Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avioehto jos ollut kotiäitinä
25.06.2025 |
Kuvitellaan tilanne, et pariskunta (alle 30v) menee naimisiin ja kummallakaan ei ole omaisuutta sen kummemmin (avioehdosta ei edes puhuta).Toinen on juuri valmistumassa yliopistosta, toinenkin loppusuoralla. Mies saa heti alan työpaikan. Heille syntyy noin vuoden kuluttua naimisiin menosta lapsi. Äiti jää yhteisestä sopimuksesta hoitaa lasta kotiin ainakin siihen asti, et lapsi on 3v. No sit kun tämä eka lapsi on 3v, syntyy toinen lapsi ja kotiäitiys jatkuu. Kun toinen lapsi on 4v, mies ehdottaa avioehtoa. Nainen ei suostu. Mies ehdottaa et laitetaan siihen joku summa minkä mahdollisessa erossa nainen saa. Eli kun on ollut kotona lasten kanssa ja tehnyt oikeastaan kaikki kotityöt, mies kyllä käynyt ruokakaupassa ja tehnyt ruokaa, nainen tehnyt tyyliin loput (siivoukset, pyykit, lasten ja kodin hankinnat, yöheräämiset/sairastelut ym), niin et siihen astisesta lastenhoidosta ja kotitöistä tulisi ns. "korvaus".
Suostuisitko tähän? Ja jos nyt ajatellaan, et suostuisit, niin mikä olisi kohtuullinen summa?
Lähtötilanne on siis et kummallakaan ei omaisuutta ja noin kuuden vuoden naimisissa olon jälkeen lapsia on 2 ja nainen ollut heidän kanssaan kotona. Asutaan vuokralla eikä omaisuutta ole edelleenkään paitsi miehen tilillä ja hänen sijoittamissaan osakkeissa. Huonekalut ym ostettu tyyliin käytettynä, tuhlailtu ei ole, jopa pyykkikone ostettu käytettynä ja kun hajosi, pesty koneet taloyhtiön ilmaisessa pesutuvassa. Joitain reissuja tehty, muuten eletty suht vaatimattomasti. Mies maksanut reissut, vakuutukset, vuokran, pääosan ruuista siihen asti. Nainen lasten ja kodin hankinnat suurimmaksi osaksi, ruokia, sähkön..
Kiinnostaa siis mikä on kotona lastenhoidon ja pääasiassa kaiken kotityön tekemisen arvo noin kuuden vuoden ajalta? Jos se pitäisi jotenkin rahassa mitata? (Jos naisen ammatti arvoon liittyy, niin lasketaan vaikka suht pienten tulojen mukaan, eli jos nainen olisi ollut tuon ajan töissä niin palkka ei luultavasti olisi ollut mikään hyvä).
Kommentit (163)
Meillä mies on ollut yhtäpaljon lapsen kanssa kotona kuin minä. En olisi edes ikinä suostunut jäämään moneksi vuodeksi kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suostuisi. Avioehto tehdään joko ennen liittoa mutta ei sen aikana. Jos minä oisin sinä en todellakaan suostuisi. Jos ero tulee, mieshän makselee sitten.
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin eron miehestä joka kuuden aviovuoden ja kahden lapsen jälkeen rupeisi pyytämään avioehtoa minun oleena kotiäitinä kuusi vuotta lapsillemme. Eihän siinä ole mitään järkeä. Mies on saanut kaiken, koulut käyty, kerännyt työkokemusta ja kiivennyt paremmalle palkalle, vaimo ja lisäksi vielä kaksi lasta. Hän on saanut siis kaiken ja nainen on tällä välin jättänyt uran tekemättä ja tyytynyt kotiäidin rooliin. Ei eläkettä kotiäitivuosilta eikä työkokemusta. naisella ei ole mitään syytä hyväksyä avioehtoa tässä kohtaa elämäänsä.
En mitenkään tyytynyt, halusin, tykkäsin. Mies olis halunnut myös olla pidempäänkin kotona mutta järkevämpää oli olla hänen töissä kun oli saanut hyvän alan työpaikan. Ja on siitä sit edennyt aina ns. parempaan. On nyt johtotasolla ja tulot en es tiiä tarkkaan mitä. En itse ikinä olisi edennyt, tai tuskin es saanut oman alan työpaikkaa. En haaveillut mistään urasta enkä usko et olisin kovin mitään "uraa luonut" ilman lapsiakaan. Kunhan on työ missä suht hyvin viihtyy ja sillä tulee toimeen, se pääasia. Olen esim "tyytynyt" osa-aikatöihin, jotka ei vastaa yhtään koulutustani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi. Avioehto tehdään joko ennen liittoa mutta ei sen aikana. Jos minä oisin sinä en todellakaan suostuisi. Jos ero tulee, mieshän makselee sitten.
Tottakai avioehdon voi ihan reilusti thdä avioliiton aikanakin, ja usein kannattaakin, esim silloin kun jompi kumpi ryhtyy yrittäjäksi tai johonkin muuhun riskialtteeseen puuhaan. Mutta sen pitää silloin olla kyseisen perheen tilannetta heijastava ja molempien etuja palveleva - ei mikään standardiversio.
MITTA OIKEASTI: ÄLKÄÄ älkää jöttäkö omaisuuden hoitamista ja kerryttämistä toisen hoidettavaksi, älkääkö luopuko omasta taloudellisesta itsenäisyydestänne avioliitossa!
Vähävaraisemman ei ikinä kannata suostua avioehtoon avioliitossa. Sama asia kuin vakituisessa työsuhteessa suostuisi vapaaehtoiseen palkanalennukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selvittäisin miehen tavoitteet ja syyn tälle kysymällä häneltä.
Jos omaisuutta ei ole, niin miksi pitäisi sopia joku summa? Eihän sinulle kuuluu mitään summaa, jos eroatte. Puolet niistä käytetyistä kamoista jos muuta ei ole.
Onko miehelle siis kertynyt tai tulossa jotain, jota ei halua kanssasi jakaa mahdollisen eron tullessa?
Kuulostaa miehelle epäedulliselta sopia moista.
Lasten hoitamisen ja kotitöiden rahallinen arvo on nolla. Itsehän niitä suostuit jäämään hoitamaan.
Tämän vuoksi perhevapaat käytetään puoliksi ja lapset tehdään ennen opiskeluja.
On sillä nyt rahaa sijoitettuna osakkeisiin tms. Joitain sijoituksia siis on ja rahaa tilillä.. on kuitenkin hyväpalkkaisessa johtotason työssä eikä elä/eletä kädestä suuhun. Mut ei ole mitään konkreettista omaisuutta paitsi asunto. Ei mökkiä, venettä, sijoitusasuntoja, hienoa autoa jne. Perinnön se on saanut avioliiton aikana, mut sille sama, en niitä rahoja halua. Enkä miehen palkkarahojakaan. Mietin vain et jos tuon avioehdon tekis niin kun mies ehdotti niin millä summalla.. tavallaan en edes halua puolia miehen tienaamista rahoista. Eli siis avioehto vois ollakil hyvä, tai voiko vaan olla jakamatta puoliksi jos ei halua.. toisaalta jos olis täysin poissulkevia avioehto niin sit mulle ei jäisi yhtään mitään paitsi tilillä olevat rahat joita ei juurikaan ja asunnosta 25% (velkaa) jonka mies sais lunastaa pois.
Ap
Hyvä ap. Älä suostu tuollaiseen missään nimessä! Miehesi tahtoo avioehdon luultavasti siksi, että hänellä on sijoituksissa jne. Iso omaisuus, mutta salaa sen sinulta. Lähipiirissäni samatyylunen tapaus. Ehdon allekirjoittamisen jälkeen mies lähti toisen naisen mukaan. Älä missään nimessä suostu, oli menneisyytenne mikä tahansa sinä olet osaltadi ollut sitä rakentamassa ja sinulle kuuluu puolet. Turvaa oma ja lapsiesi elämä äläkä mene ansaan! Hienoa, että kirjoitit tänne, etkä mennyt heti allekirjoittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä ne lapset ja kotiäitiyden halusit ap. Avioehto ok jos sinulla ei mitään uraa kehittynyt ja koulutukset seis. Avioehto ei tarkoita eroamista mutta ymmärrä että tuosta elämisestä jää herkästi provider-nautiskelijan fibat.
Mitä helvettiä nyt taas. Omaisuutenne menisi avioerossa tasan ja sinä mietit, että se olisi sinulle liikaa. Herää nyt! Rahaa ei voi ikinä olla liikaa ja sinä olet OIKEUTETTU saamaan puolet omaisuudestanne. Kohtuullinen korvaus on siis puolet omaisuudestanne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä nyt taas. Omaisuutenne menisi avioerossa tasan ja sinä mietit, että se olisi sinulle liikaa. Herää nyt! Rahaa ei voi ikinä olla liikaa ja sinä olet OIKEUTETTU saamaan puolet omaisuudestanne. Kohtuullinen korvaus on siis puolet omaisuudestanne!
Teitte molemmat sopimuksen omaisuuden tasajaosta eron sattuessa avioliiton solmiessanne. Myös mies. Siihen luottaen uskalsit hoitaa lapsianne kotona miehen ollessa reissutöissä. Pidä kiinni sopimuksestanne. Älä ole hyväksikäytetgävä tossu!
No ei mitään avioehtoa tuossa elämänvaiheessa. Sitten kun sinulla on taas työt ja oma talous kunnossa niin sitten voitte palata asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, pistä itse ero nyt vireille. Muuten mies kätkee omaisuuttaan, jos et suostu. Mies ei olisi voinut edetä urallaan saati tehdä pitkiä työmatkoja, jos sinä olisit ollut töissä.
En edes menisi naimisiin kusipään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap. Älä suostu tuollaiseen missään nimessä! Miehesi tahtoo avioehdon luultavasti siksi, että hänellä on sijoituksissa jne. Iso omaisuus, mutta salaa sen sinulta. Lähipiirissäni samatyylunen tapaus. Ehdon allekirjoittamisen jälkeen mies lähti toisen naisen mukaan. Älä missään nimessä suostu, oli menneisyytenne mikä tahansa sinä olet osaltadi ollut sitä rakentamassa ja sinulle kuuluu puolet. Turvaa oma ja lapsiesi elämä äläkä mene ansaan! Hienoa, että kirjoitit tänne, etkä mennyt heti allekirjoittamaan.
Ei miehellä tarvitse olla isoa omaisuutta sijoituksissa halutakseen avioehtoa. Jo pelkästään asunnon meneminen puoliksi, vaikka mies omistaa siitä 75% riittää miehen syyksi haluta avioehto.
Ei todellakaan kannata suostua mihinkään avioehtoon, vaan ottaa se mikä sinulle lain mukaan kuuluu. Elatusmaksut kannattaa myös antaa viranomaisten päättää, mieheltä et ikinä vapaaehtoisesti tule saamaan enempää elatusmaksuja kuin sinulle lain mukaan kuuluisi.
Vierailija kirjoitti:
Vähävaraisemman ei ikinä kannata suostua avioehtoon avioliitossa. Sama asia kuin vakituisessa työsuhteessa suostuisi vapaaehtoiseen palkanalennukseen.
Kannattaa suostua jos on suoraselkäisen oikeudentuntoinen ja sisimmässään tietää että ei ole pottiin yhtä kovalla ahkeruudella tuonut pääomaa.
Loisilla sitten on väljemmät "otan koska voin"-periaatteet.
Vierailija kirjoitti:
"Mies maksanut reissut, vakuutukset, vuokran, pääosan ruuista siihen asti." Eikö tässä muka ole riittävästi miehen osalta? Luulisi tasaavan pelin vs. kotityöt. Lapsilisät on sitten myös molempien rahoja.
Eihän nämä nyt täysin tasaa, jos miehelle kertyy myös varallisuutta. Kuitenkin moni tuntuu unohtavan, että kun toinen maksaa kaiken ja elintason on jokseenkin sama, niin eipä sille elättäjälle periaatteessa velkaakaan jää elätettävälle.
En toki ap:n tilanteessa suostuisi avioehtoon. Ei sille olisi mitään syytä.
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi avioehtoon tuossa tilanteessa. Ilmoittaisin että erotaan sitten saman tien. Siinäpähän makselee elareita sitten.
Tytärpuoleni oli niin fiksu, että jäädessään hoitovapaalle sopi miehensä kanssa, että tämä maksaa hänelle eläkevakuutusta sinä aikana kun hän on hoitovapaalla. Eihän sille kotona olijalle kerry eläkettäkään.
Mun veli puolestaan oli niin fiksu, ettei suostunut siihen, että lapsi ei pääse varhaiskasvatukseen. Hän ilmoitti, että koska laki takaa 9 kk ikäiselle kunnallisen hoitopaikan, niin ei ole mitään pakkoa missään olosuhteissa jäädä hoitovapaalle. Jos noin haluaa toimia, tekee sen omalla vastuulla. Kyseessä on perhe, jossa toisen ei kuulu taata ylimääräistä kotonaoloon perustuvaa eläketurvaa, sitä varten meillä on perhe-eläke.
Vierailija kirjoitti:
Ap, pistä itse ero nyt vireille. Muuten mies kätkee omaisuuttaan, jos et suostu. Mies ei olisi voinut edetä urallaan saati tehdä pitkiä työmatkoja, jos sinä olisit ollut töissä.
Tämä on hyvä vinkki. Jos et avioehtoa kirjoita, aloittaa mies omaisuuden kätkemisen ja hakee eroa vasta, kun tiliotteissa ei näy mitään erikoista viimeisen vuoden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi avioehtoon tuossa tilanteessa. Ilmoittaisin että erotaan sitten saman tien. Siinäpähän makselee elareita sitten.
Tytärpuoleni oli niin fiksu, että jäädessään hoitovapaalle sopi miehensä kanssa, että tämä maksaa hänelle eläkevakuutusta sinä aikana kun hän on hoitovapaalla. Eihän sille kotona olijalle kerry eläkettäkään.
Mun veli puolestaan oli niin fiksu, ettei suostunut siihen, että lapsi ei pääse varhaiskasvatukseen. Hän ilmoitti, että koska laki takaa 9 kk ikäiselle kunnallisen hoitopaikan, niin ei ole mitään pakkoa missään olosuhteissa jäädä hoitovapaalle. Jos noin haluaa toimia, tekee sen omalla vastuulla. Kyseessä on perhe, jossa toisen ei kuulu taata ylimääräistä kotonaoloon perustuvaa eläketurvaa, sitä varten meillä on perhe-eläke.
Sinun veli ei ole ikinä edes nähnyt 9 kuukauden ikäistä vauvaa. Jos olisi, hän ei pistäisi noin pientä vielä hoitoon. Vauva, joka ei osaa kävellä eikä puhua yhtään, jää kaikkien jalkoihin.
Alue: Aihe vapaa
Ei asuta enää.. ollaan asuttu asossa ja nyt omistus joka on tosin tulojen mukaan pankin puolesta laitettu niin et mies omistaa 75%, minä 25%. Kun toinen lapsi täytti 3v, olen ollut pienipalkkaisessa osa-aikatyössä ja edelleen kodinhoito ja lasten menot ym hoitovastuu mulla. Nykyään jaetaan menot jotakuinkin puoliksi miehen toiveesta, ei tulojen mukaan. Tosin en ole pystynyt lasten harrastusten osalta siihen, ennen maksoin ne, mut nyt kun mies alkanut kaiken puolittaa niin maksetaan nekin puoliksi mut mun tuloilla ei vaan pysty. Mulla ei ns. säästöjä yhtään, miehestä en tiiä miten paljon hänellä ja mihin sijoitettuna, ei ainakaan materiaan (paitsi asunto). Ja vaikka on omistusasunto, niin ei olla rempattu eikä laitettu rahaa siihen, edes terassikalusteita ei ole jos ei lasketa pari rustan kulahtanutta aurinkotuolia 😄 Koska mulla ei niihin ole varaa eikä miestä kiinnosta alkaa maksumieheksi (ainakaan niin pitkään et olisin kokoaikatöissä). minä ostanut sohvan, ruokapöydän jne, mies ku ei niihin halunnu rahaa laittaa. Toki mulle ollu ok, kun mies maksanut puolestaan muuta. Paitsi nykyään en osta mitään kun ei pysty, kun rahat loppu, paitsi ruokaa ja lapsille tarpeeseen. Lapset kun kysyy et osta jotain, niin sanon vaan et kysy isiltä, sillä on rahaa. Tietävät et mulla ei oo.
Joo eroamassa on, tiedän.
Reissuista vielä, ollaan reissattu lähinnä kotimaassa ja Tukholman/Tallinnan risteilyillä (alelipuilla, ei nyt normaalihinnoilla koskaan 🤪) sekä 15v aikana 4 ulkomaanmatkaa kauemmas Eurooppaan.
En itse havittele rahoja, mietin vain mikä on kohtuus. En tarvi puolia "miehen omaisuudesta". Itse olen ollut tyytyväinen osa-aika töihin et ehtii tehä kotityötkin ja olla lasten kanssa ym. Elämä on rennompaa. Varsinkin jos mies olisi tukenut tähän eikä alkanut yhtäkkiä vaatimaan et maksan puolet kaikesta. Rahallisesti ja eläkkeen kannalta ei niin viisasta mut en muutenkaan mieti niin tulevaisuutta, kai sitä pärjää jotenkin. Mulle riittää vaatimattomampikin elintaso, voisin hyvin asua vuokralla kerrostalossa edelleenkin.
Ap