Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avioehto jos ollut kotiäitinä
25.06.2025 |
Kuvitellaan tilanne, et pariskunta (alle 30v) menee naimisiin ja kummallakaan ei ole omaisuutta sen kummemmin (avioehdosta ei edes puhuta).Toinen on juuri valmistumassa yliopistosta, toinenkin loppusuoralla. Mies saa heti alan työpaikan. Heille syntyy noin vuoden kuluttua naimisiin menosta lapsi. Äiti jää yhteisestä sopimuksesta hoitaa lasta kotiin ainakin siihen asti, et lapsi on 3v. No sit kun tämä eka lapsi on 3v, syntyy toinen lapsi ja kotiäitiys jatkuu. Kun toinen lapsi on 4v, mies ehdottaa avioehtoa. Nainen ei suostu. Mies ehdottaa et laitetaan siihen joku summa minkä mahdollisessa erossa nainen saa. Eli kun on ollut kotona lasten kanssa ja tehnyt oikeastaan kaikki kotityöt, mies kyllä käynyt ruokakaupassa ja tehnyt ruokaa, nainen tehnyt tyyliin loput (siivoukset, pyykit, lasten ja kodin hankinnat, yöheräämiset/sairastelut ym), niin et siihen astisesta lastenhoidosta ja kotitöistä tulisi ns. "korvaus".
Suostuisitko tähän? Ja jos nyt ajatellaan, et suostuisit, niin mikä olisi kohtuullinen summa?
Lähtötilanne on siis et kummallakaan ei omaisuutta ja noin kuuden vuoden naimisissa olon jälkeen lapsia on 2 ja nainen ollut heidän kanssaan kotona. Asutaan vuokralla eikä omaisuutta ole edelleenkään paitsi miehen tilillä ja hänen sijoittamissaan osakkeissa. Huonekalut ym ostettu tyyliin käytettynä, tuhlailtu ei ole, jopa pyykkikone ostettu käytettynä ja kun hajosi, pesty koneet taloyhtiön ilmaisessa pesutuvassa. Joitain reissuja tehty, muuten eletty suht vaatimattomasti. Mies maksanut reissut, vakuutukset, vuokran, pääosan ruuista siihen asti. Nainen lasten ja kodin hankinnat suurimmaksi osaksi, ruokia, sähkön..
Kiinnostaa siis mikä on kotona lastenhoidon ja pääasiassa kaiken kotityön tekemisen arvo noin kuuden vuoden ajalta? Jos se pitäisi jotenkin rahassa mitata? (Jos naisen ammatti arvoon liittyy, niin lasketaan vaikka suht pienten tulojen mukaan, eli jos nainen olisi ollut tuon ajan töissä niin palkka ei luultavasti olisi ollut mikään hyvä).
Kommentit (163)
Kaikki tulot yhteiselle tilille, eikä mitään erillisiä omia tilejä, mihin toisella ei ole pääsyä. Kaikki pitää olla läpinäkyvää, yhteiseen pussiin keräämistä, eikä mitään omaan pussiin keräämistä toisen kustannuksella. Molemmat päättää yhdessä miten rahat käytetään.
Avioehto voisi olla joku yhdessä sovittu minimiprosentti yhteisestä omaisuudesta, joka on kuitenkin kohtuullinen, esim. 30-40% poislukien peritty omaisuus. Pidän hyvänä asiana sitä, että vähemmän tienanneella on kannustin pysyä taloudellisista syistä yhdessä, ennemmin kuin taloudellisen hyödyn takia erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on itselläni kokemusta siitä kun käy töissä ja elättää koko perheen. Ei sekään helppoa ole. Ehkä siksi kun mä olen nainen (!) niin mä tein lisäksi lähes kaikki kotityöt (heti ensimmäisenä kun tulin töistä kotiin sain alkaa siivota ja laittaa ruokaa) ja hei, sen lisäksi että maksoin KAIKEN, maksoin myös lasteni isälle palkkaa siitä että oli kotona hoitamassa lapsiamme. Jos hän olisikin sitten saanut aikaiseksi hakea töitä kun lapset olivat melkein kouluikäisiä, ehkä olisin jaksanut. Mutta kun ei. Ei saanut. En jaksanut. Avioehtoa en ehdottanut mutta eroon halusin. Toki sain siitä sitten maksaa (tasinkoa) mutta eroon pääsin.
Tästä on 12 vuotta. Ei ole jaksanut töihin vieläkään.
Joo. Ei liity aloittajan tilanteeseen mutta sainpa avautua. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tulot yhteiselle tilille, eikä mitään erillisiä omia tilejä, mihin toisella ei ole pääsyä. Kaikki pitää olla läpinäkyvää, yhteiseen pussiin keräämistä, eikä mitään omaan pussiin keräämistä toisen kustannuksella. Molemmat päättää yhdessä miten rahat käytetään.
Avioehto voisi olla joku yhdessä sovittu minimiprosentti yhteisestä omaisuudesta, joka on kuitenkin kohtuullinen, esim. 30-40% poislukien peritty omaisuus. Pidän hyvänä asiana sitä, että vähemmän tienanneella on kannustin pysyä taloudellisista syistä yhdessä, ennemmin kuin taloudellisen hyödyn takia erota.
Oksennus. Lima.Sun kaltasten tyyppien takia on lainsäädäntä ihmisten suojana.
Ehdotuksesi siitä, että taloudellisesti heikommassa asemassa pitäisi pysyä suhteessa taloudellisen tilanteensa takia, onkin sitten aivan omaa luokkaansa :D
Noitten varallisuus oli tasan liittoon mennessä. Tuloerojen syynä on 100% yhteisesti sovittu kotiäitiys. Nyt kun alkaa äijää avioliitto kyllästyttää, alkaa jälkikäteinen tinkiminen kun kaikki palvelut on jo nautittu. Ei toimi avioliiton suhteen sen paremmin kuin ravintolassa tai hotellissakaan.
Ei missään nimessä avioehtoa. Miehellä on joku suunnitelma nyt varmasti. Monesti naista nolottaa tällainen perhetilanne, eikä osaa ottaa ulkopuolista näkökulmaa mukaan. Kannattaa sanoa puolisolle, että en nyt osaa tätä ihan yksin päättää, joten voinko pyytää luotettavan lähisukulaiseni tähän pohdintaan mukaan. Tilanteen "avaaminen" jarruttaa miehen suhmurointia. Lapset ovat yhteinen projekti, jonka eteen nainen on uhrannut paljon. Eläke pienenee ja työura käynnistyy huonosti. Mies ei ajattele lasten etua, eikä välejänne nyt yhtään. Olen itse ollut kotiäitinä melkein 10 vuotta ja nyt pienellä eläkkeellä. Miehelläni iso eläke. Vielä nytkin mies kompensoi uhraustani maksamalla kulujani eikä mitään avioehtoja ole tehty, vaikka omaisuutta paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä nyt taas. Omaisuutenne menisi avioerossa tasan ja sinä mietit, että se olisi sinulle liikaa. Herää nyt! Rahaa ei voi ikinä olla liikaa ja sinä olet OIKEUTETTU saamaan puolet omaisuudestanne. Kohtuullinen korvaus on siis puolet omaisuudestanne!
Juuri näin. Nainen on ollut vuosia lasten kanssa kotona, harrastanut ja tehnyt kaikkea kivaa rennolla otteella. Kyllä miehen pitää siitä maksaa myös jälkikäteen, että tarjosi naiselle kodin ja ruuan ja maksoi perheen kulut.
Naisella on oikeus siihen, että toinen tekee työt ja elättää perheen ja lisäksi antaa puolet omaisuudestaan naiselle, joka pitää enemmän osa-aikatyöstä kuin elintasosta.
No mutta, ilmeisesti myös miehellä on OIKEUS siihen, että hänellä on piika, keittäjä ja lastenhoitaja. Joku tekee kaikki ikävät likaiset työt puolesta. Miehellä on OIKEUS. Ei sovi hänen arvolleen että pesisi itse ne jarruraitakalsarinsa, tai hoitaisi ruokaostokset, tai pesisi lattiat. Ei tietenkään.
Kyllä miehelle kelpasi vuosien aikana siisti koti, jääkaappi on maagisesti vain täyttynyt, ja valmis sapuska pöydässä. Joulut ja synttärit vain taianomaisesti järjestyy, ei tarvitse itse päätään vaivata isojenkaan aterioiden suunnittelussa ja valmistuksessa.
Ja sinäkään, kirjoittaja, et tajua että miten paljon tuon miehen puolesta on tehty. Konkreettisesti TEHTY. Naisen puolesta on maksettu, mutta miehen puolesta on tehty. Ne on kaksi eri tyyppistä asiaa. Jostain syystä, sun mielestä, puolesta maksaminen on ainoa millä merkitystä. Puolesta tekemistä kun et edes mainitse.
Kirjoitat, todellakin kirjoitat, että "mies tarjosi naiselle ruoan". Oikeasti? Kuka kävi kaupassa ja teki sen ruoan? Ei se riitä, että tilillä on rahaa. Jotain täytyy myös TEHDÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin avioehto. Oma valinta, jos päättää taantua kotiäidiksi.
- Päätös lapsista on yhteinen
- jos lapsi onkin erityislapsi, ei ole enää valinta jäädä kotiin. Jomman kumman on todennäköisesti jäätävä, elleivät sitten hoidata lasta kokonaan yhteiskunnalla.
Minä tunnen keskivaikeasti vammaisen lapsen perheen, molemmat vanhemmat käyvät töissä kokopäiväisesti
Hyvä ap, että kysyt neuvoa näissä asioissa. Kannattaisi omaisuuden jaon tullessa ottaa itselle lakiapua. Minä hölmö en ottanut ja niinpä mies sai esimerkiksi ujutettua niin, ettei hänen avioliiton aikana perustamaansa yritystä otettu mitenkään huomioon osituksessa. Minä olin yhteisestä sopimuksesta hoitanut neljää lastamme kotona, minkä aikana mies loi uraa. Asuimme isäni omistamassa asunnossa edullisesti. Meillä ei ollut avioehtoa. Omaisuus periaatteessa meni puoliksi muttei käytännössä, koska olin hyväksikäytettävä lapanen.
Nyt olen kohta eläkeiässä ja eläkkeeni tulee olemaan surkea. Kannattaa siis katsoa eikä katua, vaikka tässä vaiheessa raha ei sinulle mitään merkitsisikään. Ja lastesi etua sinun pitää ajaa tarmokkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähävaraisemman ei ikinä kannata suostua avioehtoon avioliitossa. Sama asia kuin vakituisessa työsuhteessa suostuisi vapaaehtoiseen palkanalennukseen.
Kannattaa suostua jos on suoraselkäisen oikeudentuntoinen ja sisimmässään tietää että ei ole pottiin yhtä kovalla ahkeruudella tuonut pääomaa.
Loisilla sitten on väljemmät "otan koska voin"-periaatteet.
Miten miehellä olisi onnistunut uran luominen ja työmatkat, kun hänen olisi pitänyt hoitaa puolet lapsen päiväkotikuskauksista, neuvolareissuista ja etenkin sairaan lapsen hoitopäivistä? Aivan, ei mitenkään.
Uran luominen olisi sujunut vieläkin paremmin ilman naista, koska lapset ja perhe ovat naisen lahja naiselle itselleen. Koko lapsia ei olisi ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähävaraisemman ei ikinä kannata suostua avioehtoon avioliitossa. Sama asia kuin vakituisessa työsuhteessa suostuisi vapaaehtoiseen palkanalennukseen.
Kannattaa suostua jos on suoraselkäisen oikeudentuntoinen ja sisimmässään tietää että ei ole pottiin yhtä kovalla ahkeruudella tuonut pääomaa.
Loisilla sitten on väljemmät "otan koska voin"-periaatteet.
Olen osittain samaa mieltä. Ne vuodet kun olin lasten kanssa kotona lasten ollessa pieniä en nyt ajattele et mitenkään "loisin" tosiaankaan kun oli vielä allergialapset yövalvomisineen mut sit kun lähdin töihin ja lapset kasvoi niin kieltämättä kyllähän suurin osa menee kokoaikatöihin ja sitten jakavat kotityöt tai tulojen salliessa hommaavat vaikka siivoojan. Tätä mies olisi halunnut ja itse taas halusin enemmän olla kotona ja mielestäni meillä oli hyvä jako (vaikkakin vanhanaikainen) kun mies kävi töissä ja mä olin töissä ja hoidin kodin. Mies piti/pitää tätä loisimisena, kyllä. Vaikka hänen ei tarvi kotitöitä tehä, ei edes lumenluontia tai ruohonleikkausta. Vaihtaa se ilmanvaihtosuodattimen kerran puolessa vuodessa, korjaa/huoltaa autoa ja pyöriä ja puhdistaa viemärit tarvittaessa. Tekee ruokaa toisinaan viikonloppuisin ja joskus leipookin. Mulle jää sotkujen siivoominen.. jättää muutenkin omia sotkujaan joita siivoon kun en jaksa enää sanoa niistä. Helpommalla pääsee kun mies on työreissulla kun ei oo sotkemassa 🤪 ainiin, käy se kaupassakun pikku ostoksia mitä just katsoo siihen hetkeen tarvitsevan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mies maksanut reissut, vakuutukset, vuokran, pääosan ruuista siihen asti." Eikö tässä muka ole riittävästi miehen osalta? Luulisi tasaavan pelin vs. kotityöt. Lapsilisät on sitten myös molempien rahoja.
Onko avioliitto siis vain taloudellinen tapahtuma ?
Juridisesti avioliitto on ennen kaikkea juuri sitä. Se ei ole mikään tunnepuolen homma, vaan sopimus joka velvoittaa muun muassa elättämään puolison.
Ehdota ap sinä miehelle vastavuoroisesti standardijakosopimuksen sijaan sinulle edullisempaa ositusta avioehdolla, kun olet tulokehityksesi lapsille ja miehen uran mahdollistamiselle uhrannut.
Luuleeko mies, että ainoat vaihtoehdot ovat tasajako tai hänelle edullisempi sopimus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te voitte osittaa haluamallanne tavalla vaikka avioehtoa ei ole. Ei sinun tarvitse "ottaa" puolia jos koet että se on liikaa. Eiköhän se mies suostu toisenlaiseen ratkaisuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin avioehto. Oma valinta, jos päättää taantua kotiäidiksi.
- Päätös lapsista on yhteinen
- jos lapsi onkin erityislapsi, ei ole enää valinta jäädä kotiin. Jomman kumman on todennäköisesti jäätävä, elleivät sitten hoidata lasta kokonaan yhteiskunnalla.
Minä tunnen keskivaikeasti vammaisen lapsen perheen, molemmat vanhemmat käyvät töissä kokopäiväisesti
Ja silloin yhteiskunta hoitaa, kuten kirjoitin. Jos kumpikaan ei halua jäädä kotiin, yhteiskunta hoitaa.
Kyllä tiedän minäkin tällaisen perheen. Lapsi on koulussa ja ippessä / noin 10 - 11 tuntia päivässä. Siinä ei jää kotona oloon muuta kuin iltatoimet ja nukkuminen. Lisäksi omaishoitajan vapaat, henkilökohtainen avustaja kotiin ym.
Yhteiskunta hoitaa leijonanosan, muuten ei molemmat kävisi töissä.
Mutta kaikki vammat ei ole sellasia, että yhteiskunta voisi hoitaa. Kehitysvamma ja pyörätuoli, joo, vammaislaki auttaa. Mutta vaikkapa keskivaikea autismi, eipä vammaislaki auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähävaraisemman ei ikinä kannata suostua avioehtoon avioliitossa. Sama asia kuin vakituisessa työsuhteessa suostuisi vapaaehtoiseen palkanalennukseen.
Kannattaa suostua jos on suoraselkäisen oikeudentuntoinen ja sisimmässään tietää että ei ole pottiin yhtä kovalla ahkeruudella tuonut pääomaa.
Loisilla sitten on väljemmät "otan koska voin"-periaatteet.
Miten miehellä olisi onnistunut uran luominen ja työmatkat, kun hänen olisi pitänyt hoitaa puolet lapsen päiväkotikuskauksista, neuvolareissuista ja etenkin sairaan lapsen hoitopäivistä? Aivan, ei mitenkään.
Uran luominen olisi sujunut vieläkin paremmin ilman naista, koska lapset ja perhe ovat naisen lahja naiselle itselleen. Koko lapsia ei olisi ollenkaan.
Mies halusi lapsia. Jos luit koko ketjun, mies on ehdottanut kolmattakin lasta.
Mies halusi ne lapset. Kaikkea ei voi saada, kuten koko palkkaa omaan käyttöön, jos on halunnut lapsia.
En ehdi lukea ketjua, pahoittelen. Meillä on avioehto. Mies on kuitenkin säästänyt minulle ns.eläkettä. Nimissäni on myös sijoitusrahasto, joka on tuottanut rahaa ihan hyvin. Näiden lisäksi olen hänen testamentissaan.
Vierailija kirjoitti:
Ehdota ap sinä miehelle vastavuoroisesti standardijakosopimuksen sijaan sinulle edullisempaa ositusta avioehdolla, kun olet tulokehityksesi lapsille ja miehen uran mahdollistamiselle uhrannut.
Luuleeko mies, että ainoat vaihtoehdot ovat tasajako tai hänelle edullisempi sopimus?
Joo. Vaadipa omasta työstäsi taannehtivasti palkkaa. Vaikka ihan vitsinä, että näet miehen ilmeen.
Voi viddu että mun ärsyttää mies, joka halusi lapsia ja hyvin sopi että nainen hoitaa, mutta sitten ei haluakaan enää leikkiä kotia.
Kokeilkaa pariterapiaa. Voihan tuossa olla takana jotain muutakin kuin talousasiat. Srk tarjoaa ilmaista ja ei liity uskontoon.
En missään tapauksessa suostuisi avioehtoon. Sehän tehdään eron varalle, eli mies haluaa erota? Meillä ei ole avioehtoa eikä tule. Jos ukko löytää nuoremman, en jää tyhjän päälle. Tämä on lisännyt luottamustani ja parantanut mielenrauhaani. En joudu miettimään, miten pärjäisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähävaraisemman ei ikinä kannata suostua avioehtoon avioliitossa. Sama asia kuin vakituisessa työsuhteessa suostuisi vapaaehtoiseen palkanalennukseen.
Kannattaa suostua jos on suoraselkäisen oikeudentuntoinen ja sisimmässään tietää että ei ole pottiin yhtä kovalla ahkeruudella tuonut pääomaa.
Loisilla sitten on väljemmät "otan koska voin"-periaatteet.
Olen osittain samaa mieltä. Ne vuodet kun olin lasten kanssa kotona lasten ollessa pieniä en nyt ajattele et mitenkään "loisin" tosiaankaan kun oli vielä allergialapset yövalvomisineen mut sit kun lähdin töihin ja lapset kasvoi niin kieltämättä kyllähän suurin osa menee kokoaikatöihin ja sitten jakavat kotityöt tai tulojen salliessa hommaavat vaikka siivoojan. Tätä mies olisi halunnut ja itse taas halusin enemmän olla kotona ja mielestäni m
Jaaha. Olet itse sitä mieltä, että laissa määritelty 50/50 jako on miestäsi sorsiva koska olet osittain loinen. Mitä sitten täällä kyselet? Veikkaisin syyksi sitä, että sulla on munat...
Nyt vaan kerrot sille vaimollesi, että selvitit asiaa AV:n lakimiehiltä ja sielläkin oli muutamia, joiden mielestä 30% yhteisestä omaisuudesta tai vähemmänkin hänelle on juurikin oikein.
Vierailija kirjoitti:
"Parempi olis varmaan erota mut mietin nyt tuota ositusta et mitä sen kanssa. "
Se ositus tehdään 50/50 sun lasten turvaksi ellet sitten halua toimeentulotuen asiakkaana halvimmassa vuokramurjussa niitä kasvattaa. Sun ura meni jo vaihtokaupassa miehesi uraan.
No toki lapset jäisi miehen kanssa nykyiseen asuntoon eikä tulis mun kans vuokrayksiöön. Hommaisin sen "vuokramurjun" tästä läheltä et olisin kuitenkin lasten elämässä mukana. Toki ne jäis miehelle jolla hyvä palkka ja elintaso pysyis lapsilla samana kuin tähänkin asti.
En kyllä tätä haluaisi..haluaisin toki elää ja asua lasten kanssa. Varmaan kauheessa sotkussa joutuvat sitten elämään 😛 ehkä mies hommaa siivoojan. Tai palkkaa mut siivoomaan ja pyykkäämään 😄 osa-aikatyön oheen toinen, tuttu pesti mulle.. heh.
Ap
Alue: Aihe vapaa
"Parempi olis varmaan erota mut mietin nyt tuota ositusta et mitä sen kanssa. "
Se ositus tehdään 50/50 sun lasten turvaksi ellet sitten halua toimeentulotuen asiakkaana halvimmassa vuokramurjussa niitä kasvattaa. Sun ura meni jo vaihtokaupassa miehesi uraan.