Kuinka tärkeä asia aborttioikeus on sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Se on ihmiselämän lopettamista, toisin sanoen oman lapsen murha. Ymmärrän sen ainoastaan raiskaustilanteessa ja silloinkin vain jos tapahtuma ollut erittäin traumaattine tai kyse alaikäisestä. En voi ymmärtää miten voisi murhata oman ihmislapsensa. Ja kyllä, olen ollut tilanteessa jossa 99,9% tekisi abortin. Itse en voinut tehdä eikä näin jälkikäteen kaduta yhtään. Aivan järjetön ajatuskin että olisik vienyt lapseltani joka jo aikuinen elämän ja sitä kautta hänen lastensakin elämän.

Etkö oikeasti ymmärtäisi aborttia edes kohdun ulkopuolisessa (toivotussa) raskaudessa tai keskeytyneessä keskenmenossa? Näissähän on nyt usassa ongelmia, kun näissä ei saa naista auttaa joissain osavaltioissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella surullista, että joku edes harkitsee sen tekemistä.

 

Sinäkö adoptoisit sitten kaikki ne lapset?

On todella pitkät adoptiojonot joten älä ikinä murhaa lastasi vaan anna hänet hyville vanhemmille.

Ei ole minun vastuullani lyhetää adoptiojonoja. N35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstatrolli varmaan ajattelee tehneensä hauskan vitsin, joka implikoi, miten triviaali asia on kyseessä. Tosiasiassa kyseessä on aivan helvetin tärkeästä asiasta eli oikeudesta päättää omasta kehosta ja elämästä. Kuinka tärkeänä ap pidät oikeutta hallita omaa kehoasi?

En ole harrastanut suojaamatonta seksiä ilman tarkoitusta raskautua. Silti näin hedelmällisessä iässä silloin tällöin painajaisia ei-toivotusta raskaudesta. Jopa jo ennen ekaa kertaa! 

Ketään ei saa missään oloissa pakottaa synnyttämään.

N54

Mutta toiselta saa viedä elämän? Olisi todella pieni asia synnyttää ja antaa adoptioon verrattuna että vie elämän lapseltaan.

 

 

Olen yhden raskauden ja synnytyksen kokenut eikä se ole todellakaan mikään pikkuasia. Se on k

Luulisi että jäisi elinikäiset traumat ja jokaöinen ahdistus jos veisi omalta lapseltaan elämän.

Aborttia kannattavat ne joita ei ole abortoitu.

Kuinka monelle olisi ok ettei ole olemassa? 

Moni vastaus on aiheen vierestä. Ap kysyi nimenomaan, miten tärkeä asia aborttioikeus on "sinulle", mutta monet vastaavat ympäripyöreästi viittaamalla abortin kieltämisestä seuraaviin ongelmiin tms. Ihminenhän voi olla sitä mieltä, että abortti on hyvä sallia, mutta se ei siltikään ole omassa elämässä mikään määrittävä asia.

Vierailija kirjoitti:

Saattaisi naiset haluta sterilisaatioita paljon enemmän. 

Ja irtoseksiä irtoaisi vähemmän, seksikumpani valittaisiin sen mukaan että voi elättää mahdollisen lapsen. Eli apn kaltaiset jakojäännökset ei IKINÄ saisi keltään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstatrolli varmaan ajattelee tehneensä hauskan vitsin, joka implikoi, miten triviaali asia on kyseessä. Tosiasiassa kyseessä on aivan helvetin tärkeästä asiasta eli oikeudesta päättää omasta kehosta ja elämästä. Kuinka tärkeänä ap pidät oikeutta hallita omaa kehoasi?

En ole harrastanut suojaamatonta seksiä ilman tarkoitusta raskautua. Silti näin hedelmällisessä iässä silloin tällöin painajaisia ei-toivotusta raskaudesta. Jopa jo ennen ekaa kertaa! 

Ketään ei saa missään oloissa pakottaa synnyttämään.

N54

Mutta toiselta saa viedä elämän? Olisi todella pieni asia synnyttää ja antaa adoptioon verrattuna että vie elämän lapseltaan.

Näissä abortimvastustajissa on se ongelma, että se lapsi ja varsinkin äiti kiinnostaa juuri siihen saakks, kun lapsi syntyy. Sen jälkeen sitten ei kiinnosta ketään, miten sillä ei-toivotulla lapsella ja vastentahtoisella äidillä sujuu. Jäätävää kaksinaismoralismia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ätini tuli vastentahtoisesti raskaaksi 1950-luvun alussa ja yritti aborttia kaikin mahdollisin keinoin, onnistumatta. Minä sain maksaa syntymästäni joutumalla päivittäin solvausten ja erilaisten pahoinpitelhien kohteeksi. Äiti tappoi itsens kun olin juuri täyttänyt 19 vuotta.

Abortti olisi ollut hyvä ratkaisu sekä ädin että minun kannaltani,

Et haluaisi olla elossa? Teitkö itse lapsia? Haluaisitko että heitäkään ei olisi?

Yhteiskunta maksoi minulle kalliin monivuotisen psykoterapian, josta toki maksoin omavastuuosuuden, Ilman terapiaa en olisi selvinnyt. Minulla on kaksi lasta ja olen nykyään kohtuullisen tyytyväinen elämääni. Masennustaipimus ei luultavassti muutu koskaan, lähes 20 vuotta pahoinpitelyä ja kaltoinkohtelua jättää jälkensä.

Tietyn buddhalaisen uskomuksen mukaan sielu asettuu ihmisen sydänchakraan 3kk ennen syntymää. Eli jos tekee abortin tarpeeksi aikaisessa vaiheessa niin ei ole ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstatrolli varmaan ajattelee tehneensä hauskan vitsin, joka implikoi, miten triviaali asia on kyseessä. Tosiasiassa kyseessä on aivan helvetin tärkeästä asiasta eli oikeudesta päättää omasta kehosta ja elämästä. Kuinka tärkeänä ap pidät oikeutta hallita omaa kehoasi?

En ole harrastanut suojaamatonta seksiä ilman tarkoitusta raskautua. Silti näin hedelmällisessä iässä silloin tällöin painajaisia ei-toivotusta raskaudesta. Jopa jo ennen ekaa kertaa! 

Ketään ei saa missään oloissa pakottaa synnyttämään.

N54

Mutta toiselta saa viedä elämän? Olisi todella pieni asia synnyttää ja antaa adoptioon verrattuna että vie elämän lapseltaan.

todella pieni asia olla vastentahtoisesti raskaana ja synnyttää ja sitten antaa lapsi pois? Aika raakaa tekstiä

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi kysyä mielipidettä myös suomalaisen islamilaisyhdistyksen 80-vuotiaalta imaamilta.

Jos hän on täällä av:lla, hän voi ihan vapaasti vastata. Tosin useammastamin vastauksesta saa vaikutelman että hän on hyvinkin jo saattanut kommentoida.

Oli joskus hyvin tärkeä. Näin 59-vuotiaana ja menopaussissa pian jo kuusi vuotta olleena ei enää. Onnistuin olemaan tekemättä lapsia muutenkin, ei tarvinnut aborttiin koskaan turvautua. Mutta hyvä, että laki oli viimeisenä turvana. 

Vierailija kirjoitti:

Aborttioikeus on yhtä tärkeä kuin oikeus eutanasiaan. Jokaisella pitää olla itsemääräämisoikeus omasta kehostaan. Todella surullista, miten omaa elämää ei saa lopettaa vaikkapa syöpäsairauden loppuvaiheessa vaan on pakko kitua. Hyvä saattohoito on vain sananhelinää.

Niinpä. Se että ihmisiä pakotetaan elämään loppuun saakka vaikka haluaisi hyvän ja inhimillisen kuoleman on sairasta. Kuten myös se, että jopa pikkutyttöjä, jotka ovat joutuneet raiskauksen uhriksi pakotetaan synnyttämään lapsi. Ja muutenkin, mielestäni jokaisella meistä täytyisi olla oikeus päättää omasta kehostaan.

Vierailija kirjoitti:

Moni vastaus on aiheen vierestä. Ap kysyi nimenomaan, miten tärkeä asia aborttioikeus on "sinulle", mutta monet vastaavat ympäripyöreästi viittaamalla abortin kieltämisestä seuraaviin ongelmiin tms. Ihminenhän voi olla sitä mieltä, että abortti on hyvä sallia, mutta se ei siltikään ole omassa elämässä mikään määrittävä asia.

Aihe on toki teoreettinen niin kauan kun ei tule vahingossa raskaaksi ja halua epätoivoisesti siitä eroon. Sen jälkeen se on jokaiselle maailman tärkeimpiä asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ätini tuli vastentahtoisesti raskaaksi 1950-luvun alussa ja yritti aborttia kaikin mahdollisin keinoin, onnistumatta. Minä sain maksaa syntymästäni joutumalla päivittäin solvausten ja erilaisten pahoinpitelhien kohteeksi. Äiti tappoi itsens kun olin juuri täyttänyt 19 vuotta.

Abortti olisi ollut hyvä ratkaisu sekä ädin että minun kannaltani,

Et haluaisi olla elossa? Teitkö itse lapsia? Haluaisitko että heitäkään ei olisi?

Yhteiskunta maksoi minulle kalliin monivuotisen psykoterapian, josta toki maksoin omavastuuosuuden, Ilman terapiaa en olisi selvinnyt. Minulla on kaksi lasta ja olen nykyään kohtuullisen tyytyväinen elämääni. Masennustaipimus ei luultavassti muutu koskaan, lähes 20 vuotta pahoinpitelyä ja kaltoinkohtelua jättää jälkensä.

Ikävä kuulla että sinulle tehtiin pahoja asioita eikä kukaan auttanut sinua. Ihan järkyttävää! Hyvä että olet nyt kuitenkin tyytyväinen itseesi ja sinulla on lapsetkin eli et ole turhaan täällä! Olet tärkeä. Kiitos kun vastasit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on ihmiselämän lopettamista, toisin sanoen oman lapsen murha. Ymmärrän sen ainoastaan raiskaustilanteessa ja silloinkin vain jos tapahtuma ollut erittäin traumaattine tai kyse alaikäisestä. En voi ymmärtää miten voisi murhata oman ihmislapsensa. Ja kyllä, olen ollut tilanteessa jossa 99,9% tekisi abortin. Itse en voinut tehdä eikä näin jälkikäteen kaduta yhtään. Aivan järjetön ajatuskin että olisik vienyt lapseltani joka jo aikuinen elämän ja sitä kautta hänen lastensakin elämän.

Etkö oikeasti ymmärtäisi aborttia edes kohdun ulkopuolisessa (toivotussa) raskaudessa tai keskeytyneessä keskenmenossa? Näissähän on nyt usassa ongelmia, kun näissä ei saa naista auttaa joissain osavaltioissa. 

Miksi pitäisi olla joku ymmärrys silloin kun raskaud on mennyt kesken? Jos luonto on niin päättäny

Eli sinusta on ok, jos nainen kuolee, koska keakenmenoa ei saa hoitaa. Minusta taas ei ole.

Todennäköisesti se ei tule vaikuttamaan minun elämääni henkilökohtaisesti. Mielestäni on kuitenkin parempi, että abortin voi halutessaan tehdä. Eihän sitä ole pakko tehdä kenenkään, paitsi ehkä alaikäisten jos vanhemmat pakottavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ätini tuli vastentahtoisesti raskaaksi 1950-luvun alussa ja yritti aborttia kaikin mahdollisin keinoin, onnistumatta. Minä sain maksaa syntymästäni joutumalla päivittäin solvausten ja erilaisten pahoinpitelhien kohteeksi. Äiti tappoi itsens kun olin juuri täyttänyt 19 vuotta.

Abortti olisi ollut hyvä ratkaisu sekä ädin että minun kannaltani,

Et haluaisi olla elossa? Teitkö itse lapsia? Haluaisitko että heitäkään ei olisi?

Yhteiskunta maksoi minulle kalliin monivuotisen psykoterapian, josta toki maksoin omavastuuosuuden, Ilman terapiaa en olisi selvinnyt. Minulla on kaksi lasta ja olen nykyään kohtuullisen tyytyväinen elämääni. Masennustaipimus ei luultavassti muutu koskaan, lähes 20 vuotta pahoinpitelyä ja kaltoinkohtelua jättää jälkensä.

Suomessa on adoptio ollut ihan yleistä siihen aikaan, miksihän äitisi ei antanut sinua adoptioon jotta olisit saanut hyvän elämän? Miksi väkisin piti sinut ja teki pahoja asioita kun ei todellakaan olisi tarvinnut?

Vierailija kirjoitti:

Ätini tuli vastentahtoisesti raskaaksi 1950-luvun alussa ja yritti aborttia kaikin mahdollisin keinoin, onnistumatta. Minä sain maksaa syntymästäni joutumalla päivittäin solvausten ja erilaisten pahoinpitelhien kohteeksi. Äiti tappoi itsens kun olin juuri täyttänyt 19 vuotta.

Abortti olisi ollut hyvä ratkaisu sekä ädin että minun kannaltani,

Just tämä. Itse olen täysin rikki ja traumatisoitunut oman sekopää-äitini sikiämisestä. Jos olisin abortoitu, ei tätä kärsimystä olisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on ihmiselämän lopettamista, toisin sanoen oman lapsen murha. Ymmärrän sen ainoastaan raiskaustilanteessa ja silloinkin vain jos tapahtuma ollut erittäin traumaattine tai kyse alaikäisestä. En voi ymmärtää miten voisi murhata oman ihmislapsensa. Ja kyllä, olen ollut tilanteessa jossa 99,9% tekisi abortin. Itse en voinut tehdä eikä näin jälkikäteen kaduta yhtään. Aivan järjetön ajatuskin että olisik vienyt lapseltani joka jo aikuinen elämän ja sitä kautta hänen lastensakin elämän.

Etkö oikeasti ymmärtäisi aborttia edes kohdun ulkopuolisessa (toivotussa) raskaudessa tai keskeytyneessä keskenmenossa? Näissähän on nyt usassa ongelmia, kun näissä ei saa naista auttaa joissain osavaltioissa. 

Miksi pitäisi olla joku ymmärrys silloin kun rask

Tottakai keskenmeno pitää hoitaa loppuun. Varmasti IHAN jokaisen mielestä.