Nainen! Oletko koskaan torjunut jonkun naisen ystävystymisyritykset?

Yksi mies yritti saada vaimoaan ja minua ystävystymään ja vaihtamaan numeroita. Kieltäydyin.

En tuntenut heitä yhtään enkä halunnut tuttavuutta enempää.

Joskus torjuin kun luulin että hänellä oli mielessä juonia mua vastaan yms. Olin niin epäluuloinen. Todellisuudessa hän varmaan oli vaan outo ja ilmeisesti mt-ongelmia. Tulkitsin hänen käytöksensä väärin kun en uskonut että häntä oikeasti kiinnosti seurani. 

1 jatkaa: kun lapseni oli vauva, yksi äiti pyysi vaunulenkille. En mennyt. Sitä kadun, koska hän oli enemmän ystäväpotentiaalia kuin ne mammat, joiden kanssa kaveerasin.

Joo, ex aviomiehen siskon kanssa. Oli harvinaisen kaksinaamainen ihminen. Kun aloitin seurustelemaan exän kanssa, hän ei suostunut puhumaan minulle mitään koskaan. Katsoi vain kuin halpaa makkaraa. Enkä tiedä miksi. Olen ihan tavallinen ja tunnollinen akateeminen ihminen. Kun tulin raskaaksi esikoisesta ennen kuin hän tuli raskaaksi esikoisestaan, hän ei  edes tervehtinyt. Täysi mykkäkoulu.

Mutta kun hän myöhemmin sai lapsen niin yritti alkaa kaveeraamaan kanssani, pyysi pieniä vauvan vaatteita lainaan ja olisi halunnut alkaa vaihtamaan lapsenhoitovinkkejä. Eli kaverisuhde alkoi kelpaamaan kanssani kun siitä olisi ollut hänelle hyötyä. Ei kiitos, en kaipaa tällaisia ihmisiä elämään.

En todellakaan. Ystävystyn aina ihan kaikkien kanssa riippumatta siitä millaisia he ovat.

Kyllä. Kyseessä poikkeuksellisen ystävällinen, jopa ylituttavallinen nainen, joka heti ensitutustumisella alkoi hehkuttaa sitä, kuinka samanlaisia olemme, kyseli kovasti neuvoja ja mielipiteitä minulta ja oli muutenkin suorastaan päällekäyvä. Suunnitteli sitä, että menisin hänen luoksensa kylään ja yritti puoliväkisin kiskoa minut tanssilattialle, jotta saisi opettaa minulle jonkin osaamansa discotanssin. Vaikutti päällisin puolin itsevarmalta mutta käytöksestä huokui jonkinlainen hätäisyys ja neuroottisuus. Ihan kuin hän olisi pelännyt, että karkaan häneltä heti, jos hän ei kehu tai säädä jotain kanssani koko aikaa.

En todellakaan usko, että hän oli mikään narsisti, kun sitä nyt tavataan täällä ehdottaa oletusdiagnoosina kaikille kummajaisille. Mutta aiemmin samantyylisiä ihmisiä tunteneena päätin ottaa häneen heti etäisyyttä. Hän vaikutti ihmiseltä, joka tavallaan fiksoituu johonkin mielenkiintoiseen uuteen tyyppiin, suunnittelee ja kohkaa kaikenlaista yhteistä tekemistä ja menettää kiinnostuksensa yhtä nopeasti kuin se alkoi. Olin jo muutaman kerran kokenut, miltä tuntuu olla tällainen äkkiarvaamatta lopahtanut uutuudenviehätys enkä halunnut kokea samaa enää toistamiseen. Ylenpalttinen huomio ja iholle liimautuminen ei muutenkaan enää siinä vaiheessa tuntunut hienolta vaan ainoastaan kiusalliselta.

Jos en ole ollut yhtään toisen kanssa samalla aaltopituudella. Arvot, toimintatavat ja/tai kiinnostuksen kohteet ja käyttäytyminen ovat olleet ristiriidassa itseni kanssa, usein sellainen henkilö on ärsyttänyt itseäni myös. 

Kaikkien kanssa tulen toimeen, mutta ystäväni valitsen suht tarkkaan ja pidän niistä "loistotyypeistä" kiinni viimeiseen asti. 

Vierailija kirjoitti:

Jos en ole ollut yhtään toisen kanssa samalla aaltopituudella. Arvot, toimintatavat ja/tai kiinnostuksen kohteet ja käyttäytyminen ovat olleet ristiriidassa itseni kanssa, usein sellainen henkilö on ärsyttänyt itseäni myös. 

Kaikkien kanssa tulen toimeen, mutta ystäväni valitsen suht tarkkaan ja pidän niistä "loistotyypeistä" kiinni viimeiseen asti. 

Ja lisään vielä, että joskus on ollut myös toisinpäin. Itse olen yrittänyt varovaisesti ystävystyä, mutta en ole saanut vastakaikua. 

En ole. Itse olen kyllä tullut torjutuksi.

Kyllä. Nainen oli takertuvan oloinen ja söi minulta energiaa. En saanut itse keskustelusta mitään irti.

eivät ottaneet koppia Rinteen synnytystalkoista

Uskovaiset torjun heti kättelyssä.

Olen. Olen maailman huonoin ylläpitämään ystävyyssuhteita ja tiedän, että olisin ennemmin tai myöhemmin näistäkin ihmissuhteista vain liuennut pois pikkuhiljaa. Koska nyt jo tiedän varsin hyvin olevani tällainen ihminen, ei olisi reilua edes aloittaa lähempää tutustumista.

Kyllä. Uuden työpaikan kaksi toimiston naista pyysivät johonkin iltamenoon vapaa-ajalla, en mennyt. En halunnut työkavereista seuraa vapaa-ajalle. 

Sitä ei ole montaa kertaa eläissäni tapahtunut. En ole torjunut.

Vaihdoin työpaikkaa uuteen vasta perustettuun firmaan joten kaikki työkaverit aloittivat siellä uusina työntekijöinä. Eräs työkaverini oli muuttanut paikkakunnalle tämän työn takia joten hän ei tuntenut paikkakunnalta ketään muita kuin me työkaverit joten hän oli yksinäinen. Hän alkoi soitella minulle työpäivän jälkeen jonkun työasian takia, joka ei tosin ollut niin tärkeä että olisi pitänyt kotiin soittaa. Työasia oli vain tekosyy puheluun. Puhelun aikana hän kyseli mitä olen tekemässä ja tuntui toivovan että ehdottaisin jotain yhteistä vapaa-ajan viettoa jonka myötä meistä tulisi kaverit.  En tykännyt hänestä ihmisenä, joten keksin aina jonkun tekosyyn lopettaa puhelu lyhyeen. Ja ärsytti ettei hän itse suoraan kysynyt että voidaanko mennä vaikka elokuviin tms. Ei ihminen voi kaveerata sellaisen kanssa josta ei tykkää.

Puolen vuoden päästä työkaverini oli saanut toisen työpaikan vanhalta paikkakunnaltaan jonne hän muutti takaisin.

Kyllä. Introverttina torjun ihmiset, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä. Mieluummin omassa parhaassa seurassa sekin aika.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan. Ystävystyn aina ihan kaikkien kanssa riippumatta siitä millaisia he ovat.

En ymmärrä tätä kommenttia. Vai onko trolli? Eihän kukaan ystävysty kenen tahansa kanssa yhtään seulomatta.

Kyllä, jos tätä on edeltänyt huonoa käytöstä joko minua tai jotakuta muuta, jonka tunnen, kohtaan. No thanks.

Jos haluaa ystävystyä, ihan perusalkeita on edes yrittää ottaa muiden tunteet huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Uskovaiset torjun heti kättelyssä.

Vaikea uskoa että he riemusta kiljuen tunkisi ei-uskovan seuraan. Miksi? Juomaanko kapakkaan kanssasi? Bah