Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Milloin sen oikein tietää haluaako lapsia vai ei?
16.07.2025 |
Olen 30v nainen enkä vieläkään tiedä haluanko lapsia. Olen onnellinen tällä hetkellä elämässä, mutta tämä nyt vaan on kysymys mikä tulevien vuosien aikana pitäisi päättää.
En yleisesti välitä lapsista enkä pidä vauvoja söpönä tms. En tällä hetkellä ole kiinnostunut lapsiperhe-elämästä. Toisaalta en myöskään ole nimittänyt itseäni velaksi eli en myöskään ole tehnyt päätöstä, ettenkö lapsia haluaisi. Olen siis tällä hetkellä melko avoinna asian suhteen.
Kommentit (177)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin oikeastaan koko nuoren aikuisuuden vähän samoilla linjoilla kuin aloittaja. En ollut ikinä pitänyt vauvoja söpöinä tai haaveillut äitiydestä, mutta ajattelin että ehkä se vauvakuume sitten ilmestyy jossain vaiheessa. Mielenkiinnolla odottelin kolmekymppisiä. Ei ilmestynyt. Sisarukset saivat lapsia. Ei vaikutusta silläkään. Sain ihania kummilapsia. Ei minkäänlaista vauvakuumetta.
Luin pari kirjaa vapaaehtoisesti lapsettomasta elämästä ja se jotenkin rauhoitti lopulta mielen noista kysymyksistä. Voin elää hyvän elämän ilman omia lapsia. Se ei vain ole tarkoitettu minua varten. Olen kuitenkin sitä mieltä että lapsen on oikeus syntyä perheeseen jossa hänet on oikeasti haluttu.
N35
Asiaa ei pidä nimenomaan pohtia liikaa, koska silloin liian moni tekee siitä huolimatta väärän päätöksen. <
Uskallatko mennä kadun yli? Etkö pelkää että jäät auton alle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun saat lapsen tiedät että haluat sen. Tätä ei voi pohdiskeluissaan ymmärtää.
Siltikin niin moni katuu lapsen hankkimista.
Ei kadu kukaan. Vain lapseton voi näin typerää asiaa väittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun saat lapsen tiedät että haluat sen. Tätä ei voi pohdiskeluissaan ymmärtää.
Siltikin niin moni katuu lapsen hankkimista.
Ei kadu kukaan. Vain lapseton voi näin typerää asiaa väittää.
Kyllä katuu. Onhan siitä ollut viestiketjujakin täällä.
Minä en halunnut 18-vuotiaana, mutta yhtäkkiä 19-vuotiaana halusinkin, iski ns. vauvakuume, enkä erityisesti tykkää vauvoista tai lapsista. Omat lapset on yleensä kaikille ihan eri asia kuin muiden lapset. Siskon lapset on ok, mutta ystävien lapset on jo vähän siinä ja siinä, vieraitten lapset on suurin osa ärsyttäviä räkänokkia. Omat lapset on maailman rakkaimmat ja tärkeintä elämässä, sekä itselle että miehelle. Se on normaalia ja niin se on kaikella elollisella sama juttu, kaikki suosivat omia jälkeläisiään, muuten laji kuolee sukupuuttoon ja ainakaan omat geenit ei jatku.
Jos ei tiedä haluaako vai ei, ei halua. Koska kun se halu tulee, sen huomaa. Toki jotkut tekee lapsia vaikka eivät oikein haluakaan, ja katuvat sitä, mutta se ei ole suotavaa, koska kuvittele nyt itse miltä tuntuu elää kymmeniä vuosia vanhempien kanssa, jotka eivät halunneet sinua eivätkä rakasta sinua edes aikuisenakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun saat lapsen tiedät että haluat sen. Tätä ei voi pohdiskeluissaan ymmärtää.
Siltikin niin moni katuu lapsen hankkimista.
Ei kadu kukaan. Vain lapseton voi näin typerää asiaa väittää.
Oletko sukeltanut kaikkien maailman vanhempien mieliin, jotta pystyit toteamaan noin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun saat lapsen tiedät että haluat sen. Tätä ei voi pohdiskeluissaan ymmärtää.
Siltikin niin moni katuu lapsen hankkimista.
Ei kadu kukaan. Vain lapseton voi näin typerää asiaa väittää.
Kyllä katuu. Onhan siitä ollut viestiketjujakin täällä.
Haha hahaaaa.... mutta sinähän ne kirjoitit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun saat lapsen tiedät että haluat sen. Tätä ei voi pohdiskeluissaan ymmärtää.
Siltikin niin moni katuu lapsen hankkimista.
Ei kadu kukaan. Vain lapseton voi näin typerää asiaa väittää.
Oletko sukeltanut kaikkien maailman vanhempien mieliin, jotta pystyit toteamaan noin?
Minun ei tarvitse. Ihmismieli toimii näin.
Sä olet biologista jätettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun saat lapsen tiedät että haluat sen. Tätä ei voi pohdiskeluissaan ymmärtää.
Siltikin niin moni katuu lapsen hankkimista.
Ei kadu kukaan. Vain lapseton voi näin typerää asiaa väittää.
Oletko sukeltanut kaikkien maailman vanhempien mieliin, jotta pystyit toteamaan noin?
Minun ei tarvitse. Ihmismieli toimii näin.
Sä olet biologista jätettä.
Jos minä olen biologista jätettä, olet sinäkin. Oletan, että samaa lajia olemme.
Miksi ihminen haluaa kuolla? Eikö sen pitäisi haluta elää näin biologian näkökulmasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun saat lapsen tiedät että haluat sen. Tätä ei voi pohdiskeluissaan ymmärtää.
Siltikin niin moni katuu lapsen hankkimista.
Ei kadu kukaan. Vain lapseton voi näin typerää asiaa väittää.
Oletko sukeltanut kaikkien maailman vanhempien mieliin, jotta pystyit toteamaan noin?
Minun ei tarvitse. Ihmismieli toimii näin.
Sä olet biologista jätettä.
Siinä taas esimerkki kypsästä mammasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en halunnut 18-vuotiaana, mutta yhtäkkiä 19-vuotiaana halusinkin, iski ns. vauvakuume, enkä erityisesti tykkää vauvoista tai lapsista. Omat lapset on yleensä kaikille ihan eri asia kuin muiden lapset. Siskon lapset on ok, mutta ystävien lapset on jo vähän siinä ja siinä, vieraitten lapset on suurin osa ärsyttäviä räkänokkia. Omat lapset on maailman rakkaimmat ja tärkeintä elämässä, sekä itselle että miehelle. Se on normaalia ja niin se on kaikella elollisella sama juttu, kaikki suosivat omia jälkeläisiään, muuten laji kuolee sukupuuttoon ja ainakaan omat geenit ei jatku.
Jos ei tiedä haluaako vai ei, ei halua. Koska kun se halu tulee, sen huomaa. Toki jotkut tekee lapsia vaikka eivät oikein haluakaan, ja katuvat sitä, mutta se ei ole suotavaa, koska kuvittele nyt itse miltä tuntuu elää kymmeniä vuosia vanhempien kanssa, jotka eivät halunneet sinua eivätkä rakasta sinua edes aikuisenakaan.
Jos ei tiedä, että haluaako, niin silloin pitää hankkia lapsi. Olisi äärimmäisen suuri vahinko olla hankkimatta ja olla kokematta elämän tärkein suhde omaan lapseen, vain sen takia että ei osaa päättää. Useimmilla kuitenkin lapsen saaminen muuttaa epäselvän tilanteen lasta suosivaksi. Tämä on niin tavallista jopa miehillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en halunnut 18-vuotiaana, mutta yhtäkkiä 19-vuotiaana halusinkin, iski ns. vauvakuume, enkä erityisesti tykkää vauvoista tai lapsista. Omat lapset on yleensä kaikille ihan eri asia kuin muiden lapset. Siskon lapset on ok, mutta ystävien lapset on jo vähän siinä ja siinä, vieraitten lapset on suurin osa ärsyttäviä räkänokkia. Omat lapset on maailman rakkaimmat ja tärkeintä elämässä, sekä itselle että miehelle. Se on normaalia ja niin se on kaikella elollisella sama juttu, kaikki suosivat omia jälkeläisiään, muuten laji kuolee sukupuuttoon ja ainakaan omat geenit ei jatku.
Jos ei tiedä haluaako vai ei, ei halua. Koska kun se halu tulee, sen huomaa. Toki jotkut tekee lapsia vaikka eivät oikein haluakaan, ja katuvat sitä, mutta se ei ole suotavaa, koska kuvittele nyt itse miltä tuntuu elää kymmeniä vuosia vanhempien kanssa, jotka eivät halunneet sinua eivätkä rakasta sinua edes aikui
Jos ei tiedä, että haluaako, niin silloin pitää hankkia lapsi. Olisi äärimmäisen suuri vahinko olla hankkimatta ja olla kokematta elämän tärkein suhde omaan lapseen, vain sen takia että ei osaa päättää. Useimmilla kuitenkin lapsen saaminen muuttaa epäselvän tilanteen lasta suosivaksi. Tämä on niin tavallista jopa miehillä.
No eipä taida olla. Miksi niin moni lapsiperheen liitto kariutuu, jos lapsiperhe-elämä on niin ihanaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en halunnut 18-vuotiaana, mutta yhtäkkiä 19-vuotiaana halusinkin, iski ns. vauvakuume, enkä erityisesti tykkää vauvoista tai lapsista. Omat lapset on yleensä kaikille ihan eri asia kuin muiden lapset. Siskon lapset on ok, mutta ystävien lapset on jo vähän siinä ja siinä, vieraitten lapset on suurin osa ärsyttäviä räkänokkia. Omat lapset on maailman rakkaimmat ja tärkeintä elämässä, sekä itselle että miehelle. Se on normaalia ja niin se on kaikella elollisella sama juttu, kaikki suosivat omia jälkeläisiään, muuten laji kuolee sukupuuttoon ja ainakaan omat geenit ei jatku.
Jos ei tiedä haluaako vai ei, ei halua. Koska kun se halu tulee, sen huomaa. Toki jotkut tekee lapsia vaikka eivät oikein haluakaan, ja katuvat sitä, mutta se ei ole suotavaa, koska kuvittele nyt itse miltä tuntuu elää kymmeniä vuosia vanhempien kanssa, jotka eivä
Tyhmä kysymys. Eikä esimerkki osoita mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en halunnut 18-vuotiaana, mutta yhtäkkiä 19-vuotiaana halusinkin, iski ns. vauvakuume, enkä erityisesti tykkää vauvoista tai lapsista. Omat lapset on yleensä kaikille ihan eri asia kuin muiden lapset. Siskon lapset on ok, mutta ystävien lapset on jo vähän siinä ja siinä, vieraitten lapset on suurin osa ärsyttäviä räkänokkia. Omat lapset on maailman rakkaimmat ja tärkeintä elämässä, sekä itselle että miehelle. Se on normaalia ja niin se on kaikella elollisella sama juttu, kaikki suosivat omia jälkeläisiään, muuten laji kuolee sukupuuttoon ja ainakaan omat geenit ei jatku.
Jos ei tiedä haluaako vai ei, ei halua. Koska kun se halu tulee, sen huomaa. Toki jotkut tekee lapsia vaikka eivät oikein haluakaan, ja katuvat sitä, mutta se ei ole suotavaa, koska kuvittele nyt itse miltä tuntuu elää kymmeniä vuosia vanhempien kanssa, jotka eivät halunneet sinua eivätkä rakasta sinua edes aikui
Lapsettomuus on aivan liian suuri riski jättää kokematta maailman luonnollisin asia.
Me kaikki elolliset olemme olemassa vain elämän jatkamisen takia. Elämän tarkoitus on elämä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun saat lapsen tiedät että haluat sen. Tätä ei voi pohdiskeluissaan ymmärtää.
Siltikin niin moni katuu lapsen hankkimista.
Ei kadu kukaan. Vain lapseton voi näin typerää asiaa väittää.
Oletko sukeltanut kaikkien maailman vanhempien mieliin, jotta pystyit toteamaan noin?
Minun ei tarvitse. Ihmismieli toimii näin.
Sä olet biologista jätettä.
Jos minä olen biologista jätettä, olet sinäkin. Oletan, että samaa lajia olemme.
Miksi ihminen haluaa kuolla? Eikö sen pitäisi haluta elää näin biologian näkökulmasta?
En ole. Minulla on lapsia. Geenini jatkuvat eivätkä päädy roskikseen kuollessani.
Kyllä huomaa lisääntymisen itsekkyyden. Ei se lapsi ole mikään lelu vaan tunteva olento. Se kärsii.
Vierailija kirjoitti:
Minä en halunnut 18-vuotiaana, mutta yhtäkkiä 19-vuotiaana halusinkin, iski ns. vauvakuume, enkä erityisesti tykkää vauvoista tai lapsista. Omat lapset on yleensä kaikille ihan eri asia kuin muiden lapset. Siskon lapset on ok, mutta ystävien lapset on jo vähän siinä ja siinä, vieraitten lapset on suurin osa ärsyttäviä räkänokkia. Omat lapset on maailman rakkaimmat ja tärkeintä elämässä, sekä itselle että miehelle. Se on normaalia ja niin se on kaikella elollisella sama juttu, kaikki suosivat omia jälkeläisiään, muuten laji kuolee sukupuuttoon ja ainakaan omat geenit ei jatku.
Jos ei tiedä haluaako vai ei, ei halua. Koska kun se halu tulee, sen huomaa. Toki jotkut tekee lapsia vaikka eivät oikein haluakaan, ja katuvat sitä, mutta se ei ole suotavaa, koska kuvittele nyt itse miltä tuntuu elää kymmeniä vuosia vanhempien kanssa, jotka eivät halunneet sinua eivätkä rakasta sinua edes aikuisenakaan.
Paskat!
Maailman luonnollisin asia on hankkia lapsia. Se on tämän periaatteessa niin turhan elämän ainoa perusteltavavissa oleva tarkoitus. Jos ei tiedä haluaako, niin olisi hyvä toteuttaa elämän tarkoitus.
Me kaikki olemme 4 miljardia vuotta sitten alkaneen elämänketjun osa. Mitä mieltä ovat vanhempasi siitä että sinä katkaiset sen, etkä jatka itse saamaasi elämänlahjaa.
Ajattelitko vain sinun omaa helppoa elämääsi ja jätit vanhempasi ilman lastenlapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun saat lapsen tiedät että haluat sen. Tätä ei voi pohdiskeluissaan ymmärtää.
Siltikin niin moni katuu lapsen hankkimista.
Ei kadu kukaan. Vain lapseton voi näin typerää asiaa väittää.
Oletko sukeltanut kaikkien maailman vanhempien mieliin, jotta pystyit toteamaan noin?
Minun ei tarvitse. Ihmismieli toimii näin.
Sä olet biologista jätettä.
Jos minä olen biologista jätettä, olet sinäkin. Oletan, että samaa lajia olemme.
Miksi ihminen haluaa kuolla? Eikö sen pitäisi haluta elää näin biologian näkökulm
En ole. Minulla on lapsia. Geenini jatkuvat eivätkä päädy roskikseen kuollessani.
Sinun geenisi ne varmasti arvokkaita ovatkin, ainakin kirjoitustesi perusteella vaikutat todella fiksulta ja henkevältä. Maailma kiittää 🤭
Vierailija kirjoitti:
Kyllä huomaa lisääntymisen itsekkyyden. Ei se lapsi ole mikään lelu vaan tunteva olento. Se kärsii.
Kukaan ei ole lelusta puhunut.
Elämä lapsettomana on vapaampaa. Kannattaa siis miettiä, haluaako vapaudestaan luopua.
Alue: Aihe vapaa
Siltikin niin moni katuu lapsen hankkimista.