Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tuhoaa mielenterveyteni mutta mies vain puolustelee äitiään. Ero edessä?
25.06.2025 |
Olen niin lopussa, että pakko kirjoittaa tänne anonyymisti. Olenko minä tulossa hulluksi vai onko tämä oikeasti niin sietämätöntä kuin miltä se tuntuu? Saimme esikoisemme puoli vuotta sitten, ja sen jälkeen anoppini on tehnyt elämästämme helvettiä.
Hän tulee kylään ilmoittamatta, omilla avaimillaan, ja ensimmäinen kommentti on aina joko sotkusta, väsymyksestäni tai vauvan "oudosta" vaatetuksesta. Hän jatkuvasti kyseenalaistaa kaiken, mitä teen: imetän "väärin", vauvan maito ei kuulemma riitä, ja kun vauva itkee, se on aina minun syytäni. Viime viikolla hän syötti vauvalle salaa sokerista mehua, vaikka olemme satakertaa sanoneet, että emme halua sitä.
Pahinta on, että mieheni ei näe tässä mitään ongelmaa. Kun yritän puhua asiasta, hän sanoo, että "äiti tarkoittaa vain hyvää" ja että olen "herkkä ja ylireagoin hormonien takia". Hänen mielestään minun pitäisi olla kiitollinen, että anoppi on niin "kiinnostunut" lapsenlapsestaan. Tuntuu, että olen yksin tässä taistelussa ja mieheni on valinnut puolensa.
Eilen anoppi julkaisi Facebookiin kuvan vauvasta, vaikka olemme selvästi kieltäneet sen. Kun raivostuin, mieheni sanoi, että minun pitäisi pyytää anopilta anteeksi, koska pahoitin hänen mielensä. Olen pisteessä, jossa vihaan anoppiani niin paljon, että se alkaa heijastua jo parisuhteeseemme. Onko ainoa vaihtoehto laittaa miehelle uhkavaatimus: joko minä ja meidän perheemme säännöt, tai äitisi? Pelkään, että menetän kaiken.
Kommentit (484)
Anoppi tunki sisään entiseen kotiimme kutsumatta ja välillä juuri sillä vara avaimellaan. Kerrankin kun oltiin lomamatkalla oli käynyt 'katsomassa että kaikki on kunnossa'. Ja siis oltiin viikko kreikassa, ei millään kuukaudenreissulla. Oli selkeästi tutkinut posteja ja muutenkin kolunnut paikkoja. Olin esimerkiksi saanut kutsun sairaalaan eräälle poliklinikalle(kardiologia)ja siitä kyseli, en hänelle olisi halunnut asiasta sanoa sanaakaan, koska ei hänelle kuulu. Kävi viikoittain kutsumatta meillä ja joko rimputteli ovikelloa tai käveli sisään kutsumatta. Usein herätti päiväunilta vauvankin.
Muutettiin toiseen kaupunkiin ja nyt anoppi soittelee ja selittää miten sairas on. Sairaudet on lisääntyneet kohisten, kun ei enää pysty muuten hallitsemaan poikaansa ja perhettämme. Jatkuvasti eletään henkeä pidätellen milloin taas puhkeaa joku uusi vakava ihottuma tai kipu jossain päin kehoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka juottaa tai syöttää yhtään mitään vauvalle kysymättä lupaa lapsen vanhemmilta? Täytyy olla joku todella tyhmä tai sitten vaan ilkeä.
Vierailija kirjoitti:
Jos anoppi sanoo, että luet liikaa höpöjuttuja netistä, niin siihen voi sanoa, että neuvola nykyään ehdottomasti kieltää tuollaisen!
neuvola kieltää? eikö ne lapset siellä synnyinmaassa ole teidän omia? kyky netistä tiedon hankkimiseen liittyy yleisestikin lähdekritiikin hanskaamiseen. ei tarvitse kaikilta kieltää.
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi 80v ja miehen neuvolakortissa lukee 1975 että annettu tuoremehua ( ja porkkanaraastetta) ja ikää lapsella sillloin muutama kuukausi, että ainakin jossakin päin suomea on näitä ohjattu neuvolassakin antamaan.Tosin fiksu mummo tajuaa, että ajat ja suositukset muuttuu.
Tuoremehu ei tarkoittanut kaupan purkkimehuja, nehän ovat tiiviistettä ja vettä ja sokeria. Vaan esim appelsiinista puristettu tai sillä pusertimella tehty tippa
.
No minulla meni mies vaihtoon anoppini takia. Vuosia katselin, mutta ei mikään ainakaan paremmaksi muuttunut. Yritin antaa anopille muuta huomiota, mutta hän tarvitsi kaiken. Mies piti äitiään mahdottomana, mutta ei jaksanut vastustaa. Ihmetteli kuitenkin, miksi anoppini käytös häiritsi minua. Lopulta mies käsitti ja alkoi häpeissään haastamaan lisää riitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppi tunki sisään entiseen kotiimme kutsumatta ja välillä juuri sillä vara avaimellaan. Kerrankin kun oltiin lomamatkalla oli käynyt 'katsomassa että kaikki on kunnossa'. Ja siis oltiin viikko kreikassa, ei millään kuukaudenreissulla. Oli selkeästi tutkinut posteja ja muutenkin kolunnut paikkoja. Olin esimerkiksi saanut kutsun sairaalaan eräälle poliklinikalle(kardiologia)ja siitä kyseli, en hänelle olisi halunnut asiasta sanoa sanaakaan, koska ei hänelle kuulu. Kävi viikoittain kutsumatta meillä ja joko rimputteli ovikelloa tai käveli sisään kutsumatta. Usein herätti päiväunilta vauvankin.
Muutettiin toiseen kaupunkiin ja nyt anoppi soittelee ja selittää miten sairas on. Sairaudet on lisääntyneet kohisten, kun ei enää pysty muuten hallitsemaan poikaansa ja perhettämme. Jatkuvasti eletään henkeä pidätellen milloin taas puhkeaa joku uusi vakava ihottuma tai kipu jossain päin kehoa.
Hehhe, mun miniä ei pääsis valittamaan, en ikinä soita lapsillen i päin enkä miniälle ole soittanut ikinä. Mutta sinähän hallitset miehesikin puhelut, sun pitää tarkkaat rietää mitä mies on puhunut äitinsä kanssa ja työpaijalla paapattaa eteenpäin.
Eikö oo henkisesti raskasta kun ajatusmaailma pyörii anopin ympärillä ja anoppi aina mielessä ja elämän keskipiste?.
Lapsellista antaa vara-avain vanhemmilleen. Kerrostaloissa on aina päivystys. Okt avaimen voi antaa sille hyvälle mummolle, rouvan äidille.
Vierailija kirjoitti:
No minulla meni mies vaihtoon anoppini takia. Vuosia katselin, mutta ei mikään ainakaan paremmaksi muuttunut. Yritin antaa anopille muuta huomiota, mutta hän tarvitsi kaiken. Mies piti äitiään mahdottomana, mutta ei jaksanut vastustaa. Ihmetteli kuitenkin, miksi anoppini käytös häiritsi minua. Lopulta mies käsitti ja alkoi häpeissään haastamaan lisää riitaa.
Oikeestiko suomessa on yhteistalouksia vielä noin paljon, minulle maaseutu on melko tuntematon. Omassa viitepiirissäni kaikkien aikuiset lapset asuvat ympäri suomea ja ulkomaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet kysyivät anopin iästä ja siitä sokerimehusta. Anoppi on 65-vuotias, eli ei mikään ikäloppu, joka ei ymmärtäisi maailman menosta. Hänen selityksensä mehulle oli, että se on "vanhan kansan konsti vatsanväänteisiin" ja että "kyllä teillekin on annettu eikä mitään ole tullut". Kun yritin sanoa vastaan, hän vain nauroi ja sanoi minun lukevan liikaa "höpöhöpö-oppaita netistä".
Ap
Höpö höpö sun kanssas. 65 v eivät sokerivettä lapsilleen juottaneet kun en minkään 80 vuotias
Paitsi jos asut siellä jossain maaseudun todella korvessa kaukana sivistyksestä keltaisen lättääntyneen maalaistalon toisessa päädyssä
Täh??
Kasarilla oli muodissa joku mar
"Mun äiti 78v on juottanut vauvoilleen sokerivettä. Se oli ohjeistus 70-l alussa, ysäristä en tiedä."
Esikoiseni syntyi 1976.
Silloin annettiin vettä "janojuomaksi" - jo sairaalassa oli vauvoilla vesipullo, josta piti totutella ottamaan hörppy. Nuorimmaiselle 80-luvulla ei muistaakseni enää vettä juotettu - tosin rintamaitoa riitti myös mahdolliseen janoon.
Sokerivettä, saati lisättyä sokeria, ei todellakaan suositeltu tai ohjeistettu.
Oveen lukon vaihto? Niin ei pääse avaimilla enää sisälle. Tai sitten vaan ketju oveen? Nii pysyy ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on vähän väliä. Löytyy haulla vaikka kuinka monta samaa vanhaa aloitusta.
Joku mukaelma 50-luvulta kun nuoret parit asettui anopin tai äidin rintamamiestalon yläkertaan asumaan.
Vanhimmat anopit nyt noin 80-vuotiaita, ei enää 60-luvulla eikä etenkään 70-luvulla annettu sokerivettä vauvoille.
Annettiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi 80v ja miehen neuvolakortissa lukee 1975 että annettu tuoremehua ( ja porkkanaraastetta) ja ikää lapsella sillloin muutama kuukausi, että ainakin jossakin päin suomea on näitä ohjattu neuvolassakin antamaan.Tosin fiksu mummo tajuaa, että ajat ja suositukset muuttuu.
Tuoremehu ei tarkoittanut kaupan purkkimehuja, nehän ovat tiiviistettä ja vettä ja sokeria. Vaan esim appelsiinista puristettu tai sillä pusertimella tehty tippa
.
Mehu on tiivisteestä tehty, laimennettu, jossa hedelmää voi olla vaikka 30 % ja tuoremehu on 100 % hedelmä/ marjamehua. Kyllä tuoremehua kaupasta saa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on vähän väliä. Löytyy haulla vaikka kuinka monta samaa vanhaa aloitusta.
Joku mukaelma 50-luvulta kun nuoret parit asettui anopin tai äidin rintamamiestalon yläkertaan asumaan.
Vanhimmat anopit nyt noin 80-vuotiaita, ei enää 60-luvulla eikä etenkään 70-luvulla annettu sokerivettä vauvoille.
Annettiin
Jos sinun suvussasi annettiin, ei edes 60-luvulla veljieni lapsille annettu kuin keitettyä vettä ilman sokeria. Samoin omilleni 70-luvulla. Mehuja ei juotettu vaan annettiin teelusikallinen ehkä ruokiin totutellessa.
Lapsillani on hyvät hampaat vielä nyt 50 v. Eivät ole paljon hammaslääkäriä tarvinneet.
Myös hampaanpesu oli tärkeä asia 70-luvun neuvoloissa ja koulussakin sitä lapsille opetettiin. Tietenkin on aina vanhempia jotka ovat olleet välinpitämättömiä, paljon juuri täällä vauvalla näköjään suvuissa kulkee sitä.
Avaimet pois nyt ihan ekaksi. Ja anopille sanot suoraa miksi. On tervetullut, mutta vain kutsuttuna tai erikseen ilmoittamalla. Ja mies jos ei tue asiaa niin sitten pariterapian kautta ero?Mitä enemmän pitkität, sen pahemmaksi menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi 80v ja miehen neuvolakortissa lukee 1975 että annettu tuoremehua ( ja porkkanaraastetta) ja ikää lapsella sillloin muutama kuukausi, että ainakin jossakin päin suomea on näitä ohjattu neuvolassakin antamaan.Tosin fiksu mummo tajuaa, että ajat ja suositukset muuttuu.
Nuo tuoremehut eivät tarkoittaneet tuttipullollista mehua (saati brazilia kuten joku kirjoitteli) vaan puolikas teelusikallinen, sitten kokonainen. Raasteita puolikas tl, sitten lisäten ajan mittaan jos ei oireita, raaputusomenaa, banaania vähän.
Ihan kai nykyisinkin aloitetaan pienestä ruokien antaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi tunki sisään entiseen kotiimme kutsumatta ja välillä juuri sillä vara avaimellaan. Kerrankin kun oltiin lomamatkalla oli käynyt 'katsomassa että kaikki on kunnossa'. Ja siis oltiin viikko kreikassa, ei millään kuukaudenreissulla. Oli selkeästi tutkinut posteja ja muutenkin kolunnut paikkoja. Olin esimerkiksi saanut kutsun sairaalaan eräälle poliklinikalle(kardiologia)ja siitä kyseli, en hänelle olisi halunnut asiasta sanoa sanaakaan, koska ei hänelle kuulu. Kävi viikoittain kutsumatta meillä ja joko rimputteli ovikelloa tai käveli sisään kutsumatta. Usein herätti päiväunilta vauvankin.
Muutettiin toiseen kaupunkiin ja nyt anoppi soittelee ja selittää miten sairas on. Sairaudet on lisääntyneet kohisten, kun ei enää pysty muuten hallitsemaan poikaansa ja perhettämme. Jatkuvasti eletään henkeä pidätellen milloin taas puhkeaa joku uusi vakava ihottuma tai kipu jossain päin kehoa.
"Hehhe, mun miniä ei pääsis valittamaan, en ikinä soita lapsillen i päin enkä miniälle ole soittanut ikinä. Mutta sinähän hallitset miehesikin puhelut, sun pitää tarkkaat rietää mitä mies on puhunut äitinsä kanssa ja työpaijalla paapattaa eteenpäin.
Eikö oo henkisesti raskasta kun ajatusmaailma pyörii anopin ympärillä ja anoppi aina mielessä ja elämän keskipiste?.
Lapsellista antaa vara-avain vanhemmilleen. Kerrostaloissa on aina päivystys. Okt avaimen voi antaa sille hyvälle mummolle, rouvan äidille."
Meillä on avaimet lastemme - sekä tyttöjen että poikien - koteihin. Heillä on avaimet tänne lapsuudenkotiinsa. Ne on "siltä varalta". Todennäköisesti vastaavasti ovat myös heidän puolisoidensa vanhempien kanssa sopineet.
Yhden lapsen kodissa käydään avainten kanssa silloin kun hoidetaan tarvittaessa lemmikit.
(Ja miniälle soitan ihan kohta, koska on asiaa - olemme molemmat mukavia ihmisiä :)
Sitä sokerivettä on pitkään käytetty kipulääkkeenä pikkulapsille, siis sairaaloissa kivuliaitten toimenpiteitten yhteydessä ja esim kipusairquksiin (joihin koliikki kuuluu). Sokerilla uskomatonta kyllä on tosiaan kipua blokkaava tai ainakin tasaava vaikutus, kun se iskee mielihyväreseptoreihin. Näin voi olla, että vielä 1970- ja 1980-luvuilla osalle lapsista on tosiaan voitu suositella sitä sokerivettäkin - kun nämä lapset ovat tarvinneet kipulääkettä. Samaan aikaan täysin terveille ja hyvinvoiville lapsille sitä ei tarvinnut suositella.
Kova kovaa vastaan. Joko ero tai anopilta avaimet pois. Napanuora ei ole vielä katki. Kyllä ihmisten pitää saada olla rauhassa omassa kodissaan.
Sulla on siinä miesvauva, kun anoppi kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos myös miehesi vastusti sokeriliemen juottamista, puhuiko hän asiasta tiukasti äitinsä kanssa vai antoiko olla? Jos antoi, niin olet tosiaan yksin.
Mies pitäisi herättää ymmärtämään asia, mutta se voi olla mahdotonta.
Ei puhunut. Hän oli kyllä paikalla, mutta mumisi jotain että "Äiti, ei nyt ehkä kannata", ja kun anoppi sivuutti sen, mies oli hiljaa. Myöhemmin hän sanoi minulle, että teen asiasta liian ison numeron. Joten kyllä, tunnen olevani todella yksin.
Ap
Ymmärrän tilanteen täysin. Mulla kesti melkein 50 v, kun mies tajusi, miten äitinsä oli minua kohdellut.
Anoppi oli aivan ihana poikansa läsnä ollessa ja vieraiden aikana. Mies ei uskonut, kun kerroin kaikista veetuiluista.
Anoppi sairastui muistisairauteen eikä osannut enää peitellä todellista luontoaan ja silloin vasta mieheni tajusi, millaista minulla oli ollut😡
Hehhe, mun miniä ei pääsis valittamaan, en ikinä soita lapsillen i päin enkä miniälle ole soittanut ikinä. Mutta sinähän hallitset miehesikin puhelut, sun pitää tarkkaat rietää mitä mies on puhunut äitinsä kanssa ja työpaijalla paapattaa eteenpäin.
Tämä sama häiriintynyt kommentointi tulee nykyään jokaiseen anoppikeskusteluun. Ihminen, joka oikein ylpeilee sillä, ettei pidä omiin lapsiinsa yhteyttä ja puhuu järkyttävän ilkeästi miniöistä. Toivottavasti vain provoilua, mutta jos nämä on oikeita juttuja, olen todella pahoillani tämän ihmisen lasten puolesta. Kyllä aikuinenkin ihminen kaipaa vanhempiensa rakkautta.
"Heikoilla mielenterveys, kun pelkästä sokeriliemestä sekoaa"???
Huhhuh. Kyllä heikoilla on ihmisen mielenterveys, joka juottaa sokerivettä vauvalle. Eipä voi kuin ihmetellä. Ties mitä saa seuraavaksi päähänsä.