Kuinka jakaa kulut kun toinen tuhlaa?

Vierailija kirjoitti:

Jos sanoisin yhdenäkin että ei oo mistä lainata, kai mies alkas vähän kyselee että minne olen yli kymppitonnin hassannut?!?!

Eikun sä ilmoitat, ettet lainaa enää. Piste. Kerrot, että miehen tulojen täytyy tästä eteenpäin riittää kyseisen kuukauden pakollisiin menoihin. Jos jää yli, tuhlaa ne (jos ei halua tai kykene säästämään). 

Vierailija kirjoitti:

Tee testi sano ettei ole mistä lainata. Mies myy vaikka jotain turhaa rojua ja maksaa niillä. Pari kertaa kun tulee takkiin niin luulisi oppivan. Älä mahdollista lainaamalla.

 

On semmoisia ihmisiä jolle mikään rahamäärä ei riitä vaan kaikki tuhlataan. Ja selvää on, että kaikki laskut maksetaan heti kun tili tulee ja loput voi käyttää sitten mihin tahtoo.

Kyllä. Lisäisin vielä, että tuohon miten tahtoo kohtaan kannattaa laittaa jollain prosentilla rahaa säästöön. Esim. 10% netosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se meillä menee. Mitä minä teen siinä tilanteessa kun mies sanoo että lainanlyhennys pitäis hoitaa huomenna, hällä ei ole yhtään rahaa?

Sellaista tilannetta ei voi tulla, sillä lainanlyhennys maksetaan heti samana päivänä, kun tilille on tullut rahaa.

Useilla voi ollakin tilipäivä maksupäivä, mutta ei välttämättä kaikilla. Ap:n pointti varmaan oli, että miehelle tulee niin tärkeitä laskuja maksuun, että on ns. pakko auttaa ja lainata hänelle rahat.

Pankin kanssa voi varmaan muuttaa lyhennyksen maksun niin, että se menee rahapäivänä? Tämä asuntolaina mielestäni on laskuista tärkein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksipiippuinen juttu. Jos mies maksaa asuntolainan, autolainan ja remonttilainan niin sinulla AP on todella hyvä tilanne. Niin kuin itsekin sanoit, joku voisi sanoa lompakkoloiseksi. Jos lähtee suhteeseen perheellisen miehen kanssa, on hyväksyttävä se tosiasia, että ne lapset tulee mukana ja vie rahaa. Meillä miehellä menee omat rahat, minä taas säästän. Mutta se mitä en hyväksyisi, on tuo jatkuva lainailu ja varojen yli eläminen. Minun säästöt on lähtökohtaisesti minun säästöjä, mutta käytän niitä myös yhteiseen hyvään. Toisaalta taas nyt säästän esimerkiksi remonttiin ja maksan _oman osuuteni_ säästöillä, en maksa miehen osuutta. Elämä on valintoja. Joko saatte homman toimimaan tai sitten lähdet kävelemään.

 

Mikä lompakkoloinen ap on jos osallistuu asumisen kuluihin kuitenkin? Tietenkään ei miehen talon remppoja ja lainoja maksa kun ei ole ap nimissä.

Ei tietenkään pidä maksaakaan. Monilla se asuntolaina itsessään on suurin menoerä ja jos sitä ei ole lainkaan niin onhan se valtava etuus. Toisaalta taas, jos asuu miehen kanssa niin miksi ihmeessä ei osallistuisi ollenkaan remontteihin. Jaetaanko ruoatkin niin, että AP ostaa itselleen, mutta miehen lapset ei saa syödä niitä?

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo ole hyvä noin? 

Missään ei sanota, että parisuhteessa pitää olla sama elintaso tai että parempituloisen tulee mahdollistaan toisen hulvaton rahankäyttö. Elatukseen tulee osallistua kykyjen mukaan, ei siten, että toinen tuhlaa ja toinen tienaa.

Säästäminen on halveksittavaa, palstahan aina ohjeistaa, että säästäjä ei saa toimeentulotukea. Rahat menemään ja voit sanoa miehelle, että eipä ole minullakaan euroja.

No meillä oli vuosia tilanne, että mies osteli mitä huvitti, mutta mä mietin, mistä revin lapsille rahat uusiin talvikenkiin (käytettyinä), kun vanhat oli menneet rikki. Miltäpä kuulostaa? Ihan hyvältä? 

Oletteko nyt ihan pihalla? Että asia ratkeaa sillä että minä sanon että rupeat kuule nyt vaan säästämään 10 prosenttia? Kuvitteletko että tapahtuu? 

Kysymys oli, että miten tän tilanteen voisi ratkaista näillä realiteeteilla, ei se että kuinka asiat olisivat jos tässä nyt olisi kaksi ihmistä joilla rahankäyttö lapasessa?

Vierailija kirjoitti:

Ongelmana ei ole "yhteiset kulut", ne on pienet ja laskut maksan minä heti kun näen. 

 

Ootteko oikeesti sitä mieltä että silleen voi elää että toisella on kymppitonneja tilillä ja toisella 3 euroa ja olla antamatta vaan, rakkaimmalle ihmiselle?

Jos tilanne on se että toinen laittaa tilipäivänä tonneja tasaiseksi ja sitten sillä on loppukuu 3 euroa, niin kyllä, ei olis mikään ongelma olla antamatta lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksipiippuinen juttu. Jos mies maksaa asuntolainan, autolainan ja remonttilainan niin sinulla AP on todella hyvä tilanne. Niin kuin itsekin sanoit, joku voisi sanoa lompakkoloiseksi. Jos lähtee suhteeseen perheellisen miehen kanssa, on hyväksyttävä se tosiasia, että ne lapset tulee mukana ja vie rahaa. Meillä miehellä menee omat rahat, minä taas säästän. Mutta se mitä en hyväksyisi, on tuo jatkuva lainailu ja varojen yli eläminen. Minun säästöt on lähtökohtaisesti minun säästöjä, mutta käytän niitä myös yhteiseen hyvään. Toisaalta taas nyt säästän esimerkiksi remonttiin ja maksan _oman osuuteni_ säästöillä, en maksa miehen osuutta. Elämä on valintoja. Joko saatte homman toimimaan tai sitten lähdet kävelemään.

 

Mikä lompakkoloinen ap on jos osallistuu asumisen kuluihin kuitenkin? Tietenkään ei miehen talon remppo

Ei tietenkään kartutetaan toisen omaisuutta maksamalla remontteja. 

Kyse muutenkin on siitä, että miehellä on rahaa, mutta tuhlaa sen järjettömyyksiin. 

Sijoita sinä omat ylimääräiset rahasi osakkeisiin tai määräaikaisiin säästötileihin. Sellaisiin, mistä ne eivät ole heti ja helposti käytettävissä.

Vedä oman käyttötilisi kuukausittaiset varat niin nihkeäksi, ettei niistä ole lainata tonnia/kk.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksipiippuinen juttu. Jos mies maksaa asuntolainan, autolainan ja remonttilainan niin sinulla AP on todella hyvä tilanne. Niin kuin itsekin sanoit, joku voisi sanoa lompakkoloiseksi. Jos lähtee suhteeseen perheellisen miehen kanssa, on hyväksyttävä se tosiasia, että ne lapset tulee mukana ja vie rahaa. Meillä miehellä menee omat rahat, minä taas säästän. Mutta se mitä en hyväksyisi, on tuo jatkuva lainailu ja varojen yli eläminen. Minun säästöt on lähtökohtaisesti minun säästöjä, mutta käytän niitä myös yhteiseen hyvään. Toisaalta taas nyt säästän esimerkiksi remonttiin ja maksan _oman osuuteni_ säästöillä, en maksa miehen osuutta. Elämä on valintoja. Joko saatte homman toimimaan tai sitten lähdet kävelemään.

 

Mikä lompakkoloinen ap on jos osallistuu asumisen kuluihin kuitenkin? Tietenkään ei miehen talon remppo

Jos asunto on vain miehen omistuksessa, miten remontista syntynyt asunnon arvonnousu huomioidaan erotilanteessa, jos se, jonka nimissä se ei ole, osallistuu kustannuksiin, esim puolet? 

Laita AP rahat johonkin vakaaseen sijoitusrahaston, yleensä oman pankon indeksirahastoista rahaa voi oikeasti tarvittaessa nostaa kuluitta, ihan vuorokauden aikajänteellä joten ne ovat lähes heti käytössä. Miehelle et tietenkään korosta tätä, vaan kerrot vaan sijoittaneesi säästösi, nythän on mitä parhain aika sijoittaa 

Vierailija kirjoitti:

Oletteko nyt ihan pihalla? Että asia ratkeaa sillä että minä sanon että rupeat kuule nyt vaan säästämään 10 prosenttia? Kuvitteletko että tapahtuu? 

Kysymys oli, että miten tän tilanteen voisi ratkaista näillä realiteeteilla, ei se että kuinka asiat olisivat jos tässä nyt olisi kaksi ihmistä joilla rahankäyttö lapasessa?

Asia ratkeaa, kun sanot, että sinulla ei ole rahaa. Silloin miehen on pakko ottaa vastuu. 

Itse en voisi yhteisetaloutta pitää tuollaisen kanssa. Muuttaisin omilleni eikä näin raha-asiat mitenkään kuormittaisi suhdetta. 

Jos tähän taloon tulisi nyt joku äkkiremontti joka olisi pakollinen, maksaisin sen tottakai suoraan, ei miehen mitään lainoja tarvitsi ottaa. Mutta nämä kaikki lainat on ajalta ennen meitä, ja ei oo ehkä mun homma maksaa ex-rouvan sisustusratkaisuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksipiippuinen juttu. Jos mies maksaa asuntolainan, autolainan ja remonttilainan niin sinulla AP on todella hyvä tilanne. Niin kuin itsekin sanoit, joku voisi sanoa lompakkoloiseksi. Jos lähtee suhteeseen perheellisen miehen kanssa, on hyväksyttävä se tosiasia, että ne lapset tulee mukana ja vie rahaa. Meillä miehellä menee omat rahat, minä taas säästän. Mutta se mitä en hyväksyisi, on tuo jatkuva lainailu ja varojen yli eläminen. Minun säästöt on lähtökohtaisesti minun säästöjä, mutta käytän niitä myös yhteiseen hyvään. Toisaalta taas nyt säästän esimerkiksi remonttiin ja maksan _oman osuuteni_ säästöillä, en maksa miehen osuutta. Elämä on valintoja. Joko saatte homman toimimaan tai sitten lähdet kävelemään.

 

Mikä lompakkoloinen ap on jos osallistuu asumisen kuluihin kuitenkin? Tietenkään ei miehen talon remppo

Tiedän pareja, joilla jääkaapissa ruuat erillään. Ainoa tapa, jolla eriarvoisuutta saadaan tasattua. 

Jos oikein vaikeaa on, niin indeksirahaston sijaan tee pitkäaikainen talletus, kuten joku vinkkasi.

Ja kasvata selkäranka, naisen kuului olla se, joka päättää talouden rahan käytöstä. Oma vaimoni käyttää kaikki rahansa palkan tultua, mutta en ikinä uskaltaisi olla antamatta hänelle rahaa, jos hän pyytää. Toki hän ostelee paljon myös lapsille tavaroita ja vaatetta, mutta pistää pikku juttuihin ja herkkuihin tai seksikkäisiin alusasuihin (noh, kyllä niissä silmä lepää minullakin) helposti satasia kuukaudessa

Vierailija kirjoitti:

Jos tähän taloon tulisi nyt joku äkkiremontti joka olisi pakollinen, maksaisin sen tottakai suoraan, ei miehen mitään lainoja tarvitsi ottaa. Mutta nämä kaikki lainat on ajalta ennen meitä, ja ei oo ehkä mun homma maksaa ex-rouvan sisustusratkaisuja?

Miksi maksaisit? Mieshän siitä hyötyy, nostaa hänen asuntonsa arvoa. Älä ole hölmö. Sun kuuluu osallistua sen, mitä asunto kuluu ja jollain pienellä summalla, josta itse hyödyt asunnon mukavuuden noustua. Jos kämppä meneekin yllättäen myyntiin, mitä sä hyödyt remontista? 

Alan ymmärtää tyytymättömyytesi, koska et tunnu ymmärtävän pitää puoliasi mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Jos sanoisin yhdenäkin että ei oo mistä lainata, kai mies alkas vähän kyselee että minne olen yli kymppitonnin hassannut?!?!

No sen miehen ostoksiin....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksipiippuinen juttu. Jos mies maksaa asuntolainan, autolainan ja remonttilainan niin sinulla AP on todella hyvä tilanne. Niin kuin itsekin sanoit, joku voisi sanoa lompakkoloiseksi. Jos lähtee suhteeseen perheellisen miehen kanssa, on hyväksyttävä se tosiasia, että ne lapset tulee mukana ja vie rahaa. Meillä miehellä menee omat rahat, minä taas säästän. Mutta se mitä en hyväksyisi, on tuo jatkuva lainailu ja varojen yli eläminen. Minun säästöt on lähtökohtaisesti minun säästöjä, mutta käytän niitä myös yhteiseen hyvään. Toisaalta taas nyt säästän esimerkiksi remonttiin ja maksan _oman osuuteni_ säästöillä, en maksa miehen osuutta. Elämä on valintoja. Joko saatte homman toimimaan tai sitten lähdet kävelemään.

 

Mikä lompakkoloinen ap on jos osallistuu asumisen kul

Hypoteettinen tilanne. Tässähän AP maksaa vain minimin. Ei asuntolainaa eikä remontteja. Ei toki sinänsä pidäkään, mutta AP voi sitten sijoittaa ja säästää ja kerryttää sitä kautta omaisuuttaan. Nykypäivänä ei ole millään tavalla varmaa, että asunnon arvo nousisi vaan päinvastoin. Jos ajatellaan, että AP asuisi vuosikausia miltei ilmaiseksi eikä osallistuisi edes mihinkään huoltokustannuksiin niin onko sekään oikein? 

Ja edelleen vastauksena aapeelle, että lopeta lainaaminen. Sinä olet mahdollistaja. Samalla tavalla kuin esimerkiksi alkoholistien läheiset mahdollistavat usein läheisen juomisen olemalla rajattomia, kun kuvitellaan, että hyvällä toimitaan. 

No, olin aika lailla samassa tilanteessa ja minä ratkaisin tilanteen niin että ostin puolet miehen talosta. Hänen tilanteensa parani koska llainakulut pienenivät huomattavasti, minun ei oikeastaan muuttunut koska maksoin puolikkaani oman asuntoni myynnistä saamillani rahoilla (en joutunut ottamaan lainaa). 

Vierailija kirjoitti:

Jos tähän taloon tulisi nyt joku äkkiremontti joka olisi pakollinen, maksaisin sen tottakai suoraan, ei miehen mitään lainoja tarvitsi ottaa. Mutta nämä kaikki lainat on ajalta ennen meitä, ja ei oo ehkä mun homma maksaa ex-rouvan sisustusratkaisuja?

Kuka on sanonut, että pitäisikään maksaa?