Lue keskustelun säännöt.
Olen hyvätuloisen miehen "kotirouva" kultaisessa häkissä. Miksi olen niin onneton?
25.06.2025 |
Ulkopuolisen silmin elämäni on täydellistä. Asumme isossa omakotitalossa Espoon parhaalla alueella, ajamme uusilla autoilla ja lomailemme ulkomailla useita kertoja vuodessa. Mieheni on korkeassa asemassa ja tienaa todella hyvin. Sain jäädä kotiin lasten kanssa, kun esikoinen syntyi, ja siitä on nyt kymmenen vuotta. En ole "joutunut" menemään takaisin töihin.
Kuulostaa unelmalta, eikö? Totuus on kuitenkin toinen. Tämä unelma on kultainen häkki. Minulla ei ole omaa rahaa. Kaikki on mieheni nimissä. Minulla on käyttöön tarkoitettu luottokortti, jonka jokaisen ostoksen hän tarkistaa tiliotteelta. Jos ostan jotain vähänkään kalliimpaa itselleni, saan kuulla kysymyksiä ja piikittelyä "meidän rahojemme" tuhlaamisesta. Tunnen itseni enemmänkin palkatuksi työntekijäksi kuin tasavertaiseksi kumppaniksi.
Viimeinen niitti oli eilen. Olin ostanut uuden, vähän kalliimman talvitakin, ja illalla mieheni tokaisi viinilasin ääressä: "Sinun on helppo hymyillä ja shoppailla, kun minä raadan niska limassa tämän kaiken eteen." Se iski syvälle. Olen uhrannut urani, taloudellisen itsenäisyyteni ja koko elämäni tälle perheelle, ja hänen silmissään olen vain laiskottelija, joka tuhlaa hänen rahojaan.
Olenko vain kiittämätön ja hemmoteltu, kun valitan tällaisesta? Moni varmaan antaisi mitä vain ollakseen tilallani. Mutta tämä tunne siitä, että on täysin toisen ihmisen vallassa ja armoilla, syö minua sisältä. Onko mitään keinoa saada oma itsenäisyys takaisin menettämättä kaikkea?
Kommentit (101)
talvitakeista on varmaan hyvät alet kesällä, turha siihen on tarttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinua on estänyt opiskelemasta ja menemästä töihin?
Tai mikä estää menemästä nyt töihin?
No tämä nyt on työllisyystilanteen huomioon ottaen ihan järjetön kysymys, pelkkää v*ttuilua.
Uskon että jonkunlaista työtä löytyy, esimerkiksi osa-aikatyötä palvelualalta, henkilökohtaisen avustajan työtä. Kannattaa alkaa kerryttää työkokemusta ja ansaita omaa rahaa lähtöä varten. Onko teillä avioehto ap?
Voi herra jestas! Jos on ollut kultaisessa häkissä, EI tee tuollaisia töitä.
Mikä sua ap kiinnostaa eniten maailmassa?
Mene yrittäjäkurssille, ja perusta yritys siihen liittyen.
Saat taatusti vauraalta mieheltäsi rahaa tuota varten.
mieheni on hoh hoh hoh hoooooooooooo.
samalla hän on rikas
ja väkivaltainen.j
ja mielestään kiltti.
MInä ostin kesätakin talvella ja siitäkin tuli jo kommenttia vaikka itse tienatuilla rahoilla maksoin.
Vierailija kirjoitti:
Suostuisin kotirouvaksi vain jos mies säästäisi minulle vapaaehtoista eläkerahastoa. Omaa elämää ei kannata jättää pelkästään miehen hyväntahtoisuuden varaan.
Mies saattaa aina pettää tai jättää. Tai vaikka kuolla
On muuten todella järkevää tunkea rahaa eläkerahastoon sijoittamisen sijaan.
Ja ne rahat muuten on ja pysyy siellä eläkerahastossa tuonne 60+ ikävuoteen asti, vaikka mies antaisi kenkää huomenna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen kun puoliso halveksii rankasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suostuisin kotirouvaksi vain jos mies säästäisi minulle vapaaehtoista eläkerahastoa. Omaa elämää ei kannata jättää pelkästään miehen hyväntahtoisuuden varaan.
Mies saattaa aina pettää tai jättää. Tai vaikka kuolla
On muuten todella järkevää tunkea rahaa eläkerahastoon sijoittamisen sijaan.
Ja ne rahat muuten on ja pysyy siellä eläkerahastossa tuonne 60+ ikävuoteen asti, vaikka mies antaisi kenkää huomenna.
Joopa joo, taidat olla rahastokauppias. Mistä sitä tietää että onko koko rahastoa enää 20 vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suostuisin kotirouvaksi vain jos mies säästäisi minulle vapaaehtoista eläkerahastoa. Omaa elämää ei kannata jättää pelkästään miehen hyväntahtoisuuden varaan.
Mies saattaa aina pettää tai jättää. Tai vaikka kuolla
On muuten todella järkevää tunkea rahaa eläkerahastoon sijoittamisen sijaan.
Ja ne rahat muuten on ja pysyy siellä eläkerahastossa tuonne 60+ ikävuoteen asti, vaikka mies antaisi kenkää huomenna.
Joopa joo, taidat olla rahastokauppias. Mistä sitä tietää että onko koko rahastoa enää 20 vuoden päästä.
Sijoitusvarallisuutena toimii tuossa tilanteesa loistavasti esim. asunnot, joiden hoitamiseen on kotirouvalla aikaa ja johon voi eron tullessa muutta itse.
Mikä on Espoon paras alue? Ja paljonko talvitakki maksoi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouluttaudu, mene töihin ja hanki omat rahat. Itse ottaisin myös eron, mieluummin pa ja yksin kuin alistettuna ja rikas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tämä nyt on työllisyystilanteen huomioon ottaen ihan järjetön kysymys, pelkkää v*ttuilua.
Uskon että jonkunlaista työtä löytyy, esimerkiksi osa-aikatyötä palvelualalta, henkilökohtaisen avustajan työtä. Kannattaa alkaa kerryttää työkokemusta ja ansaita omaa rahaa lähtöä varten. Onko teillä avioehto ap?
Ei ole realistinen vaihtoehto nuo palvelualan työt tai henkilökohtaisen avustajan työt. Kultaisesta häkistä on siihen maailmaan liian suuri sosio-ekonominen siirtymä. Ihminen ei yleensä pysty sopeutumaan kovin nopeasti kovin suureen eroon. Mutta jos vaikka lähtisit jatkamaan opintoja, hakisit opiskelija-asuntoa ja opintotukea? Opiskelija-asunnon voi saada myös Espoosta, ja niitä on myös perhekokoisiakin, niin lapset voivat tulla mukaan ja jatkaa tutussa koulussa. Sitten kun opinnot etenevät, voisit saada omaa koulutustasi vastaavan työn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit lähteä opiskelmaan myös muuttamatta mihinkään, jos et halua erota. Opiskelu voi tuoda elämään uutta mielekkyyttä ja voit saada oman uran.
Äiti oli pienen maatilan emäntä, siskonsa oli nainut rikkaan lääkärin ja eli tuollaista elämää kuin ap. Minulle äiti korosti lapsuudestani asti, että naisella pitää olla oma työ ja palkka, ettei tarvitse sukkahousurahojakin mieheltä kerjätä ja kuunnella nöyryyttäviä letkautuksia.
Otin opiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kouluttaudu, mene töihin ja hanki omat rahat. Itse ottaisin myös eron, mieluummin pa ja yksin kuin alistettuna ja rikas.
Tarkoitat siis että olet mielummin oppilaitoksen alistamana, työkkärin alistamana ja pomon alistamana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tämä nyt on työllisyystilanteen huomioon ottaen ihan järjetön kysymys, pelkkää v*ttuilua.
Uskon että jonkunlaista työtä löytyy, esimerkiksi osa-aikatyötä palvelualalta, henkilökohtaisen avustajan työtä. Kannattaa alkaa kerryttää työkokemusta ja ansaita omaa rahaa lähtöä varten. Onko teillä avioehto ap?
Ei ole realistinen vaihtoehto nuo palvelualan työt tai henkilökohtaisen avustajan työt. Kultaisesta häkistä on siihen maailmaan liian suuri sosio-ekonominen siirtymä. Ihminen ei yleensä pysty sopeutumaan kovin nopeasti kovin suureen eroon. Mutta jos vaikka lähtisit jatkamaan opintoja, hakisit opiskelija-asuntoa ja opintotukea? Opiskelija-asunnon voi saada myös Espoosta, ja niitä on myös perhekokoisiakin, niin lapset voivat tulla mukaan ja jatkaa tutussa koulussa. Sitten kun opinnot etenevät
Alista siis itsesi avustuskuunnossa olevan vajakin päätäntävallan alle.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen kun puoliso halveksii rankasti.
Sellainen puoliso kannattaa lempata ensi tilassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suostuisin kotirouvaksi vain jos mies säästäisi minulle vapaaehtoista eläkerahastoa. Omaa elämää ei kannata jättää pelkästään miehen hyväntahtoisuuden varaan.
Mies saattaa aina pettää tai jättää. Tai vaikka kuolla
Tollaisia paska läjä akkoja pitää varoa.
Siellä kommentoi oikea helmi mieheksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suostuisin kotirouvaksi vain jos mies säästäisi minulle vapaaehtoista eläkerahastoa. Omaa elämää ei kannata jättää pelkästään miehen hyväntahtoisuuden varaan.
Mies saattaa aina pettää tai jättää. Tai vaikka kuolla
Tollaisia paska läjä akkoja pitää varoa.
Miksi sä vihaat naisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suostuisin kotirouvaksi vain jos mies säästäisi minulle vapaaehtoista eläkerahastoa. Omaa elämää ei kannata jättää pelkästään miehen hyväntahtoisuuden varaan.
Mies saattaa aina pettää tai jättää. Tai vaikka kuolla
Tollaisia paska läjä akkoja pitää varoa.
Siellä kommentoi oikea helmi mieheksi.
No, sen ei ainakaan tarvitse varoa minkäänlaisia naisia, kun ei pääse niitä lähellekään. Siellä ludeluolassaan kirjoittelee sapekkaita vuodatuksiaan ja elelee Kelan tuilla.
Ei mene läpi. Karsi seuraavasta sadusta pois noita kliseitä niin voi ehkä upota.