Lue keskustelun säännöt.
Ero ja uusi suhde?
19.01.2026 |
Meillä mennyt päin puuta pitkään puolison kanssa. Lasten takia yhdessä. Olen alkanut ajatella eroa jo vakavissani. Yksinolo kuitenkin pelottaa ja on aina ollut ahdistavaa. Mietin, että jos näin 40 v kynnyksellä eroaa ja on kahden lapsen äiti niin oliko se sit siinä eikä enää tarvi haaveillakaan uudesta suhteesta. En myöskään jaksaisi mitään uusperhe kuviota.. olen lukenut niistä vain kaikkea negaa. Eli onko vaan parempi tyytyä tähän suhteeseen missä ei periaatteessa ole vikaa mut ei taideta toisiamme enää rakastaakaan.. ja yksin en loppuelämääni halua olla.. kinkkistä. Suhdetta hoidamme pariterapiassa ja arki on saatu nyt toimivaksi mut tuntuu et päivä päivältä me ajaudumne toisistamme kauemmas.. eikä se terapia ole saanut meitä lähenemään pöinvastoin.
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä olenko läheisriippuvainen. Kauhistuttaa vain ajatus yksinolosta koko loppuelämä. Tuntuu ettei lapsettomat sinkutkaan löydä ketään.
Mietin vain että yrittääkö tätä mahdottomalta tuntuvaa suhdetta enää pelastaa vai ottaa riski ja jäädä mahdollisesti yksin koko loppuelämäksi mitä en haluaisi.
Ap
Ja siksi kuselen, etten tahdo tehdä virhettä jota katuu koko lopun elämän. Onko kellään kokemuksia?
Ap
40v kahden lapsen äiti voi löytää uuden puolison 65+ ikäryhmästä miehiä, edellyttäen toki että lapset ovat aikuisia/aikuistumisen kynnyksellä.
Vierailija kirjoitti:
40v kahden lapsen äiti voi löytää uuden puolison 65+ ikäryhmästä miehiä, edellyttäen toki että lapset ovat aikuisia/aikuistumisen kynnyksellä.
Harvempi kypsä mies enää haluaa tuossa kohtaa uutta riippakiveä ja draaman kaarta elämäänsä. Mieluummin pelailee vaikka golfia ja nauttii rauhasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitinikään ei ole kovasta yrityksestä huolimatta löytänyt ketään. Puoliso kuoli 2017. Nyt äitini 67v.
Ap
Miten täällä kukaan voisi tietää, mitä sun on järkevintä tehdä? Se on sun elämä ja sun päätös.
Mikä h.elvetti siinä yksinolossa pelottaa niin paljon? Niin paljon, että mieluummin hassaa koko elämänsä huonossa parisuhteessa. Olen ollut parisuhteissa 27 ja 5 vuotta ja opin näistä, ettei mies voi tarjota mitään, mitä ilman en voisi olla onnellinen. Nyt sinkku, eikä voisi vähempää kiinnostaa parisuhde. Mutta jos yksin oleminen pelottaa noin paljon, niin sitten pysyy p.askassa parisuhteessa ja lakkaa valittamasta. Se on oma valinta jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin itse 39-vuotiaana ja jäin kahden lapsen kanssa yksin. Löysin pian uuden miehen, mutta suhde ei sitten kantanutkaan. Tapailin hetken aikaa vielä uusia ihmisiä, kunnes totesin, että taidankin viihtyä paremmin ihan keskenään lasteni kanssa. Mahdollisesti joskus myöhemmin olisi enemmän tilaa parisuhteelle, mutta nyt mennään näin. Keskityn omiin ja lasteni asioihin, ystäviin, työhön ja harrastuksiin. Ei ole olemassa yhtä eikä kahta sapluunaa hyvään elämään. Etsi rohkeasti oma tiesi.
40v kynnyksellä oleva nainen ei ole vanhaa nähnytkään. Tiedän useita ikäisiäni naisia jotka ovat tavanneet uuden miehen vaikka lapsiakin voi olla ennestään. Yleensä silloin miehelläkin on lapsi tai lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni tuttuni on löytänyt uuden suhteen, ei se ole mikään mahdottomuus. Itse olen yksin, kukaan ei ole tullut kotoa hakemaan, mutta onhan tämä nyt paljon leppoisampaa elämää, kuin yhdessä jonkun kanssa, jot joutuu lähinnä sietämään.
Kuvitteletko, että täällä jollakulla on kristallipallo takuulla, että et löydä koskaan uutta parisuhdetta tai että löydät sen kolmen vuoden kuluttua? Kuka lupaa, että seuraava kumppani ei ole hirviö, vaan että suhde kestää onnellisena elämänne loppuun asti? Haloo nyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni tuttuni on löytänyt uuden suhteen, ei se ole mikään mahdottomuus. Itse olen yksin, kukaan ei ole tullut kotoa hakemaan, mutta onhan tämä nyt paljon leppoisampaa elämää, kuin yhdessä jonkun kanssa, jot joutuu lähinnä sietämään.
Sama täällä. On paljon leppoisampaa yksin kuin ikävässä seurassa. Kun alkaa pitää siitä omasta seurastaan, niin sekin säteilee pikkuhiljaa ulospäin.
Mä luulin erotessani, että en koskaan enää löydä uutta suhdetta, mutta niin vain 2 kk erosta löysinkin. Olimme samassa elämäntilanteessa, pikkukoululaisten vuoroviikkovanhempia. Nyt sitten molemmilta lapset jo aikuistuneet tai sitä lähenevät, ja mies halusikin erota. Eli halusi jakaa minun kanssani tämän elämänvaiheen ja nyt haluaa jotain muuta, kun lapset eivät ole enää kotona. Itsekin mietin, että oliko tämä nyt tässä vai alanko vielä kolmatta aviomiestä etsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan tuo koko kysymyksen asettelu on väärä. Eron jälkeen olisi hyvä olla jonkin aikaa yksin ja toipua. Jos ei käsittele eroa, niin ne samat ongelmat löytää siitä seuraavastakin suhteesta.
Elämässä on täysi perävalotakuu. Eli saattaa olla että löydät uuden suhteen joka parhaimmassa tapauksessa on jopa onnistunut ja kantaa loppuelämän. Tai sitten et. Ei voi tietää ja jos joku sinulle muuta väittää niin hän valehtelee. Tottakai jokainen toivoo parasta omalle kohdalleen, mutta valitettavasti se ihmiselle paras ei aina ole sitä mitä toivoisi.
Itse erosin 39-vuotiaana ja nyt tällä kokemuksella mitä on, niin olisin yrittänyt vielä. En tajunnut sitä silloin, kun rimpuilin pois suhteesta tyytymättömänä. Nyt vasta monen sinkkuvuoden jälkeen sitä ajattelee, että väljähtäneessä liitossa oli paljon hyvääkin, josta olisi kannattanut pitää kiinni. Yksinolossa ei ole mitään vikaa, mutta sekä lapset että minä ikävöidään vanhaa. Jos teillä arki toimii, niin miettisin vielä, yksin arki on välillä todella synkkää. Tämän ikäisenä fiksuja sinkkumiehiä on todella vähän ja tinderöinti suhteellisen perseestä.
Vierailija kirjoitti:
Mä luulin erotessani, että en koskaan enää löydä uutta suhdetta, mutta niin vain 2 kk erosta löysinkin. Olimme samassa elämäntilanteessa, pikkukoululaisten vuoroviikkovanhempia. Nyt sitten molemmilta lapset jo aikuistuneet tai sitä lähenevät, ja mies halusikin erota. Eli halusi jakaa minun kanssani tämän elämänvaiheen ja nyt haluaa jotain muuta, kun lapset eivät ole enää kotona. Itsekin mietin, että oliko tämä nyt tässä vai alanko vielä kolmatta aviomiestä etsimään.
Aika moni eronnut isä haluaa ilmaisen kodinhoitajan ja lastenhoitajan. Älkää langetko naiset tähän ansaan.
Ei kannata erota, jos yksinolo pelottaa.
On pahempiakin asioita kuin yksinolo, mutta kyllähän itseni kärsin siitä kun olin eron jälkeen yksin 8 vuoden ajan. Näin jälkikäteen ajatellen, kaikki se energia, mitä käytin miehen etsimiseen olisi kannattanut käyttää siihen että olisin tehnyt arjestani mahdollisimman toimivaa itselle ja lapsille. Kaikki tukikeinot käyttöön.
Tosin nyt olen onnellisesti uusissa naimisissa, ei ole ollut helppoa. Ps. Paras vinkki uusioperheellisille, älkää muuttako yhteen ennenkuin lapset on muuttaneet pois kotoa.
Totta kai on mahdollista löytää uusi parisuhde, jopa loppuelämäksi. Mulla on lähipiirissä hyvä esimerkki, äitini joka meni uusiin naimisiin jo 30 vuotta sitten.