Mies haluaa lapsia, minä olen epävarma
En ole koskaan ollut varma haluanko omia lapsia. Välillä on ollut vauvakuumetta, välillä taas asia ei voisi vähempää kiinnostaa. Olen kuitenkin aina ajatellut, että yksi tai lasta voisi olla tulevaisuudessa ok, mutta tämä on ollut enimmäkseen harmitonta fantasiointia aikana, kun olin sinkku. Olen enemmänkin vain pitänyt mahdollisuuden itselleni avoinna.
Nyt olen parisuhteessa ja mies haluaa lapsia. Suhteen alussa minäkin ajattelin, että ehkä sitten joskus. Ajattelen yhä samoin. Mitään erityistä intoa lapsiperhe-elämään ei siis ole, mutta ei se ole myöskään jyrkkä ei.
Muuten voisinkin vielä harkita, mutta en voi lykätä tätä loputtomiin, koska täytän pian jo 34.
Mitä ihmettä teen?
Kommentit (190)
Vierailija kirjoitti:
Jos ryhdyt yrittämään lasten hankkimista ja onnistut siinä, päätös on peruuttamaton ja olet lopun elämääsi vastuussa niistä ihmisistä.
Ja mies tulee oleen osa sun loppuelämää, vaikka joskus eroaisitte. Koska lapset.
Vierailija kirjoitti:
Täällä palstalla päivystää kauniina kesäpäivänä katkerat lapsettomat naiset. Tämmöisinä päivinä ollaan lasten kanssa ulkona, eikä möllötetä sisällä kännykkä kourassa. Joten keskustelun vastauksissa painottuu tämä yksi näkökulma.
Olipa taas erikoinen kommentti. Sinä itse jos kuka kuulostat katkeralta. Ihmisten touhuja sivusta seuranneena kaikkein innokkaimpia puhelimen räplääjiä on kyllä pikkulasten vanhemmat ja hyvin moni pilttikin tapittaa jotain älylaitetta.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärräthän että vahinkoraskauksia on ollut kautta aikain. Niin minullakin tämä nuorin. Jokin päätös piti tehdä, eli pidänkö lapsen vai en, ja päätin pitää. Enkö silloin ole ollut tarpeeksi varma? Lapsen isä taas, hänelle lapsi oli ollut se suurin haave, ja silti hän häipyi tosipaikan tullen. Eikä ole sen jälkeen näkynyt. Meillä oli ihan useamman vuoden pituinen, vakituinen suhde, joka loppui mun raskauteen. Minä olin se, joka niitä lapsia ei enää halunnut.
Tuossa hyvin kiteytettynä, miksen hankkisi lisää lapsia, ellen olisi valmis sitoutumaan hommaan yksinäni.
Yksi lapsi minulla, ennättänyt jo päästä suht itsenäiseen ikävaiheeseen. Jos parisuhteeseen menisin ja toisella olisi haaveena yhteisen lapsen hankkiminen, niin ero olisi ainoa vaihtoehto. Koin jo kerran yksinjäämisen vauvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elät vain kerran. Sinun elämäsi on tässä ja nyt! Pitää uskaltaa tehdä asioita. Onnellinen ja hyvä elämä ei tapahdu sillä tavalla, että pyrkii välttelemään uusia haasteita. Kyllä sinä lapsen kanssa pärjäät ihan siinä missä miljoonat muutkin ihmiset.
Ei lapsen hankkiminen ole mikään haaste/tehtävä vaan vapaaehtoinen valinta.
Ymmärsit väärin. Elämänfilosofiana ei kannata elää elämäänsä pelkästään helppoa elämää tavoitellen. Silloinhan päätyisi helppouden vuoksi asumaan vaan pienessä kerrostalokämpässä vuokralla sossupummina. Mitään ei tarttis tehdä eikä mistään kantaa vastuuta. Köllötellä vaan joutilaana sohvalla päivästä toiseen vailla huolta huomisesta. Tämä ei kuitenkaan tee ihmistä onnelliseksi vaan päin vastoin ajaa masennukseen. Minusta omassa perheessä ja
Olen vapaaehtoisesti lapseton, enkä ole ikinä tavoitellut helppoa elämää. Eikä se ole helppoa ollutkaan. Asun vuokralla, mutten ole "sossupummi". Vastuuta on elämässä riittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän paljon vanhinkoraskauksia tässä keskustelussa. Onko ehkäisyvälineiden teho näin heikko? Onneksi osa kuitenkin kasvaa vanhemmuuteen. Valitettavasti kaikki eivät ja jotkut hoitavat jopa toivotut lapset huonosti ja tuloksista saamme lukea lehdistä vähän väliä.
Olen samaa mieltä siitä, että lapsia on järkevää yrittää hankkia jos uskoo, että pärjäisi ja olisi ainakin suhteellisen tyytyväinen tilanteeseen myös täysin yksinhuoltajana. Myös jos lapsella olisi esimerkiksi nepsy- tai muita haasteita. Jokainen lapsi ansaitsee vanhemman, joka jaksaa välittää tilanteessa kuin tilanteessa.
Mielestäni on hyvä, että näin isoja päätöksiä mietitään. Monet miehet kuitenkin ilmeisesti miettivät asiaa vähemmän huolellisesti koska niin moni parisuhde hajoaa lasten syntymän jälkeen koska ei sittenkään haluta nähdä sitä vaivaa, jonka lapsen kasvattaminen vaatii. Tällainen ei ole oikein, ei puolisolle eikä lapselle.
Monelle miehelle tulee täytenä yllätyksenä, että pieni lapsi vaatii hoivaa ja huolenpitoa 24/7 ja että pienten lasten vanhempien elämä pyörii aika lailla lapseen liittyvien askareiden äärellä.
Todella paljon on miehiä jotka eivät kestä lapsiperhearkea ja sitten häivytäänkin pettämään kun vaimon huomio ei olekaan enää miehessä vaan siinä lapsessa.
"Monelle miehelle tulee täytenä yllätyksenä, että pieni lapsi vaatii hoivaa ja huolenpitoa 24/7 ja että pienten lasten vanhempien elämä pyörii aika lailla lapseen liittyvien askareiden äärellä. "
Aivan 100 % täysin aivotonta roskaa! Kyllä jokainen ihminen pissavärkkien laatuun katsomatta ymmärtää pienen lapsen vaativan huolenpitoa.
Tunnetko ap yhtään vauvakuumeessa olevaa sinkkua. Lähetä hänen ovulaationsa aikaan miehesi muutamaksi päiväksi lainaan. Tarvittaessa muutaman kierron aikana. Jos tärppää, kaikki saavat, mitä haluavat.
Vierailija kirjoitti:
"Monelle miehelle tulee täytenä yllätyksenä, että pieni lapsi vaatii hoivaa ja huolenpitoa 24/7 ja että pienten lasten vanhempien elämä pyörii aika lailla lapseen liittyvien askareiden äärellä. "
Aivan 100 % täysin aivotonta roskaa! Kyllä jokainen ihminen pissavärkkien laatuun katsomatta ymmärtää pienen lapsen vaativan huolenpitoa.
No miksi se hoivavastuu kuitenkin kaatuu äidille? Ja isä auttelee.
Vierailija kirjoitti:
"Monelle miehelle tulee täytenä yllätyksenä, että pieni lapsi vaatii hoivaa ja huolenpitoa 24/7 ja että pienten lasten vanhempien elämä pyörii aika lailla lapseen liittyvien askareiden äärellä. "
Aivan 100 % täysin aivotonta roskaa! Kyllä jokainen ihminen pissavärkkien laatuun katsomatta ymmärtää pienen lapsen vaativan huolenpitoa.
Ei ole roskaa, monelle miehelle nimenomaan tulee yllätyksenä kuinka sitovaa ja vaativaa vanhemmuus saattaa olla. Vai miksi luulet että pikkulasten vanhemmat eroaa niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa:
Olen kanssanne ihan samaa mieltä siitä, että suhteeseen ei kannattaisi hypätä jos ei halua samoja asioita. Minä vain ajattelin, että alkaisin haluta, kun asia on kuitenkin aina ajoittain kutkuttanut. Tavallaan se houkuttelee vieläkin. Pelkään vain tehdä lopullisen päätöksen.
Näin anonyyminä kehtaan paljastaa, että kerran ehkäisyn kanssa kävi vahinko (kumi hajosi), mutta päätimme silti jättää jälkiehkäisyn hakematta, koska kierron vaiheen vuoksi raskauden mahdollisuus oli epätodennäköinen. Silloin jopa hetkellisesti toivoin, että kävisikin vahinko, ettei tarvitsisi itse tehdä päätöstä. Teidän, tämä on naurettavaa. Mutta se olisi ollut alkukauhistuksen jälkeen varmasti ihan iloinen yllätys.
Niin ei käynyt, ja nyt kun asia pitäisi muka päättää itse, en taas tiedä mitä haluan.
Jätä ehkäisy pois ja älä ajoita seksiä. Voi olla että ei heti tärppääkään ja voi ihan toisella tavalla alkaa kiinnostaa homma. Aloin itsekin haluta lasta vasta sitten, kun huomasin, kuinka vaikea on tulla raskaaksi päälle 30v. Pari vuotta meni, ennen kuin tulin luonnollisesti raskaaksi.
En pitänyt lapsista, mielestäni he olivat enimmäkseen huonosti kasvatettuja ja ärsyttäviä. Lopulta sain lapsen, koska tuntui siltä, että olisi pakko. Mutta heti lapsen saatuaani tajusin, että se oli parasta, mitä olisi voinut tapahtua. Lapsen kasvattaminen on ollut ihanaa ja olemme hyvin läheisiä. Ja kumma kyllä, olen alkanut pitää jopa tuntemattomien ihmisten lapsista. Eli -et välttämättä tiedä, miltä se saa tuntumaan. Ja jos miehesi silti halua ja sinä et, tulee ero enemmin tai myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
"Sinusta tulee varmasti hyvä äiti. Vai voiko sanoa, että olet jo."
(Tässä olisi pitkä viestini ja tämä lainaamani vastaus, jos täällä toimisi lainaustoiminto kunnolla, nyt piti manuaalisesti lainata)
Kiitos tosi kauniista sanoistasi! Hormonit huurussa näköjään, kun tuli ihan kyyneleet silmiin :D hupsua.
Myös minua jotenkin kosketti tuo tosi kauniisti kirjoitettu viesti. T. Kohta kahden äiti.. Varmaan nää raskaushormonit täälläkin
Ainakin kannattaa käyttää tätä neuvotteluasemaa taktisesti hyödyksi, tee lista miehelle siitä mitä lasten hoitaminen käytännössä tarkoittaa, onko valmis tähän? Jakaako kotityöt? Onko valmis takaamaan sen omalla allekirjoituksella? Suurin osa miehistä liukenee vastuusta kun p-ska on jo housussa ja kakara p-skottu ulos.
Kannattaa muistaa, että aika paljon on eroja pikkulapsiaikana. Eikä kaikilla ole mahdollista tai halua vuoroviikkosysteemiin. Eli Sori vaan, mutta naisen on valmistauduttava siihen, että joutuu pääasialliseksi huoltajaksi, ei todennäköisesti, mutta hyvinkin mahdollisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kannattaa käyttää tätä neuvotteluasemaa taktisesti hyödyksi, tee lista miehelle siitä mitä lasten hoitaminen käytännössä tarkoittaa, onko valmis tähän? Jakaako kotityöt? Onko valmis takaamaan sen omalla allekirjoituksella? Suurin osa miehistä liukenee vastuusta kun p-ska on jo housussa ja kakara p-skottu ulos.
Ei tässä mitään taktista neuvotteluasemaa tarvitse hakea, koska tämähän on oletus, että asiat suunnitellaan kunnolla etukäteen. Jokainen lasta haluava pariskunta lukee (toivottavasti?) muutaman vuoden ajan lastenkasvatuskirjoja, keskustelee niistä, ja sen lisäksi kaivaa netistä lastenkasvatussuunnitelman jossa dokumentoidaan lapsen kasvatus 18+ vuotiaaksi: kasvatus, majoitus, ruoka, uskonto, vaatetus, kotityöt, palkkatyöt, raha-asiat, lapsen koulutus, lapsen rahastot, jne... Näitä dokumenttipohjia on ilmaiseksi saatavilla netissä noin pari miljoonaa.
Kyse ei ole siitä etteikö tietoa ja apua olisi tarjolla lasta haluaville. Kaikki asiat voisi neuvotella vuosikymmen etukäteen, ja kasvatusdokumenttia voi sitten neuvolan/lastensuojelun väen kanssa arvioida esim puolivuosittain miten homma etenee. Riidat vältettäisiin eikä asiat tulisi yllätyksenä vuosien päästä.
Jos kerran lapsi on parasta ja tärkeintä elämässä, tuntuisi kummalliselta ettei siihen suunnitteluun uhraisi ajatusta. Ja tosiaan kun kaikki tieto ja dokumenttipohjat on ilmaiseksi googlesta saatavilla. Jos jaksaa käyttää sormia näppäimistöllä ja osaa lukea, sen verran se vaatii. Jos ei sitä jaksa tehdä, se kertoo paljon.
Oletko ahkera ja energinen ihminen? Minun kaltaiselle adhd-ihmisille lapsen tekeminen olisi hulluutta, kun itsestä huolta pitäminen on jo haaste itsessään. Lasten kanssa työmäärä olisi loputon, ja nukahtaminenkin on tarpeeksi vaikeaa ilmankin.
Ikinä ei ole oikea aika lapselle. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että olet asiaa paljon pohtinut. Harva katuu omaa lastaan, vaikka palstamammojen suusta kuuleekin päinvastaista.
Nää pelottelut siitä miten _joutuu_ oman lapsen hoitamaan kun mies ei kuitenkaan suostu, on ihan älyttömiä. Mulla on kolme lasta, joita rakastan ja joita _haluan_ hoitaa ja kasvattaa koska rakastan heitä.
Fiksu ihminen ei tee lapsista parisuhteen pelinappuloita. Oma lapsi on rikkaus.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ahkera ja energinen ihminen? Minun kaltaiselle adhd-ihmisille lapsen tekeminen olisi hulluutta, kun itsestä huolta pitäminen on jo haaste itsessään. Lasten kanssa työmäärä olisi loputon, ja nukahtaminenkin on tarpeeksi vaikeaa ilmankin.
Pronatalisteille ei ole väliä, missä olosuhteissa lapsi kasvaa ja miten vanhemmat jaksavat, koska heille merkitsee vain se että lapsia syntyy mahdollisimman paljon. #Synnytystalkoot jne... :/
Vierailija kirjoitti:
Ikinä ei ole oikea aika lapselle.
Mistä sinä tämän keksit?
Vaikuttaa kuitenkin siltä, että olet asiaa paljon pohtinut. Harva katuu omaa lastaan, vaikka palstamammojen suusta kuuleekin päinvastaista.
Onko sinulla lähdettä väitteelle? Tiede sanoo ihan toista.
Nää pelottelut siitä miten _joutuu_ oman lapsen hoitamaan kun mies ei kuitenkaan suostu, on ihan älyttömiä. Mulla on kolme lasta, joita rakastan ja joita _haluan_ hoitaa ja kasvattaa koska rakastan heitä
Koska sinä hoidat hyvin lapsia, kaikki maailman miehet....öö...mitä?
Fiksu ihminen ei tee lapsista parisuhteen pelinappuloita. Oma lapsi on rikkaus.
On se rikkaus sille joka sitä on suunnitellut harkiten ja sen vapaaehtoisesti hankkii. Sellaisille ihmisille se voi olla sitä. Mutta kaikki eivät halua saada lapsia. Silloin se ei ole rikkaus.
Sama. Oli elämäni iloisin päivä, kun kuulin, että pääsen kohdunpoistoon. Olen tiennyt alle kouluikäisenä jo, etten halua lapsia eikä äitiys ole minun juttu.