Milloin sen oikein tietää haluaako lapsia vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tehdä nyt ennenkuin mieli muuttuu. Tällaista asiaa ei oikeastaan voi etukäteen suunnitella. Pian olet reilusti yli 40-vuotias ja ajattelet että hups... Onko jo liian myöhäistä.. ja se että haluaako yhden tai kaksi lasta. Sisarukset ovat toisaalta myös esikoisen suola, ei tarvitse yksin olla.

Mitä jos se mieli ei sitten muutukaan? Saako lapset dumpata biojätteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tehdä nyt ennenkuin mieli muuttuu. Tällaista asiaa ei oikeastaan voi etukäteen suunnitella. Pian olet reilusti yli 40-vuotias ja ajattelet että hups... Onko jo liian myöhäistä.. ja se että haluaako yhden tai kaksi lasta. Sisarukset ovat toisaalta myös esikoisen suola, ei tarvitse yksin olla.

Tämä on tärkeää. Ei sitä voi suunnitella liikoja, silloin voi käydä että ei ole tyytyväinen kun tekee väärän päätöksen. 

Vierailija kirjoitti:

Pyydäpä suloinen vauva tai pieni lapsi syliisi ja katsele häntä hetki, keinuttele. Toista aina, kun mahdollista. Syttyykö hoivavietti jossain vaiheessa?  

Oman lapsi on uniikki kokemus, ei sitä kenenkään toisen vauva korvaa. Tuttavan vauva vaikuttaa toki suloiselta ja tulee tunne että haluaa tätä suojella... riippuu ihmisestä. Eihän sitä adoptiotakaan olisi jos ei lapsi herättäisi vanhemmuuden tunteita. 

Toisaalta oman vauvan syntymä hormonien kanssa tuo luontaiset "äitiaivot" jolloin kaikki tapahtuu niin automaattisesti ja side on vahva alusta asti. Tätä asiaa ei moni tiedä kun ei ole vielä vauvaa synnyttänytkään. Itselläni hormonit olivat ainakin tosi vahvat jolloin yöllä en malttanut edes nukkua kun piti olla valmiustilassa kokoajan vauvaa varten. Jotenkin siitäkin selvisi kun se tunne oli vaan kokoajan läsnä että olen vastuussa pienestä ihmisenalusta jonka olen tähän maailmaan tuonut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tehdä nyt ennenkuin mieli muuttuu. Tällaista asiaa ei oikeastaan voi etukäteen suunnitella. Pian olet reilusti yli 40-vuotias ja ajattelet että hups... Onko jo liian myöhäistä.. ja se että haluaako yhden tai kaksi lasta. Sisarukset ovat toisaalta myös esikoisen suola, ei tarvitse yksin olla.

Tämä on tärkeää. Ei sitä voi suunnitella liikoja, silloin voi käydä että ei ole tyytyväinen kun tekee väärän päätöksen. 

Vastuullisempaa olla tyytymätön lapsettomuuteen kuin lisääntymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tehdä nyt ennenkuin mieli muuttuu. Tällaista asiaa ei oikeastaan voi etukäteen suunnitella. Pian olet reilusti yli 40-vuotias ja ajattelet että hups... Onko jo liian myöhäistä.. ja se että haluaako yhden tai kaksi lasta. Sisarukset ovat toisaalta myös esikoisen suola, ei tarvitse yksin olla.

 

Mitä jos se mieli ei sitten muutukaan? Saako lapset dumpata biojätteeseen?

Mieli muuttuu kun sinulla on oma lapsi sylissä, että haluat lapsen ja teet kaikkesi, että hän voi hyvin. Se on niin luonnollista ja niin vahvaa. Siitä hetkestä kasvaa ihminen aikuiseksi. 

Sitä ennen ihminen on sukunsa lapsi muiden lasten joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tehdä nyt ennenkuin mieli muuttuu. Tällaista asiaa ei oikeastaan voi etukäteen suunnitella. Pian olet reilusti yli 40-vuotias ja ajattelet että hups... Onko jo liian myöhäistä.. ja se että haluaako yhden tai kaksi lasta. Sisarukset ovat toisaalta myös esikoisen suola, ei tarvitse yksin olla.

 

Mitä jos se mieli ei sitten muutukaan? Saako lapset dumpata biojätteeseen?

Mieli muuttuu kun sinulla on oma lapsi sylissä, että haluat lapsen ja teet kaikkesi, että hän voi hyvin. Se on niin luonnollista ja niin vahvaa. Siitä hetkestä kasvaa ihminen aikuiseksi. 

Sitä ennen ihminen on sukunsa lapsi muiden lasten joukossa.

Kammottava ajatus että joku tarvitsee lisääntymistä aikustuakseen. No, osalla se kai toimii mutta monella ei.

Voihan se olla, että et ole myöskään törmännyt mieheen, jonka lasta haluat kantaa. Tässäkin joskus luonto on aika vahvana. Moni ei ole ehdoton asiassa mihinkään suuntaan, mutta jos onkin käynyt niin että eteen tulee sellainen tajunnan räjäyttävä suhde, mies jota arvostaa kaikilla soluillaan, ja mikäli tämä haluaa lapsia tai ei ole ehdoton asiassa, niin saattaa olla että jollain tavalla se vain tuntuu luonnolliselta että lapsia tulee ja sitten niitä tulee.

On meinaan lähipiirissä moniakin tällaisia tapauksia. Luulen että siinä on jotain biologista taustaa tässä ilmiössä. Jos nainen ei koe elämänsä aikana sellaista suhdetta jossa kaikki vain loksahtaa paikoilleen - mies jota hän oikeasti arvostaa jokaisella solullaan ja himoitsee täysillä -ehkä se tietty luonnollinen ja biologinen aspekti jää kokematta. 

Ei tarvitse tietää. Lapsien tarkoitus on tulla odottamatta yllättäen. Niin on maailma toiminut tähän asti. Ehkäisy on tehnyt ihmisistä laskelmoivia, siksi lapsettomuus on lisääntynyt.

Lapsen syntymän on siunaus tai kirous. Minulla jälkimmäinen, olisin halunnut erilaisen lapsen 🙁 näin ei saisi kirjoittaa mutta lapsen syntymä oli minulle pettymys, ei se lapsen hankinta mutta lapsi itsessään. Ajattelin että se tulee olemaan suurimmaksi osin kivaa mutta se onkin murhetta, surua, kovaa työtä ja huolen aiheita täynnä. En olisi halunnut tällaista elämää mutta nyt on myöhäistä perua. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse tietää. Lapsien tarkoitus on tulla odottamatta yllättäen. Niin on maailma toiminut tähän asti. Ehkäisy on tehnyt ihmisistä laskelmoivia, siksi lapsettomuus on lisääntynyt.

Mutta onko parempi että ne tulevat odottamatta yllättäen kuin harkiten jos haluaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tehdä nyt ennenkuin mieli muuttuu. Tällaista asiaa ei oikeastaan voi etukäteen suunnitella. Pian olet reilusti yli 40-vuotias ja ajattelet että hups... Onko jo liian myöhäistä.. ja se että haluaako yhden tai kaksi lasta. Sisarukset ovat toisaalta myös esikoisen suola, ei tarvitse yksin olla.

 

Mitä jos se mieli ei sitten muutukaan? Saako lapset dumpata biojätteeseen?

Mieli muuttuu kun sinulla on oma lapsi sylissä, että haluat lapsen ja teet kaikkesi, että hän voi hyvin. Se on niin luonnollista ja niin vahvaa. Siitä hetkestä kasvaa ihminen aikuiseksi. 

Sitä ennen ihminen on sukunsa lapsi muiden lasten joukossa.

 

Kammottava ajatus että joku tarvitsee lisääntymistä aikustuakseen. No

Paljon kammottavampaa on lapsettomuus ja ikuinen lapsuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse tietää. Lapsien tarkoitus on tulla odottamatta yllättäen. Niin on maailma toiminut tähän asti. Ehkäisy on tehnyt ihmisistä laskelmoivia, siksi lapsettomuus on lisääntynyt.

 

Mutta onko parempi että ne tulevat odottamatta yllättäen kuin harkiten jos haluaa?

Kunhan tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tehdä nyt ennenkuin mieli muuttuu. Tällaista asiaa ei oikeastaan voi etukäteen suunnitella. Pian olet reilusti yli 40-vuotias ja ajattelet että hups... Onko jo liian myöhäistä.. ja se että haluaako yhden tai kaksi lasta. Sisarukset ovat toisaalta myös esikoisen suola, ei tarvitse yksin olla.

 

Mitä jos se mieli ei sitten muutukaan? Saako lapset dumpata biojätteeseen?

Mieli muuttuu kun sinulla on oma lapsi sylissä, että haluat lapsen ja teet kaikkesi, että hän voi hyvin. Se on niin luonnollista ja niin vahvaa. Siitä hetkestä kasvaa ihminen aikuiseksi. 

Sitä ennen ihminen on sukunsa lapsi muiden lasten joukossa.

 

Kammottava ajatus ett

En minä ainakaan ole vuosiin enää ollut lapsi vaikken lisääntyä aiokaan. Aika kuluu kohdallani yhtä armotta kuin sinunkin kohdallasi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen syntymän on siunaus tai kirous. Minulla jälkimmäinen, olisin halunnut erilaisen lapsen 🙁 näin ei saisi kirjoittaa mutta lapsen syntymä oli minulle pettymys, ei se lapsen hankinta mutta lapsi itsessään. Ajattelin että se tulee olemaan suurimmaksi osin kivaa mutta se onkin murhetta, surua, kovaa työtä ja huolen aiheita täynnä. En olisi halunnut tällaista elämää mutta nyt on myöhäistä perua. 

Ongelma ei ole lapsen saaminen, ongelma on sinussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse tietää. Lapsien tarkoitus on tulla odottamatta yllättäen. Niin on maailma toiminut tähän asti. Ehkäisy on tehnyt ihmisistä laskelmoivia, siksi lapsettomuus on lisääntynyt.

 

Mutta onko parempi että ne tulevat odottamatta yllättäen kuin harkiten jos haluaa?

Kunhan tulee.

Toivottavasti mahdollisimman vähän. Maapallo on kantokykynsä rajoilla.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen syntymän on siunaus tai kirous. Minulla jälkimmäinen, olisin halunnut erilaisen lapsen 🙁 näin ei saisi kirjoittaa mutta lapsen syntymä oli minulle pettymys, ei se lapsen hankinta mutta lapsi itsessään. Ajattelin että se tulee olemaan suurimmaksi osin kivaa mutta se onkin murhetta, surua, kovaa työtä ja huolen aiheita täynnä. En olisi halunnut tällaista elämää mutta nyt on myöhäistä perua. 

Itsekkäät nykyajan ihmiset

Lapsestasi tuntuu mukavalta lukea tämä viestisi.

Elämä on surua, murhetta, joskus iloa. Ennen saattoi olla kymmenen lasta joista kuusi selvisi hengissä teini-ikään.

Olet saanut itsekin elämän lahjan. Vanhemmiltasi.

Tuo lahja, on suurin, ja sinä olet sen hienosti antanut myös. Kaikki ei aina mene kuten haluaisi. On sairauksia, on epäonnea. Mutta sinulla on lapsi, oma lapsi. Ja se on upeaa.

Toivottavasti kykenet vielä sydämessäsi avaamaan puolen niille asioille, joilla on oikeasti väliä.

En suunnitellut lasten tekoa, sain eka lapsen 18v, olin onnellinen. Ero, Toinen avioliitto  ja toisen lapsen sain 38v, olin onnellinen. Mulle lasten saanti on iloinen yllätys.