Mies haluaa lapsia, minä olen epävarma

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aloittaa parisuhdetta jos parisuhteen kenties suurimmasta kysymyksestä ei ole ensin sovittu? Sehän pitäisi tietää jo suhteen alussa.

Aidallaistujien pitäisi ensin miettiä mitä he haluavat elämältään ennen kuin aloittavat suhteen.

Mistä sen tietää heti varmaksi haluaako lapsia? Voihan alkuun olla, että haluaa ja tilanne muuttuu. Jos vaikka työttömyyttä, talous ei vakaa, tulee sairauksia yms.

 

Olin töissä kehitysvammaisten lasten parissa ja olivat tosi haastavia. En todellakaan olisi halunnut lapsia ja tuo työ jätti pelkoja lapsiin liittyen. Sitten mun veli sai vauvan ja sitä katsellessa tullut tunne, että voisi ollakin kiva hankkia vauva. Ihan erilainen kuin työssä kohtaamani. Ei kaikki niitä asioita osaa heti suhteen alussa päättää ja asiat voi muuttua. 

Koska se, että haluaa lapsen ei riipu siitä, onko töissä vai ei, onko terve vai ei. Se on valinta millaista elämää haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

"Kun tuo on juuri se, mihin eroäitinä sitten valitettavasti saa tottua, eli syyllistys siitä, että mitäs et sitä ja tätä. Olisi pitänyt nähdä tämä ja tämä ennakkoon.  Ja sen toit tosiaan hienosti esiin kommentissasi, kertoen miten itse olet täysin nähnyt etukäteen tämän tilanteen."

Kun en edelleenkään syyllistä. En itse koskaan sanoisi noin kenellekään, enkä ole kuullut noin sanottavan. Miksi pitäisi? En kommentoi muiden elämänvalintoja, ei ne kuulu minulle. Enkä myöskään kirjoittanut, että olen nähnyt tilanteen etukäteen. 

Sinun kommenttisi:

"Ja tuosta mies asiasta, kaikki kaveripiirissäni, joissa isät ovat lusmuja niin kyllä sen on nähnyt jo ennakkoon. Eli ei ainakaan ulkopuoliselle ole tullut yllätyksenä. Ja tähän pystyy myös itse vaikuttamaan."

Sinähän erittäin suoraan tuossa sanot nähneesi ennakkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et halua lapsia, eikö kumppani ole oikea?

En tiedä. En ole koskaan oikein osannut olla lasten kanssa. Lapset ovat meluisia ja sotkuisia, minä pidän rauhasta ja hiljaisuudesta.

Minulla on paljon harrastuksia, jotka vaativat aikaa ja rahaa, joten joutuisin luopumaan tärkeistä asioista lasten vuoksi. Toisaalta niitä omia tärkeitä asioita voisi sitten esitellä lapsillekin, jos niistä saisikin mukavia yhteisiä harrastuksia.

Nuorempana ajattelin, että kyllähän minä sitten innostun kun löytyy hyvä mies, mutta nyt on sellainen enkä ole yhtään sen varmempi kuin ennenkään.

t. Ap

Tuossa on myös se riski että mies lähtee suhteesta.

Jos on löytänyt hyvän kumppanin, perheen perusta on vakaalla pohjalla. Jos kumppani on hyvä JA vielä haluaa omia lapsia, lähtökohdat on vielä paremmat. Itse asiaa voi pyöritellä vuosikausia ja kummastakin vaihtoehdosta löytää hyviä ja huonoja puolia, ei kannata siihen jäädä vatvomaan. 

Lapset on aluksi vähän työläitä, mutta kyllä se vaan on hieno juttu, kun niitä on. 

t. 3 lapsen ja 5 lapsenlapsen iloinen äiti/mummu

Vierailija kirjoitti:

Jos on löytänyt hyvän kumppanin, perheen perusta on vakaalla pohjalla. Jos kumppani on hyvä JA vielä haluaa omia lapsia, lähtökohdat on vielä paremmat. Itse asiaa voi pyöritellä vuosikausia ja kummastakin vaihtoehdosta löytää hyviä ja huonoja puolia, ei kannata siihen jäädä vatvomaan. 

Lapset on aluksi vähän työläitä, mutta kyllä se vaan on hieno juttu, kun niitä on. 

t. 3 lapsen ja 5 lapsenlapsen iloinen äiti/mummu

Se on totta että vatvominen on väärin koska jos on parisuhteessa niin kumppani joutuu olla epätietoisuudessa että milloin kumppani muuttaa mieltään lapsista. Aidallaistuminen on siis se ongelman juurisyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kun tuo on juuri se, mihin eroäitinä sitten valitettavasti saa tottua, eli syyllistys siitä, että mitäs et sitä ja tätä. Olisi pitänyt nähdä tämä ja tämä ennakkoon.  Ja sen toit tosiaan hienosti esiin kommentissasi, kertoen miten itse olet täysin nähnyt etukäteen tämän tilanteen."

Kun en edelleenkään syyllistä. En itse koskaan sanoisi noin kenellekään, enkä ole kuullut noin sanottavan. Miksi pitäisi? En kommentoi muiden elämänvalintoja, ei ne kuulu minulle. Enkä myöskään kirjoittanut, että olen nähnyt tilanteen etukäteen. 

 

Sinun kommenttisi:

"Ja tuosta mies asiasta, kaikki kaveripiirissäni, joissa isät ovat lusmuja niin kyllä sen on nähnyt jo ennakkoon. Eli ei ainakaan ulkopuoliselle ole tullut yllätyksenä. Ja tähän pystyy myös itse vaikuttamaan."

Sinähän erittäin suoraan tuossa sanot nähneesi ennakkoo

On eri asia sanoa, että näkee tulevaisuudesss tapahtuvan asian x, vai että kun jotain tapahtuu, niin pystyy näkemään syyt siihen menneisyyden käyttäytymisessä.

Vierailija kirjoitti:

Voisinpa vaihtaa paikkaa kanssasi. En tekisi lapsia.

Olen 42 ja minulla on yksi esiteini ja yksi alle kouluikäinen lapsi. Tarkoittaa, että minulla ei ole omaa elämää. En pysty tekemään yhtään mitään vain omaa, ilman valtavaa etukäteissäätöä ja järjestelyä. En pysty käymään edes suihkussa ilman, etteikö joku huutaisi "äiti!".

Mistään rauhallisesta lekottelusta aamulla sängyssä on turha edes haaveilla.

Elämä lastesi kanssa on sinun elämääsi. He eivät ole pyytäneet syntyä juuri sinulle. Lisäksi olet kasvattanut esiteinin ja alle kouluikäisen lapsen päin helvettiä, kun et edes suihkuun pääse.

Mutta älä sure, 10-20 vuoden kuluttua saat taas olla ihan yksin ja elää omaa elämääsi. Lapset kyllä vaistoavat milloin heistä halutaan päästä eroon.

Minäkin pähkäilin lapsiasian kanssa noin 10 vuotta, suurin syy että pelkäsin jostain syystä sitä että jos lapsi ei olisikaan terve.. olin jopa varma että minun tuurillani varmasti saisin vammaisen lapsen. Noh lopulta ajattelin että nyt jos ei koskaan ja  tulinkin heti raskaaksi ja pelkoni kävi lopulta osittain toteen, lapsella adhd ja autismi.. ja elämä ei ole nyt helppoa, vaan tosi kuormittavaa. Olisi pitänyt luottaa intuitioon.

"On eri asia sanoa, että näkee tulevaisuudesss tapahtuvan asian x, vai että kun jotain tapahtuu, niin pystyy näkemään syyt siihen menneisyyden käyttäytymisessä."

No niin, eli syyllistät. Ei siitä mihinkään pääse vaikka miten nyt yrität selittää asiaa toisin.

Raskaus ja äitiys on kontrollifiikin (ap sanoi olevansa) korkeakoulu, mutta eihän täällä helpointa tietä olla etsimässä, vai?