Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tuhoaa mielenterveyteni mutta mies vain puolustelee äitiään. Ero edessä?
25.06.2025 |
Olen niin lopussa, että pakko kirjoittaa tänne anonyymisti. Olenko minä tulossa hulluksi vai onko tämä oikeasti niin sietämätöntä kuin miltä se tuntuu? Saimme esikoisemme puoli vuotta sitten, ja sen jälkeen anoppini on tehnyt elämästämme helvettiä.
Hän tulee kylään ilmoittamatta, omilla avaimillaan, ja ensimmäinen kommentti on aina joko sotkusta, väsymyksestäni tai vauvan "oudosta" vaatetuksesta. Hän jatkuvasti kyseenalaistaa kaiken, mitä teen: imetän "väärin", vauvan maito ei kuulemma riitä, ja kun vauva itkee, se on aina minun syytäni. Viime viikolla hän syötti vauvalle salaa sokerista mehua, vaikka olemme satakertaa sanoneet, että emme halua sitä.
Pahinta on, että mieheni ei näe tässä mitään ongelmaa. Kun yritän puhua asiasta, hän sanoo, että "äiti tarkoittaa vain hyvää" ja että olen "herkkä ja ylireagoin hormonien takia". Hänen mielestään minun pitäisi olla kiitollinen, että anoppi on niin "kiinnostunut" lapsenlapsestaan. Tuntuu, että olen yksin tässä taistelussa ja mieheni on valinnut puolensa.
Eilen anoppi julkaisi Facebookiin kuvan vauvasta, vaikka olemme selvästi kieltäneet sen. Kun raivostuin, mieheni sanoi, että minun pitäisi pyytää anopilta anteeksi, koska pahoitin hänen mielensä. Olen pisteessä, jossa vihaan anoppiani niin paljon, että se alkaa heijastua jo parisuhteeseemme. Onko ainoa vaihtoehto laittaa miehelle uhkavaatimus: joko minä ja meidän perheemme säännöt, tai äitisi? Pelkään, että menetän kaiken.
Kommentit (484)
Vierailija kirjoitti:
Anoppi tunki sisään entiseen kotiimme kutsumatta ja välillä juuri sillä vara avaimellaan. Kerrankin kun oltiin lomamatkalla oli käynyt 'katsomassa että kaikki on kunnossa'. Ja siis oltiin viikko kreikassa, ei millään kuukaudenreissulla. Oli selkeästi tutkinut posteja ja muutenkin kolunnut paikkoja. Olin esimerkiksi saanut kutsun sairaalaan eräälle poliklinikalle(kardiologia)ja siitä kyseli, en hänelle olisi halunnut asiasta sanoa sanaakaan, koska ei hänelle kuulu. Kävi viikoittain kutsumatta meillä ja joko rimputteli ovikelloa tai käveli sisään kutsumatta. Usein herätti päiväunilta vauvankin.
Muutettiin toiseen kaupunkiin ja nyt anoppi soittelee ja selittää miten sairas on. Sairaudet on lisääntyneet kohisten, kun ei enää pysty muuten hallitsemaan poikaansa ja perhettämme. Jatkuvasti eletään henkeä pidätellen milloin taas puhkeaa joku uusi vakava ihottuma tai kipu jossain päin kehoa.
Meillä miehen silmät avautuivat, kun meidän lomamatkan aikana anoppi oli käynyt läpi postit, avannut ystävällisesti myös kirjeet. Tästä hän sai tietoonsa miehen sairauden, kun oli tullut kutsu. Mies ei ollut äidilleen halunnut asiaa tietoon, koska tietää äitinsä juoruilutaipumuksen. Ei ehditty edes purkaa tavaroita autosta, kun anoppi oli kuulustelemassa poikaansa. Tärkeintä ei ollut miten poika voi, vaan "MIKSI MULLE EI OLE KERROTTU?!?!?!?!?!"
Anoppini asuu ihan liian lähellä, mieheni oli sitä mieltä, että on käytännöllistä, että vara-avain olisi siellä. Tuon jälkeen ei ole ollut, eikä olla tarvittu kukille kastelijaa ja postitkin pysyvät laatikossa reissujen ajan.
Mieheni ei tajunnut äitinsä tunkeilevuutta, kun se "hyvää hyvyyttään" kävi "auttamassa" mua. Kun anoppi kunnolla astui mieheni reviirille ja puuttui hänen henkilökohtaiseen asiaan, silloin vasta syttyi valo. Mies ei koskaan osannut vastata kysymykseen, että kehen hänen äitinsä hyvyys kohdistuu, tai ketä tai mitä hänen äitinsä auttaa, kun anoppi käy kommentoimassa, kuinka mä viikkaan pyyhkeet väärin ja käytän väärää pyykinpesuainetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin neuvottiin rouvaa menemään oman äitinsä luokse ja hoiviin.
Jos on vaikka tyttö ja poika, sama nainen on siis yhtäaikaa hirviöanoppi miniälleen ja turva tyttärelleen.
Tietysti johdonmukaista, toivoo pojalleen hyvää ja mukavaa ja osaavaa vaimoa, samoin tyttärelleen hyvää ja raitista aviomiestä. ( kun vaan kaikki tyttäret olisivat raittiita.)
Ei. Nainen ei ole yhtä aikaa kahta eri asiaa. Tässä puhuttiin kahdesta eri ihmisyksilöstä. Kuten miehet, naisetkin ovat ihmisiä. Jollakin voi olla rajattomuutta ja mielen ongelmia, toinen voi olla mukava ja kunnioittavalla tavalla avulias. Kuten miehetkin. Naiset voisivat yrittää välttää naisvihaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon teille raivottarille oikein häijyä ja itsetietoista miniää sitten joskus. Ette millään mutkalla heille kelpaa ja poikanne saa heitellyistä esineistä vammoja.
Miksi ihmeessä tuollaista toivot? Opettele itse käyttäytymään ihmisen lailla, niin sinulle ei kenenkään tarvitse osoittaa ovea.
Niin, miniäsi aikanaan ajattelee sinusta noin. Ei osaa anoppi olla minun mieleiseni.
No jos niin käy, niin sillehän en sitten voi mitään. Minulla kun ei ole tapana päsmäröidä lasteni kodeissa, saati tunkea väkisin. Autan, jos pyydetään, ja pystyn toteuttamaan pyynnöt. Jos miniöitä ilmestyy kuvioihin, suhtaudun heihin, kuten aikuisen ihmisen kuuluu suhtautua toisten parisuhteisiin ja perhe-elämään. Tekisi hyvää sinullekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi tunki sisään entiseen kotiimme kutsumatta ja välillä juuri sillä vara avaimellaan. Kerrankin kun oltiin lomamatkalla oli käynyt 'katsomassa että kaikki on kunnossa'. Ja siis oltiin viikko kreikassa, ei millään kuukaudenreissulla. Oli selkeästi tutkinut posteja ja muutenkin kolunnut paikkoja. Olin esimerkiksi saanut kutsun sairaalaan eräälle poliklinikalle(kardiologia)ja siitä kyseli, en hänelle olisi halunnut asiasta sanoa sanaakaan, koska ei hänelle kuulu. Kävi viikoittain kutsumatta meillä ja joko rimputteli ovikelloa tai käveli sisään kutsumatta. Usein herätti päiväunilta vauvankin.
Muutettiin toiseen kaupunkiin ja nyt anoppi soittelee ja selittää miten sairas on. Sairaudet on lisääntyneet kohisten, kun ei enää pysty muuten hallitsemaan poikaansa ja perhettämme. Jatkuvasti eletään henkeä pidätellen milloin taas puhkeaa joku uusi vakava ihottuma tai kipu jossain päin kehoa.
Vasta tällä viikolla oli keskustelu jossa aikuiset lapset valittivat kun äiti ei ole kiinnostunut sairauksistani, ei tue eikä lohduta eikä puhu oikeista asioista. Suo siellä, vetelä täällä.
Vierailija kirjoitti:
Avain pois anopilta! Tarkoitan tätä todella, kokemuksesta
Ota somekuvat puheeksi ettet halua kuvia lapsista nettiin ja ku poistettava, samasta sain vääntää oman anopin kanssa
Miehesi puun ja kuoren välissä
Älä pyydä anopilta hoitoapua, saa huomata että yksityisyyttä kunnioitettava enemmän ja rajat aiheesta asetetaan myös yhteydenpitoon
Mun mies ei ole somessa, enkä minäkään julkaise lapsista kuvia, joissa näkyy kasvot. Anopilta kuvien julkaisu kiellettiin, mutta hän laski sen varaan, että ei jää kiinni, kun mä en häntä somessa halua seurata. Miehen sisko kertoi asiasta veljelleen. Kuulemma mummon oikeudella saa julkaista kuvat. Mieheni kävi poistamassa kuvat, kun anoppi ei osaa somestaan kuvia poistaa. Kummallisesti osaa niitä kuitenkin julkaista?
Tuota anoppia ei ole pyydetty hoitamaan, kun ei osaa kuunnella ja tietää kaiken paremmin kuin muut. Luottamus nolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi puun ja kuoren välissä
Ei ole. Miehensä on keskiössä. On juuri sen miehen asia selvittää omalle äidilleen, missä ne rajat miehen omassa perheessä ja kodissa kulkevat.
Mikä tämä käsitys on, että naisen pitäisi ruveta tappelemaan jonkun miehen sukulaisen kanssa oikeuksistaan omassa kodissaan? Ja mies siinä kuoreilee välissä?
Ensimmäinen asia tietysti on pariskunnan keskenään selvittää, missä ne rajat menevät ja miten oma eläminen eroaa sieltä lapsuudenkodin elämästä, mistä asioista trikkeröityy, jne jne jne. Jutella läpi ne joulut ja muut perinteet, mitkä valitaan, mitä ei.
Ennen kaikkea tämä kannattaa tehdä ennen lapsien tekoa ja lasten teon jälkeen muistutella puolin ja toisin näistä keskusteluista, että ei päästä lipeämään siihen niin mutku nythän minä olen mummo tai vaari. Siis antaa lasten varjolla muuttaa pariskunnan keskinäisiä sopimuksia.
Mikä tämä käsitys on, että naisen pitäisi ruveta tappelemaan jonkun miehen sukulaisen kanssa oikeuksistaan omassa kodissaan?
Huh! Tämän kysymyksen aion tänään kysyä omalta mieheltäni, kun on taas juhannus tapeltu näistä asioista, että kuka meidän perheessä saa asioista päättää, minä vai äitinsä tai äitiään säestävä veljensä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten nämä kommentit, että tämä olisi "tyypillinen provo". En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Toivoisin todella, että tämä olisi jonkun keksimä tarina. Valitettavasti tämä on minun elämääni juuri nyt, ja tuntuu todella pahalta, että joku vähättelee hätääni tuolla tavalla.
Ap
Tämän takia en luottaisi tekoälyyn penniäkään. Ihan surutta valehtelevat.
Provo
Tuollainen mies olisi aikuistuttava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia ihmisiä on oikeasti olemassa.
Niin, tarkoitat ilmeisesti ap:tä.
Mies mukaan neuvollaan ja selville edes perusasioista vauvan hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämä käsitys on, että naisen pitäisi ruveta tappelemaan jonkun miehen sukulaisen kanssa oikeuksistaan omassa kodissaan?
Huh! Tämän kysymyksen aion tänään kysyä omalta mieheltäni, kun on taas juhannus tapeltu näistä asioista, että kuka meidän perheessä saa asioista päättää, minä vai äitinsä tai äitiään säestävä veljensä!
Oisko teidänkin aika viettää omat juhannukset ja joulut. Joskus kuitenkin olette kuin orpolapsia kun ette aina pääse valmiille.
"Lapsiperheköyhyyttä. Esikoisen synnyttyä asutaan jo isoissa omakotitaloissa. Viimeks kunnkävin asuntomessuilla, taloissa pohjakerros, siellä kodinhoitotilat, eka kerrosoleskelutilat, toinen krs keittiö ja makuuhuoneita, kolmas kerros lastenhuoneet vauvan sänkyineen. Parvekkeet joka kerrokseesa.
Mietin kun.äidillä on vauva ja tenava, sisustuksesta päätellen kouluikäisen lisäksi, saa siinä juosta rappuja tenavat kainalossa pyykkien ja ruokien kanssa . Itse kompaktissa kolmiossa asuin lasten ollessa pieniä, oli se helpompaa kuin rikkaan rouvan elämä."
Mä muutin kolmen lapsen ja yhden miehen kanssa kolmiosta isoon omakotitaloon, eikä mun elämä siitä vaikeutunut. Päinvastoin. Eikä sullekaan niin taitsisi käydä. Jos olet rehellinen itsellesi, ymmärrät että viestisi on kateuden ja alemmuudentunteen tuottamaa. Mutta aivan turhaan. Kolmioissa asuu ihan yhtä hyviä ihmisiä. Ainakin silloin kun eivät tunne tarvetta arvostella rikkaita rouvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Lapsiperheköyhyyttä. Esikoisen synnyttyä asutaan jo isoissa omakotitaloissa. Viimeks kunnkävin asuntomessuilla, taloissa pohjakerros, siellä kodinhoitotilat, eka kerrosoleskelutilat, toinen krs keittiö ja makuuhuoneita, kolmas kerros lastenhuoneet vauvan sänkyineen. Parvekkeet joka kerrokseesa.
Tuli tuosta mieleen kun anoppi kurkki ikkunoista, miniä huuteli parvekkeelta.
Kyllä kokisin edelleen työlääksi asua neljässä kerroksessa, huoneet lisäksi oli kuitenkin pieniä kopperoita. En liene mikään kotitalouden ihme mutta kaipa ne vauva ja taapero on sieltä neljännen kerroksen lastenhoitohuoneesta otettava mukaan kodinhoitohuoneeseen jos aikoo pestä tai selvitellä pyykkiä. Tai keittiäön jos tekee keittiöhommia.
En tiedä miten noin isoissa lukaaleissa pienten kanssa menetellään vai onko au pairit?
Vierailija kirjoitti:
"Lapsiperheköyhyyttä. Esikoisen synnyttyä asutaan jo isoissa omakotitaloissa. Viimeks kunnkävin asuntomessuilla, taloissa pohjakerros, siellä kodinhoitotilat, eka kerrosoleskelutilat, toinen krs keittiö ja makuuhuoneita, kolmas kerros lastenhuoneet vauvan sänkyineen. Parvekkeet joka kerrokseesa.
Niin no, kolmiossa voi asua onni ja rauha. Jos asuu. Ei tarvitse anopista tapella ja anoppia häädellä ikkunoista kurkkimasta ja kukkapenkkejä sotkemasta kun on lisäksi vielä kerrostaloissa tapana pitää ovetkin lukossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapsiperheköyhyyttä. Esikoisen synnyttyä asutaan jo isoissa omakotitaloissa. Viimeks kunnkävin asuntomessuilla, taloissa pohjakerros, siellä kodinhoitotilat, eka kerrosoleskelutilat, toinen krs keittiö ja makuuhuoneita, kolmas kerros lastenhuoneet vauvan sänkyineen. Parvekkeet joka kerrokseesa.
Niin no, kolmiossa voi asua onni ja rauha. Jos asuu. Ei tarvitse anopista tapella ja anoppia häädellä ikkunoista kurkkimasta ja kukkapenkkejä sotkemasta kun on lisäksi vielä kerrostaloissa tapana pitää ovetkin lukossa.
Voi. Mutta ei kuulosta siltä, kun pitää piikitellä omakotitaloissa asuvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapsiperheköyhyyttä. Esikoisen synnyttyä asutaan jo isoissa omakotitaloissa. Viimeks kunnkävin asuntomessuilla, taloissa pohjakerros, siellä kodinhoitotilat, eka kerrosoleskelutilat, toinen krs keittiö ja makuuhuoneita, kolmas kerros lastenhuoneet vauvan sänkyineen. Parvekkeet joka kerrokseesa.
Niin no, kolmiossa voi asua onni ja rauha. Jos asuu. Ei tarvitse anopista tapella ja anoppia häädellä ikkunoista kurkkimasta ja kukkapenkkejä sotkemasta kun on lisäksi vielä kerrostaloissa tapana pitää ovetkin lukossa.
Voi. Mutta ei kuulosta siltä, kun pitää piikitellä omakotitaloissa asuvia.
Keskustelen näissä kommenteissa esiin tulleista asioista. Näissä on tullut esiin pihaan tunkevat anopit ja myös se ettei kaikki pidä oviaan lukossa vaan avoimien ovien päivät aina.
Anopit kiitettävästi pitäneet puoliaan, kyllä juu meillä täytyy olla lastemme kotiavaimet vaikka osa olisi ottamassa niitä pois.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen johon kiinnitin huomiota oli tämä avain-asia. Miksi ihmeessä olette antaneet avaimen anopille?
Oma anoppini on kuollut jo ennenkuin tutustuin mieheeni, mutta esim. omalle äidilleni ei tullut mieleenkään antaa meidän kotimme avainta. Ei meilläkään ollut avainta hänen kotiinsa. Toki jos haluaa johonkin vara-avaimen sijoittaa, niin pitäisikö miettiä vähän parempi paikka?
Tästä sokeriliemestä. Täällä on monia kantoja asiaan, mutta saimme omat lapsemme 80-luvulla. Jopa silloin tuli vastaan käytäntöä, että vauvan veteen laitettiin sokeria. Muistan, että esim. sukulaislapsemme ei ollut millään vastaanottanut vettä kovalla helteellä ja hänellä oli kuumettakin. Terveydenhoitaja oli neuvonut äitiä laittamaan veteen sokeria ja näin vauva sitten ottikin veden vastaan. Toki tuollainen ei ole suotavaa, mutta se on vanha käytäntö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hehhe, mun miniä ei pääsis valittamaan, en ikinä soita lapsillen i päin enkä miniälle ole soittanut ikinä. Mutta sinähän hallitset miehesikin puhelut, sun pitää tarkkaat rietää mitä mies on puhunut äitinsä kanssa ja työpaijalla paapattaa eteenpäin.
Tämä sama häiriintynyt kommentointi tulee nykyään jokaiseen anoppikeskusteluun. Ihminen, joka oikein ylpeilee sillä, ettei pidä omiin lapsiinsa yhteyttä ja puhuu järkyttävän ilkeästi miniöistä. Toivottavasti vain provoilua, mutta jos nämä on oikeita juttuja, olen todella pahoillani tämän ihmisen lasten puolesta. Kyllä aikuinenkin ihminen kaipaa vanhempiensa rakkautta.
Keskusteluhan osoittaa etteivät miniät hyväksy miehensä äidin osoittamaa rakkautta ja yhteydenpitoa.
Etkö ymmärrä kommentteja vai miksi käännät asia
Sokeriveden antaminen vauvalle ja vauvan äidin moittiminen rakkautta? Siinäpä kirjoitti anoppi itse. Yhteyttä voi pitää muutenkin kuin tunkemalla toisten kotiin.
AP tuhoaa mielenterveyttään ihan itse, jos ei saa oveensa edes turvaketjua eikä sellaista lukkoa, johon anopilla ei ole avainta. Joskus on toimittava itse eikä voi odottaa, että kyllä se äiti, mies tai joku muut hoitaa asian.
Taas näitä samoja ketjuja. Tunnistaa siitä että anoppi muka sanoo "puuro-puuro-puuronen" tai "vaippa-vaippa-vaippanen" tai vastaavaa.