Lue keskustelun säännöt.
Nykyiset kesätyöntekijänuoret luovuttavat kesken kesän - miten ihmeessä pärjäävät tulevaisuuden työelämässä?
17.07.2025 |
Heti alkuun: muistan itsekin, että meidän alalla kesätyöt eivät aina olleet helppoja. Oli hankalia ihmisiä, kuormittavia tilanteita ja monet asiat olivat nuorelle työntekijälle uusia. Kesätöihin tullessamme takana oli yleensä 1-4 vuotta yliopisto-opintoja tältä alalta. Kesätyöntekijöiden on tarkoitus tuurata lomalla olevia sekä olla vakituisten työntekijöiden apuna niissä tehtävissä, joissa voi olla. Jos kesätöissä oli minun opiskeluvuosinani rankkaa, niin asiasta avauduttiin läheisille, itkettiin kavereiden kanssa ja tarvittaessa oltiin hammasta purren loppukesä töissä, mutta sinniteltiin. Sitten seuraavana kesänä mentiin johonkin toiseen alan paikkaan, jossa oli mukavampi olla. Valmistumisen jälkeen suunnattiin näihin alan työpaikkoihin. Ekat vuodet oli rankkoja, mutta siinä ajassa oppi nopeasti parhaat työtavat ja työ keveni.
Millaista samalla alalla on nyt 15 vuotta myöhemmin? Ne nykyiset parikymppiset opiskelijat eivät kestä koko kesää töissä. Jäävät kesken kesän sairauslomalle, kun eivät selviä perustyötehtävässä, joka on heille henkisesti liian kuormittava. Tänä vuonna eräs kesätyöntekijä teki ennätyksen jäämällä sairauslomalle yhden ainoan työpäivän jälkeen, kun niin kovasti uuvutti. Jätti toiset työntekijät pulaan ja hoitamaan hänen työnsä. Vetosi siihen, kun on ollut niin rankkaa opinnoissa ja osa-aikatöissä kevään aikana. Jaksoi kuitenkin matkustella sairauslomansa aikana. Toinen taas ihmetteli, miksi häntä ei palkattu meille uudestaan, kun oli edellisenä kesänä ollut kuukauden sairauslomalla mt-syiden vuoksi. Kolmas oli toista viikkoa pois pelistä, kun romahti henkisesti sairaan kissansa lopettamisen jälkeen. Ja kun joku kommentoi, niin näitä tapauksia on ollut sukupuolesta riippumatta. Nämä nykyopiskelijat ajattelevat 100 % sitä, miltä itsestä tuntuu ja jos ei tunnu hyvältä/helpolta, niin jätetään homma kesken. Toki omaa fiilistä pitää jonkin verran kuunnella, mutta aikuisuus nyt vaan on sitä, että välillä on turhauttavia/ikäviä/epämukavia velvollisuuksia töissä (tai kotiarjessa).
Joku tulee tänne ihmettelemään, mistä tiedän näistä diagnooseista. Aika moni näistä nuorista työntekijöistä kertoo ihan avoimesti sairauslomansa syyn. Kauhulla odotan, kun tämä sukupolvi tulee työelämään opiskelujen jälkeen. Saadaan sitten me 35 v-65 v työntekijät hoitaa työt, jotka jäävät näillä tapauksilla hoitamatta. Todella on yritetty olla tukena, neuvoa ja opastaa heitä - ei siis ole jätetty yksin tai ilman perehdytystä.
Ja kun joku valittaa, että odotetaan opiskelijoilta täydellisyyttä. Ei odoteta, vaan sitä, että hoitavat työnsä, joihin heidät on palkattu.
Kommentit (242)
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen tulevaisuuden työelämä? Kaikki työpaikat katoavat kyllä. Puhu siis tulevaisuuden työttömyyselämästä mieluummin.
ATK vei työpaikat jo 1980-luvulla, ICT teki saman 2010-luvulla ja tekoäly 2030-luvulla. Silti meillä on yli 2 000 000 ihmistä töissä, joten mikä on mennyt vikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemus kirkon töistä:
Ennen kirkon töihin hakeutuneet opiskelijat olivat vanhoja seurakuntanuoria, jotka olivat käyneet isoskoulutuksen, olleet leireillä ja seurakunnan toiminnassa mukana ja osallistuivat edes joskus jumalanpalveluksiin. Osa oli hyvinkin uskonnollisista perheistä, kokemusta oli paljon ja Raamattu + virsikirja tunnettiin hyvin. Nykyisillä teologian opiskelijoilla eivät välttämättä ole mitään kokemusta seurakunnan elämästä, vaikka haaveilevat papin/kanttorin/suntion työstä ja opiskelevat ko. ammatteihin. Sitten ovat aivan pihalla siitä, mitä haaveammattiinsa todellisuudessa kuuluu ja mitä seurakunnassa ylipäätään tehdään. Raamattu ei ole erityisen tuttu, tavallisimpia virsiä ei osata jne. Eikä itse käydä kirkossa, vaikka sen nyt pitäisi olla ihan perusjuttu.
Osalle on jopa tullut järkytyksenä, että esim. papit/kanttorit ovat töissä viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Ja toisille viikon rippileiri on ihan mahdoton ponnistus, kun pitäisi viikon ajan jaksaa olla vastuullinen ja tehdä pitkää päivää. Eräs nuori aikuinen taas totesi, että hän tulee kyllä mielellään papiksi/kanttoriksi/suntioksi, mutta hän ei sitten halua tehdä hautajaisia, kun ei kestä itkeviä ihmisiä. Alaa tuntemattomille tiedoksi, että on täysi mahdottomuus tehdä papin/kanttorin/suntion töitä ilman hautajaisia, vaan niitä kuuluu jokaisen työhön.
Otsikossa kysytään, miten tulevaisuudessa nuo nuoret pärjäävät työelämässä.
-Jos työelämä muuttuu heidän mukanaan eli kevenee ja ei enää odoteta työntekijältä niin paljon, niin pärjäävät varmasti oikein hyvin
-Jos työelämä ei muutu, niin eivät kestä. Saikuttavat tai kokonaan kieltäytyvät tuollaisista töistä ja työt jäävät muiden hoidettavaksi/tekemättä.
Olin eilen saaristoristeilyllä, ja ainoan työntekijä kapteenin lisäksi oli nuori kesätyöntekijänainen, jonka tehtävänä oli rahastaa, pitää lukua, pyörittää baaria ja sitoa aina laivan köydet rantautuessa, reitillä 12 rantautumista, 13 tuntia kuulemma työvuoro ilman taukoja. En tiedä olisinko itse jaksanut pitkään.
Miksi tuollaisia ihmisiä pitää palkata, kun on ahkeria ja osaaviakin nuoria? Ovatko pomon/työntekijöiden kavereita/sukulaisia vai omasivatko nämä hakijoiden isoimmat tissit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoret joutuu hyppäämään aika kovaan työelämään nykyään. Niin monet vanhemmat ihniset sanovat, että työelämästä on kadonnut tekemisen ilo. Kovia suorituspaineita, kiire, uuden kehitäminen, muutokset. Voin kuvitella, että se on aika rajua nuorelle.
Työelämä on muutunut aika ahdistavaksi jo monelle kokeneemmallekin. Ja he tartuttavat nuoretkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä sitä omaa käytöstään, kun puhutaan nuorten ongelmista. Ei ne ole tyhjästä tulleet..
Onko minun syyni, jos minua 15 vuotta nuoremmilla on paljon mt-ongelmia? En minä ole heitä kasvattanut.
Ap
Onnittelut, olet sietänyt paskoja työoloja aikoinasi ja nyt märiset siitä, kun toiset eivät suostu samaan. Tässä on kaksi eri katsontakantaa: sinun, joka mieltää paskaa niskaan ottamattomat kesäsijaiset vellihousuiksi, ja ne kesäsijaiset, jotka eivät suostu ottamaan sitä paskaa niskaan vain sen takia, että "niin kuuluu tehdä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko kenties lääke olla että MAKSETAAN TÖISTÄ KUNNON PALKKA ja sairaslomapäivistä ei makseta.
Vierailija kirjoitti:
Eniten mua on järkyttänyt se, miten meille tulevien opiskelijoiden taso on laskenut lyhyessä ajassa ihan valtavasti. Esimerkiksi kandin tehnyt opiskelija ei tiennyt ihan perusasioita opiskelemastaan alasta (kysyi tyyliin, että onko olemassa jotain kirjaa, josta lääkäri voi tarkistaa määräämiensä lääkkeiden tietoja). Silmät pyöreänä kuuntelin, kun meillä tuossa vaiheessa opintoja oltiin itse sitä kirjaa käytettykin.
Nyt en oikein usko, ettei lääkiksen kandi pharmaca fennicaa tiedä. Ja käyttääkö sitä fyysisenä kirjana enää juuri kukaan, kun ajantasaisemman tiedon saa netistäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos työtaakkaa pystytään jakamaan ja maksamaan kunnon palkkaa, niin työpaikkoja syntyy lisää ja työttömyys vähenee.
Mikä tässä on ongelma? Ai sekö, että isot pomot joutuu viilaamaan omista ökytuloistaan enemmän työntekijälle? Itse en tule tekemään päivääkään töitä jos ei kuukausipalkka ole vähintään 3900€ inflaation mukaan.
Niin, mutta ovatpa he millaisia tahansa, niin peiliin katsomisen paikkahan se aiemmilla sukupolvilla on. Ei tämän päivän parikymppiset ole vastuussa siitä miten heidän vanhempansa kasvattivat heidät tai minkälainen sirkus koulu on ihan peruskoulua myöten jne.
Jostain monille ihmisille syntyy sellainen ajatus, että kun ihminen täyttää ~20, niin vanhempien osuus siitä minkälaisia he silloin ovat, katoaa täysin tyystin ja ihmiset ovat ihan omaa "huonouttaan" herkkiä yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on murroksessa. Zetat eivät enää suostu siihen, mihin millenniallit. Enää ei ole ok, että työllä vedetään itsensä piippuun, joustetaan loputtomasti oman vapaa-ajan/henkisen jaksamisen kustannuksella. Hyvä muutos. Se on toki toinen juttu, mitä se tarkoittaa muiden työntekijöiden ja työelämän kannalta.
Kelpaisihan tuollainen sluibuilu meille vanhemmillekin työntekijöille.
Kuka vaan sitten tekee ne työt?
En jaksa lukea yksipuolista sepustusta. Arvaan että nuoria on todellisuudessa kohdeltu huonosti.
En ole itse vielä niin vanha etten muistaisi miten nuoret kesätyöntekijät ja harjoittelijat pistetään järjestelmällisesti haukkaamaan paskaa kun kokemattomia on helppo höynäyttää. Ei perehdytetä työtehtäviin, työehtoja muutetaan mielivaltaisesti epäreiluksi, palkanmaksusta yritetään luistaa jne.. Sitä työnlaatua saat mistä maksat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuoret joutuu hyppäämään aika kovaan työelämään nykyään. Niin monet vanhemmat ihniset sanovat, että työelämästä on kadonnut tekemisen ilo. Kovia suorituspaineita, kiire, uuden kehitäminen, muutokset. Voin kuvitella, että se on aika rajua nuorelle.
Oma ensimmäinen kesäduunini oli sahalla 80-luvulla. Oli "vähän" eri meininki kuin nykyään työpaikoilla, hyvässä ja pahassa.
Käytännössä kaikki työntekijät olivat kommunistisen puolueen jäseniä. Pomolla ei ollut lupa tulla kahvihuoneeseen. Jos kurkkasi ovenraosta, niin duunarit huusivat "mene pois!" :)
Töitä tehtiin, mutta yhteishenki oli vahva ja kaikki olivat hyvin tietoisia oikeuksistaan. Liittoon liittymiskaavake lyötiin nenän eteen heti ensimmäisenä päivänä, siinä ei ollut valinnanvaraa, se oli vain muodollisuus siinä ympäristössä. Kieltäytyminen olisi johtanut savustamiseen ulos.
Onko kyseessä sote-ala? Opettakaa niille nuorille sellaan taito että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Henkisesti raskas työympäristö vie keneltä vain voimat jos ei tuota taitoa osaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos työtaakkaa pystytään jakamaan ja maksamaan kunnon palkkaa, niin työpaikkoja syntyy lisää ja työttömyys vähenee.
Mikä tässä on ongelma? Ai sekö, että isot pomot joutuu viilaamaan omista ökytuloistaan enemmän työntekijälle? Itse en tule tekemään päivääkään töitä jos ei kuukausipalkka ole vähintään 3900€ inflaation mukaan.
Suomalaisista firmoista joku 2% on isohkoja. On myytti, että pomot olisi kaikki jotain miljoonapalkalla työntekijöitään riistäviä. Pienissä yrityksissä on varsin tavallista että työntekijä voi tienata enemmän kuin pomo. Esim tuttavaperheen maanviljelijät maksaa enemmän kesäapulaisille kuin itselleen. Itse olin harjoittelijana omien vanhempien firmassa ja minulle maksettiin 600€/kk, vaikka varmaan joku työntekijä luuli että omistajan kakara saa varmaan heittämällä enemmän kuin muu porukka.
Ja tiedoksi että 95% kaikista yrityksistä on alle 10 henkilön pikkupuljuja. On oikeasti paljon tavallisempaa että pomo on palkkansa suhteen tavis kuin että tienaisi mitään tähtitieteellisiä summia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten mua on järkyttänyt se, miten meille tulevien opiskelijoiden taso on laskenut lyhyessä ajassa ihan valtavasti. Esimerkiksi kandin tehnyt opiskelija ei tiennyt ihan perusasioita opiskelemastaan alasta (kysyi tyyliin, että onko olemassa jotain kirjaa, josta lääkäri voi tarkistaa määräämiensä lääkkeiden tietoja). Silmät pyöreänä kuuntelin, kun meillä tuossa vaiheessa opintoja oltiin itse sitä kirjaa käytettykin.
Nyt en oikein usko, ettei lääkiksen kandi pharmaca fennicaa tiedä. Ja käyttääkö sitä fyysisenä kirjana enää juuri kukaan, kun ajantasaisemman tiedon saa netistäkin.
Palstatrolli keksi taas satuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on murroksessa. Zetat eivät enää suostu siihen, mihin millenniallit. Enää ei ole ok, että työllä vedetään itsensä piippuun, joustetaan loputtomasti oman vapaa-ajan/henkisen jaksamisen kustannuksella. Hyvä muutos. Se on toki toinen juttu, mitä se tarkoittaa muiden työntekijöiden ja työelämän kannalta.
Kelpaisihan tuollainen sluibuilu meille vanhemmillekin työntekijöille.
Kuka vaan sitten tekee ne työt?
Ne typerimmät jotka uskoo että pomon syväkurkuttaminen kuuluu työnkuvaan.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä sitä omaa käytöstään, kun puhutaan nuorten ongelmista. Ei ne ole tyhjästä tulleet..
Kyllä ne tasan tyhjästä ovat tulleet. Suomen historian aikana koskaan ei ole panostettu oppilaiden hyvinvointiin, syrjäytymisen ehkäisyyn ja koulunkäynnin helpottamiseen niin paljon, kuin tänä päivänä. Silti koulupudokkaita tulee jatkuvasti lisää, koulussakaan ei käydä, kun ahdistaa. Jostainhan tämä toki johtuu, mutta omat pelimerkkini ovat liian helpon elämän kohdalla. Kaikki saadaan valittamalla, mitään ei tarvitse tehdä, todisteeksi riittää OMA kokemus siitä että on epämiellyttävää.
Aivan järkky lasienkelisukupolvi astumassa työelämään 1-5 vuoden kuluessa. Onnea munankuorilla kävelyyn meille kaikille 😘
Niin, ja lopuksi saa vielä haukut kun "ei tue tarpeeksi" vaikka pää märkänä on juossut perässä auttamassa, mutta kun se on sitten aiheuttanutkin pahaa mieltä ja alemmuudentunnetta...
Eniten mua on järkyttänyt se, miten meille tulevien opiskelijoiden taso on laskenut lyhyessä ajassa ihan valtavasti. Esimerkiksi kandin tehnyt opiskelija ei tiennyt ihan perusasioita opiskelemastaan alasta (kysyi tyyliin, että onko olemassa jotain kirjaa, josta lääkäri voi tarkistaa määräämiensä lääkkeiden tietoja). Silmät pyöreänä kuuntelin, kun meillä tuossa vaiheessa opintoja oltiin itse sitä kirjaa käytettykin.