Anoppi tuhoaa mielenterveyteni mutta mies vain puolustelee äitiään. Ero edessä?
Olen niin lopussa, että pakko kirjoittaa tänne anonyymisti. Olenko minä tulossa hulluksi vai onko tämä oikeasti niin sietämätöntä kuin miltä se tuntuu? Saimme esikoisemme puoli vuotta sitten, ja sen jälkeen anoppini on tehnyt elämästämme helvettiä.
Hän tulee kylään ilmoittamatta, omilla avaimillaan, ja ensimmäinen kommentti on aina joko sotkusta, väsymyksestäni tai vauvan "oudosta" vaatetuksesta. Hän jatkuvasti kyseenalaistaa kaiken, mitä teen: imetän "väärin", vauvan maito ei kuulemma riitä, ja kun vauva itkee, se on aina minun syytäni. Viime viikolla hän syötti vauvalle salaa sokerista mehua, vaikka olemme satakertaa sanoneet, että emme halua sitä.
Pahinta on, että mieheni ei näe tässä mitään ongelmaa. Kun yritän puhua asiasta, hän sanoo, että "äiti tarkoittaa vain hyvää" ja että olen "herkkä ja ylireagoin hormonien takia". Hänen mielestään minun pitäisi olla kiitollinen, että anoppi on niin "kiinnostunut" lapsenlapsestaan. Tuntuu, että olen yksin tässä taistelussa ja mieheni on valinnut puolensa.
Eilen anoppi julkaisi Facebookiin kuvan vauvasta, vaikka olemme selvästi kieltäneet sen. Kun raivostuin, mieheni sanoi, että minun pitäisi pyytää anopilta anteeksi, koska pahoitin hänen mielensä. Olen pisteessä, jossa vihaan anoppiani niin paljon, että se alkaa heijastua jo parisuhteeseemme. Onko ainoa vaihtoehto laittaa miehelle uhkavaatimus: joko minä ja meidän perheemme säännöt, tai äitisi? Pelkään, että menetän kaiken.
Kommentit (484)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hehhe, mun miniä ei pääsis valittamaan, en ikinä soita lapsillen i päin enkä miniälle ole soittanut ikinä. Mutta sinähän hallitset miehesikin puhelut, sun pitää tarkkaat rietää mitä mies on puhunut äitinsä kanssa ja työpaijalla paapattaa eteenpäin.
Tämä sama häiriintynyt kommentointi tulee nykyään jokaiseen anoppikeskusteluun. Ihminen, joka oikein ylpeilee sillä, ettei pidä omiin lapsiinsa yhteyttä ja puhuu järkyttävän ilkeästi miniöistä. Toivottavasti vain provoilua, mutta jos nämä on oikeita juttuja, olen todella pahoillani tämän ihmisen lasten puolesta. Kyllä aikuinenkin ihminen kaipaa vanhempiensa rakkautta.
Miniäthän täällä valittavat kun anoppi soittelee pojalleenkin jos ei ole oven takana ryskyttämässä. Käy liikaa ja tunkee liikaa.
Miten onnistuit asian kää
Miten olisi sellainen kultainen keskitie? Voi soittaa, mutta oikeasti joka päivä, pahimpana kolmesti? Tai käydä joka päivä tekemässä tupatarkastusta? Mitä asiaa edes on joka päivä? Mulla on läheiset välit äitiini, mutta en silti joka päivä hänelle soita, enkä minä hänelle. Paitsi poikkeustilanteissa, esim kun isäni joutui sairaalaan ja äiti selkeästi tarvitsi normaalia enemmän juttukaveria.
Nytkö kiistät vaimon olevan se kodin pää joka sanelee miehelleen säännöt? Vähän väliä täällä lukee: annoin miehelleni luvan käydä vanhemmillaan/mennä kalaan/jääkiekkomatsiin jne.
Olet kyllä oikeasti hullu. Joo, kiistän. Minä en aseta miehelleni sääntöjä. Mies käy missä käy. Varsinkin nykyään, kun ei ole enää pienten lasten hoitoa, joka tietysti pitää jakaa tasapuolisesti, eikä kumpikaan voi sopimatta mennä omiin menoihinsa.
Ja ihan liikaa taas nyt lomalla olen näitä juttuja lukenut, eikä kukaan muukaan noin ole kirjoittanut. Vain lastenhoidon tasapuolisuus on syy, jos joudutaan puhumaan siitä, saako harrastuksiin mennä.
Ap, rajattomat äidit ovat vihonviimeisiä. Sinun pitää laittaa jämäkästi rajat ja jos miehesi vaitsee äitinsä, on parempi luovuttaa jossain järkevässä ajassa ennen mielenterveyden menetystä.
Katso youtuben boy mom -videoista vertaistukea.
Vierailija kirjoitti:
Joku kirjoittelee tervepäisestä anopista? Ei niitä ainakaan yhdelläkään vauvapalstan äitylillä näytä olevan, vikoja täynnä on kaikki. Toki kirjoittajat itse täydellisiä.
Mulla on vain yksi anoppi, hän on sekopää. Exäni äiti taas oli ihana ihminen, poikansa taas ei ollut. Ex-anopista ei ole kuin hyvää sanottavaa. Ei hänestä tarvinnut "avautua", kun kaikki oli hyvin. Täydelliseksi ei kukaan tule sillä, että saa taakakseen sietämättömän anopin. Eikä kukaan sitä ole väittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hehhe, mun miniä ei pääsis valittamaan, en ikinä soita lapsillen i päin enkä miniälle ole soittanut ikinä. Mutta sinähän hallitset miehesikin puhelut, sun pitää tarkkaat rietää mitä mies on puhunut äitinsä kanssa ja työpaijalla paapattaa eteenpäin.
Tämä sama häiriintynyt kommentointi tulee nykyään jokaiseen anoppikeskusteluun. Ihminen, joka oikein ylpeilee sillä, ettei pidä omiin lapsiinsa yhteyttä ja puhuu järkyttävän ilkeästi miniöistä. Toivottavasti vain provoilua, mutta jos nämä on oikeita juttuja, olen todella pahoillani tämän ihmisen lasten puolesta. Kyllä aikuinenkin ihminen kaipaa vanhempiensa rakkautta.
Miniäthän täällä valittavat kun anoppi soittelee pojalleenkin jos ei ole oven takana ryskyttämässä. Käy liikaa ja
MUTTA hänhän on sinun äitisi. Niihin pätee ihan eri säännöt kuin miehen äitiin. Kuka nainen suvaitsee miehensä kiinteän yhteyhdenpidon äitiin vaikka äidillä kuinka olisi kriisi? ( jos ei perintöäkään tulossa vielä, se taas on lieventävä asia)
MUTTA hänhän on sinun äitisi. Niihin pätee ihan eri säännöt kuin miehen äitiin. Kuka nainen suvaitsee miehensä kiinteän yhteyhdenpidon äitiin vaikka äidillä kuinka olisi kriisi? ( jos ei perintöäkään tulossa vielä, se taas on lieventävä asia)
Ilkeään ihmiseen ei haluta pitää yhteyttä. Sinun tapasi kirjoittaa on koko ajan hyvin ilkeä. Jos sinulla on vaikeuksia ihmissuhteissasi, se voi johtua siitä, ettei kukaan jaksa jatkuvaa ilkeilyä.
Tervepäinen anoppi on taivaan lahja jos vanhentuneella naisella vielä mielenterveys. Nuorethan on ihan tunnetusti tasapainoisia ja mieleltään terveitä ja hyvätapaisia.
Kunnon gaslightmista parhaimmillaan. Ihan hirveetä kuinka näkymätön oot ja en ymmärrä näitä miehiä kun eivät näe koskaan ongelmaa missään.
Varmaan hirveää taistella kahta narsistia vastaan.
Jaha ja taas tätä. Missä perämetsässä asutte ja onko anoppi käynyt kuin kiertokoulua ? Kertomuksesta päätellen ei . On hyvä edes yrittää pitää jonkinlaisia suhteita isovanhempiin lasten takia. Tästä anopista ei kyllä ole mummoksi jota muistetaan lämmöllä vielä hänen pois menonsa jälkeenkin.
Mikä meitä vanhempia naisia vaivaa kun kaikkea pitää kontroloida ja kun ei onnistu niin ollaan pavut nenässä ja heittäydytään marttyyriksi.
Jos ihminen oikeasti on noin järjetön ja päälle käyvä kuin ap kertoo niin tollasta pysäytä kuin täyskielto. Laita aikaraja: pysyt poissa elämästämme 1 kk , katsotaan sitten. Jos sama jatkuu niin peli kovenee , 3 kk sanktiota jne.
Mies voi vapaasti seurustella äitinsä kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulla meni mies vaihtoon anoppini takia. Vuosia katselin, mutta ei mikään ainakaan paremmaksi muuttunut. Yritin antaa anopille muuta huomiota, mutta hän tarvitsi kaiken. Mies piti äitiään mahdottomana, mutta ei jaksanut vastustaa. Ihmetteli kuitenkin, miksi anoppini käytös häiritsi minua. Lopulta mies käsitti ja alkoi häpeissään haastamaan lisää riitaa.
Oikeestiko suomessa on yhteistalouksia vielä noin paljon, minulle maaseutu on melko tuntematon. Omassa viitepiirissäni kaikkien aikuiset lapset asuvat ympäri suomea ja ulkomaita.
Kiitos kysymästä. En asu Suomessa, ja anoppikin vielä eri maassa kuin perheemme. Mutta usko pois, siitä huolimatta piti poikaansa otteessa. En vähästä hermostu.
Vierailija kirjoitti:
Tervepäinen anoppi on taivaan lahja jos vanhentuneella naisella vielä mielenterveys. Nuorethan on ihan tunnetusti tasapainoisia ja mieleltään terveitä ja hyvätapaisia.
Täh, näin miehenä sanoisin, että naiset ovat parhaimillaan vasta neljän-viidenkympin hujakoilla kun pää alkaa vihdoin pelata.
Vierailija kirjoitti:
MUTTA hänhän on sinun äitisi. Niihin pätee ihan eri säännöt kuin miehen äitiin. Kuka nainen suvaitsee miehensä kiinteän yhteyhdenpidon äitiin vaikka äidillä kuinka olisi kriisi? ( jos ei perintöäkään tulossa vielä, se taas on lieventävä asia)
Ilkeään ihmiseen ei haluta pitää yhteyttä. Sinun tapasi kirjoittaa on koko ajan hyvin ilkeä. Jos sinulla on vaikeuksia ihmissuhteissasi, se voi johtua siitä, ettei kukaan jaksa jatkuvaa ilkeilyä.
Minulla ei ole ongelmia, nytkin on kissat hoidossa, koira on tulossa, myöhemmin kanit yhen perheen matkan ajaksi. Kenenkään kotiin en voi mennä välimatkojen takia niitä hoitamaan. En tiedä mimmoinen olisin jos lapset olisivat jääneet samaan lähiöön tai edes samaan kaupunkiin. Enemmän olisin voinut lastenlapsia tietysti hoitaa.
Minulla on aikaa tehdä havaintoja, ymmärrän lukemani tekstit. Ilkeilyni perustuu ihan näihin anoppi/mummo-keskusteluissa todettuihin valituksiin/haukkumisiin anopeista/mummoista/äideistä. Kaikki on täältä luettua mitä tässä ivailen.
Ei kai kukaan "täyspäinen" täällä nyt omaa elämäänsä ruodi (paitsi miniät)
Vierailija kirjoitti:
Nytkö kiistät vaimon olevan se kodin pää joka sanelee miehelleen säännöt? Vähän väliä täällä lukee: annoin miehelleni luvan käydä vanhemmillaan/mennä kalaan/jääkiekkomatsiin jne.
Olet kyllä oikeasti hullu. Joo, kiistän. Minä en aseta miehelleni sääntöjä. Mies käy missä käy. Varsinkin nykyään, kun ei ole enää pienten lasten hoitoa, joka tietysti pitää jakaa tasapuolisesti, eikä kumpikaan voi sopimatta mennä omiin menoihinsa.
Ja ihan liikaa taas nyt lomalla olen näitä juttuja lukenut, eikä kukaan muukaan noin ole kirjoittanut. Vain lastenhoidon tasapuolisuus on syy, jos joudutaan puhumaan siitä, saako harrastuksiin mennä.
Kukahan tässä se hullu on. Ei tarvitse päästää ketään kotiinsa.
Lisäksi näiden äitien pojat ovat usein narsisteja ja/tai onnettomia vässyköitä.
MUTTA hänhän on sinun äitisi. Niihin pätee ihan eri säännöt kuin miehen äitiin. Kuka nainen suvaitsee miehensä kiinteän yhteyhdenpidon äitiin vaikka äidillä kuinka olisi kriisi? ( jos ei perintöäkään tulossa vielä, se taas on lieventävä asia)
Minä. Ja tämä johtuu siitä, että mieheni aikanaan piti minun puoleni, eikä antanut äitinsä mollata.
Mieheni on klassinen iltatähti, vieläpä poika kahden tytön jälkeen. Kyllä siinä mamma oli aika tiukkana, kuka hänen pojalleen kelpaa, selvää oli, että minä en, mutta tuskin olisi kelvannut kukaan muukaan.
Mutta ensimmäisen kerran kun äitinsä meillä kyläili ja alkoi suoria pöytäliinoja ja nyppiä kukkia (nämä pitää nyppiä, jotta jaksaa kukkia!) mieheni sanoi tiukasti, että annapa olla. Meillä nypitään kun siltä tuntuu, sinun ei tarvitse opastaa. Jokaiseen äitinsä tölväisyyn vastasi rauhallisella, mutta tiukalla äänellä. Minun ei ole tarvinnut ilkeästi sanoa eikä riitaa nostaa.
Nyt äitinsä on yli ysikymppinen ja tarvitsee lähes jokapäiväistä apua, kun haluaa vielä kotonaan asua. Ei minulle ole mikään ongelma, että mies käy siellä useamman kerran viikossa ja soittelee niinä päivinä kun ei käy. Mies hoitaa ruokaostokset, pankki- ja muut viranomaisasiat, neuvottelee kodinhoitajien kanssa jos tarve on.
Minusta tämä on aivan normaalia, siskonsa ovat vanhempia itsekin jo, eivät enää työelämässäkään. Mies kyllä joutaa ja jaksaa, joten miksi ei tekisi?
Meillä on anopin kanssa asialliset välit, kiitos sen, että ei ole riidelty. Kyllä se on jokaisen asia hoitaa, että kukaan, ei sukulaiset tai kaverit pääse tylyttämään ja tölvimään omaa puolisoa. Ei sen puolison yrittää pitää puoliaan siinä toisen vanhempia, sukua ja ystäviä vastaan!
Vierailija kirjoitti:
MUTTA hänhän on sinun äitisi. Niihin pätee ihan eri säännöt kuin miehen äitiin. Kuka nainen suvaitsee miehensä kiinteän yhteyhdenpidon äitiin vaikka äidillä kuinka olisi kriisi? ( jos ei perintöäkään tulossa vielä, se taas on lieventävä asia)
Minä. Ja tämä johtuu siitä, että mieheni aikanaan piti minun puoleni, eikä antanut äitinsä mollata.
Mieheni on klassinen iltatähti, vieläpä poika kahden tytön jälkeen. Kyllä siinä mamma oli aika tiukkana, kuka hänen pojalleen kelpaa, selvää oli, että minä en, mutta tuskin olisi kelvannut kukaan muukaan.
Mutta ensimmäisen kerran kun äitinsä meillä kyläili ja alkoi suoria pöytäliinoja ja nyppiä kukkia (nämä pitää nyppiä, jotta jaksaa kukkia!) mieheni sanoi tiukasti, että annapa olla. Meillä nypitään kun siltä tuntuu, sinun ei tarvitse opastaa. Jokaiseen äitinsä tölväisyyn vastasi rauhallisella, mutta tiukalla äänellä. Minun ei
Perintö on jo lähellä. Tämä oli vitsi.
Lapseni ovat saaneet olla minulta rauhassa kun lähtivät lakin jälkeen yliopistokaupunkeihin, kun eri kaupunkiin, opiskelemaan ja jäivät sille tielleen.
Mutta niin saan minäkin kun rupean apua tarvitsemaan. Niin kauan on hyvä kun osaan tehdä nettitilauksen ruuista ja tiöata siivouksen jne. Tosin vielä käyn itse kaupassa ja siivoan.
AP, ongelmasi ei ole anoppi, vätysmiehesi. Kyllähän se näin on, että jos avioliitossa ollaan, niin miehen ja myös naisen tulee aina puolustaa ja tukea puolisoaan. Ero tulee ja nopsaan, jos ei puolisot tue toisiaan. Anoppi helkkariin teidän huushollissa ja mitä pikemmin sitä paremmin, siis jos meinaatte liitto ne pelastaa. Jos teille tulee ero, niin arvaappa minne miehesi kiikuttaa vauvan omalla hoito vuorollaan: äidilleen. Näin kävi minun tyttärelleni, kun vihdoin uskalsi erota häijystä miehestään ja vielä häijymmistä appivanhemmistaan. Anopit ja apet, antaakaa nuorenparin elää omaa elämäänsä ja tehdä omat päätöksensä ja virheensä, näin pysyy välit parempina.
Vierailija kirjoitti:
AP, ongelmasi ei ole anoppi, vätysmiehesi. Kyllähän se näin on, että jos avioliitossa ollaan, niin miehen ja myös naisen tulee aina puolustaa ja tukea puolisoaan. Ero tulee ja nopsaan, jos ei puolisot tue toisiaan. Anoppi helkkariin teidän huushollissa ja mitä pikemmin sitä paremmin, siis jos meinaatte liitto ne pelastaa. Jos teille tulee ero, niin arvaappa minne miehesi kiikuttaa vauvan omalla hoito vuorollaan: äidilleen. Näin kävi minun tyttärelleni, kun vihdoin uskalsi erota häijystä miehestään ja vielä häijymmistä appivanhemmistaan. Anopit ja apet, antaakaa nuorenparin elää omaa elämäänsä ja tehdä omat päätöksensä ja virheensä, näin pysyy välit parempina.
Täälläkin neuvottiin rouvaa menemään oman äitinsä luokse ja hoiviin.
Jos on vaikka tyttö ja poika, sama nainen on siis yhtäaikaa hirviöanoppi miniälleen ja turva tyttärelleen.
Tietysti johdonmukaista, toivoo pojalleen hyvää ja mukavaa ja osaavaa vaimoa, samoin tyttärelleen hyvää ja raitista aviomiestä. ( kun vaan kaikki tyttäret olisivat raittiita.)
Avain pois anopilta! Tarkoitan tätä todella, kokemuksesta
Ota somekuvat puheeksi ettet halua kuvia lapsista nettiin ja ku poistettava, samasta sain vääntää oman anopin kanssa
Miehesi puun ja kuoren välissä
Älä pyydä anopilta hoitoapua, saa huomata että yksityisyyttä kunnioitettava enemmän ja rajat aiheesta asetetaan myös yhteydenpitoon
Mies tulee muuttamaan äitinsä luo, kun ap jättää hänet.