Anoppi tuhoaa mielenterveyteni mutta mies vain puolustelee äitiään. Ero edessä?
Olen niin lopussa, että pakko kirjoittaa tänne anonyymisti. Olenko minä tulossa hulluksi vai onko tämä oikeasti niin sietämätöntä kuin miltä se tuntuu? Saimme esikoisemme puoli vuotta sitten, ja sen jälkeen anoppini on tehnyt elämästämme helvettiä.
Hän tulee kylään ilmoittamatta, omilla avaimillaan, ja ensimmäinen kommentti on aina joko sotkusta, väsymyksestäni tai vauvan "oudosta" vaatetuksesta. Hän jatkuvasti kyseenalaistaa kaiken, mitä teen: imetän "väärin", vauvan maito ei kuulemma riitä, ja kun vauva itkee, se on aina minun syytäni. Viime viikolla hän syötti vauvalle salaa sokerista mehua, vaikka olemme satakertaa sanoneet, että emme halua sitä.
Pahinta on, että mieheni ei näe tässä mitään ongelmaa. Kun yritän puhua asiasta, hän sanoo, että "äiti tarkoittaa vain hyvää" ja että olen "herkkä ja ylireagoin hormonien takia". Hänen mielestään minun pitäisi olla kiitollinen, että anoppi on niin "kiinnostunut" lapsenlapsestaan. Tuntuu, että olen yksin tässä taistelussa ja mieheni on valinnut puolensa.
Eilen anoppi julkaisi Facebookiin kuvan vauvasta, vaikka olemme selvästi kieltäneet sen. Kun raivostuin, mieheni sanoi, että minun pitäisi pyytää anopilta anteeksi, koska pahoitin hänen mielensä. Olen pisteessä, jossa vihaan anoppiani niin paljon, että se alkaa heijastua jo parisuhteeseemme. Onko ainoa vaihtoehto laittaa miehelle uhkavaatimus: joko minä ja meidän perheemme säännöt, tai äitisi? Pelkään, että menetän kaiken.
Kommentit (484)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hehhe, mun miniä ei pääsis valittamaan, en ikinä soita lapsillen i päin enkä miniälle ole soittanut ikinä. Mutta sinähän hallitset miehesikin puhelut, sun pitää tarkkaat rietää mitä mies on puhunut äitinsä kanssa ja työpaijalla paapattaa eteenpäin.
Tämä sama häiriintynyt kommentointi tulee nykyään jokaiseen anoppikeskusteluun. Ihminen, joka oikein ylpeilee sillä, ettei pidä omiin lapsiinsa yhteyttä ja puhuu järkyttävän ilkeästi miniöistä. Toivottavasti vain provoilua, mutta jos nämä on oikeita juttuja, olen todella pahoillani tämän ihmisen lasten puolesta. Kyllä aikuinenkin ihminen kaipaa vanhempiensa rakkautta.
Keskusteluhan osoittaa etteivät miniät hyväksy miehensä äidin osoittamaa rakkautta ja yhteydenpitoa.
Etkö y
Anoppia inhotaan vaikka olisi kuinka, kävi tai ei. Soitti tai ei ( se näytti olevan yhtä paha jos ei soittele). Anopin inhoamiseen ei mitään sokerivettä ees tarvitse.
Tänään oli uutinen kun jonkun miniä ei ole ruokkinut sairasta vastasyntynyttä eikä olisi sairaalan antanut hoitaa. Miniät on osaaavia.
Niin moni miniä päivittäin täällä vauvalla kertoo ettei suostu anoppiaan näkemään vaikkei ois ainutta lasta. Osoittavat siten rakkauttaan miehelleen.
Vierailija kirjoitti:
Sitten nämä kommentit, että tämä olisi "tyypillinen provo". En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Toivoisin todella, että tämä olisi jonkun keksimä tarina. Valitettavasti tämä on minun elämääni juuri nyt, ja tuntuu todella pahalta, että joku vähättelee hätääni tuolla tavalla.
Ap
Ne jotka luulee provoksi eivät ole tavanneet tuota ihmistyyppiä tai kokeneet tätä. Mutta me jotka tiedämme mitä se on, kyllä uskomme.. Ei minunkaan tarinaani kukaan palstalla uskoisi, mutta totisinta totta- ikävä kyllä :D
En tiedä mikä päänvika on sellaisilla naisilla, jotka yrittävät OMISTAA aikuisen poikansa ja kohtelevat tätä kuin hän olisi heidän aviomiehensä, ja vastuussa hänen(anopin) tunteista joka hetki ja päivä.. siitä tulee vähän vaikea kuvio kun poika menee naimisiin ja yrittää elää omaa elämää..! :) Ja miniä on tietenkin pahis kun huomaa tämän sairaan, kieron kuvion ja ei hyväksy sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vasta tällä viikolla oli keskustelu jossa aikuiset lapset valittivat kun äiti ei ole kiinnostunut sairauksistani, ei tue eikä lohduta eikä puhu oikeista asioista. Suo siellä, vetelä täällä.
Eihän tuo tarinan anoppi osannut tukea omaa poikaansa, vaan alkoi syyllistää. Ehkä se oma ensireaktio on paras vastaus siihen, miksei hänelle ole kerrottu. Ihan normaalia tunnetaitojen puutetta, että ikävät uutiset saavat käyttäytymään niin, että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Mutta ei sellaista ole pakko sietää, tai ainakin kannattaisi katsoa peiliin ja miettiä syitä, miksei jaeta vaikeita asioita.
Vierailija kirjoitti:
Niin moni miniä päivittäin täällä vauvalla kertoo ettei suostu anoppiaan näkemään vaikkei ois ainutta lasta. Osoittavat siten rakkauttaan miehelleen.
Minä näkisin anoppia ihan mieluusti, jos hän kohtelisi minua kuin normaalia ihmistä, puhuisi minulle, eikä kuin jotain kyökkipiikaa joka on tulossa työhön kun tulen kylään... :D Ei kauheasti huvita jos on joku ihme oletus että minun tulisi luututa lattioita kun muut juttelevat hauskoja. Tämän takia minä olen tietysti ihan laiska ja kamala, vaikka teen kyllä kaikki kotityöt meidän.kodissamme kyllä-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin moni miniä päivittäin täällä vauvalla kertoo ettei suostu anoppiaan näkemään vaikkei ois ainutta lasta. Osoittavat siten rakkauttaan miehelleen.
Minä näkisin anoppia ihan mieluusti, jos hän kohtelisi minua kuin normaalia ihmistä, puhuisi minulle, eikä kuin jotain kyökkipiikaa joka on tulossa työhön kun tulen kylään... :D Ei kauheasti huvita jos on joku ihme oletus että minun tulisi luututa lattioita kun muut juttelevat hauskoja. Tämän takia minä olen tietysti ihan laiska ja kamala, vaikka teen kyllä kaikki kotityöt meidän.kodissamme kyllä-
Joo, joo, maalaistalon miniä? Tai anoppi on vanhus? En ikinä, en ikinä ole kuullut että terveet kuuskymppiset anopit pistäisivät vieraansa töihin. Niin moni käy siivoamassa pojan perheen kotona, kuskaa lapsia päiväkotiin,otta lapset viikonlopuksi.
Teidän tarinanne eivät ole tosielämästä. Jos kyse on vanhuksesta käskekää miehenne hankkia siivooja äidilleen. Sama sinne maalaistaloonkin.
Kun lasten perheet tulee kylään mummot siivoavat, laittavat parasta pötyä pöytään vaikka yli varojensa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta tällä viikolla oli keskustelu jossa aikuiset lapset valittivat kun äiti ei ole kiinnostunut sairauksistani, ei tue eikä lohduta eikä puhu oikeista asioista. Suo siellä, vetelä täällä.
Eihän tuo tarinan anoppi osannut tukea omaa poikaansa, vaan alkoi syyllistää. Ehkä se oma ensireaktio on paras vastaus siihen, miksei hänelle ole kerrottu. Ihan normaalia tunnetaitojen puutetta, että ikävät uutiset saavat käyttäytymään niin, että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Mutta ei sellaista ole pakko sietää, tai ainakin kannattaisi katsoa peiliin ja miettiä syitä, miksei jaeta vaikeita asioita.
Sinä jaksat , kaikissa keskusteluissa, selittää ja syyllistää. Et taida yleensä ihmisissä nähdä mitään hyviä puolia. Paitsi sinua katsoo pelistä täydellinen ihminen .
Miehen pitää saada äitinsä järjestykseen. Ei ole hyväksi lapselle ja parisuhteelle jos siinä häärää kolmas osapuoli. Itsellä oli vaikea suhde anoppiin juurikin siksi ettei hän ottanut kuuleviin korviinsa meidän mielipiteitä. Onneksi mieheni aina puolusti minua joutuen laittamaan mummoa ruotuun monta kertaa. Varsinkin lapsen tapakasvatus oli hänelle myrkkyä, ei olisi saanut opettaa kiittämään ja anteeksi pyytämään. Jopa siisteyskasvatus oli, että taas ne lasta kiusaa kun pidin huolen, että oppi lapsi istumaan tarpeilleen keijalle. Ja nyt kun itse olen vävyni anoppi on kyllä tosi vaikea välillä olla puuttumatta, mutta en puutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos myös miehesi vastusti sokeriliemen juottamista, puhuiko hän asiasta tiukasti äitinsä kanssa vai antoiko olla? Jos antoi, niin olet tosiaan yksin.
Mies pitäisi herättää ymmärtämään asia, mutta se voi olla mahdotonta.
Ei puhunut. Hän oli kyllä paikalla, mutta mumisi jotain että "Äiti, ei nyt ehkä kannata", ja kun anoppi sivuutti sen, mies oli hiljaa. Myöhemmin hän sanoi minulle, että teen asiasta liian ison numeron. Joten kyllä, tunnen olevani todella yksin.
Ap
Ymmärrän tilanteen täysin. Mulla kesti melkein 50 v, kun mies tajusi, miten äitinsä oli minua kohdellut.
Anoppi oli aivan ihana poikansa läsnä ollessa ja vieraiden aikana. Mies ei uskonut, kun kerroin kaikista veetuiluista.
Anoppi sairastui muistisairauteen eikä osannut enää peitellä todellista luontoaan ja silloin vasta mieheni tajusi, millaista minulla oli ollut😡
Sama kokemus silmänpalvoja-anopista.
Ihmisten edessä itse herttaisuus. Kun kukaan ei ollut kuulemassa, sain "palautetta" kodistamme, laittamastani ruuasta, lastenhoidosta (imetin hänen mielestään liian pitkään), aivan kaikesta. Ihan turha valittaa kenellekään niin "ihanan" ihmisen edesottamuksista.
Vähän sain nuorena tyydytystä edes siitä, kun anopilla oli lempiminiä, jonka toinen poikansa kuitenkin hylkäsi monen vuoden yhdessäolon jälkeen. Tuo henkilö oli sellainen anopin kaksoisolento; luulen, että se oli yksi syy hylkäämiseen. Poika tajusi samankaltaisuuden ja väisti luodin. - Jäi sitten vain huonompi miniä.
Ensin otat sen avaimen pois, vaikka olisi anopin asunto, ei saa tulla milloin lystää.
Sitten sanot, että jos tämä pelleily ei nyt lopu, niin otat eron ja hän ei saa nähdä lasta enää.
Vierailija kirjoitti:
Ensin otat sen avaimen pois, vaikka olisi anopin asunto, ei saa tulla milloin lystää.
Sitten sanot, että jos tämä pelleily ei nyt lopu, niin otat eron ja hän ei saa nähdä lasta enää.
Minä en lähtisi vieraan ihmisen kanssa mitään vääntämään. Jos mies ei pysty omalta äidiltään avainta ottamaan, pitäisi varmaan katsella omaa kotia, johon kenelläkään ylimääräisellä ei ole avaimia. Minusta normaalin ihmisen ei tarvitse osallistua mihinkään yhteenottoihin puolison sukulaisten kanssa.
Vihaa miestäsi koska hän tuon mahdollistaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin moni miniä päivittäin täällä vauvalla kertoo ettei suostu anoppiaan näkemään vaikkei ois ainutta lasta. Osoittavat siten rakkauttaan miehelleen.
Minä näkisin anoppia ihan mieluusti, jos hän kohtelisi minua kuin normaalia ihmistä, puhuisi minulle, eikä kuin jotain kyökkipiikaa joka on tulossa työhön kun tulen kylään... :D Ei kauheasti huvita jos on joku ihme oletus että minun tulisi luututa lattioita kun muut juttelevat hauskoja. Tämän takia minä olen tietysti ihan laiska ja kamala, vaikka teen kyllä kaikki kotityöt meidän.kodissamme kyllä-
Joo, joo, maalaistalon miniä? Tai anoppi on vanhus? En ikinä, en ikinä ole kuullut että terveet kuuskymppiset anopit pistäisivät vieraansa töihin. Niin moni käy siivoamassa pojan perheen
Usko tai älä, totta on. Kunpa olisikin vain keksitty! Mutta tosielämä on joskus absurdimpaa kuin voisi uskoa. Ei varmasti, jos ovat myös mieleltään terveitä..
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ollut täällä ennenkin.
Aihekin on ikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin moni miniä päivittäin täällä vauvalla kertoo ettei suostu anoppiaan näkemään vaikkei ois ainutta lasta. Osoittavat siten rakkauttaan miehelleen.
Minä näkisin anoppia ihan mieluusti, jos hän kohtelisi minua kuin normaalia ihmistä, puhuisi minulle, eikä kuin jotain kyökkipiikaa joka on tulossa työhön kun tulen kylään... :D Ei kauheasti huvita jos on joku ihme oletus että minun tulisi luututa lattioita kun muut juttelevat hauskoja. Tämän takia minä olen tietysti ihan laiska ja kamala, vaikka teen kyllä kaikki kotityöt meidän.kodissamme kyllä-
Joo, joo, maalaistalon miniä? Tai anoppi on vanhus? En ikinä, en ikinä ole kuullut että terveet kuuskymppiset anopit pistäisivät vieraansa töi
Minäkin luulin aikoinaan, että ei kukaan voi toimia toisen kotona tyrannimaisesti. Vähänpä tiesin. Kyllä siinä olin monta kertaa monttu auki miettien, että mitä hittoa oikein tapahtuu. En ollut aiemmin törmännyt täysin rajattomaan ihmiseen enkä osannut yhtään reagoida hämmennykseltäni. Opin kyllä ajan kanssa.
Muistetaan kaikki kun pojat tuo tyttöystäviä. Olemme heille se paha anoppi. Jos olemme ystävällisiä sekin on heidän mielestään vain silmänlummetta.
Kyllähän tuo pahalta kuulostaa. Anoppisi vaikuttaa narsistiselta. Miehesi taas on sopeutunut äitinsä käytökseen ja pitää sitä täysin normaalina välittämisenä. Hän ei näe äitinsä manipulointia pahana.
En näkisi muuta vaihtoehtoa kuin tehdä selvä pesäero anoppiin ja antaa miehelle ukaasi erosta. Jos hän valitsee mieluummin äitinsä, niin silloinhan asia on selvä. Jos mies valitsee sinut ja lapsen, silloin mietitte yhdessä pelisäännöt. Mies ei varmasti opi niitä heti, mutta toivottavasti sitoutuu opettelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin moni miniä päivittäin täällä vauvalla kertoo ettei suostu anoppiaan näkemään vaikkei ois ainutta lasta. Osoittavat siten rakkauttaan miehelleen.
Minä näkisin anoppia ihan mieluusti, jos hän kohtelisi minua kuin normaalia ihmistä, puhuisi minulle, eikä kuin jotain kyökkipiikaa joka on tulossa työhön kun tulen kylään... :D Ei kauheasti huvita jos on joku ihme oletus että minun tulisi luututa lattioita kun muut juttelevat hauskoja. Tämän takia minä olen tietysti ihan laiska ja kamala, vaikka teen kyllä kaikki kotityöt meidän.kodissamme kyllä-
Joo, joo, maalaistalon miniä? Tai anoppi on vanhus? En ikinä, en ikinä ole kuullut että terveet kuuskymppiset anopit pistäisivät vieraansa töi
Oon kuusi vuosikymmentä ollut aikuinen.
Enemmän olen nähnyt näitä mattoja, ikkunoita peseviä ja lapsenlapsiaan hoitavia anoppeja kuin anoppinsa kotia hoitavia miniöitä. Mutta siis ovat olleet rajattomia kun ovat työssäkäyviä lastensa perheitä auttaneet.
Ja olen aika kriittinen tarinaniskentää lukemaan, myös pahanpuhuja antaa tietyn kuvan itsestään.
Ei tarvitse tapella, kun tekee vain päätöksen. Päättää, että anoppi ei tule minun kotiini ilman lupaa ja toimii sen mukaan. Melkoisia lampaita nämä nykyiset miniät.