Lue keskustelun säännöt.
Milloin sen oikein tietää haluaako lapsia vai ei?
16.07.2025 |
Olen 30v nainen enkä vieläkään tiedä haluanko lapsia. Olen onnellinen tällä hetkellä elämässä, mutta tämä nyt vaan on kysymys mikä tulevien vuosien aikana pitäisi päättää.
En yleisesti välitä lapsista enkä pidä vauvoja söpönä tms. En tällä hetkellä ole kiinnostunut lapsiperhe-elämästä. Toisaalta en myöskään ole nimittänyt itseäni velaksi eli en myöskään ole tehnyt päätöstä, ettenkö lapsia haluaisi. Olen siis tällä hetkellä melko avoinna asian suhteen.
Kommentit (177)
Itse olen tiennyt lapsesta asti, että haluan lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tiesin varmuudella asian noin 30 vuoden tietämillä. Enemmän pohditutti se, että pitäisikö niitä olla vielä toinenkin.
Sun ei kannata hankkia lapsia, jos ei ole sellasta vahvaa kotona pysymisen oloa. Sitten kun tullaan äidiksi, niin pitää tykätä olla vaan kotona lapsen kanssa ja kaikki mitä lapseen tulee pitää olla ykkössijalla. Se oma elämä loppuu, aletaan elämään lapsen elämää ja kasvattamaan sitä. Miehet monesti haluaa lapsen, mutta se kodin/lapsen hoitaminen on sitten toista ja sitten erotaan. Älä tee lapsia, nauti omasta elämästä.
Jotkut tietää hyvinkin aikaisin, toiset ei koskaan. Minä tiesin aina etten halua, ja hankin sterilisaation heti kun täytin 30.
Mä en koskaan tiennyt, joten jätin sitten hankkimatta. Olen nyt 44-vuotias, eikä ainakaan vielä kaduta. Mitään vauvakuumetta mulla ei koskaan ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne lapset ole vauvoja ja pikkulapsia kuin hetken aikaa. Sun pitää miettiä, miltä elämäsi näyttää lapsettomana 40+ vuotiaana: kaikki kaverit viettää aikansa oman perheensä kanssa kun sinä olet yksin. Kukaan ei auta kun sairastut ja vanhenet.
Itse tiesin 33-vuotiaana haluavani lapsen, kun olin tavannut ja tutustunut nykyiseen mieheeni. Hänellä yksi lapsi aiemmasta suhteesta, ja osoitti olevansa hyvä ja rakastava isä.
Lisäksi ensimmäinen mies, johon pystyin luottamaan ja tiesin että hänen kanssaan tahdon jakaa luultavasti loppuelämäni, iloineen ja suruineen.
Sain lapsen hänen kanssaan, ja sen myötä sellaisen onnellisuuden, mitä en tiennyt että voisi ollakaan. :)
Ennen kun tapasin kumppanini, luulin että en halua koskaan saada lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapset ole vauvoja ja pikkulapsia kuin hetken aikaa. Sun pitää miettiä, miltä elämäsi näyttää lapsettomana 40+ vuotiaana: kaikki kaverit viettää aikansa oman perheensä kanssa kun sinä olet yksin. Kukaan ei auta kun sairastut ja vanhenet.
Katsoppa minkä verran ihmisiä vanhainkodeissa, kyllä ne lapset hylkää vanhempansa vanhankotiin melkein 90% tapauksista ja juuri siksi, koska heillä on omat lapsensa tuossa vaiheessa. +40 vuotiaana lähes kaikki lähipiirini vanhemmat ovat onnellisia siitä, että lapset vihdoin lähtivät kotoa ja heillä on vihdoinkin aikaa ja rahaa tehdä jotain, ILMAN lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Sun ei kannata hankkia lapsia, jos ei ole sellasta vahvaa kotona pysymisen oloa. Sitten kun tullaan äidiksi, niin pitää tykätä olla vaan kotona lapsen kanssa ja kaikki mitä lapseen tulee pitää olla ykkössijalla. Se oma elämä loppuu, aletaan elämään lapsen elämää ja kasvattamaan sitä. Miehet monesti haluaa lapsen, mutta se kodin/lapsen hoitaminen on sitten toista ja sitten erotaan. Älä tee lapsia, nauti omasta elämästä.
Mun kaverilla meni just noin. Vaikka on uranainen, tavallaan lopetti äidiksi tultuaan entisen elämänsä ja alkoi elää vain lapsilleen. Rakasti yli kaiken niiden kanssa leikkimistä, puuhaamista, niiden hoitoa, syöttämistä, harrastuksissa mukana olemista yms. Edelleenkin on ihan lastensa elämässä kiinni vaikka ovat jo isoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinun pitää pohtia asiaa niin silloin et todennäköisesti halua.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapset ole vauvoja ja pikkulapsia kuin hetken aikaa. Sun pitää miettiä, miltä elämäsi näyttää lapsettomana 40+ vuotiaana: kaikki kaverit viettää aikansa oman perheensä kanssa kun sinä olet yksin. Kukaan ei auta kun sairastut ja vanhenet.
Höpön löpön. Täällä viisikymppinen vela, jolla on useita vela-kavereita ja kukaan meistä ei ole yksin. Ollaan myös terveitä. Jos sairaus tulee, ei siinä lapsi auta, vaan mennään lääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole koskaan pitänyt lapsia söpöinä (paitsi sitten omia myöhemmin), mutta jossain vaiheessa tuli vaan tunne, että elämä on tyhjää ja haluaa siihen jotain jatkumoa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapset ole vauvoja ja pikkulapsia kuin hetken aikaa. Sun pitää miettiä, miltä elämäsi näyttää lapsettomana 40+ vuotiaana: kaikki kaverit viettää aikansa oman perheensä kanssa kun sinä olet yksin. Kukaan ei auta kun sairastut ja vanhenet.
Taas tämä sama spämmi. Taitaa olla katkera äiti, jonka elämä ei muuttunutkaan täydelliseksi lasten myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopiva mies voi herättää halut tulla äidiksi. Ilman sopivaa kumppania ei ehkä ole luontaista edes haluta lasta. Jotkut on kuin luotu äidiksi ja lapsia tehdään, vaikkei isää olisikaan. Sitten on meitä, joilla asiat menee enemmän omalla painollaan. Tulee mitä tulee. Jos vauvakuumetta ei tule ollenkaan ja mies on passiivinen asian suhteen, lastenteko jää.
Mieti, miten kestät lapsettomuutta, jos päädyt siihen tilanteeseen. Se ei sitten ole enää niin paha paikka "luovuttaa".
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan pitänyt lapsia söpöinä (paitsi sitten omia myöhemmin), mutta jossain vaiheessa tuli vaan tunne, että elämä on tyhjää ja haluaa siihen jotain jatkumoa.
Tyhjyyteen niitä lapsia ei kannata ainakaan hankkia. Se on täysin väärin lasta kohtaan. Eikä se tyhjyys lopulta kuitenkaan poistu, vaikka lapsia hankkisikin. Se on päänsisäinen tila, ei riippuvainen lapsista tai lapsettomuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ei kannata hankkia lapsia, jos ei ole sellasta vahvaa kotona pysymisen oloa. Sitten kun tullaan äidiksi, niin pitää tykätä olla vaan kotona lapsen kanssa ja kaikki mitä lapseen tulee pitää olla ykkössijalla. Se oma elämä loppuu, aletaan elämään lapsen elämää ja kasvattamaan sitä. Miehet monesti haluaa lapsen, mutta se kodin/lapsen hoitaminen on sitten toista ja sitten erotaan. Älä tee lapsia, nauti omasta elämästä.
Mun kaverilla meni just noin. Vaikka on uranainen, tavallaan lopetti äidiksi tultuaan entisen elämänsä ja alkoi elää vain lapsilleen. Rakasti yli kaiken niiden kanssa leikkimistä, puuhaamista, niiden hoitoa, syöttämistä, harrastuksissa mukana olemista yms. Edelleenkin on ihan lastensa elämässä kiinni vaikka ovat jo isoja.
Ja miten tuo on huono asia, jos ihminen itse sitä haluaa?
Ei voi noin ajatella.
Mistä sen tietää mitä tekee kun tilanne tulee päälle.
Tilanne näyttää sen. Osittain harjoiteltu asia tilannetta varten voi myös valita puolestasi mitä keho tekee kunakin hetkenä.
Minä tein maalin, vain se harjoite mikä oli ajettu sisään elimistön toimintoihin tai selkäytimen hermostoon.
Avasin ajatuksissani tölkin, kuten monesti töissä tehdessä olen tehnyt, vaikka tällä hetkellä olikin tarkoitus asettaa se kuivakaappiin telineeseen odottamaan parempaa käyttöä.
Ehkä elimistö päättää itse lapsen tai munasolun jakautumisesta, kun siittiö on siihen tunkeutunut.
Et sinä vaan joku muu osasto sisälläsi. Eli todellinen sinä, joka ei mieti vaan tekee mitä tilanne vaatii.
Löydä todellinen sinuus muualta kuin ajattelua seuraavasta sinuudesta. Olet vain filtteri maailman ja itsesi välissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ei kannata hankkia lapsia, jos ei ole sellasta vahvaa kotona pysymisen oloa. Sitten kun tullaan äidiksi, niin pitää tykätä olla vaan kotona lapsen kanssa ja kaikki mitä lapseen tulee pitää olla ykkössijalla. Se oma elämä loppuu, aletaan elämään lapsen elämää ja kasvattamaan sitä. Miehet monesti haluaa lapsen, mutta se kodin/lapsen hoitaminen on sitten toista ja sitten erotaan. Älä tee lapsia, nauti omasta elämästä.
Mun kaverilla meni just noin. Vaikka on uranainen, tavallaan lopetti äidiksi tultuaan entisen elämänsä ja alkoi elää vain lapsilleen. Rakasti yli kaiken niiden kanssa leikkimistä, puuhaamista, niiden hoitoa, syöttämistä, harrastuksissa mukana olemista yms. Edelleenkin on ihan lastensa elämässä kiinni vaikka ovat jo isoja.
Ja miten tuo on huono asia, jos ihminen itse sitä hal
Se on itsekästä. Lapsensa kärsivät äitinsä liiasta holhoamisesta, hössötyksestä ja puuttumisesta. Saati mahdolliset tulevat lasten puolisot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan pitänyt lapsia söpöinä (paitsi sitten omia myöhemmin), mutta jossain vaiheessa tuli vaan tunne, että elämä on tyhjää ja haluaa siihen jotain jatkumoa.
Tyhjyyteen niitä lapsia ei kannata ainakaan hankkia. Se on täysin väärin lasta kohtaan. Eikä se tyhjyys lopulta kuitenkaan poistu, vaikka lapsia hankkisikin. Se on päänsisäinen tila, ei riippuvainen lapsista tai lapsettomuudesta.
Kyllä se minulla ainakin poistui, olen onnellinen lapsistani, ja elämäni on täynnä elämää. Riippuu varmaan mistä se tyhjyys johtuu.
Ei ainakaan tossa tilanteessa. Teksti kallistuu enemmän ein puolelle.