Lue keskustelun säännöt.
Milloin sen oikein tietää haluaako lapsia vai ei?
16.07.2025 |
Olen 30v nainen enkä vieläkään tiedä haluanko lapsia. Olen onnellinen tällä hetkellä elämässä, mutta tämä nyt vaan on kysymys mikä tulevien vuosien aikana pitäisi päättää.
En yleisesti välitä lapsista enkä pidä vauvoja söpönä tms. En tällä hetkellä ole kiinnostunut lapsiperhe-elämästä. Toisaalta en myöskään ole nimittänyt itseäni velaksi eli en myöskään ole tehnyt päätöstä, ettenkö lapsia haluaisi. Olen siis tällä hetkellä melko avoinna asian suhteen.
Kommentit (177)
Vierailija kirjoitti:
Olin oikeastaan koko nuoren aikuisuuden vähän samoilla linjoilla kuin aloittaja. En ollut ikinä pitänyt vauvoja söpöinä tai haaveillut äitiydestä, mutta ajattelin että ehkä se vauvakuume sitten ilmestyy jossain vaiheessa. Mielenkiinnolla odottelin kolmekymppisiä. Ei ilmestynyt. Sisarukset saivat lapsia. Ei vaikutusta silläkään. Sain ihania kummilapsia. Ei minkäänlaista vauvakuumetta.
Luin pari kirjaa vapaaehtoisesti lapsettomasta elämästä ja se jotenkin rauhoitti lopulta mielen noista kysymyksistä. Voin elää hyvän elämän ilman omia lapsia. Se ei vain ole tarkoitettu minua varten. Olen kuitenkin sitä mieltä että lapsen on oikeus syntyä perheeseen jossa hänet on oikeasti haluttu.
N35
Asiaa ei pidä nimenomaan pohtia liikaa, koska silloin liian moni tekee siitä huolimatta väärän päätöksen.
Lapsen saaminen muuttaa mielipidettä ja kasvattaa välittömästi kun saa pienen nyytin käsiinsä. Tätä ei kukaan liikaa asiaa pohtiva pysty arvioimaan ja siksi päätyy väärään päätökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun saat lapsen tiedät että haluat sen. Tätä ei voi pohdiskeluissaan ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätin 35-vuotiaana, että otan enemmin riskin yhden lapsen äitinä kuin kadun lapsettomuutta. Taustalla oli vakaa parisuhde ja tarpeeksi varallisuutta.
Lapsista ei tarvitse erityisesti pitää. Oma on aina oma. Lapsiperhe-elämäkin on paljon hauskempaa kuin luulin.
Ei se sinun omasi ole, vaan ihan oma, erillinen ihminen. Sinun tehtäväsi on antaa tälle ihmiselle eväät elämöän, kasvattaa ja hoitaa häntä. Se on vastuullinen tehtävä, ei vain jotain hauskaa elämää, joka on sinusta kivaa.
Sä olet sairas paska ja todennäköisesti katkera lapsettomuudestasi.
En ole mitään noista. Mieti itse, miksi sinun on tarvetta haukkua palstalle asiallisesti kirjoittavaa henkilöä sairaaksi
Kyllä olet katkera.
En ole. Minusta sinun ei tarvitse huolehtia. Mutta yritä sinä huolehtia edes niistä lapsistasi.
Vierailija kirjoitti:
Kun saat lapsen tiedät että haluat sen. Tätä ei voi pohdiskeluissaan ymmärtää.
Ei se aina noin mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin oikeastaan koko nuoren aikuisuuden vähän samoilla linjoilla kuin aloittaja. En ollut ikinä pitänyt vauvoja söpöinä tai haaveillut äitiydestä, mutta ajattelin että ehkä se vauvakuume sitten ilmestyy jossain vaiheessa. Mielenkiinnolla odottelin kolmekymppisiä. Ei ilmestynyt. Sisarukset saivat lapsia. Ei vaikutusta silläkään. Sain ihania kummilapsia. Ei minkäänlaista vauvakuumetta.
Luin pari kirjaa vapaaehtoisesti lapsettomasta elämästä ja se jotenkin rauhoitti lopulta mielen noista kysymyksistä. Voin elää hyvän elämän ilman omia lapsia. Se ei vain ole tarkoitettu minua varten. Olen kuitenkin sitä mieltä että lapsen on oikeus syntyä perheeseen jossa hänet on oikeasti haluttu.
N35
Asiaa ei pidä nimenomaan pohtia liikaa, koska silloin liian moni tekee siitä huolimatta väärän päätöksen.
Lapsen saaminen muuttaa mielipidettä ja k
Väärä päätös voi olla myös se lapsen hankkiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätin 35-vuotiaana, että otan enemmin riskin yhden lapsen äitinä kuin kadun lapsettomuutta. Taustalla oli vakaa parisuhde ja tarpeeksi varallisuutta.
Lapsista ei tarvitse erityisesti pitää. Oma on aina oma. Lapsiperhe-elämäkin on paljon hauskempaa kuin luulin.
Ei se sinun omasi ole, vaan ihan oma, erillinen ihminen. Sinun tehtäväsi on antaa tälle ihmiselle eväät elämöän, kasvattaa ja hoitaa häntä. Se on vastuullinen tehtävä, ei vain jotain hauskaa elämää, joka on sinusta kivaa.
Sä olet sairas paska ja todennäköisesti katkera lapsettomuudestasi.
En ole mitään noista. Mieti itse, miksi sinun on tarvetta haukkua palstalle asiallisesti kirjoittavaa henkilöä sairaaksi
Kyllä olet katkera.
Sinäkö?
Siltä kyllä kuulostatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesin 17-vuotiaana että en halua lapsia. Ei ole mieli siitä muuttunut. Miehen kanssa ollaan kahdestaan oltu nää kaikki vuodet. Ja nyt ollaan viisikymppisiä.
Lasta ei kannata hankkia, jos ei varmasti sellaista halua. Elämä muuttuu, kaikki muuttuu kun hankkii lapsen. Se on myös peruuttamatonta. Lapsi voi olla myös sairas tai vammainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitiys on boss ladyinta mitä mulle on ikinä tapahtunut. Olin epävarma, hukassa oleva ihmisten miellyttäjä ennen lapsia. Rakastuneena tulin vahingossa raskaaksi ja mies näytti viihreetä valoa. Luulin pönttönä että tässä se on, mun satu. Kun asiat meni mönkään, otin lapseni ja lähdin elämään mitä uskomattominta tarinaa löytäen itseni kaikkien niiden vaikeuksien kautta, mitä yksin taistelussa kohtasin ja tänä päivänä en voisi olla ylpeämpi siitä naisesta, mikä musta on tullut. Oon rakastava, rehellinen, nöyrä, intohimoinen ja raivokas oikeuden puolustaja ja mun jo isojen lasten kanssa tiivis yksikkö enkä voisi kuvitellakaan elämääni mikäli he olisivat jääneet tulematta siihen. Löysin koko kaiken tarkoituksen heidän äitinään kasvaessa ja koko ajatus elämästäni ilman heitä ja heidän opetuksiaan tuntuu näin jälkikäteen ja verraten täysin tietämättömältä. Ja mulla on aivan selkeä itsetuntemus myös asioissa, jotka liittyvät pelkästään itseeni, eli mikään latistetuin termi ikinä kuten "pelkkä äiti" en todellakaan ole. Enkä halunnut lapsia ennen kuin sain ne. Pidän äitejä ja ylipäätään vanhempia, jotka taistelee lastensa ja perheensä vuoksi, jumalaisina olentoina. Joten sinuna miettisin tarkasti, haluatko varmasti missata tämän potentiaalin itsestäsi. Elämän tarkoitus ei ole antaa pelkkää smooth sailingia ja helppoja vastauksia. Sen on tarkoitus repiä sut auki ja tehdä susta aito, oikea puhdas itsesi. En vilpittömästi usko, että se voi tapahtua ilman ajoittaista epävarmuutta ja ymmärrystä siitä, että kaikki on tavallaan poissa meidän omista käsistä, ja kuitenkin juuri siksi meissä nousee se leijonaemo.
Kyyniset saa aivan vapaasti alapeukuttaa, tää on mun stoori enkä ottais sitä any other way.
Pohdit jo asiaa. Eli tavallaan valmistaudut siihen, että voit haluta joskus lapsia.
Jos jättää liian myöhään ei välttämättä saa lapsia. Viime hetkellä voi olla kumppaninkin suhteen huono ajoitus.
Kannattaa vaan alkaa toimia. Ei sen kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pohdit jo asiaa. Eli tavallaan valmistaudut siihen, että voit haluta joskus lapsia.
Jos jättää liian myöhään ei välttämättä saa lapsia. Viime hetkellä voi olla kumppaninkin suhteen huono ajoitus.
Kannattaa vaan alkaa toimia. Ei sen kummempaa.
Ap:han valmistautuu yhtä lailla myös siihen, ettei halua lapsia. Eihän hän niitä halua varsinaisesti nytkään. Ymmärrän hyvin, jos ei halua - en halua minäkään.
Mä oon 29-vuotias nainen ja en halua lapsia. Kai se on seurausta itsellä monesta asiasta. Viime aikoina ja vuosi vuodelta päätös on vaan vahvistunut. Onneksi mieheni on myös tietoinen asiasta eikä myöskään halua lapsia. Ei edes sinällään pidä lapsista. Hyvä minulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein 30-vuotiaana abortin koska en halunnut lapsia. 31-vuotiaana alkoi tuntua että ehkä sittenkin ja lopulta sain 32-vuotiaana esikoisen. Kakkonen ja kolmonen 35- ja 39-vuotiaana. Kyllä jokin siis muuttui, vaikka en tykkää vauvoista enkä lapsista enkä ollut muutenkaan perhekeskeinen. Nyt lapset on 8-15 -vuotiaita, vaikea olisi kuvitella että heitä ei olisi.
Ei tarvitse tietää. Kyllä aika ja tilanne sen asian ratkaisee.
Vierailija kirjoitti:
Äitiys on boss ladyinta mitä mulle on ikinä tapahtunut. Olin epävarma, hukassa oleva ihmisten miellyttäjä ennen lapsia. Rakastuneena tulin vahingossa raskaaksi ja mies näytti viihreetä valoa. Luulin pönttönä että tässä se on, mun satu. Kun asiat meni mönkään, otin lapseni ja lähdin elämään mitä uskomattominta tarinaa löytäen itseni kaikkien niiden vaikeuksien kautta, mitä yksin taistelussa kohtasin ja tänä päivänä en voisi olla ylpeämpi siitä naisesta, mikä musta on tullut. Oon rakastava, rehellinen, nöyrä, intohimoinen ja raivokas oikeuden puolustaja ja mun jo isojen lasten kanssa tiivis yksikkö enkä voisi kuvitellakaan elämääni mikäli he olisivat jääneet tulematta siihen. Löysin koko kaiken tarkoituksen heidän äitinään kasvaessa ja koko ajatus elämästäni ilman heitä ja heidän opetuksiaan tuntuu näin jälkikäteen ja verraten täysin tietämättömältä. Ja mulla on aivan selkeä itsetuntemus myös asioissa, jotka liittyvät pe
Tämä on tosi hieno kasvutarina, kiitos että kerroit. Varmasti opit elämästä ja itsestäsi sellaista mikä itselleni ei tule koskaan vastaan. Olen vapaaehtoisesti lapseton ja tyytyväinen valintaani, mutta arvostan äitejä tosi paljon. Joillain äitiys tuo parhaat puolet esiin, toisilla sitten huonoimmassa tapauksessa ne pahimmat. Ihmisillä on erilaisia elämänpolkuja ja opimme sen varrella erilaisia opetuksia. Onneksi meitä on erilaisia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin oikeastaan koko nuoren aikuisuuden vähän samoilla linjoilla kuin aloittaja. En ollut ikinä pitänyt vauvoja söpöinä tai haaveillut äitiydestä, mutta ajattelin että ehkä se vauvakuume sitten ilmestyy jossain vaiheessa. Mielenkiinnolla odottelin kolmekymppisiä. Ei ilmestynyt. Sisarukset saivat lapsia. Ei vaikutusta silläkään. Sain ihania kummilapsia. Ei minkäänlaista vauvakuumetta.
Luin pari kirjaa vapaaehtoisesti lapsettomasta elämästä ja se jotenkin rauhoitti lopulta mielen noista kysymyksistä. Voin elää hyvän elämän ilman omia lapsia. Se ei vain ole tarkoitettu minua varten. Olen kuitenkin sitä mieltä että lapsen on oikeus syntyä perheeseen jossa hänet on oikeasti haluttu.
N35
Asiaa ei pidä nimenomaan pohtia liikaa, koska silloin liian moni tekee siitä huolimatta väärän päätöksen.
Lapsen saaminen muuttaa mielipidettä ja k
En oikeastaan pohtinut, odotin vain ilmestyykö minulle halua hankkia lapsi tai elää perhe-elämää. Ei ilmestynyt.
Voihan se olla että lapsi olisi aivan ihana ja elämäni paras asia, mutta niin voisi olla myös muutto Sveitsiin tai nunnaksi ryhtyminen. Kaikkea ei voi kokea, se on vaihtoehtoinen todellisuus jota ei ole olemassa. Lisäksi on suorastaan vastuutonta väittää että kaikkien tulisi hankkia lapsia, vaikka tuntuisi siltä ettei niitä halua. On taas luettu lehdistä siitä, että lapset jätetään hukkumaan yksin rannalle ja selaillaan kännykkää. Ei kaikista ole vanhemmiksi, ja olen sen itsekin todistanut moneen kertaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin oikeastaan koko nuoren aikuisuuden vähän samoilla linjoilla kuin aloittaja. En ollut ikinä pitänyt vauvoja söpöinä tai haaveillut äitiydestä, mutta ajattelin että ehkä se vauvakuume sitten ilmestyy jossain vaiheessa. Mielenkiinnolla odottelin kolmekymppisiä. Ei ilmestynyt. Sisarukset saivat lapsia. Ei vaikutusta silläkään. Sain ihania kummilapsia. Ei minkäänlaista vauvakuumetta.
Luin pari kirjaa vapaaehtoisesti lapsettomasta elämästä ja se jotenkin rauhoitti lopulta mielen noista kysymyksistä. Voin elää hyvän elämän ilman omia lapsia. Se ei vain ole tarkoitettu minua varten. Olen kuitenkin sitä mieltä että lapsen on oikeus syntyä perheeseen jossa hänet on oikeasti haluttu.
N35
Asiaa ei pidä nimenomaan pohtia liikaa, koska silloin liian moni tekee siitä huolimatta väärän päätöksen. <
Todella naivi perustelu jättää lapset hankkimatta. Lapsi voi olla sitä sun tätä, voi hukkua ym.
Mitä sinä uskallat tehdä, koska pelkäät sen menevän pieleen? Voitko ikinä tehdä mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin oikeastaan koko nuoren aikuisuuden vähän samoilla linjoilla kuin aloittaja. En ollut ikinä pitänyt vauvoja söpöinä tai haaveillut äitiydestä, mutta ajattelin että ehkä se vauvakuume sitten ilmestyy jossain vaiheessa. Mielenkiinnolla odottelin kolmekymppisiä. Ei ilmestynyt. Sisarukset saivat lapsia. Ei vaikutusta silläkään. Sain ihania kummilapsia. Ei minkäänlaista vauvakuumetta.
Luin pari kirjaa vapaaehtoisesti lapsettomasta elämästä ja se jotenkin rauhoitti lopulta mielen noista kysymyksistä. Voin elää hyvän elämän ilman omia lapsia. Se ei vain ole tarkoitettu minua varten. Olen kuitenkin sitä mieltä että lapsen on oikeus syntyä perheeseen jossa hänet on oikeasti haluttu.
N35
Asiaa ei pidä nimenomaan pohtia liikaa, koska silloin liian moni tekee siitä huolimatta väärän päätöksen. <
Kuulostaa epäkypsältä. Ei asioita voi vältellä sen takia että ne VOIVAT mennä pieleen.
Olin oikeastaan koko nuoren aikuisuuden vähän samoilla linjoilla kuin aloittaja. En ollut ikinä pitänyt vauvoja söpöinä tai haaveillut äitiydestä, mutta ajattelin että ehkä se vauvakuume sitten ilmestyy jossain vaiheessa. Mielenkiinnolla odottelin kolmekymppisiä. Ei ilmestynyt. Sisarukset saivat lapsia. Ei vaikutusta silläkään. Sain ihania kummilapsia. Ei minkäänlaista vauvakuumetta.
Luin pari kirjaa vapaaehtoisesti lapsettomasta elämästä ja se jotenkin rauhoitti lopulta mielen noista kysymyksistä. Voin elää hyvän elämän ilman omia lapsia. Se ei vain ole tarkoitettu minua varten. Olen kuitenkin sitä mieltä että lapsen on oikeus syntyä perheeseen jossa hänet on oikeasti haluttu.
N35