Lue keskustelun säännöt.
Avioehto jos ollut kotiäitinä
25.06.2025 |
Kuvitellaan tilanne, et pariskunta (alle 30v) menee naimisiin ja kummallakaan ei ole omaisuutta sen kummemmin (avioehdosta ei edes puhuta).Toinen on juuri valmistumassa yliopistosta, toinenkin loppusuoralla. Mies saa heti alan työpaikan. Heille syntyy noin vuoden kuluttua naimisiin menosta lapsi. Äiti jää yhteisestä sopimuksesta hoitaa lasta kotiin ainakin siihen asti, et lapsi on 3v. No sit kun tämä eka lapsi on 3v, syntyy toinen lapsi ja kotiäitiys jatkuu. Kun toinen lapsi on 4v, mies ehdottaa avioehtoa. Nainen ei suostu. Mies ehdottaa et laitetaan siihen joku summa minkä mahdollisessa erossa nainen saa. Eli kun on ollut kotona lasten kanssa ja tehnyt oikeastaan kaikki kotityöt, mies kyllä käynyt ruokakaupassa ja tehnyt ruokaa, nainen tehnyt tyyliin loput (siivoukset, pyykit, lasten ja kodin hankinnat, yöheräämiset/sairastelut ym), niin et siihen astisesta lastenhoidosta ja kotitöistä tulisi ns. "korvaus".
Suostuisitko tähän? Ja jos nyt ajatellaan, et suostuisit, niin mikä olisi kohtuullinen summa?
Lähtötilanne on siis et kummallakaan ei omaisuutta ja noin kuuden vuoden naimisissa olon jälkeen lapsia on 2 ja nainen ollut heidän kanssaan kotona. Asutaan vuokralla eikä omaisuutta ole edelleenkään paitsi miehen tilillä ja hänen sijoittamissaan osakkeissa. Huonekalut ym ostettu tyyliin käytettynä, tuhlailtu ei ole, jopa pyykkikone ostettu käytettynä ja kun hajosi, pesty koneet taloyhtiön ilmaisessa pesutuvassa. Joitain reissuja tehty, muuten eletty suht vaatimattomasti. Mies maksanut reissut, vakuutukset, vuokran, pääosan ruuista siihen asti. Nainen lasten ja kodin hankinnat suurimmaksi osaksi, ruokia, sähkön..
Kiinnostaa siis mikä on kotona lastenhoidon ja pääasiassa kaiken kotityön tekemisen arvo noin kuuden vuoden ajalta? Jos se pitäisi jotenkin rahassa mitata? (Jos naisen ammatti arvoon liittyy, niin lasketaan vaikka suht pienten tulojen mukaan, eli jos nainen olisi ollut tuon ajan töissä niin palkka ei luultavasti olisi ollut mikään hyvä).
Kommentit (163)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähävaraisemman ei ikinä kannata suostua avioehtoon avioliitossa. Sama asia kuin vakituisessa työsuhteessa suostuisi vapaaehtoiseen palkanalennukseen.
Kannattaa suostua jos on suoraselkäisen oikeudentuntoinen ja sisimmässään tietää että ei ole pottiin yhtä kovalla ahkeruudella tuonut pääomaa.
Loisilla sitten on väljemmät "otan koska voin"-periaatteet.
Miten miehellä olisi onnistunut uran luominen ja työmatkat, kun hänen olisi pitänyt hoitaa puolet lapsen päiväkotikuskauksista, neuvolareissuista ja etenkin sairaan lapsen hoitopäivistä? Aivan, ei mitenkään.
Uran luominen olisi sujunut vieläkin paremmin ilman naista, koska lapset ja perhe ovat naisen lahja naiselle itselleen. Koko lapsia ei olisi ollenkaan.
Niin, miksi mies ei sitten pysynyt sinkkuna ja lapsettomana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten harrastetaan rennosti, kun samalla pitää vahtia ja hoitaa pieniä lapsia? Kerro nyt ihmeessä!
Ja mistä sinä löydät sen rennon otteen kotitöihin, pihahommiin ja harrastuksiin, kun sinulla on ne lapset mukana siinä.
Niin, mistäpä se perfektionisti löytää mihinkään rentoa otetta, kun kaikki kotitöistä harrastuksiin ja lomailu mukaan luettuna on suorittamista.
Ei tarvi olla suorittaja tai perfektionisti, ihan laki edellyttää että pientä lasta valvotaan koko ajan. Koska jos jotain tapahtuu - olet syytteessä. Ei mitään välitä miten selität että käänsit selkäsi minuutiksi, tai pienet lapset nyt kompastelee tai karkailee tai kiipeilee. Ei, onnettomuudetkin tutkitaan. Siihen päälle vaatimukset ravinnosta, kasvukäyristä, kehityksestä, turvasta autossa ja pyöräillessä ja rannalla.
Ei näin ennen ollut. Jos sulla olisi lapsia tässä ajassa, niin ehkä seuraisit asian ympärillä uutisointia, ja tietäisit paremmin miksi se "rento ote" on haavekuva kasarilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliiton aikana hankittu omaisuus on yhteistä.
Mä jäin aikoinaan kotiin. Tyhjän päältä lähdettiin ja yhdessä on varallisuutta tehty.
Olin 17 vuotta ilman omaa tiliä ja tuloja. Sinä aikana säästin, sijoitin yhteisiä rahoja. Miestä ei tuommoinen kiinnosta. Hän tekee duunia, tienaa hyvin ja nauttii.
Nyttemmin kodin lisäksi meillä on kaksi sijoituskämppää, joista toinen on avioehdolla siirretty vain mun nimiin. Se on mun eläke. + Muu yhteinen omaisuus.
Silloin ruuhkavuosina ei ollut, mistä vaatia säästöön, joten riskillä menin ja se kannatti.
Olemme nyt 50v, että kerkee vielä liikkeitä tekemään tulevaisuuden eteen.
Itsekin työelämässä ollut muutamia vuosia. Lapset juuri muuttaneet omilleen. Rahaa on näpeissä ihan kivasti.
Katso mikä sulle, teille sopii parhaiten. Älä jää täysin tyhjän päälle.
Ei ole yhteistä, avioliitossa omaisuus on erillistä, perusprinsiippi mikä kuuluu jokaisen tietää ja ymmärtää.
Jaa, mutta erotessa lasketaan tasan. Ja varakkaampi maksaa toiselle tasinkoa. PERUSPRINSIIPPI.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen on taloudellisesti huomattavasti tai edes jonkin verran heikommalla tasolla kuin mies, niin ei minkäänlaista avioehtoa allekirjoittamaan.
Ei tietenkään silloinkaan jos nainen on paljon paljon paremmissa varoissa.
Juurihan ketju on täynnä väkevää todistusta siitä kuinka vain alhaisin sika ei mene oletusosituksella.
Oli yksi viesti joukossa joka todisti päinvastoin. Mies oli kotona, nainen varakkaampi, ja maksoi tasinkoa jotta sai eron. Harvemmin vaan nykypäivänäkään on näin, että mies olisi se koti-vanhempi. Yhä aina se on nainen, joka luopuu urastaan, JOS joku joutuu luopumaan.
Ja usein kotimöllöttäjiksi jääjillä ei mitään uranäkymiä koskaan ollutkaan.
Mitä tuskaisempi matalapalkkatyö, sitä innokkaampia ollaan venyttämään vanhempainvapaita.
Tyttärelleni tuli ero kun mies kännissä petti. Mies yritti ennen eroa esittää avioehtoa tehtäväksi, koska hän oli perinyt vanhempiensa maatilan, vanhemmat eivät olleet suojanneet perintöä. Tyttäreni ei ehtoon suostunut ja niin tyttärestäni tuli varakas, mies joutui maksamaan hänet ulos maatilasta. Mies sai hirveät velat kannettavakseen. Kallis pano tuli ex-vävylle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitto - maailmankaikkeuden historian paskin diili.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten harrastetaan rennosti, kun samalla pitää vahtia ja hoitaa pieniä lapsia? Kerro nyt ihmeessä!
Ja mistä sinä löydät sen rennon otteen kotitöihin, pihahommiin ja harrastuksiin, kun sinulla on ne lapset mukana siinä.
Niin, mistäpä se perfektionisti löytää mihinkään rentoa otetta, kun kaikki kotitöistä harrastuksiin ja lomailu mukaan luettuna on suorittamista.
Kerro nyt siitä rennosta elämästäsi?
Turha väitellä jonkun luuserin kanssa, joka ei ole varmasti ollut koskaan edes yhden lapsen kanssa kotona, saati sitten useamman.
Eli et pysty kertomaan, miten asiat hoidetaan rennosti pikkulasten kanssa. Asia selvä!
Et sinä minua nimi
Minä olen neljän lapsen äiti, joka aina välillä pääsi töihin lepäämään. Vaativaan akateemiseen työhön. Luuseri on se, joka väittää, että kotona useamman pienen lapsen kanssa olo on helppoa. Vinkkini sinulle oli se, että sinun ei kannata väitellä sellaisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ap. Älä suostu tuollaiseen missään nimessä! Miehesi tahtoo avioehdon luultavasti siksi, että hänellä on sijoituksissa jne. Iso omaisuus, mutta salaa sen sinulta. Lähipiirissäni samatyylinen tapaus. Ehdon allekirjoittamisen jälkeen mies lähti toisen naisen mukaan. Älä missään nimessä suostu, oli menneisyytenne mikä tahansa sinä olet osaltasi ollut sitä rakentamassa ja sinulle kuuluu puolet. Turvaa oma ja lapsiesi elämä äläkä mene ansaan! Hienoa, että kirjoitit tänne, etkä mennyt heti allekirjoittamaan.
Miten se ositus käytännössä menee? Jos ei palkkaa ketään pesänjakajaa niin yhdessä vaan sovitaan et mitä kummallekin ja laitetaan puoliksi? Mistä olen varma et näen kaikki miehen ansiot, sijoitukset ym ym ja et ne varmasti menee sit tasan ja miten se käytännössä tapahtuu?
Jos nyt oletettaisiin et ero tulisi ja ei avioehtoa.
Ja taas jos alkekirjottaisin avioehdon niin joku kohtuullistamissysteemi siinäkin vielä kai "hätävarana" eli jos mies sais vaikka painostettua avioehtoon joka ei mun kannalta kovin hyvä diili, niin siinäkin kai sitä pitää palkata joku pesänjakaja ja pyytää kohtuullistamista..menisköhän läpi edes jotenkin, ei niin et sais just puolet mut vaikka enemmän mitä se summa mikä avioehdossa on sovittu, jos nyt sellainen tehtäisiin ja jos se olisikin jotenkin kohtuuton mun kannalta.
Siinäkin kai sitä pitää yhdessä tavata ja selittää asiat. En tiiä miten pystyn..voisko ne vaan kirjottaa paperille? Siis selittää se tilanne paperille miks haluaisi kohtuullistamista. Oon huono tommosissa et pitää ns. vaatia jotain ja jos mieskin siinä puhumassa sekaan.. mua vaan alkais luultavasti itkettää. Vaikken haluaisi itkeä nii tunnen itseni ja tiiän ettei tuosta tulis mitään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyttärelleni tuli ero kun mies kännissä petti. Mies yritti ennen eroa esittää avioehtoa tehtäväksi, koska hän oli perinyt vanhempiensa maatilan, vanhemmat eivät olleet suojanneet perintöä. Tyttäreni ei ehtoon suostunut ja niin tyttärestäni tuli varakas, mies joutui maksamaan hänet ulos maatilasta. Mies sai hirveät velat kannettavakseen. Kallis pano tuli ex-vävylle.
En kyllä olisi pystynyt tuohon..siis tuo maatila homma et olisin vaatinut itselleni ja miehelle velat sen takia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten se ositus käytännössä menee? Jos ei palkkaa ketään pesänjakajaa niin yhdessä vaan sovitaan et mitä kummallekin ja laitetaan puoliksi? Mistä olen varma et näen kaikki miehen ansiot, sijoitukset ym ym ja et ne varmasti menee sit tasan ja miten se käytännössä tapahtuu?
Jos nyt oletettaisiin et ero tulisi ja ei avioehtoa.
Ja taas jos alkekirjottaisin avioehdon niin joku kohtuullistamissysteemi siinäkin vielä kai "hätävarana" eli jos mies sais vaikka painostettua avioehtoon joka ei mun kannalta kovin hyvä diili, niin siinäkin kai sitä pitää palkata joku pesänjakaja ja pyytää kohtuullistamista..menisköhän läpi edes jotenkin, ei niin et sais just puolet mut vaikka enemmän mitä se summa mikä avioehdossa on sovittu, jos nyt sellainen tehtäisiin ja jos se olisikin jotenkin kohtuuton mun kannalta.
Siinäkin kai sitä pitää yhdessä tavata ja selittää asiat. En tiiä miten pystyn..voisko ne vaan kirjotta
Sanot vaan, ettet suostu avioehtoon. Se on helpointa ja selkeintä. Älä ole tossu ja anna miehen painostaa.
Testaa, miten mies suhtautuu, jos sinä alat yht'äkkiä vaatimaan häneltä jotain kohtuutonta. Sanot vaikka, että haluat alkaa opiskelemaan toisella paikkakunnalla viikot ja mies on jatkossa viikolla yksin vastuussa lapsista. Tosin olisiko sekään kohtuutonta sinulta, kun mies oli ennen reissutöissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttärelleni tuli ero kun mies kännissä petti. Mies yritti ennen eroa esittää avioehtoa tehtäväksi, koska hän oli perinyt vanhempiensa maatilan, vanhemmat eivät olleet suojanneet perintöä. Tyttäreni ei ehtoon suostunut ja niin tyttärestäni tuli varakas, mies joutui maksamaan hänet ulos maatilasta. Mies sai hirveät velat kannettavakseen. Kallis pano tuli ex-vävylle.
En kyllä olisi pystynyt tuohon..siis tuo maatila homma et olisin vaatinut itselleni ja miehelle velat sen takia.
Ap
Äidin on ajateltava lasten etua ensisijaisesti eikä tulevan ex-miehen mahdollista mielipahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mies maksanut reissut, vakuutukset, vuokran, pääosan ruuista siihen asti." Eikö tässä muka ole riittävästi miehen osalta? Luulisi tasaavan pelin vs. kotityöt. Lapsilisät on sitten myös molempien rahoja.
Onko avioliitto siis vain taloudellinen tapahtuma ?
No eikös naiset just erotessa rahaa ja omaisuutta halua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin sivuhuomautuksena haluaisin varoittaa vapaaehtoisista eläkevakuutuksista!!
Kun maksun aika tulee, niistä maksetaan veroa tuloverotuksen mukaan _koko summasta_, siis myös pääomasta, ei pelkästään kertyneestä korosta. Niitä ei siis voi mitenkään verrata mihinkään muuhun sijoittamiseen, joissa maksetaan veroa pääoman päälle kertyneestä voitto-osuudesta. En kyllä keksi mitään tilannetta, joissa vapaaehtoinen eläkevakuutus olisi kannattava. Siinähän periaatteessa sun maksama pääoma tienaa valtiolle tuloa. Saattaa jopa käydä niin, että saa käteen vähemmän, kuin mitä on vuosien aikana vakuutukseen maksanut.
Ap:n tilanne ei kyllä kuulosta hyvältä, missään nimessä tuossa tilanteessa avioehto ei ole reilu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi avioehtoon tuossa tilanteessa. Ilmoittaisin että erotaan sitten saman tien. Siinäpähän makselee elareita sitten.
Tytärpuoleni oli niin fiksu, että jäädessään hoitovapaalle sopi miehensä kanssa, että tämä maksaa hänelle eläkevakuutusta sinä aikana kun hän on hoitovapaalla. Eihän sille kotona olijalle kerry eläkettäkään.
Ne eläkevakuutukset vasta loukkoja ovatkin. Eivät ole suunniteltu eläkkeen sijaan, vaan rinnalle. Ei kovin fiksua ottaa sellaista.
Tonni puhdasta rahaa per kk avioehdolla vaimon nimiin olis fiksunpaa.
Tuo vaatisi jo melko isot tulot mieheltä, jotta hän ellei myös jäisi kaikkien hänen maksamiensa YHTEISTEN menojen jälkeen myös se tonni puhdasta rahaa käteen. Ei se mene niin, että mies joutuu käymään oikeissa töissä 8 tuntia päivässä (+työmatkat) 5 päivänä viikossa tienaamassa perheelle elannon ja sitten vielä yksin maksaa vuokrat, vakuutukset, ruoat, lomat ym kaikki mahdollinen, ja nainen saisi vain elellä siivellä, koska tekee kotona ollessaan KOTITÖITÄ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten harrastetaan rennosti, kun samalla pitää vahtia ja hoitaa pieniä lapsia? Kerro nyt ihmeessä!
Ja mistä sinä löydät sen rennon otteen kotitöihin, pihahommiin ja harrastuksiin, kun sinulla on ne lapset mukana siinä.
Niin, mistäpä se perfektionisti löytää mihinkään rentoa otetta, kun kaikki kotitöistä harrastuksiin ja lomailu mukaan luettuna on suorittamista.
Ei tarvi olla suorittaja tai perfektionisti, ihan laki edellyttää että pientä lasta valvotaan koko ajan. Koska jos jotain tapahtuu - olet syytteessä. Ei mitään välitä miten selität että käänsit selkäsi minuutiksi, tai pienet lapset nyt kompastelee tai karkailee tai kiipeilee. Ei, onnettomuudetkin tutkitaan. Siihen päälle vaatimukset ravinnosta, kasvukäyristä, kehityksestä, turvasta autossa ja pyöräillessä ja
🥱
Maalaisjärjen käyttöä, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttärelleni tuli ero kun mies kännissä petti. Mies yritti ennen eroa esittää avioehtoa tehtäväksi, koska hän oli perinyt vanhempiensa maatilan, vanhemmat eivät olleet suojanneet perintöä. Tyttäreni ei ehtoon suostunut ja niin tyttärestäni tuli varakas, mies joutui maksamaan hänet ulos maatilasta. Mies sai hirveät velat kannettavakseen. Kallis pano tuli ex-vävylle.
En kyllä olisi pystynyt tuohon..siis tuo maatila homma et olisin vaatinut itselleni ja miehelle velat sen takia.
Ap
Äidin on ajateltava lasten etua ensisijaisesti eikä tulevan ex-miehen mahdollista mielipahaa.
Siis miten se on lasten etu et isä on veloissa? Yhtälailla se isä on huoltaja kuin äiti. Ei ole automaatio et lapset tulis äidille tai et mies ei elättäis niitä. Meillä ainakin voin luottaa et mies huolehtii ja elättää lapset samoin kuin tähänkin asti vaikka erottaisiin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttärelleni tuli ero kun mies kännissä petti. Mies yritti ennen eroa esittää avioehtoa tehtäväksi, koska hän oli perinyt vanhempiensa maatilan, vanhemmat eivät olleet suojanneet perintöä. Tyttäreni ei ehtoon suostunut ja niin tyttärestäni tuli varakas, mies joutui maksamaan hänet ulos maatilasta. Mies sai hirveät velat kannettavakseen. Kallis pano tuli ex-vävylle.
En kyllä olisi pystynyt tuohon..siis tuo maatila homma et olisin vaatinut itselleni ja miehelle velat sen takia.
Ap
Äidin on ajateltava lasten etua ensisijaisesti eikä tulevan ex-miehen mahdollista mielipahaa.
Mitenkähän se on muka lasten etu, että niiden isä on hirveissä veloissa?
Höpöhöpö. Kyllä nyt tässä oli vain kostonjanoinen ja ahne naikkonen kyseessä. Lasten etu on tuossa vaatimuksessa ollut varmasti viimeisenä mielessä, kun itellä euron kuvat silmillä ja pirun sarvet päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttärelleni tuli ero kun mies kännissä petti. Mies yritti ennen eroa esittää avioehtoa tehtäväksi, koska hän oli perinyt vanhempiensa maatilan, vanhemmat eivät olleet suojanneet perintöä. Tyttäreni ei ehtoon suostunut ja niin tyttärestäni tuli varakas, mies joutui maksamaan hänet ulos maatilasta. Mies sai hirveät velat kannettavakseen. Kallis pano tuli ex-vävylle.
En kyllä olisi pystynyt tuohon..siis tuo maatila homma et olisin vaatinut itselleni ja miehelle velat sen takia.
Ap
Äidin on ajateltava lasten etua ensisijaisesti eikä tulevan ex-miehen mahdollista mielipahaa.
Siis miten se on lasten etu et isä on veloissa? Yhtälailla se isä on huoltaja kuin äiti. Ei ole automaatio et lapset tulis äidille tai et mie
Ja luultavasti lapset jäisi isälleen koska pystyisivät jäädä keskenään nykyiseen kotiin asumaan. Lapset aina pääasiassa sille jolla paremmat tulot jos tuloero on suuri.
Ap
Oikeasti ahdistaa koko asia. Parempi kun olis ollu koko elämän yksin. Siis ylipäänsä erokin; jos menee naimisiin niin pysytään loppuun asti. Jotenkin kauhee vaiva erota kun lapsetkin. Ei jaksais yhtään. En ymmärrä miten ihmiset jaksaa sit eron jälkeen jotain viikko viikko systeemejä, uusia suhteita, uusioperheitä jne. Ei kiitos. Tämä saa olla mun elämän eka ja vika kunnon suhde jos nyt erotaan. Vois erota vaikka sitten kun lapset aikuisia.
Ap