Milloin sen oikein tietää haluaako lapsia vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun saat lapsen tiedät että haluat sen. Tätä ei voi pohdiskeluissaan ymmärtää.

Siltikin niin moni katuu lapsen hankkimista.

Ei kadu kukaan. Vain lapseton voi näin typerää asiaa väittää.

Oletko sukeltanut kaikkien maailman vanhempien mieliin, jotta pystyit toteamaan noin?

Minun ei tarvitse. Ihmismieli toimii näin. 

Sä olet biologista jätettä.

Jos minä olen biologista jätettä, olet sinäkin. Oletan, että samaa lajia olemme.

Miksi ihminen haluaa kuolla? Eikö sen pitäisi haluta elää näin biologian näkökulm

En ole. Minulla on lapsia. Geenini jatkuvat eivätkä päädy roskikseen kuollessani. 

 

Ne päätyvät roskikseen lastesi kuollessa. Eivät ikuisesti elä hekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä huomaa lisääntymisen itsekkyyden. Ei se lapsi ole mikään lelu vaan tunteva olento. Se kärsii.

Kukaan ei ole lelusta puhunut. 

Kohdellaan kuin lelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun saat lapsen tiedät että haluat sen. Tätä ei voi pohdiskeluissaan ymmärtää.

Siltikin niin moni katuu lapsen hankkimista.

Ei kadu kukaan. Vain lapseton voi näin typerää asiaa väittää.

Oletko sukeltanut kaikkien maailman vanhempien mieliin, jotta pystyit toteamaan noin?

Minun ei tarvitse. Ihmismieli toimii näin. 

Sä olet biologista jätettä.

Itse olet. Ihan siinä kuin kuka tahansa muukin täällä.

Eihän sitä tiedäkään, ei muuta kuin tulta päin... lapsi voi syntyä vammaisena tai neurologisesti poikkeavana, tämäkin mahdollisuus kannattaa ottaa huomioon. Pääasiassa sitä tietenkin haluaa että lapsi on terve. Siinäkin on paljon hommaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun saat lapsen tiedät että haluat sen. Tätä ei voi pohdiskeluissaan ymmärtää.

Siltikin niin moni katuu lapsen hankkimista.

Ei kadu kukaan. Vain lapseton voi näin typerää asiaa väittää.

Oletko sukeltanut kaikkien maailman vanhempien mieliin, jotta pystyit toteamaan noin?

Minun ei tarvitse. Ihmismieli toimii näin. 

Sä olet biologista jätettä.

Jos minä olen biologista jätettä, olet sinäkin. Oletan, että samaa lajia olemme.

Miksi ihminen haluaa kuolla? Eikö s

Juupa juu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun saat lapsen tiedät että haluat sen. Tätä ei voi pohdiskeluissaan ymmärtää.

Siltikin niin moni katuu lapsen hankkimista.

Ei kadu kukaan. Vain lapseton voi näin typerää asiaa väittää.

Oletko sukeltanut kaikkien maailman vanhempien mieliin, jotta pystyit toteamaan noin?

Minun ei tarvitse. Ihmismieli toimii näin. 

Sä olet biologista jätettä.

Jos minä olen biologista jätettä, olet sinäkin. Oletan, että samaa lajia olemme.

Miksi ihminen haluaa kuolla? Eikö s

Minulla on suuri mahdollisuus että lapseni jatkavat sukuani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä huomaa lisääntymisen itsekkyyden. Ei se lapsi ole mikään lelu vaan tunteva olento. Se kärsii.

Kukaan ei ole lelusta puhunut. 

Kohdellaan kuin lelua.

Ei kohdella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun saat lapsen tiedät että haluat sen. Tätä ei voi pohdiskeluissaan ymmärtää.

Siltikin niin moni katuu lapsen hankkimista.

Ei kadu kukaan. Vain lapseton voi näin typerää asiaa väittää.

Oletko sukeltanut kaikkien maailman vanhempien mieliin, jotta pystyit toteamaan noin?

Minun ei tarvitse. Ihmismieli toimii näin. 

Sä olet biologista jätettä.

Jos minä olen biologista jätettä, olet sinäkin. Oletan, että samaa lajia ol

Minulla on suuri mahdollisuus että lapseni jatkavat sukuani. 

 

Se on heidän asiansa, ei sinun. Ihmetyttää muutenkin, miten olet noin kiintynyt geeneihisi, että ne on keinolla millä hyvänsä saatava jatkumaan. Oletko niin tyytymätön itseesi ja omaan elämääsi, että haluat yrittää uudestaan lapsissasi?

Minusta kuulostaa siltä, että et halua. Jos se ei sinua nyt kiinnosta niin miksi asia muuttuisi joskus hamassa tulevaisuudessa? 

Olen luottanut siihen että jos (kun) vauvakuumetta ei tule, lapsia ei kannata tehdä. Ystävien kertomukset valtavasta lapsen kaipuusta ovat täysin vieraita itselleni, joten lapset jäävät tekemättä omalla kohdallani. 

Olen myös luonnon ystävä, ja lisääntyminen liikakansoittuneella pallolla tuntuu liian itsekkäältä tempulta muutenkin.

Mitä yrität kysymyksellä kertoa? En ymmärrä.

Mä olen tienny aina. Ja tyytyväinen olen ollut ilman lapsiakin.  

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa siltä, että et halua. Jos se ei sinua nyt kiinnosta niin miksi asia muuttuisi joskus hamassa tulevaisuudessa? 

Mitä yrität kysymyksellä kertoa? Miksi muuttuisi, siksi että hän haluaakin lapsen. Se muuttuisi.

Vierailija kirjoitti:

Jos sinun pitää pohtia asiaa niin silloin et todennäköisesti halua.

Jotenkin kummallista myös ettei kolmekymppinen osaa sanoa mitä haluaa. Ton tekstin perusteella mulle on ainakin selvää mitä hän haluaa. Ei halua lapsia, mutta ei ole valmis ottamaan vastuuta siitä päätöksestä ettei niitä hanki? Sitten kun on jossitellut vielä muutaman vuoden on helppo vaan sanoa ettei enää pysty saada niitä.

Etköhän tiedä sitten jos haluat. Minulla oli sama tilanne, eikä sitä aitoa halua ja vauvakuumetta koskaan vain tullut. Nyt olen pian kuusikymppinen. En vieläkään haluaisi että minulla olisi lapsia tai lapsenlapsia. Ajatus ei vain tunnu oikealta. En ole ikinä katunut lapsettomuutta. Tiedän, että jos minun olisi ollut tarkoitus niitä saada, olisi se ilmentynyt vauvakuumeena tai edes jonkinlaisena toiveena lapsesta. Sellaista ei vaan ole ikinä ollut ja olen elänyt ihan hiton hienoa elämää.

Olen kiintynyt lapsiini. En geeneihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa siltä, että et halua. Jos se ei sinua nyt kiinnosta niin miksi asia muuttuisi joskus hamassa tulevaisuudessa? 

Mitä yrität kysymyksellä kertoa? Miksi muuttuisi, siksi että hän haluaakin lapsen. Se muuttuisi.

Sitä, että hän ei ole valmis ottamaan vastuuta päätöksestä olisi se kumpi tahansa. Mikä on aika epäkypsää. 30-vuotiaana on aivot jo pitkälti kehittyneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa siltä, että et halua. Jos se ei sinua nyt kiinnosta niin miksi asia muuttuisi joskus hamassa tulevaisuudessa? 

Mitä yrität kysymyksellä kertoa? Miksi muuttuisi, siksi että hän haluaakin lapsen. Se muuttuisi.

Sitä, että hän ei ole valmis ottamaan vastuuta päätöksestä olisi se kumpi tahansa. Mikä on aika epäkypsää. 30-vuotiaana on aivot jo pitkälti kehittyneet.

Mistä tiedät ettei hän ottaisi päätöksestä vastuuta?

Kannattaa tehdä nyt ennenkuin mieli muuttuu. Tällaista asiaa ei oikeastaan voi etukäteen suunnitella. Pian olet reilusti yli 40-vuotias ja ajattelet että hups... Onko jo liian myöhäistä.. ja se että haluaako yhden tai kaksi lasta. Sisarukset ovat toisaalta myös esikoisen suola, ei tarvitse yksin olla.

Pyydäpä suloinen vauva tai pieni lapsi syliisi ja katsele häntä hetki, keinuttele. Toista aina, kun mahdollista. Syttyykö hoivavietti jossain vaiheessa?