Lakimiehiä paikalla, onko mitään keinoa estää ettei lapseni joudu ottamaan lapsuudenperintöäni?
Purkukuntoinen talo, eli kotitaloni, jossa olen osakkaana. Oli ihan hyväkuntoinen silloin kun perin osuuden siitä enkä alaikäisten lasten takia olisi voinut luopua koska silloin talolla oli vielä arvoa. Leski jäi siihen ja eli vielä yli 20 vuotta. Emme ole jakaneet sitä, koska perintö kuitenkin palautuisi minulle, sillä veljellä ei ole lapsia eikä vaimoa. Siinä asuu nyt yksi henkilö vuokralla, mutta hän on jo vanha ja syksyllä muuttaa vanhusten asuintaloon jos saa paikan, eikä se ole enää talviasuinkelpoinen, nippa nappa siinä voi nytkään olla. Vuookra ei kata kuluja mitä meille tulee mutta tämä järjestely käy meille että talo on pysynyt asuttuna. Hän on sitä vähän pitänyt kunnossa mutta enää ei oikein jaksa, se on ollut lähes olemattoman vuokran ehtona että tekee pienet korjaukset ja pitää pihasta huolta. Sijainti on huono. Naapurit eivät saa parempikuntoisiaan talojaan myytyä - no yhdellä siinä se on kyllä ylihintainen, mutta naapurit kertoivat että yhtään katsojaa ei ole käynyt ja on ollut myynnissä jo monta kuukautta. Jos tuo talo periytyy lapsille, heille tulee kuluja siitä ja kumpikin asuu kaukana eikä ole kiinnostunut muuttamaan lähellekään. Kesäpaikaksi siitä ei ole, pieni tontti keskellä kylää ja lähialueella on useita rakentamattomiakin tontteja myytävänä. Tontin laskennallinen hinta ei kata purkukustannuksia, olen laskenut tämän. En ole itse kiinnostunut muuttamaan ko. paikkakunnalle tai ruveta kunnostamaan taloa enää tässä iässä, koska siinä on jyrkkiä portaita ja paljon kunnossapitoa.
Olen miettinyt että siirrän kaikki omaisuuteni miehen nimiin tai toisena vaihtoehtona myydään nykyinen asunto ja annetaan lapsille ennakkoperintöä, voitaisiin muuttaa jo vuokralle vanhuudenpäivien asuntoon. Ei täällä kuitenkaan enää vuosikausia tallata, ollaan yli 60. Veljeltä ei nyt mitään perintöä lapsille jää joten siitä ei tarvitse välittää.
En oikein löydä googlella tähän neuvoa.
Kommentit (217)
Jossain lehdessä oli juttu jossa virkamies oli harmissaan siitä kuinka valtionkonttori saa arvottomia kiinteistöjä kuolinpesiltä. Joten älkää testamentatko arvottomia kiinteistöjä valtiolle.
Vierailija kirjoitti:
41, Kiitos. Tutkin tuota tarkemmin ja otan vielä yhteyttä lakimieheen. On aika alkaa laatia testamentti nyt eikä 15. päivä. Tämä on ongelman ratkaisu. Testamenttaan talon kunnalle, ehkä sille löytyy käyttöä. Se voisi olla hyvä paikka jollekin kuntoutusporukalle, rakennusoikeutta siinä on kyllä isollekin talolle. Jos siinä ei olisi niin hankala naapurusto, se voisi siinä mielessä mennä kaupaksi muutenkin.
Sinä et voi tehdä itsenäisesti mitään päätöksiä, koska on kyseessä jakamaton kuolinpesä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyisköhän sen talon ja tontin testamenttaamaan kunnalle jossa se sijaitsee🤔 nyt kannattaa kysyä lakimiestä apuun eikä yrittää saada tältä palstalta neuvoja.
Miksi kunta ottaisi sitä vastaa tai mikään muukaan taho vaikka testamenttaisikin?
Sen jälkeenhän se menisi valtiolle. Problem solved.
Niin? Mitä valtio sillä tekisi?
No se ei ole sinun eikä minun huoleni.
Ei ottaisi vastaa. Mitään perintöä ei ole minkään tahon pakko ottaa vastaa. Siitä voi kieltäytyä.
Kyllä ääliö se perinnön pitää valtionkin ottaa vastaan ja yhtä hyvin se voi siitä kieltäytyä. YMMÄRRÄTKÖ?
Ei voi, jos kaikki perilliset ovat täysi-ikäisiä ja kieltäytyvät ottamasta sitä vastaan. Silloin omaisuus menee valtiolle.
Työkaverini on kotoisin jostain Kuhmon suunnasta, jostain sieltä kyliltä. Sai perinnöksi rintamamiestalon. Jossain vaiheessa kysyin miten menee, niin sinä vaiheessa hintapyyntö oli jo puolittunut. Käsittääkseni sekin piti vielä puolittaa. Mutta kaupaksi meni, koska talo oli omalla tontilla.
Eli hilaa hintaa alas. Ja sitten alas.
Ap: n pitkä sloitus aiheuttaa vaan hämmennystä.
Myynti ehdiäottaneet huomioikaa ap omistaa kiinteistöstä vain osan. Ap ei voi sitä myydä. Mehän emme tiedä ap:n veljen intresseistä.
Kiintöistöverosta pääsee kyllä eroon vaikka perilliset talosta sinällään ei eroon pääsisikään.
Ensisijaisesti kannattaa kysyä onko joku valmis se ostamaan purkukuntoisena. Purettaessa siitä voi vielä olla jollekin hyötyä ja purkamisen jälkeen hankkiutua eroon kiinteistöverosta.
Jep. Ihan turha perustella meille, miksi talo on arvoton :D Siihen olisi riittänyt vain vahvistaminen ja pyyntö ei-juuttua kyseiseen seikkaan vaan pohtia perintönäkökulmaa.
Step 1: Kysy veljeltä, yritetäänkö myydä talo ja tontti 0-100 € hintaan, vai jatketaanko kustannusten makselua.
Step 2: Yritetään myydä.
Step 3: Jos ei onnistu, palaa Vauva-palstalle.
Vierailija kirjoitti:
Step 1: Kysy veljeltä, yritetäänkö myydä talo ja tontti 0-100 € hintaan, vai jatketaanko kustannusten makselua.
Step 2: Yritetään myydä.
Step 3: Jos ei onnistu, palaa Vauva-palstalle.
Voihan sen myydä myös veljelle.
Vierailija kirjoitti:
Myyt tontin, jolla on purkukuntoinen talo ja annat rahat lapsille ennakkoperintönä. Toki voi olla että summa jää pieneksi. Sitten muutat sinne vuokralle. Ei kannata siirrellä mitään miehesi nimiin, sitten hänellä on sama ongelma.
Aloituksessa kerrottiin selvästi, että talo ei ole asumiskelpoinen nykyaikana ja siellä on jyrkkiä portaita, jotka eivät sovi vanheneville omistajille. Vai ennakkoperintönä omille lapsille? Silloinhan heille jää koko harmi ja kuluja. Esim. talon purkaminen maksaa rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette edes yritä veljesi kanssa löytää kiinteistölle ostajaa/ jotakuta jolle se kelpaa lahjoituksena? Miksi maksaa kiinteistöveroja vielä vuosikausia ja jättää/testamentata se jollekulle?
Veli jarruttaa. En jaksaisi alkaa riidellä asiasta. Tiedän kyllä että voisin vaatia pesän jakoa, mutta eno on erityisesti kuopukselle tärkeä enkä haluaisi katkaista välejä. Siitä tulee aina kinaa kun alan puhua että tuosta omaisuudesta pitäisi päästä eroon. En ihan kaikkea ole tässä kertonut, talo on suurin murhe mutta muutakin omaisuutta on toisaalla, kiinteää ja arvotona, mutta se muu omaisuus saadaan kyllä myytyä purettavaksi, sillä siitä pystyy tekemään jotain ja sille on ostajaehdokkaita ollutkin. Veli jarruttaa siinäkin, ei suostu siihen hintaan mikä minulle on ihan ok kun vaan eroon pääsisi. Puolestani veli saa pitää kaikki rahat mitä noista saa jos jotain saa. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Pystyisköhän sen talon ja tontin testamenttaamaan kunnalle jossa se sijaitsee🤔 nyt kannattaa kysyä lakimiestä apuun eikä yrittää saada tältä palstalta neuvoja.
Kunnat yleensä kieltäytyvät perinnöistä, joista on pelkkää riesaa. Niistä on ollut lehtijuttuja viime vuosina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette edes yritä veljesi kanssa löytää kiinteistölle ostajaa/ jotakuta jolle se kelpaa lahjoituksena? Miksi maksaa kiinteistöveroja vielä vuosikausia ja jättää/testamentata se jollekulle?
Veli jarruttaa. En jaksaisi alkaa riidellä asiasta. Tiedän kyllä että voisin vaatia pesän jakoa, mutta eno on erityisesti kuopukselle tärkeä enkä haluaisi katkaista välejä. Siitä tulee aina kinaa kun alan puhua että tuosta omaisuudesta pitäisi päästä eroon. En ihan kaikkea ole tässä kertonut, talo on suurin murhe mutta muutakin omaisuutta on toisaalla, kiinteää ja arvotona, mutta se muu omaisuus saadaan kyllä myytyä purettavaksi, sillä siitä pystyy tekemään jotain ja sille on ostajaehdokkaita ollutkin. Veli jarruttaa siinäkin, ei suostu siihen hintaan mikä minulle on ihan ok kun vaan eroon pääsisi. Puolestani veli saa pitää kaikki rahat mitä noista saa jos jotain saa. A
Jos kiinteistö on kerran avoton niin en minä siitä maksaisi paria euroa enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette edes yritä veljesi kanssa löytää kiinteistölle ostajaa/ jotakuta jolle se kelpaa lahjoituksena? Miksi maksaa kiinteistöveroja vielä vuosikausia ja jättää/testamentata se jollekulle?
Veli jarruttaa. En jaksaisi alkaa riidellä asiasta. Tiedän kyllä että voisin vaatia pesän jakoa, mutta eno on erityisesti kuopukselle tärkeä enkä haluaisi katkaista välejä. Siitä tulee aina kinaa kun alan puhua että tuosta omaisuudesta pitäisi päästä eroon. En ihan kaikkea ole tässä kertonut, talo on suurin murhe mutta muutakin omaisuutta on toisaalla, kiinteää ja arvotona, mutta se muu omaisuus saadaan kyllä myytyä purettavaksi, sillä siitä pystyy tekemään jotain ja sille on ostajaehdokkaita ollutkin. Veli jarruttaa siinäkin, ei suostu siihen hintaan mikä minulle on ihan ok kun vaan eroon pääsisi. Puolestani veli saa pitää kaikki rahat mitä noista saa jos jotain saa. A
Myy osuutesi veljelle. Tai anna lahjaksi. Maksa lahjaverokin, jos sellaista edes tulee.
Vierailija kirjoitti:
Minä roikuin vastaavassa tilanteessa 3 vuotta. Jarruna oli siskoni, joka asui talon naapurissa. Hän ei suostunut talon myyntiin (tuskin kukaan olisi ostanutkaan) eikä myöskään pesän jakoon. Hänellä oli taka-ajatuksena, että hänen lapsensa aikanaan rakentavat siihen talot. Siksi siellä piti myös pitää sähkösopimus voimassa, koska maaseudulla nuo sähköasiatkin ovat mutkikkaampia kuin kaupungissa.
Kp:n käteisvarat olivat loppu, joten maksatti minulla puolet kiinteistöverosta, sähkölaskuista, tienhoitomaksuista jne.
Viimein vaadin pesän jakoa. Lopulta hän suostui siihen, että lahjoitin talon hänelle.
Välimme menivät poikki. En ole käynyt paikkakunnalla 10 vuoteen. Tuttu kertoi, että sisko on jättänyt talon oman onnensa nojaan ja siinä kasvaa ympärillä vesakko eikä koko taloa näy.
Kyllä pesän saa jaettua jos yksi sitä vastustaa. Se on niin päin että se on jaettava jos YKSIKIN niin vaatii, eli roikuit ihan omaa saamattomuuttasi tuossa tilanteessa.
Ei nosta tarvi mitään lahjaveroa maksaa kunhan tekee verottajalle selvityksen siitä että kiinteistöllä ei ole mitään arvoa.
Lahjoita veljellesi. Ja sitten aikanaan jos tarve vaatii, kieltäydytte sinä ja lapset hänen perinnöstään. Missä ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyisköhän sen talon ja tontin testamenttaamaan kunnalle jossa se sijaitsee🤔 nyt kannattaa kysyä lakimiestä apuun eikä yrittää saada tältä palstalta neuvoja.
Kunnat yleensä kieltäytyvät perinnöistä, joista on pelkkää riesaa. Niistä on ollut lehtijuttuja viime vuosina.
Mutta jos se on testamentattu toisaalle eikä lapsille eivätkä lapset moiti testamenttia niin lapset pääsee tuolla tavalla talonrähjästä eroon. Laki ei käsittääkseni pakota ottamaan omaisuutta vastaan kun se on testamentattukin toisaalle. Jos kunta ei huoli niin menee loppujen lopuksi valtion omistukseen. Ongelma ratkaistu. Nyt kipin kapin perimysasioista vastaavan juristin puheille. Maksaa mutta lapset kiittää.
Vierailija kirjoitti:
Jossain lehdessä oli juttu jossa virkamies oli harmissaan siitä kuinka valtionkonttori saa arvottomia kiinteistöjä kuolinpesiltä. Joten älkää testamentatko arvottomia kiinteistöjä valtiolle.
Mitäs sitten. Valtio on omilla toimillaan edesauttanut kehitystä missä toisilla alueille olevat kiinteistöt ovat muuttuneet ongelmajätteeksi. Sitä saa mitä tilaa...
Jos annat miehelle, mitä sitten kun mies kuolekin ennen sinua. Kuka hänet perii?