta.
Meinasin tulla samaa sanomaan, että hyvä että oppii vetämään rajat jo nuorena eikä suostu tulla hyväksikäytetyksi työelämässä. On ihan ok lopettaa duuni jos se ei tunnu oikealta ja kokeilla jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole saikuttaja, mutta en myöskään antaisi työpanostani paskalle firmalle.
Palkka maksetaan työsuoritteen tekemisestä jonka ei koskaan tulisi sisältää esim. fyysistä tai henkistä väkivaltaa, seksuaalista ahdistelua. Jos se sisältää näitä tai näille altistuu työpaikalla muuten, ehdottomasti kannattaa sieltä häipyä.
Tuollainen ajattelu, että siedetään väkivaltaa ja huonoa kohtelua, on menneiden polvien juttuja. Juuri mietin, miten omat vanhempani kannustivat minua jatkamaan yhteistyötä erittäin väkivaltaisen ja pahan miehen kanssa, ja vähättelivät hänen tekojaan vain vaikeana hetkenä, tai eivät suostuneet puhumaan niistä ollenkaan.
Minä sanon, ei kiinnosta vittuakaan. Eläkööt väkivaltaiset hullut keskenänsä.
Vierailija kirjoitti:
Niistä tulee pomoja joiden ei tarvitse jaksaa. Muut tekee työt ja he nauttii jättipalkkaa.
No fiksuhan sellainen ihminen on jos onnistuu järkkäämään elämänsä niin, että pystyy tekemään vähän töitä jättipalkalla. Eiks se sananlaskukin sano, että hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on tulos, kun koulupolkua on kevennetty ja mitään ei enää vaadita, ettei tule paha mieli ja ahdistus.
Ja miksi ihmeessä mielestäsi työelämä, jossa tulee paha mieli ja ahdistus olisi jotenkin tavoittelemisen arvoinen asia?
Vierailija kirjoitti:
Nykynuoret ovat fiksuja ja rohkeita. He eivät anna kohdella itseään huonosti ja pitävät kiinni oikeuksistaan. He muuttavat työelämää paremmaksi. Minusta se on pelkästään hyvä.
Ja käytännössä tämä tulee tarkoittamaan sitä, että moni toksinen firma tulee romahtamaan tai ainakin kärsimään merkittäviä tappioita. He voivat tietysti aina palkata vanhemmasta polvesta, joille väkivallan sietäminen on osa elämää. Mutta sitten jäävät valitettavati kehityksen kelkasta.
Ironisesti muuten juuri väkivaltaisimmat hullut esimiehet ovat olleet niitä, jotka ovat toisess lauseessa söpöttäneet manipulatiivisesti, kuinka työnantaja "pitää huolta" työntekijöistään.
Näin ei ole. Työntekijä pitää huolen itsestään ja myy työpanoksensa tai aikaansa työnantajalle. End of story.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on murroksessa. Zetat eivät enää suostu siihen, mihin millenniallit. Enää ei ole ok, että työllä vedetään itsensä piippuun, joustetaan loputtomasti oman vapaa-ajan/henkisen jaksamisen kustannuksella. Hyvä muutos. Se on toki toinen juttu, mitä se tarkoittaa muiden työntekijöiden ja työelämän kannalta.
Työpaikkoja on erilaisia, koska minulla ei ole 35 vuoden aikana yhdessäkään työpaikassa ollut tuollaista. Nyt esillenousseissa jutuissa tuntuu tekevän osalle tiukkaa sellaisetkin perusasiat, että töissä ollaan ma-pe kahden tuntia per päivä ja päivän aikana tehdään töitä.
En ota kantaa työntekijöiden tasoon, mutta on hyvä muistaa, että työelämä ei ole enää sama kun edes vaikka vuonna 2010. Yksittäisenä esimerkkinä työpaikkani 2010-2014 maksaa työntekijöilleen samasta hommasta samaa tai alempaa palkkaa kuin silloin 10v sitten muutenkin tiukemmilla kurjemmilla soppreilla. Silti on hommaan hinkujia. Elinkustannukset ja kilpailu ovat nousseet todella paljon ja työpaikat ovat entistä niuhompia ja huonosti palkkaa maksavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä paineet lähtevät jo kouluajoista? Pitää suorittaa, pärjätä, olla hyvä tietyissä aineissa ja sopeutua olemaan samanlainen kuin muut? Aikuisten kannustus ja kiittäminen on enemmänkin selviämistä lapsesta kuin keskityttäisiin antamaan palautetta mitä lapsi oikeasti osaa tai ei osaa. Kaikkea analysoidaan, diagnosoidaan, lääkitään, jätetään yksin vaikean asian äärelle ja arastellaan laittamasta rajoja sallivuuden nimissä. Sama jatkuu lukioon, jatko-opintoihin , joissa on kyse yksilöllisestä oppimisesta kurssimuotoisesti tai miten milloinkin oppilaitoksesta riippuen Mitä haastavammat opinnot sen enemmän jää yksin, vaikka kuinka olisi ohjaajia, opettajia, työryhmiä, mentoreita jne. Nuoret jäävät untuvikoiksi ja epävarmoiksi, jolloin työelämä voi olla ylivoimaisen vaikeaa kohdata. Niinpä olisi kesäharjoittelijoiden ongelmien lisääntyessä pohdittava voisiko työpaikoilla olla vertaistukiryhmiä tai jonkinlainen kerro-huolesi-työkaveri, jonka kanssa pitäisi keskustella ennen lopullista irtisanoutumista. Ei siitä terapiaa tarvitse tehdä, vaan valmis lomake johon harjoittelija ruksaa kokemansa asiat ja sen mukaan käydään läpi asiat noin tunnin ajan. Vaikka kesäharjoittelija lähtisi, niin ainakin (jotkut) syyt selviäisivät työnantajalle. Se helpottaisi rekrytointia/kesätyöntekijän palkkaamista, jos olisi jo aineistoia jonka perusteella selvittää pärjääkö harjoittelija juuri teidän työpaikassa. Kertoa esimerkkitilanteita ja laittaa hakija ratkomaan ne , koska sekin jo kertoo kestääkö ja uskaltaako.
Täällä joku kommentoi, miten nuoret työntekijät ovat lahjakkaita. Se on hieno juttu, jos parikymppinen Veeti-Elina on sosiaalisesti lahjakas asiakaspalvelutyössä, taitaa tietokoneet ja työtehtävät. En tätä edes epäile, monet nuoret ovat lahjakkaita.
Ongelma on vain siinä, että näistä piirteistä ei ole mitään iloa työnantajalle, jos Veeti-Elina ei tule töihin sen takia, että "nyt ahdistaa/mun koira kuoli/oon niin väsynyt, etten jaksa". On sitä meillä vanhemmillakin työntekijöillä (ollut) murhetta ja ikäviä tunteita, mutta silti tullaan töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainahan näin on ollut, että nuoremmat on "kaikin puolin huonompia". Samat tarinat oli tämän päivän kauhistelijoistakin, kun olivat itse nuoria.
Artikkeleita nuorista jotka "ei halua tehdä töitä" löytyy ihan viime vuosisadan alusta lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Nahjuksia ahdistaa, masentaa ja väsyttää jo työelämän ensi metreillä.
Koska työelämä on kidutusta, josta maksetaan minimipalkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki parikymppiset ole tuollaisia. Väkisinkin tulee mieleen, että onko jotain ongelmaa joko teidän työssä/työpaikassa tai sitten rekrytoinnissa. Mutta voihan se tietysti olla huonoa tuuriakin, että osunut monta tuollaista.
Minullekin tuli mieleen, että tuollainen työpaikka kuulostaa kauhealta. Mikä ala? Sairaanhoitoko?
Miten ihmeessä täällä nyt nuristaan, että hyvä kun nuoret eivät anna kohdella itseään työelämässä huonosti. Ei tämä ole huonosti kohtelua, vaan ihan perusasia:
-Töitä tehdään työaikana ja tehdystä työstä maksetaan palkka. Jos työt jäävät hoitamatta, on se lain silmissä pätevä syy työsuhteen purkamiseen/palkanmaksun lopettamiseen/siihen, että ko. henkilöä ei palkata enää uudestaan.
-Työaikana keskitytään töihin, eikä esimerkiksi puhelimen räpläämiseen.
-Työhön kuuluvat työnantajan määräämät tehtävät, joihin työntekijä saa perehdytyksen.
-Meille vakituisillekin sanotaan (sama mitä laissa) eli työnantajan määräämät ikävät ja vähemmän mieluisat tehtävät eivät ole kiusaamista.
Nuoret ovat ehkä muuttuneet, mutta työelämä ei. Ainakaan meidän alalla.
Meillä jätetään palkkaamatta (uudestaan) nämä tapaukset, joilla ei näytä sujuvan ihan perushommat.
Aina nuori ei itsekään ymmärrä, miksi ei tule palkatuksi uudestaan tai miksi pomo ei kirjoita ylitsevuotavia suosituksia. Tällaista on ollut tilanteissa, joissa työtehtäviä on jäänyt hoitamatta ja on jääty sairauslomalle uupumuksen, ahdistuksen yms syyn vuoksi. Valitettavasti nämä asiat voisivat toistua myös seuraavana kesänä, joten työnantaja ei halua ottaa riskiä. Tulee oikeasti kalliiksi, kun joutuu etsimään sijaisen tai muut hoitavat kesäaikaan saikuttavan sijaisen työt.
Nämä nuoret eivät siis ymmärrä, että vaikka heidän ikäpolvelleen on normaalia avautua henkisestä pahoinvoinnista, niin työelämässä harvassa paikassa sitä avautumista katsotaan hyvällä.
Mikä ihmeen tulevaisuuden työelämä? Kaikki työpaikat katoavat kyllä. Puhu siis tulevaisuuden työttömyyselämästä mieluummin.
Monilla aloilla kesätyöntekijät hoitavat lähes samoja hommia kuin vakkarit. Tulee ehkä yllätyksenä joillekin. Kesätyöt kestävät monilla 2,5-4 kk eli yliopistojen kesätauon ajan.