Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avioehto jos ollut kotiäitinä
25.06.2025 |
Kuvitellaan tilanne, et pariskunta (alle 30v) menee naimisiin ja kummallakaan ei ole omaisuutta sen kummemmin (avioehdosta ei edes puhuta).Toinen on juuri valmistumassa yliopistosta, toinenkin loppusuoralla. Mies saa heti alan työpaikan. Heille syntyy noin vuoden kuluttua naimisiin menosta lapsi. Äiti jää yhteisestä sopimuksesta hoitaa lasta kotiin ainakin siihen asti, et lapsi on 3v. No sit kun tämä eka lapsi on 3v, syntyy toinen lapsi ja kotiäitiys jatkuu. Kun toinen lapsi on 4v, mies ehdottaa avioehtoa. Nainen ei suostu. Mies ehdottaa et laitetaan siihen joku summa minkä mahdollisessa erossa nainen saa. Eli kun on ollut kotona lasten kanssa ja tehnyt oikeastaan kaikki kotityöt, mies kyllä käynyt ruokakaupassa ja tehnyt ruokaa, nainen tehnyt tyyliin loput (siivoukset, pyykit, lasten ja kodin hankinnat, yöheräämiset/sairastelut ym), niin et siihen astisesta lastenhoidosta ja kotitöistä tulisi ns. "korvaus".
Suostuisitko tähän? Ja jos nyt ajatellaan, et suostuisit, niin mikä olisi kohtuullinen summa?
Lähtötilanne on siis et kummallakaan ei omaisuutta ja noin kuuden vuoden naimisissa olon jälkeen lapsia on 2 ja nainen ollut heidän kanssaan kotona. Asutaan vuokralla eikä omaisuutta ole edelleenkään paitsi miehen tilillä ja hänen sijoittamissaan osakkeissa. Huonekalut ym ostettu tyyliin käytettynä, tuhlailtu ei ole, jopa pyykkikone ostettu käytettynä ja kun hajosi, pesty koneet taloyhtiön ilmaisessa pesutuvassa. Joitain reissuja tehty, muuten eletty suht vaatimattomasti. Mies maksanut reissut, vakuutukset, vuokran, pääosan ruuista siihen asti. Nainen lasten ja kodin hankinnat suurimmaksi osaksi, ruokia, sähkön..
Kiinnostaa siis mikä on kotona lastenhoidon ja pääasiassa kaiken kotityön tekemisen arvo noin kuuden vuoden ajalta? Jos se pitäisi jotenkin rahassa mitata? (Jos naisen ammatti arvoon liittyy, niin lasketaan vaikka suht pienten tulojen mukaan, eli jos nainen olisi ollut tuon ajan töissä niin palkka ei luultavasti olisi ollut mikään hyvä).
Kommentit (163)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähävaraisemman ei ikinä kannata suostua avioehtoon avioliitossa. Sama asia kuin vakituisessa työsuhteessa suostuisi vapaaehtoiseen palkanalennukseen.
Kannattaa suostua jos on suoraselkäisen oikeudentuntoinen ja sisimmässään tietää että ei ole pottiin yhtä kovalla ahkeruudella tuonut pääomaa.
Loisilla sitten on väljemmät "otan koska voin"-periaatteet.
Miten miehellä olisi onnistunut uran luominen ja työmatkat, kun hänen olisi pitänyt hoitaa puolet lapsen päiväkotikuskauksista, neuvolareissuista ja etenkin sairaan lapsen hoitopäivistä? Aivan, ei mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähävaraisemman ei ikinä kannata suostua avioehtoon avioliitossa. Sama asia kuin vakituisessa työsuhteessa suostuisi vapaaehtoiseen palkanalennukseen.
Kannattaa suostua jos on suoraselkäisen oikeudentuntoinen ja sisimmässään tietää että ei ole pottiin yhtä kovalla ahkeruudella tuonut pääomaa.
Loisilla sitten on väljemmät "otan koska voin"-periaatteet.
Ei pottiin tarvitse tuoda yhtä kovalla ahkeruudella pääomaa, kun sopimus kertoo kaiken menevän erossa kuitenkin tasan. Suoraselkäistä on noudattaa sopimusta, eikä vaatia siihen muutoksia, kun tilanne muuttuu.
Tietenkin avioehto. Oma valinta, jos päättää taantua kotiäidiksi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä nyt taas. Omaisuutenne menisi avioerossa tasan ja sinä mietit, että se olisi sinulle liikaa. Herää nyt! Rahaa ei voi ikinä olla liikaa ja sinä olet OIKEUTETTU saamaan puolet omaisuudestanne. Kohtuullinen korvaus on siis puolet omaisuudestanne!
Juuri näin. Nainen on ollut vuosia lasten kanssa kotona, harrastanut ja tehnyt kaikkea kivaa rennolla otteella. Kyllä miehen pitää siitä maksaa myös jälkikäteen, että tarjosi naiselle kodin ja ruuan ja maksoi perheen kulut.
Naisella on oikeus siihen, että toinen tekee työt ja elättää perheen ja lisäksi antaa puolet omaisuudestaan naiselle, joka pitää enemmän osa-aikatyöstä kuin elintasosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, pistä itse ero nyt vireille. Muuten mies kätkee omaisuuttaan, jos et suostu. Mies ei olisi voinut edetä urallaan saati tehdä pitkiä työmatkoja, jos sinä olisit ollut töissä.
Tämä on hyvä vinkki. Jos et avioehtoa kirjoita, aloittaa mies omaisuuden kätkemisen ja hakee eroa vasta, kun tiliotteissa ei näy mitään erikoista viimeisen vuoden aikana.
Omaisuuden kätkeminen on rikos. En suosittele sitä kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä nyt taas. Omaisuutenne menisi avioerossa tasan ja sinä mietit, että se olisi sinulle liikaa. Herää nyt! Rahaa ei voi ikinä olla liikaa ja sinä olet OIKEUTETTU saamaan puolet omaisuudestanne. Kohtuullinen korvaus on siis puolet omaisuudestanne!
Juuri näin. Nainen on ollut vuosia lasten kanssa kotona, harrastanut ja tehnyt kaikkea kivaa rennolla otteella. Kyllä miehen pitää siitä maksaa myös jälkikäteen, että tarjosi naiselle kodin ja ruuan ja maksoi perheen kulut.
Naisella on oikeus siihen, että toinen tekee työt ja elättää perheen ja lisäksi antaa puolet omaisuudestaan naiselle, joka pitää enemmän osa-aikatyöstä kuin elintasosta.
Mitenköhän sitä nainen "rennosti harrastelee", kun on kiinni lapsissa 24/7/365? Kerro omin sanoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä nyt taas. Omaisuutenne menisi avioerossa tasan ja sinä mietit, että se olisi sinulle liikaa. Herää nyt! Rahaa ei voi ikinä olla liikaa ja sinä olet OIKEUTETTU saamaan puolet omaisuudestanne. Kohtuullinen korvaus on siis puolet omaisuudestanne!
Juuri näin. Nainen on ollut vuosia lasten kanssa kotona, harrastanut ja tehnyt kaikkea kivaa rennolla otteella. Kyllä miehen pitää siitä maksaa myös jälkikäteen, että tarjosi naiselle kodin ja ruuan ja maksoi perheen kulut.
Naisella on oikeus siihen, että toinen tekee työt ja elättää perheen ja lisäksi antaa puolet omaisuudestaan naiselle, joka pitää enemmän osa-aikatyöstä kuin elintasosta.
Mies olisi voinut ehdottaa avioehtoa ennen naimisiinmenoa. Tai sitten hän olisi voinut sanoa, että ei halua lapsia ja hoitanut itse ehkäisyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vaan sun lasten takia et voi avioehtoon suostua. Tällainen avioehtomies maksaa elatusta aina lain salliman minimin ja senkin pitkin hampain. Siinä sitten ostelet lapsillesi vaatteita kirppikseltä ja syötät niille makaronia kun laitoit urasi siihen, että mies sai rauhassa rakentaa omansa ja kerätä varallisuutta yhteistaloudessanne loisien.
Ai mikäkö on lastenhoidon rahallinen arvo? Mikä mahtaa olla menestyksellisen uran korkeasti palkatussa työssä luomisen arvo? En osaa sanoin kuvata miten sylettää nämä varallisuutta liiton aikana ITSELLEEN toisen kustannuksella keränneet, jotka eron lähestyessä alkaa kokemaan, että suomalainen lainsäädäntö on jotenkin epäreilu. Aina samanlaisia paskiaisia perusluonteeltaan. Yök.
Jos nainen on taloudellisesti huomattavasti tai edes jonkin verran heikommalla tasolla kuin mies, niin ei minkäänlaista avioehtoa allekirjoittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan uramiehenä ja yrittäjänä (vaimon oltua paljon kotona lasten kanssa) voin sanoa että tuossa tilanteessa ei tietenkään pidä sopia mistään avioehdosta. Koko lähtökohta on pielessä jos toinen yrittää laskea jotain arvoa sinun työllesi, koska siitä jää puuttumaan ns vaihtoehtokustannukset. Eli se, että toisaalta miehesi pystyi nostamaan omaa tulotasoaan ja uralla etenemistään sen ansiosta, että sinä hoidit kodin, ja toisaalta se mitä sinä menetit ura- ja eläkekertymässä kotonaolovuosien aikana. Koska näille vaihtoehtokustannuksille on käytännössä mahdotonta laskea suuruuta, on ainoa järkevä ja reilu lähestymiskulma se, että avioliitto on ollut yhteinen projekti, jonka hedelmät tulee jakaa tasan. Eron jälkeen sitten miehesi pääsee kapitalisoimaan sitä rakentamaansa, eli uraa, ja se tulee hänelle 100%:sti
Vierailija kirjoitti:
"Mies maksanut reissut, vakuutukset, vuokran, pääosan ruuista siihen asti." Eikö tässä muka ole riittävästi miehen osalta? Luulisi tasaavan pelin vs. kotityöt. Lapsilisät on sitten myös molempien rahoja.
Saako nainen koskaan vapaapäivää omilta velvollisuuksiltaan? No ei saa jos on pienet lapset. Ei se silloin ihan tasaa puntteja, että toinen saa käydä töissä, ja toinen on vastuussa lapsista 24/7.
Mutta se sikseen. Avioliitossa rahat on yhteiset, ihan sama vaikka on vain yksi tienaaja. Sen sanoo laki. Avioliitossa on elatusvelvollisuus, ja eron tullessa KAIKKI MENEE PUOLIKSI.
Törkeä mies kun ehdottaa nyt avioehtoa. On varmaan jemmannut ison osan rahoistaan jonnekin sivuun ja suunnittelee eroa. Ei avioehtoon tarvitse suostua, eikä siinä olisi nyt järkeäkään.
Jokin mättää nyt. Jos ei ole eroaikeita, niin luultavasti miestä kypsyttää pitkään jatkunut tilanne (josta ei ennalta sovittu että menee näin monta vuotta), että tienaa yksin, talous on vain hänen harteillaan. Ehkä on keskustelun paikka, ja ehkä rouva voisi harkita töihin paluuta. Auttaisko se?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidä koskaan olla niin tyhmä, että suostuu kesken avioliiton avioehtoon. Jotkut puolisot ovat osanneet todella ovelasti myydä tämän ajatuksen avioehdosta ja saaneet puolisonsa allekirjoittamaan sen. On vedottu jopa rakkauteen eli et rakasta minua, kun et suostu. Minulle tulee paha mieli jne. Kaikenlaista muutakin naurettavaa selitelmää. Raha-asiat ovat kylmiä asioita ja sellaisena ne täytyy pitää.
Älkää hyvät ihmiset menkö ansaan.
Vierailija kirjoitti:
En edes menisi naimisiin kusipään kanssa.
En mäkään enää menisi JOS olisin tiennyt tulevasta enkä jälkeenpäin ajateltuna menisi kun oli jo selviä merkkejä alkuunkin miksi ei olisi kannattanut mennä. Enkä edes halua ketään miestä jatkossakaan. Oon yksin.
Ap
Kuvitelkaa, puol vuotta sitten mies ehdotti et jos kolmas lapsi... Halus kai vaan jotain sisältöä elämään kun lapset kasvaneet ja elämä kai tylsää. Seuraavana päivänä suunnilleen uhkaa erolla jne. Kovin ailahtelevainen on hän. 😝
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä koskaan olla niin tyhmä, että suostuu kesken avioliiton avioehtoon. Jotkut puolisot ovat osanneet todella ovelasti myydä tämän ajatuksen avioehdosta ja saaneet puolisonsa allekirjoittamaan sen. On vedottu jopa rakkauteen eli et rakasta minua, kun et suostu. Minulle tulee paha mieli jne. Kaikenlaista muutakin naurettavaa selitelmää. Raha-asiat ovat kylmiä asioita ja sellaisena ne täytyy pitää.
Älkää hyvät ihmiset menkö ansaan.
100% asiaa. Jos puhutaan "red flageistä" niin tällaiset ideat puolisolta hulmuaa futiskentän kokoisina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mies maksanut reissut, vakuutukset, vuokran, pääosan ruuista siihen asti." Eikö tässä muka ole riittävästi miehen osalta? Luulisi tasaavan pelin vs. kotityöt. Lapsilisät on sitten myös molempien rahoja.
Saako nainen koskaan vapaapäivää omilta velvollisuuksiltaan? No ei saa jos on pienet lapset. Ei se silloin ihan tasaa puntteja, että toinen saa käydä töissä, ja toinen on vastuussa lapsista 24/7.
Mutta se sikseen. Avioliitossa rahat on yhteiset, ihan sama vaikka on vain yksi tienaaja. Sen sanoo laki. Avioliitossa on elatusvelvollisuus, ja eron tullessa KAIKKI MENEE PUOLIKSI.
Törkeä mies kun ehdottaa nyt avioehtoa. On varmaan jemmannut ison osan rahoistaan jonnekin sivuun ja suunnittelee eroa. Ei avioehtoon tarvitse suostua, eikä siinä olisi nyt järkeäkään.
Jokin mättää nyt. Jos ei ole eroaikeita, niin luultavasti m
Joo oikeassa olet. Kypsyttää elatusvastuu ja et olen vaan "laiska enkä tee mitään perheen eteen" kun olen osa-aikatöissä enkä kuulema yritä tarpeeksi et etsisin ja pääsisin kokoaikatöihin. Ja vaikka teen kaiken kotona. Plus päälle muut asiat jotka kiristää puolin ja toisin. Parempi olis varmaan erota mut mietin nyt tuota ositusta et mitä sen kanssa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähävaraisemman ei ikinä kannata suostua avioehtoon avioliitossa. Sama asia kuin vakituisessa työsuhteessa suostuisi vapaaehtoiseen palkanalennukseen.
Kannattaa suostua jos on suoraselkäisen oikeudentuntoinen ja sisimmässään tietää että ei ole pottiin yhtä kovalla ahkeruudella tuonut pääomaa.
Loisilla sitten on väljemmät "otan koska voin"-periaatteet.
Miten miehellä olisi onnistunut uran luominen ja työmatkat, kun hänen olisi pitänyt hoitaa puolet lapsen päiväkotikuskauksista, neuvolareissuista ja etenkin sairaan lapsen hoitopäivistä? Aivan, ei mitenkään.
"että ei ole pottiin yhtä kovalla ahkeruudella tuonut pääomaa.
Loisilla sitten on väljemmät "otan koska voin"-periaatteet."
Kokeile sinä joskus hoitaa kaksi lasta kokonaan yksin (puolisohan ei ole kotona). Tule sitten pätemään ettei ole "kovasti ahkera". Tai että on "loinen". Nainen on mahdollistanut että mies voi tehdä uraa ulkomailla asti. Jos nainen olisi lähtenyt ja jättänyt kaksi lasta miehen vastuulle, miehellä ei olisi uraa.
Jos lastenhoito, siivous, pyykkäys, kodinhoito olisi teetetty ulkopuolisella, niin se naisen työpanos onkin rahassa mitattuna melko arvokas. Jos näin lasketaan niin ehkä se onkin mies, joka joutuu erossa maksamaan tasinkoa? Mitäs sanot siitä?
Live-in-nannyn, siivoajan, pyykkärin ja keittäjän työ - noin 12 tuntia vuorokaudessa, joka päivä, myös pyhät - riittääkö tällaisen palkaksi 50 000 euroa vuodessa? Eipä taida riittää.
Mutta kun tästä "näkymättömästä työstä" ei makseta, niin se on sinun mielestäsi loinen.
Ymmärrätkö edes hävetä, tuskin.
"Parempi olis varmaan erota mut mietin nyt tuota ositusta et mitä sen kanssa. "
Ositus menee 50/50
Avioehtoa ei kannata tehdä.
Muuten voitte kyllä osituksessa jakaa omaisuuden muutenkin kuin tasan. Jos et halua osuutta miehen perinnöstä, niin jätätte sen vaan pois jaettavasta potista.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin avioehto. Oma valinta, jos päättää taantua kotiäidiksi.
- Päätös lapsista on yhteinen
- jos lapsi onkin erityislapsi, ei ole enää valinta jäädä kotiin. Jomman kumman on todennäköisesti jäätävä, elleivät sitten hoidata lasta kokonaan yhteiskunnalla.
Alue: Aihe vapaa
Missään tapauksessa en suostuisi mihinkään jälkikäteiseen avioehtoon ikinä.
Puolisoiden yhteinen omaisuus on kokonaan rakentunut yhteistaloudessa avioliiton aikana. Mitään perustetta "omien" rahojen suojaamiseen mahdollisessa erossa ei tuossa kohtaa ole koska mitään omia rahoja ei ole liittoon tultaessa ollut.
Eron tullessa omaisuus jaetaan 50/50 kuten laissa on määritelty.