Lue keskustelun säännöt.
Olen hyvätuloisen miehen "kotirouva" kultaisessa häkissä. Miksi olen niin onneton?
25.06.2025 |
Ulkopuolisen silmin elämäni on täydellistä. Asumme isossa omakotitalossa Espoon parhaalla alueella, ajamme uusilla autoilla ja lomailemme ulkomailla useita kertoja vuodessa. Mieheni on korkeassa asemassa ja tienaa todella hyvin. Sain jäädä kotiin lasten kanssa, kun esikoinen syntyi, ja siitä on nyt kymmenen vuotta. En ole "joutunut" menemään takaisin töihin.
Kuulostaa unelmalta, eikö? Totuus on kuitenkin toinen. Tämä unelma on kultainen häkki. Minulla ei ole omaa rahaa. Kaikki on mieheni nimissä. Minulla on käyttöön tarkoitettu luottokortti, jonka jokaisen ostoksen hän tarkistaa tiliotteelta. Jos ostan jotain vähänkään kalliimpaa itselleni, saan kuulla kysymyksiä ja piikittelyä "meidän rahojemme" tuhlaamisesta. Tunnen itseni enemmänkin palkatuksi työntekijäksi kuin tasavertaiseksi kumppaniksi.
Viimeinen niitti oli eilen. Olin ostanut uuden, vähän kalliimman talvitakin, ja illalla mieheni tokaisi viinilasin ääressä: "Sinun on helppo hymyillä ja shoppailla, kun minä raadan niska limassa tämän kaiken eteen." Se iski syvälle. Olen uhrannut urani, taloudellisen itsenäisyyteni ja koko elämäni tälle perheelle, ja hänen silmissään olen vain laiskottelija, joka tuhlaa hänen rahojaan.
Olenko vain kiittämätön ja hemmoteltu, kun valitan tällaisesta? Moni varmaan antaisi mitä vain ollakseen tilallani. Mutta tämä tunne siitä, että on täysin toisen ihmisen vallassa ja armoilla, syö minua sisältä. Onko mitään keinoa saada oma itsenäisyys takaisin menettämättä kaikkea?
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
mieheni on hoh hoh hoh hoooooooooooo.
samalla hän on rikas
ja väkivaltainen.j
ja mielestään kiltti.
Joulupukki? Hou hou hou!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde opiskelemaan itsellesi uusi tutkinto tai täydennä sitä aikaisempaa niin että saat hyväpalkkaisen duunin. Opintojen jälkeen takaisin töihin. Niin sulla on myös omaa rahaa ja itsenäisyys. Eihän kukaan jaksa tuollaista kultaista häkkiä.
Palkka lastenhoitajia ja hanki koulutus vaikka aloittamalla avoimessa yliopistossa. Lue, kuuntele etäluentoja, tee kirjoitelmia ja osallistu tentteihin, muutamien vuosien päästä sinulla on jo pohjaa hakeutua johonkin hommiin. Älä ota kaikkein vaikeinta alaa, vaan joku kasvatustiedetyyppinen tai farmasia (se on lyhyt, koska ei ole maisteritasoinen). Sinulla jos kenellä on tuohon varaa, eikä näy missään. Jos ukkosi ei pidemmän päälle tätä kestä, häkki raukeaa ja tienaat omat rahasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon että jonkunlaista työtä löytyy, esimerkiksi osa-aikatyötä palvelualalta, henkilökohtaisen avustajan työtä. Kannattaa alkaa kerryttää työkokemusta ja ansaita omaa rahaa lähtöä varten. Onko teillä avioehto ap?
Ei ole realistinen vaihtoehto nuo palvelualan työt tai henkilökohtaisen avustajan työt. Kultaisesta häkistä on siihen maailmaan liian suuri sosio-ekonominen siirtymä. Ihminen ei yleensä pysty sopeutumaan kovin nopeasti kovin suureen eroon. Mutta jos vaikka lähtisit jatkamaan opintoja, hakisit opiskelija-asuntoa ja opintotukea? Opiskelija-asunnon voi saada myös Espoosta, ja niitä on myös perhekokoisiakin, niin lapset voivat tulla mukaan ja j
Alista siis itsesi avustuskuunnossa olevan vajakin päätäntävallan alle.
Jos koet opiskelija-asunnon ja opintotuen hakemisen alistumiseksi, niin se viittaa jo melko vakavaan auktoriteettiongelmaan. Kannattaa hakea apua.
Ap:lta taidettiin otta jo puhelinkin pois, kun katosi linjoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hittooko sä talvitakkia keskellä kesää hankit.
tämähän se paras aika on hankkia, mikäli meinaa edullisen saada
Mä sanon sulle ihan suoraan, että tuollaiseen en lähtisi ikinä! Mulla on ollut aina omat rahat ja oma talous, joka ei kuulu miehelleni. Teen rahoillani mitä tykkään, vaikka sitä ei koskaan ole ollut hirveän paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trollihan tämä on mutta eikö kotirouvuuteen kuulu että saa myös shoppailla miehen rahoilla, turhaan mies kitisee
No ei kyllä kuulu. Itsekin olen ollut kotirouva.
Meillä kuuluu. Lisäksi mies säästää minulle eläkerahastoa pahan päivän varalle.
Jaa no sulla onkin varmaan oikeasti rikas mies.
Ihan ok-tuloinen, mutta ei rikas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet jonkunlainen ilotytön ja koiran välimuoto. Ei ihme, että on vähän ikävää.
Ilotytön, koiran ja kotiapulaisen.
Vierailija kirjoitti:
Tuo tilanne on taloudellista hallitsemista. Olet kotiorjan asemassa ja sinut käytetään ihan loppuun. Kun vanhenet, niin vaihdetaan pahimmillaan nuorempaan, tai sitten miehessi harrastaa viikonloppuja miesystävien kanssa jossain Italiassa venakkojen kanssa. Tuo on kultainen häkki. Ota miehesi kanssa puheeksi, että haluat kasvattaa oman osakesalkun turvataksesi vanhuutesi. Siihen esim. 2000€ per kk/ tai joku summa per vuosi. Ala käymään töissä kotisi ulkopuolella, ala tienaamaan omat rahasi. Westendorjille käy lopussa aina huonosti, varsinkin jos miehelläsi on sikamiehen tatuoinnit.
Tuo tilanne on taloudellista väkivaltaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei rakastava mies sano mitään tuollaista tai sitten tämä on vain provo.
Te jotka käsketty mennä töihin, miten luulette vuosia kotirouvana olleen pääsevän töihin nyt kun tuoretta työkokemusta ja tuoreet tutkinnot omaavatkin on työttöminä? Ellei mies jotenkin järjestä suhteilla työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerran on varaa ostaa miksi valittaa? Parempi kuin se että joutuu jokaisen pannosen katsomaan kun kauppaan menee.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä ap alkujaan suostuit tuohon järjestelyyn? Aika kuplassa olet ollut kotirouva fiilistelysi kanssa. Ehkä tuo silloin tuntui hienolta ja yläluokkaiselta elää tuolla tavalla? Olet ylläpidetty nainen, jonka mies tulee valitettavasti jossain vaiheessa vaihtamaan nuorempaan. Tämä ei siis ole ivailua, vaan ihan sitä realismia. Nyt alat äkkiä tekemään toimintasuunnitelmaa itsenäistymistäsi varten. Miehesi on jo nyt selkeästi ärsyyntynyt sinuun, eli rakkaus sinua kohtaan taitaa olla vähentynyt.
Tuossa vaiheessa sillä on jo joku uusi hoito jossain!
Ei kuulosta unelmalta vaan painajaiselta. Et tarvitse miehen lupaa opiskeluun tai työnhakuun. Voitko palata vanhalle alallesi jos lisäkouluttaudut, tai tahdotko vaihtaa alaa. Mieti. Tsemppiä.
Ei ole! Paitsi jos luot uran kotona. Kirjoittamalla, maalaamalla ja myyt niitä. Tai sitten onlyfans hommat sillä välin kun mies töissä. Peruukki, värilliset piilarit, meikki aivan erilainen kuin normisti. Ja mitä nyt itse keksitkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suostuisin kotirouvaksi vain jos mies säästäisi minulle vapaaehtoista eläkerahastoa. Omaa elämää ei kannata jättää pelkästään miehen hyväntahtoisuuden varaan.
Mies saattaa aina pettää tai jättää. Tai vaikka kuolla
On muuten todella järkevää tunkea rahaa eläkerahastoon sijoittamisen sijaan.
Ja ne rahat muuten on ja pysyy siellä eläkerahastossa tuonne 60+ ikävuoteen asti, vaikka mies antaisi kenkää huomenna.
Minun eläkerahastoni ainakin on eläkettä varten olemassa oleva rahasto. Saan sieltä nostaa rahani pois milloin haluan, mutta viimeistään eläkkeellä sitten varmaan niitä tuhlailen jos jotain tuhlauskohdetta keksin.
Sellainen puoliso kannattaa lempata ensi tilassa.
kannattaisi
mutta kun kaikki ei ole ,
kun helppoa ratkaisua ei ole
Samassa tilanteessa, mutta emme asu Espoossa, eikä meillä ole tuollaista kuulustelua rahankäytöstä. Omistamme kaiken puoliksi, myös rahat. Emme elä ylellistä elämää, emmekä matkustele yhtenään, vaan kerran vuodessa kaukomatka. Mitään ei puutu, vaan kaikkea on yllin kyllin, niin myös rakkautta ja huolenpitoa. Rahasta puhutaan ja niissäkin asioissa yhteiset tavoitteet ja samanlaiset rahankäyttötavat.