Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa lapsia, minä olen epävarma
02.07.2025 |
En ole koskaan ollut varma haluanko omia lapsia. Välillä on ollut vauvakuumetta, välillä taas asia ei voisi vähempää kiinnostaa. Olen kuitenkin aina ajatellut, että yksi tai lasta voisi olla tulevaisuudessa ok, mutta tämä on ollut enimmäkseen harmitonta fantasiointia aikana, kun olin sinkku. Olen enemmänkin vain pitänyt mahdollisuuden itselleni avoinna.
Nyt olen parisuhteessa ja mies haluaa lapsia. Suhteen alussa minäkin ajattelin, että ehkä sitten joskus. Ajattelen yhä samoin. Mitään erityistä intoa lapsiperhe-elämään ei siis ole, mutta ei se ole myöskään jyrkkä ei.
Muuten voisinkin vielä harkita, mutta en voi lykätä tätä loputtomiin, koska täytän pian jo 34.
Mitä ihmettä teen?
Kommentit (190)
"En usko tätä väitettä. Nämä myös ovat katolisia maita, joissa aborttiin suhtaudutaan eritavoin kuin täällä suomessa."
Sinun henk.koht. uskomuksesi ei ole vielä riittävä argumentti kumoamaan lääketieteellisesissä julkaisuissa tehtyjä löydöksiä.
PS. Saksa on protestanttinen maa niin kuin Suomi jos maita halutaan luokitella uskonnollisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei tiedä etukäteen tuleeko raskaaksi ja kuinka nopeasti. Lähempänä neljääkymppiä niitä vuosia on vaan vähemmän. Joku tulee heti raskaaksi 37-vuotiaana ja joku ei koskaan vaikka aloitti 27-vuotiaan yrittämisen. Tilastot yksinään ei yksilön mieltä lämmitä.
Ihan nuorella ja sinänsä terveelläkin voi kestää pitkään tulla raskaaksi. Ei ole mitenkään tavatonta yrittää yli vuoden ajan tuloksettomana. Vaikka muut ympärillä tulee raskaaksi ihan jo siitä kun mies vähän katsoo edes tuhmasti.
"PS. Saksa on protestanttinen maa niin kuin Suomi jos maita halutaan luokitella uskonnollisesti. "
Katolinen kirkko on Saksassa suurin uskontokunta.
Vierailija kirjoitti:
"Nyt on kyse lapsesta ja että hän ansaitsee syntyä pitkän suunnittelun tuloksena, hyviin olosuhteisiin, 100% haluttuna ja että vanhemmat ovat täysin sitoutuneita kasvatukseen.
Se että tästä pitäisi tinkiä, tai että tästä edes joudutaan keskustella, on hyvin huolestuttavaa."Voi jessus 😂😂 onko sun elämä muutenkin tuollaista ehdotonta ja suunniteltua ja suorituspaineiden kyllästämää? Toivottavasti ei ole niitä lapsia aivopestävänä.
On surullista jos et itse arvosta lapsen oikeutta syntyä toivottuna ja suunniteltuna, vaan se ajatus on joku YOLO-tasoinen läppä sinulle.
Harmittaa niiden lasten puolesta jotka syntyvät välinpitämättömyyden keskelle. Eipä tähän voi muuta sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Mielummin varautuu siihen, että raskaaksi tuleminen voi kestää useita vuosia kuin kuvitella sen hoituvan tuosta noin vaan jättämällä ehkäisy pois.
Tosi harmillista olisi jos pitkän harkinnan jälkeen päätyisi haluamaan lasta, mieskin aivan innoissaan perheestä ja sitten jääkin tahtomattaan lapsettomaksi. Se olisi monelle raskas pettymys.
Niin sitä voi yrittää varautua aina kaikkeen, mutta elämä harvoin menee vaan niin yksinkertaisesti.
Yksi tuttava joka ei malttanut odottaa että pääsee yrittämään vauvaa häidensä jälkeen (oli 28), menehtyi aggressiiviseen syöpään alle vuosi häistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin tismalleen samassa tilanteessa: mies tiesi, että halusi lapsia jossain vaiheessa, itse olin kahden vaiheilla - mutta jos raskaaksi olisin vahingossa tullut, olisin pitänyt lapsen. Ikinä en ole ollut lapsirakas ihminen ja nautin omasta rauhasta, pelkäsin että lapsi 'pilaa' elämäni. Myös työllisyystilanteen epävarmuus vaikutti vahvasti, ajattelin ettei hetki ole oikea. En vain uskaltanut haluta lapsia, en uskaltanut tehdä päätöstä koska sitten olisin itse ollut vastuussa, jos elämä olisi mennyt pilalle. Jossain vaiheessa miehelle iski kova vauvakuume. Ajattelin vain, että koska itse olen kahden vaiheilla, miehen ääni ratkaisi tilanteen ja kallistuin itsekin lapsen kannalle - nyt meillä konttailee hieman päälle 1-vuotias taapero. Eikä se elämä mennyt pilalle, muutti vain hieman muotoaan. Luonnollisesti vauva-aika oli äärimmäisen raskas, mutta siitä selvittiin. Nyt pikkuinen on erittäin rakas ja mihinkään en ikinä vaihtaisi, omaa aikaakin riittää oikein hyvin.
En tiedä osaanko sanoa mitään neuvoa tähän, lapsen hankkiminen on sen verran iso päätös ja loppuelämän sitoutuminen. En usko, että siihen kuitenkaan voi ikinä olla täysin valmis, täydellistä hetkeä ei välttämättä ikinä tule. Kannattaa kuitenkin muistaa että omasta ajasta ja harrastuksista luopuminen on vain väliaikaista, lapsi kasvaa yllättävän nopeasti.
Kannattaa pohtia, kumpi jäisi enemmän kaduttamaan - lapsen hankkiminen vai se, ettet hankkinut? Kannattaa puhua kunnolla miehen kanssa aiheesta, miettiä molemmat skenaariot läpi ja kuulla molempien ajatukset.
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa:
Olen kanssanne ihan samaa mieltä siitä, että suhteeseen ei kannattaisi hypätä jos ei halua samoja asioita. Minä vain ajattelin, että alkaisin haluta, kun asia on kuitenkin aina ajoittain kutkuttanut. Tavallaan se houkuttelee vieläkin. Pelkään vain tehdä lopullisen päätöksen.
Näin anonyyminä kehtaan paljastaa, että kerran ehkäisyn kanssa kävi vahinko (kumi hajosi), mutta päätimme silti jättää jälkiehkäisyn hakematta, koska kierron vaiheen vuoksi raskauden mahdollisuus oli epätodennäköinen. Silloin jopa hetkellisesti toivoin, että kävisikin vahinko, ettei tarvitsisi itse tehdä päätöstä. Teidän, tämä on naurettavaa. Mutta se olisi ollut alkukauhistuksen jälkeen varmasti ihan iloinen yllätys.
Niin ei käynyt, ja nyt kun asia pitäisi muka päättää itse, en taas tiedä mitä haluan.
Tuttua ap! Mietin aikoinaan pääni puhki ja asian eri puolia enkä saanut tehtyä päätöstä asiasta. Kerran oli menkat myöhässä ja jos olisin ollut raskaana, olisin ajatellut että eipä tarvi tehdä päätöstä lapsen hankinnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehtinyt lukea vielä koko ketjua MUTTA hankit lapsen vain sillä ajatuksella, että pystyt selviämään yksinhuoltajana haastavan tai vammaisen lapsen kanssa, sekä henkisesti että taloudellisesti. Koska noin voi käydä. Riskit kannattaa ottaa huomioon kaikista suunnista ja miettiä miten niiden kanssa selviää, jos se napsahtaa omalle kohdalle.
Miesten on tosi helppoa haluta lapsia. Pääsevät niistä eroonkin vain omalla ilmoituksella, että "tää lähtis nyt, heippa".
Yllättävän paljon vanhinkoraskauksia tässä keskustelussa. Onko ehkäisyvälineiden teho näin heikko? Onneksi osa kuitenkin kasvaa vanhemmuuteen. Valitettavasti kaikki eivät ja jotkut hoitavat jopa toivotut lapset huonosti ja tuloksista saamme lukea lehdistä vähän väliä.
Olen samaa mieltä siitä, että lapsia on järkevää yrittää hankkia jos uskoo, että pärjäisi ja olisi ainakin suhteellisen tyytyväinen tilanteeseen myös täysin yksinhuoltajana. Myös jos lapsella olisi esimerkiksi nepsy- tai muita haasteita. Jokainen lapsi ansaitsee vanhemman, joka jaksaa välittää tilanteessa kuin tilanteessa.
Mielestäni on hyvä, että näin isoja päätöksiä mietitään. Monet miehet kuitenkin ilmeisesti miettivät asiaa vähemmän huolellisesti koska niin moni parisuhde hajoaa lasten syntymän jälkeen koska ei sittenkään haluta nähdä sitä vaivaa, jonka lapsen kasvattaminen vaatii. Tällainen ei ole oikein, ei puolisolle eikä lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän paljon vanhinkoraskauksia tässä keskustelussa. Onko ehkäisyvälineiden teho näin heikko? Onneksi osa kuitenkin kasvaa vanhemmuuteen. Valitettavasti kaikki eivät ja jotkut hoitavat jopa toivotut lapset huonosti ja tuloksista saamme lukea lehdistä vähän väliä.
Olen samaa mieltä siitä, että lapsia on järkevää yrittää hankkia jos uskoo, että pärjäisi ja olisi ainakin suhteellisen tyytyväinen tilanteeseen myös täysin yksinhuoltajana. Myös jos lapsella olisi esimerkiksi nepsy- tai muita haasteita. Jokainen lapsi ansaitsee vanhemman, joka jaksaa välittää tilanteessa kuin tilanteessa.
Mielestäni on hyvä, että näin isoja päätöksiä mietitään. Monet miehet kuitenkin ilmeisesti miettivät asiaa vähemmän huolellisesti koska niin moni parisuhde hajoaa lasten syntymän jälkeen koska ei sittenkään haluta nähdä sitä vaivaa, jonka lapsen kasvattaminen vaatii. Tällainen ei ole oikein, ei puolisolle eikä lapselle.
Noin puolet avioliitoista päättyy eroon joten näillä kertoimilla sitä on ihan syytä miettiäkin 5000+ kertaa ennen kuin tekee päätöksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasta pitää haluta 100%. 99% ei riitä vanhemmuuteen.
Jokainen lapsi ansaitsee syntyä toivottuna. Saatat katua lapsen hankkimista jos et ole 100% mukana hankkeessa. Se on sen jälkeen game over.
Epävarmuus = älä hanki lapsia.
Se että on epävarma ennen raskauden alkamista tai jopa sen aikana, ei tarkoita, etteikö olisi onnellinen lapsesta ja rakastaisi häntä. Harva oikeasti jo olemassa olevasta lapsestaan luopuisi.
Minua ainakin on pelottanut joka kerta,un olen huomannut raskauden alkaneen. Se paniikki on jotain ihan hirveää. Mun elämä on pilalla!
Näinhän ei tietenkään ole, vaan minulla on kolme toivottua, rakastettua lasta. Joiden isän kanssa erosimme sittemmin
Ja yksi, jonka isä lähti heti, kun kuuli raskaudesta. Mietin tosissani keskeytystä, mutta koska olin jo yks
Nyt on kyse lapsesta ja että hän ansaitsee syntyä pitkän suunnittelun tuloksena, hyviin olosuhteisiin, 100% haluttuna ja että vanhemmat ovat täysin sitoutuneita kasvatukseen.
Se että tästä pitäisi tinkiä, tai että tästä edes joudutaan keskustella, on hyvin huolestuttavaa
Ymmärräthän että vahinkoraskauksia on ollut kautta aikain. Niin minullakin tämä nuorin. Jokin päätös piti tehdä, eli pidänkö lapsen vai en, ja päätin pitää. Enkö silloin ole ollut tarpeeksi varma? Lapsen isä taas, hänelle lapsi oli ollut se suurin haave, ja silti hän häipyi tosipaikan tullen. Eikä ole sen jälkeen näkynyt. Meillä oli ihan useamman vuoden pituinen, vakituinen suhde, joka loppui mun raskauteen. Minä olin se, joka niitä lapsia ei enää halunnut.
Odotusaika kestää 9 kuukautta. Ilmeisesti et ymmärrä, että se lapsi on aidosti toivottu, haluttu ja rakastettu jo ensimmäisten viikkojen jälkeen. Sinulla ei taida lapsia olla, kun et asiaa tiennyt.
On paljon ihmisiä, jotka "tekevät" lapsia, koska niin kuuluu olla, ja ne lapset on rakastettuja ja haluttuja.
Se, että sinä koitat nämä faktat kieltää, on huolestuttavaa. Taatusti yksikään, joka lasta EI HALUA ja on asiasta 100 varma, ei lasta tee. Ne muut taas, he kasvavat siihen vanhemmuuteen, alun pelon ja epävarmuuden jälkeen.
Aloittajan tekstistä minulle tuli mieleen juuri tuo tuntemattoman pelko ja epävarmuus siitä, mitä se on, miten elämä muuttuu. Nykyään usein tämä pohdinta sekoitetaan siihen, haluaako lasta koskaan vai ei.
Ne ihmiset, jotka tietävät varmaksi etteivät lapsia halua, ovat kuitenkin se vähemmistö.
Täydellistä aikaa hankkia lapsi ei tule koskaan. Aina on joku "pielessä". Ei ole 100 varma, on keittiö remontti tulossa. Kesä olisi parempi ajankohta vauvan syntymälle. On ne kaverin juhlatkin, pitää saada juhlia. Työtilanne ei ole aivan varma. Harrastuksessa olisi asioita, jotka pitäisi laittaa tauolle. Nykyiseen asuntoon ei mahdu, pitäisi muuttaa jne.
Hyvin harvoin on 100% sopivaa hetkeä, tai 100% varmuutta
Sinä ilmeisesti olet ihminen, joka on perfektionisti ja ottaa kaiken kirjaimellisesti. Kaikki pitää suunnitella tarkkaan.
Me muut elämme elämäämme ja uskallamme ottaa vastaan asiat jotka elämä tuo. Ja ennenkaikkea nautimme niistä.
Minulle lapset ovat elämän suurin rikkaus. Ei elämän ainoa sisältö, vaan se, miksi elämä on elämää. Ja elämisen arvoista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet epävarma esim. purjeveneen tai uuden talon ostamisesta, menetkö ostamaan sen epävarmuuden tilassa jos joku toinen siihen kannustaa?
No et tietenkään mene. Sama juttu lapsen hankkimisessa. Jos et tiedä mitä haluat, älä lähde projektiin mukaan.
On parempi katua sitä ettei ole lapsia kuin sitä että on lapsia, koska jälkimmäisessä vaihtoehdossa on itsen lisäksi myös lapsi kärsijänä, ja lapsi ei ole sitä pyytänyt.
Huonoja esimerkkejä, koska kyllä minä ainakin menisin mukaan, jos kerran mulla ei olisi myöskään mitään erityistä purjevenettä tai taloa vastaan, ja toiselle se olisi tärkeää.
Tosin samoin ajattelen lapsestakin. Ei tarvi olla 100% varma. Jos ei inhoa ja vastusta ajatusta lapsesta, vaikkei niin varma olisikaan, niin kyllä siihen ajatukseen kasvaa raskausa
Plus purjevene pärjää itsekseen eikä vaadi 24/7 huolenpitoa, ruokaa, suojaa, vaatteita ja erityisesti jatkuvaa kasvattamista. Eikä se mene rikki, jos kasvatustyö ei onnistu, se ei halua mitään itse, sillä ei ole omaa tahtoa eikä sen kanssa tarvitse neuvotella mistään.
Vierailija kirjoitti:
En ehtinyt lukea vielä koko ketjua MUTTA hankit lapsen vain sillä ajatuksella, että pystyt selviämään yksinhuoltajana haastavan tai vammaisen lapsen kanssa, sekä henkisesti että taloudellisesti. Koska noin voi käydä. Riskit kannattaa ottaa huomioon kaikista suunnista ja miettiä miten niiden kanssa selviää, jos se napsahtaa omalle kohdalle.
Miesten on tosi helppoa haluta lapsia. Pääsevät niistä eroonkin vain omalla ilmoituksella, että "tää lähtis nyt, heippa".
Tämä oli se syy, miksi minä en hankkinut lapsia kun asiaa kovasti mietin. Olisin ollut valmis miehen kanssa jaettuun vanhemmuuteen tilanteessa missä asiat menee lasten kanssa hyvin. En siis halunnut lasta 100% vaikka vanhemmuus jossain määrin kiinnosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kyllästytkö kaikkeen kolmessa vuodessa? Onko elämäsi kovin hankalaa sen vuoksi?
Ei tuollainen ajatusmaailma ole terve.
Normaali ihminen tekee päätöksiä, vailla varmuutta tulevasta, koska sitä täyttä varmuutta ei ole, koskaan"
Normaali ihminen laittaa lapsen edun aina etusijalle ja oma etu tulee vasta toisena. Lapsen edusta ei voi tinkiä, koska lapsellakin on oikeudet. Siinä ei heitetä kolikkoa ja laiteta asioita kohtalon/tuurin varaan. Jos ei ole varma omasta jaksamisesta vanhempana, siinä riskeeraa lapsen hyvinvoinnin. Jos vastasyntyneellä olisi mahdollisuus puhua, kuinka moni vastasyntynyt sanoisi: "Jee! Minä sain äidin ja isän jotka halusi minut 80%:sti!" Se on itsekästä ja väärin lasta kohtaan.
Onko sinulla suuria traumoja omasta lapsuudestasi?
Ainakaan sinulla itselläsi ei ole lapsia. Ymmärtäisit silloin, että kukaan ei voi olla koko aikaa 100% omistautunut lapsilleen. Eikä sen lapsen tarvitse ollakaan koko maailman keskipiste. Hän on perheenjäsen, jonka tarpeista ja hyvinvoinnista huolehditaan. Mutta lapsi ei ole koko maailma. Sillä vanhemmalla on silti oma persoona, omat harrastukset ja oma elämä. Kukaan ei ole aina 100% omistautunut lapselleen. Jokainen on joskus väsynyt, kyllästynyt, kiireinen ja kipeä.
Normaali vanhempi ei silti väsy siihen lapseensa. Ei lapsi ole asia, joka täytyy jaksaa hoitaa, vaan koko asiaa ei tarvitse sen kummemmin miettiä tai jaksaa. Niin vaan on. Se on ihan itsestään selvää.
Jos joudut joka asiassa erikseen miettimään, jaksatko pystytkö ja kykenetkö, sinulla itselläsi on isoja ongelmia. Oletko jotenkin masentunut, ahdistunut tai traumatisoitunut?
Normaalin, terveen ihmisen elämää ei normaali, elämään kuuluva asia, kuten lapsi, hetkauta raiteiltaan. Siihen kasvetaan ja sopeudutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaa parisuhdetta jos parisuhteen kenties suurimmasta kysymyksestä ei ole ensin sovittu? Sehän pitäisi tietää jo suhteen alussa.
Aidallaistujien pitäisi ensin miettiä mitä he haluavat elämältään ennen kuin aloittavat suhteen.
Tuolla logiikalla moni jäisi ilman parisuhdetta. Omista haaveista tai epävarmuuksista pitää tietysti puhua suoraan kumppanille. Myös siitä, ettei ole varma mitä haluaa.
Monet aloittavat parisuhteen nuorina, kun eivät vielä tiedä mitä haluavat elämältä. Mieti joku 18-vuotias puhumassa lapsihaaveista siinä ehtii mieli (ja kumppanikin) muuttua suuntaan tai toiseen, ennen kuin asia on ajankohtainen. Toki hieman yleistän.Miten niin jäisi ilman?
On surullista kuinka paljon suhteita menee poikki koska aikuiset ihmiset eivä
Fomo-vauva?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kyllästytkö kaikkeen kolmessa vuodessa? Onko elämäsi kovin hankalaa sen vuoksi?
Ei tuollainen ajatusmaailma ole terve.
Normaali ihminen tekee päätöksiä, vailla varmuutta tulevasta, koska sitä täyttä varmuutta ei ole, koskaan"
Normaali ihminen laittaa lapsen edun aina etusijalle ja oma etu tulee vasta toisena. Lapsen edusta ei voi tinkiä, koska lapsellakin on oikeudet. Siinä ei heitetä kolikkoa ja laiteta asioita kohtalon/tuurin varaan. Jos ei ole varma omasta jaksamisesta vanhempana, siinä riskeeraa lapsen hyvinvoinnin. Jos vastasyntyneellä olisi mahdollisuus puhua, kuinka moni vastasyntynyt sanoisi: "Jee! Minä sain äidin ja isän jotka halusi minut 80%:sti!" Se on itsekästä ja väärin lasta kohtaan.
Onko sinulla suuria traumoja omasta lapsuudestasi?
Ainakaan sinulla itselläsi ei ole lapsia. Ymmärtäisit silloin, et
Niin juuri kuten sanoit, jos kaikki menee täydellisesti, sitten kaikki menee täydellisesti. Jos haluaa ottaa sen riskin että millainen lapsesta kasvaa. Jotkut haluaa kokeilla onneaan. Siinä on aina pelissä lapsen tulevaisuus. Sitä ei voi kiistää, koska se on tosiasia. Toiset taas ajattelevat että elämässä on muutakin upeaa sisältöä kuin lapset. Esimerkiksi parisuhde, harrastukset, ystävät.
Valintojen maailma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei tiedä etukäteen tuleeko raskaaksi ja kuinka nopeasti. Lähempänä neljääkymppiä niitä vuosia on vaan vähemmän. Joku tulee heti raskaaksi 37-vuotiaana ja joku ei koskaan vaikka aloitti 27-vuotiaan yrittämisen. Tilastot yksinään ei yksilön mieltä lämmitä.
Ihan nuorella ja sinänsä terveelläkin voi kestää pitkään tulla raskaaksi. Ei ole mitenkään tavatonta yrittää yli vuoden ajan tuloksettomana. Vaikka muut ympärillä tulee raskaaksi ihan jo siitä kun mies vähän katsoo edes tuhmasti.
Voi ja voi. Voi olla myös kestämättä. Kukaan ei tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kyllästytkö kaikkeen kolmessa vuodessa? Onko elämäsi kovin hankalaa sen vuoksi?
Ei tuollainen ajatusmaailma ole terve.
Normaali ihminen tekee päätöksiä, vailla varmuutta tulevasta, koska sitä täyttä varmuutta ei ole, koskaan"
Normaali ihminen laittaa lapsen edun aina etusijalle ja oma etu tulee vasta toisena. Lapsen edusta ei voi tinkiä, koska lapsellakin on oikeudet. Siinä ei heitetä kolikkoa ja laiteta asioita kohtalon/tuurin varaan. Jos ei ole varma omasta jaksamisesta vanhempana, siinä riskeeraa lapsen hyvinvoinnin. Jos vastasyntyneellä olisi mahdollisuus puhua, kuinka moni vastasyntynyt sanoisi: "Jee! Minä sain äidin ja isän jotka halusi minut 80%:sti!" Se on itsekästä ja väärin lasta kohtaan.
Onko sinulla suuria traumoja omasta lapsuudestasi?
Ainakaan sinulla itselläsi ei ole lapsia. Ymmärtäisit silloin, et
On huolestuttavaa puhua faktana, että normaali(!) vanhempi ei koskaan(!) väsy omaan lapseensa. Sillä saadaan lisää ihmisiä kaivautumaan poteroihinsa tapauksissa, jossa siihen lapseen väsyykin ja se kaduttaa. Ylläpidetään kaikkivoipaisen, aina jaksavan vanhemman roolia, erityisesti äideille, jotka eivät nyt varsinaisesti koskaan tarvitse apua lasten kanssa. Mitä nyt vähän silloin tällöin, että äippä saa silmällisen omaa aikaa. Tämän seurauksena porukka ei sitten uskalla hakea apua, koska pitävät itseään täysin epäonnistuneina, tai/ja terveydenhuolto vaan toteaa väsyneelle vanhemmalle, että sellaista se on, koita jaksaa :) Lisäksi tämä mustamaalaa sosiaalitoimen asiakkaat epänormaaleiksi vanhemmiksi, joilla pakosta viiraa vaan päästä tai ovat laiskoja, kun tarvitsevat apua lapsensa kanssa, vaikka syynä ongelmiin olisi esimerkiksi väkivaltainen ja vammainen lapsi.
Kaikki eivät jaksa lapsia. Kaikille ei sovi lapsiperhe-elämä. Kaikista ei ole vanhemmiksi. Kaikki lapset eivät ole helppoja.
Fiksu ihminen tuntee itsensä ja tekee päätöksensä sen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa:
Olen kanssanne ihan samaa mieltä siitä, että suhteeseen ei kannattaisi hypätä jos ei halua samoja asioita. Minä vain ajattelin, että alkaisin haluta, kun asia on kuitenkin aina ajoittain kutkuttanut. Tavallaan se houkuttelee vieläkin. Pelkään vain tehdä lopullisen päätöksen.
Näin anonyyminä kehtaan paljastaa, että kerran ehkäisyn kanssa kävi vahinko (kumi hajosi), mutta päätimme silti jättää jälkiehkäisyn hakematta, koska kierron vaiheen vuoksi raskauden mahdollisuus oli epätodennäköinen. Silloin jopa hetkellisesti toivoin, että kävisikin vahinko, ettei tarvitsisi itse tehdä päätöstä. Teidän, tämä on naurettavaa. Mutta se olisi ollut alkukauhistuksen jälkeen varmasti ihan iloinen yllätys.
Niin ei käynyt, ja nyt kun asia pitäisi muka päättää itse, en taas tiedä mitä haluan.
Kyllä nyt kovast
Sinä koit noin, joku muu toisin. Lapsettomuushan ei tarkoita Sinkkuelämää-elämäntyyliä, juhlimista tms. Mulle kaikki sellainen olis ollut kauhistus. Enkä kadu nyt viisikymppisenä lapsettomuuttani.
Mielummin varautuu siihen, että raskaaksi tuleminen voi kestää useita vuosia kuin kuvitella sen hoituvan tuosta noin vaan jättämällä ehkäisy pois.
Tosi harmillista olisi jos pitkän harkinnan jälkeen päätyisi haluamaan lasta, mieskin aivan innoissaan perheestä ja sitten jääkin tahtomattaan lapsettomaksi. Se olisi monelle raskas pettymys.