Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa lapsia, minä olen epävarma
02.07.2025 |
En ole koskaan ollut varma haluanko omia lapsia. Välillä on ollut vauvakuumetta, välillä taas asia ei voisi vähempää kiinnostaa. Olen kuitenkin aina ajatellut, että yksi tai lasta voisi olla tulevaisuudessa ok, mutta tämä on ollut enimmäkseen harmitonta fantasiointia aikana, kun olin sinkku. Olen enemmänkin vain pitänyt mahdollisuuden itselleni avoinna.
Nyt olen parisuhteessa ja mies haluaa lapsia. Suhteen alussa minäkin ajattelin, että ehkä sitten joskus. Ajattelen yhä samoin. Mitään erityistä intoa lapsiperhe-elämään ei siis ole, mutta ei se ole myöskään jyrkkä ei.
Muuten voisinkin vielä harkita, mutta en voi lykätä tätä loputtomiin, koska täytän pian jo 34.
Mitä ihmettä teen?
Kommentit (190)
AP. Älä kirjoittele tänne saati lue kommentteja. Tästä epäonnnistujakerhosta et saa kuin ajatuksesi sekaisin ja tulet kiusatuksi. Tämä ei ole terveille kuten kommenteista näkyy. Täällä lähinnä kirjoittelee eronneet katkeruudessaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP. Älä kirjoittele tänne saati lue kommentteja. Tästä epäonnnistujakerhosta et saa kuin ajatuksesi sekaisin ja tulet kiusatuksi. Tämä ei ole terveille kuten kommenteista näkyy. Täällä lähinnä kirjoittelee eronneet katkeruudessaan
Ap täällä vielä. En ole itse kokenut ollenkaan näin! Osaan kyllä suodattaa täysin asiattomat kommentit ulkopuolelle, mutta ei niitä mielestäni tässä keskustelussa ole ollutkaan.
Joku arvioi parisuhteeni tilaa yhden lauseen perusteella, mutta en minä sellaisista itseeni ota. Itse tiedän suhteeni ja elämäni. Enhän voi millään kertoa kaikkia tuntemattomille niin, että saisin aina ja varmasti juuri täysin omaan tilanteeseeni sopivia vinkkejä. Sen sijaan saan hyviä näkökulmia.
Ihmiset ovat jakaneet paljon mainiota pohdintaa ja omia kokemuksiaan. Olen niistä hyvin kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä mitään taktista neuvotteluasemaa tarvitse hakea, koska tämähän on oletus, että asiat suunnitellaan kunnolla etukäteen. Jokainen lasta haluava pariskunta lukee (toivottavasti?) muutaman vuoden ajan lastenkasvatuskirjoja, keskustelee niistä, ja sen lisäksi kaivaa netistä lastenkasvatussuunnitelman jossa dokumentoidaan lapsen kasvatus 18+ vuotiaaksi: kasvatus, majoitus, ruoka, uskonto, vaatetus, kotityöt, palkkatyöt, raha-asiat, lapsen koulutus, lapsen rahastot, jne... Näitä dokumenttipohjia on ilmaiseksi saatavilla netissä noin pari miljoonaa.
Kyse ei ole siitä etteikö tietoa ja apua olisi tarjolla lasta haluaville. Kaikki asiat voisi neuvotella vuosikymmen etukäteen, ja kasvatusdokumenttia voi sitten neuvolan/lastensuojelun väen kanssa arvioida esim puolivuosittain miten homma etenee. Riidat vältettäisiin eikä asiat tulisi yllätyksenä vuosien päästä.Jos kerran lapsi on parasta ja tärkeintä elämässä, tuntuisi kummalliselta ettei siihen suunnitteluun uhraisi ajatusta. Ja tosiaan kun kaikki tieto ja dokumenttipohjat on ilmaiseksi googlesta saatavilla. Jos jaksaa käyttää sormia näppäimistöllä ja osaa lukea, sen verran se vaatii. Jos ei sitä jaksa tehdä, se kertoo paljon.
Tämä on kyllä erikoisin näkemys, jonka olen kuullut. Ei lapseen tarvitse valmistautua vuosien ajan, enkä ole yhtään kasvatusopasta lukenut, enkö tiedä miksi lukisin. Ikävaiheisiin kannattaa perehtyä, näistä on esimerkiksi MLL sivuilla hyvät tiivistelmät.
Ja tämä joku excel, jossa on lastenkasvatussuunnitelma, ei kukaan tee tuollaista. Ymmärrän että arvoista kannattaa keskustella etukäteen, etenkin jos vanhemmat ovat eri kulttuureista. Mutta oikesti mitä edes tarkoittaisi kohta vaatteet? Suunnitellaan lapsen tyyli 18 vuoden ajaksi vai mitä? Ja lapsen koulutus, mitä se tarkoittaa? En ole mitään yhtä viihdyttävää kuullut.
Kun näitä dokumenttipohjia on kerran pari miljoonaa tarjolla niin voisitko linkata yhden, tai kertos millä englanninkielisellä hakusanalla löytyy. Lapsenkasvatussuunnitelma ei oikein toimi. Ja englanniksi löydän vain pohjia tilanteisiin, jossa vanhemmat eroavat.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Paljon hyviä vastauksia, kiitos tuhannesti teille!
Helpottaa aidosti lukea näitä viestejä puolin ja toisin, kantilta ja toiseltakin. Se saa ajattelemaan, että elämä voi olla monella tavalla hyvää. Olen toisinaan aikamoinen kontrollifriikki ja siksi on tarpeen saada tällainen lempeä tuuppaus kohti tuntematonta, päätin sitten miten päin vaan. Tämä on kenties sellainen asia, jota en voi aivan täysin hallita, vaan erilaiset tuntemukset ja ajatukset täytyy vain käydä läpi ja elää niiden kanssa.
Paljon on ollut hyvää asiaa myös miehen vastuusta. Tietenkin tosiasia on, että ikinä ei voi tietää toisesta osapuolesta. Mieheni on ainakin nyt hyvin vastuuntuntoinen ja säntillinen, sellainen kuin minäkin, ja oikein hyvä lasten kanssa.
Kysy itseltäsi haluatko perheen? Minulle ei ole vauvakuumetta, enkä oikein tykkää pienistä lapsista. Itselleni päiväkotivuodet rankimpia. Mutta sekin kestää hetken. Halusin lapsia koska halusin perheen. Ja varmasti on hetkiä, joissa katumuksen tunne on vahvasti läsnä.
Ja tuosta mies asiasta, kaikki kaveripiirissäni, joissa isät ovat lusmuja niin kyllä sen on nähnyt jo ennakkoon. Eli ei ainakaan ulkopuoliselle ole tullut yllätyksenä. Ja tähän pystyy myös itse vaikuttamaan.
Maailmassa on satoja miljoonia äitejä ja perheitä. Valtaosin kaikki pärjää ihan hyvin. Suomessa on jalansijaa saanut tämmöinen ajatus, että lapsista saa haaveilla vasta sitten kun kaikki on täydellistä. Ei tarvitse olla täydellinen super-äiti. Riittää kun on ihan tavallinen. Ei tarvitse olla rikas, olla omakotitaloa tai hyvää työpaikkaa ensin. Ihmiset asettaa mitä kummallisempia vaatimuksia itselleen. Oikeasti kun sitä pärjää ihan hyvin sellaisena kuin on. Ihan tavalliset ihmiset on riittävän hyviä vanhemmiksi. Ehkä se on tämä nykyajan kulttuuri ylipäätään. Jokaisen pitäisi mukamas olla joku supertähti. Unohtunut kokonaan ihan tavallinen hyvä elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaa parisuhdetta jos parisuhteen kenties suurimmasta kysymyksestä ei ole ensin sovittu? Sehän pitäisi tietää jo suhteen alussa.
Aidallaistujien pitäisi ensin miettiä mitä he haluavat elämältään ennen kuin aloittavat suhteen.
Mistä sen tietää heti varmaksi haluaako lapsia? Voihan alkuun olla, että haluaa ja tilanne muuttuu. Jos vaikka työttömyyttä, talous ei vakaa, tulee sairauksia yms.
Olin töissä kehitysvammaisten lasten parissa ja olivat tosi haastavia. En todellakaan olisi halunnut lapsia ja tuo työ jätti pelkoja lapsiin liittyen. Sitten mun veli sai vauvan ja sitä katsellessa tullut tunne, että voisi ollakin kiva hankkia vauva. Ihan erilainen kuin työssä kohtaamani. Ei kaikki niitä asioita osaa heti suhteen alussa päättää ja asiat voi muuttua.
Voisinpa vaihtaa paikkaa kanssasi. En tekisi lapsia.
Olen 42 ja minulla on yksi esiteini ja yksi alle kouluikäinen lapsi. Tarkoittaa, että minulla ei ole omaa elämää. En pysty tekemään yhtään mitään vain omaa, ilman valtavaa etukäteissäätöä ja järjestelyä. En pysty käymään edes suihkussa ilman, etteikö joku huutaisi "äiti!".
Mistään rauhallisesta lekottelusta aamulla sängyssä on turha edes haaveilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisinpa vaihtaa paikkaa kanssasi. En tekisi lapsia.
Olen 42 ja minulla on yksi esiteini ja yksi alle kouluikäinen lapsi. Tarkoittaa, että minulla ei ole omaa elämää. En pysty tekemään yhtään mitään vain omaa, ilman valtavaa etukäteissäätöä ja järjestelyä. En pysty käymään edes suihkussa ilman, etteikö joku huutaisi "äiti!".
Mistään rauhallisesta lekottelusta aamulla sängyssä on turha edes haaveilla.
oletko sitten totaali-yh?
Vierailija kirjoitti:
- Erittäin harvoin kuulee vanhemmaksi ryhtyneen katuvan omia lapsiaa. Tuskin kukaan toivoo, ettei omia lapsia olisi olemassa.
Niin, koska sellaista ei saa sanoa ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään lapsia, kun ero tulee joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
AP. Älä kirjoittele tänne saati lue kommentteja. Tästä epäonnnistujakerhosta et saa kuin ajatuksesi sekaisin ja tulet kiusatuksi. Tämä ei ole terveille kuten kommenteista näkyy. Täällä lähinnä kirjoittelee eronneet katkeruudessaan
Eli nyt ei saisi kertoa niistä kokemuksista, jotka eivät menneet kuin romanttisissa elokuvissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Paljon hyviä vastauksia, kiitos tuhannesti teille!
Helpottaa aidosti lukea näitä viestejä puolin ja toisin, kantilta ja toiseltakin. Se saa ajattelemaan, että elämä voi olla monella tavalla hyvää. Olen toisinaan aikamoinen kontrollifriikki ja siksi on tarpeen saada tällainen lempeä tuuppaus kohti tuntematonta, päätin sitten miten päin vaan. Tämä on kenties sellainen asia, jota en voi aivan täysin hallita, vaan erilaiset tuntemukset ja ajatukset täytyy vain käydä läpi ja elää niiden kanssa.
Paljon on ollut hyvää asiaa myös miehen vastuusta. Tietenkin tosiasia on, että ikinä ei voi tietää toisesta osapuolesta. Mieheni on ainakin nyt hyvin vastuuntuntoinen ja säntillinen, sellainen kuin minäkin, ja oikein hyvä lasten kanssa.
Ja tuosta mies asiasta, kaikki kaveripiirissäni, joissa isät ovat lusmuja niin kyllä sen on nähnyt jo ennakkoon. Eli ei ainakaan ulkopuoliselle ole tullut yllätyksenä. Ja tähän pystyy myös itse vaikuttamaan.
Ja tässä tosiaan tuotiin hyvin esille se, että jos homma meneekin pieleen, niin sitten alkaakin syyllistys. Mitäs ei katsonut tarkemmin, harkinnut kauemmin, osannut ennustaa jne.
Oman lapseni isä oli vastuuntuntoinen jne, mutta sitä valitettavasti en voinut kristallipallosta nähdä, että vauvan syntymä laukaisisi hänessä käsittelemättömiä traumoja, jonka takia halusi pysyä mahdollisimman kaukana vauva-arjesta.
Tietenkin mies niitä haluaa, kun miehet pääsevät niin helpolla siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kyllä antaisin mennä ja yrittäisin enkä mitenkään liikaa pohtisi, että juu vai ei? Ei kaikilla ole välttämättä ennen lapsia mitään valaisevaa "haluan lapsia" hetkeä, aika moni menee sillä, että jättää ehkäisyn pois ja ajattelee, että tulee jos on tullakseen.
Elämästä ei tiedä, kaikkea voi sattua. Olen ikionnellinen, että sain lapsia nelikymppisenä. Jätin viime tippaan, en edes ajatellut asiaa. Nyt katuisin, jos minulla ei olisi lapsia. Toki, ero tuli ja olen joskus ihan kypsä lapsiin. On kuitenkin kiva ajatella, että kun olen eläkkeellä, minulla on lähisukua, toivottavasti joskus lapsenlapsiakin. Miehiä tulee ja menee, mutta lapset pysyvät. T. Melkein 60 v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Paljon hyviä vastauksia, kiitos tuhannesti teille!
Helpottaa aidosti lukea näitä viestejä puolin ja toisin, kantilta ja toiseltakin. Se saa ajattelemaan, että elämä voi olla monella tavalla hyvää. Olen toisinaan aikamoinen kontrollifriikki ja siksi on tarpeen saada tällainen lempeä tuuppaus kohti tuntematonta, päätin sitten miten päin vaan. Tämä on kenties sellainen asia, jota en voi aivan täysin hallita, vaan erilaiset tuntemukset ja ajatukset täytyy vain käydä läpi ja elää niiden kanssa.
Paljon on ollut hyvää asiaa myös miehen vastuusta. Tietenkin tosiasia on, että ikinä ei voi tietää toisesta osapuolesta. Mieheni on ainakin nyt hyvin vastuuntuntoinen ja säntillinen, sellainen kuin minäkin, ja oikein hyvä lasten kanssa.
Ja tässä tosiaan tuotiin hyvin esille se, että jos homma meneekin pieleen, niin sitten alkaakin syyllistys. Mitäs ei katsonut tarkemmin, harkinnut kauemmin, osannut ennustaa jne.
Oman lapseni isä oli vastuuntuntoinen jne, mutta sitä valitettavasti en voinut kristallipallosta nähdä, että vauvan syntymä laukaisisi hänessä käsittelemättömiä traumoja, jonka takia halusi pysyä mahdollisimman kaukana vauva-arjesta
Kommentissa ei syyllistetty ketään, kannattaa lukea mihin vastaa eikä tehdä omia tulkintoja.
Eikä missään tarvinnut ennustaa, vaan asia oli jo ihan nähtävillä ennakkoon. Tarkoitus oli kannustaa, hyvä tyyppi pysyy hyvänä tyyppinä lasten jälkeen, ja siihen puolisoon voi vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Paljon hyviä vastauksia, kiitos tuhannesti teille!
Helpottaa aidosti lukea näitä viestejä puolin ja toisin, kantilta ja toiseltakin. Se saa ajattelemaan, että elämä voi olla monella tavalla hyvää. Olen toisinaan aikamoinen kontrollifriikki ja siksi on tarpeen saada tällainen lempeä tuuppaus kohti tuntematonta, päätin sitten miten päin vaan. Tämä on kenties sellainen asia, jota en voi aivan täysin hallita, vaan erilaiset tuntemukset ja ajatukset täytyy vain käydä läpi ja elää niiden kanssa.
Paljon on ollut hyvää asiaa myös miehen vastuusta. Tietenkin tosiasia on, että ikinä ei voi tietää toisesta osapuolesta. Mieheni on ainakin nyt hyvin vastuuntuntoinen ja säntillinen, sellainen kuin minäkin, ja oikein hyvä lasten kanssa.
Kommentissa ei syyllistetty ketään, kannattaa lukea mihin vastaa eikä tehdä omia tulkintoja.
Eikä missään tarvinnut ennustaa, vaan asia oli jo ihan nähtävillä ennakkoon. Tarkoitus oli kannustaa, hyvä tyyppi pysyy hyvänä tyyppinä lasten jälkeen, ja siihen puolisoon voi vaikuttaa.
Luepa kommenttisi muutamaan kertaan uudelleen.
Kun tuo on juuri se, mihin eroäitinä sitten valitettavasti saa tottua, eli syyllistys siitä, että mitäs et sitä ja tätä. Olisi pitänyt nähdä tämä ja tämä ennakkoon. Ja sen toit tosiaan hienosti esiin kommentissasi, kertoen miten itse olet täysin nähnyt etukäteen tämän tilanteen.
Ja kun se hyvä tyyppi nyt valitettavasti vaan ei välttämättä pysy hyvänä tyyppinä lastensaannin jälkeen, ei vaikka miten nyt haluaisi alleviivata syyllistämistäsi. Voi puhjeta traumoja vauvan synnyttyä, joka saa lähtemään tilannetta pakoon. Jotkut taas valitettavasti voivat näyttää oikean luontonsa vasta kun toinen on "nalkissa".
"Kun tuo on juuri se, mihin eroäitinä sitten valitettavasti saa tottua, eli syyllistys siitä, että mitäs et sitä ja tätä. Olisi pitänyt nähdä tämä ja tämä ennakkoon. Ja sen toit tosiaan hienosti esiin kommentissasi, kertoen miten itse olet täysin nähnyt etukäteen tämän tilanteen."
Kun en edelleenkään syyllistä. En itse koskaan sanoisi noin kenellekään, enkä ole kuullut noin sanottavan. Miksi pitäisi? En kommentoi muiden elämänvalintoja, ei ne kuulu minulle. Enkä myöskään kirjoittanut, että olen nähnyt tilanteen etukäteen.
Ap täällä. Paljon hyviä vastauksia, kiitos tuhannesti teille!
Helpottaa aidosti lukea näitä viestejä puolin ja toisin, kantilta ja toiseltakin. Se saa ajattelemaan, että elämä voi olla monella tavalla hyvää. Olen toisinaan aikamoinen kontrollifriikki ja siksi on tarpeen saada tällainen lempeä tuuppaus kohti tuntematonta, päätin sitten miten päin vaan. Tämä on kenties sellainen asia, jota en voi aivan täysin hallita, vaan erilaiset tuntemukset ja ajatukset täytyy vain käydä läpi ja elää niiden kanssa.
Paljon on ollut hyvää asiaa myös miehen vastuusta. Tietenkin tosiasia on, että ikinä ei voi tietää toisesta osapuolesta. Mieheni on ainakin nyt hyvin vastuuntuntoinen ja säntillinen, sellainen kuin minäkin, ja oikein hyvä lasten kanssa.