Lue keskustelun säännöt.
Perhe hylkää vaikeassa elämäntilanteessa - kokemuksia?
15.06.2025 |
Olen saanut aikuisilta lapsiltani ja mieheltä sellaisia kommentteja, että he eivät halua enää kuulla, kun olen vaikeuksissa läheisen sukulaisen kanssa. Olen aina ajatellut, että perhe tukee, mutta eihän ne mitään tue. Jään yksin enkä pysty purkamaan tätä ns. päätyyn asti läheisteni kanssa. Ajattelen, että sitten pääsisin jaloilleni. Mutta olen liian raskas ja rasittava. Ammattiapuun en luota enkä jaksa sellaiselle vyyhtiä alkaa auki kerimään. Tunnen siis itseni jotenkin epäkelvoksi monellakin tasolla. Ystävältänikin pyysin anteeksi, että olen häntä kuormittanut. Hän onneksi sanoi, että haluaa olla tukena. En ole itsekään tätä tilannetta halunnut. Enkä koskaan ajatellut, että voisin tuntea näin syvää pettymystä omaan perheeseeni.
Kommentit (130)
Tuollaisiin tyyppeihin etäisyyttä ap. Ihan kaikkiin istekeskeisiin tyyppeihin etäisyys. Heillä ei ole tunneälyä.
Hanki uusia ihmissuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karistele kannoiltasi nuo ihmiset, jotka vie sulta voimavarat ap.
Parempi yksin kuin huonossa seurassa.
Yksinhän sinä nytkin olet ap.
Ota piristyäksesi vaikka uusi harrastus. Miten olisi seurakoira?
Ajatuksesi menisi muualle kuin läheisten miettimiseen
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisiin tyyppeihin etäisyyttä ap. Ihan kaikkiin istekeskeisiin tyyppeihin etäisyys. Heillä ei ole tunneälyä.
Hanki uusia ihmissuhteita.
Tunneälyllinen ihminen osaa välttää ap:n kaltaisia tyyppejä, jotka vaan vatvoo ja olettaa, että läheiset maailman tappiin asti kuuntelee jatkuvaa vatvomista vailla mitään tekoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ykkösprioriteetti on oma itse. Sen vahvistaminen niin, ettet tarvitse tukea toisilta. Tuki on kiva lisä, mutta ei elinehto.
Kakksoprioriteetti, jota ilman ykkönen ei toteudu, elämästä pois kaikki toksiset tyypit, jotka saavat aikaan huonoja efektejä elämään.
Kolmispripriteetti on selkeyttää suhteet niiden kanssa, joihin on pettynyt.
Ei vauvapalstan kommentteja kannata ottaa vakavasti. Ainakaan ei kannata hakea avioeroa kommenttien takia. Itse en odota, että aikuiset lapseni jaksaisivat aina kuunnella ongelmiani. Aikuisilla lapsilla on omat ongelmansa. Esim. jos sinun aikuisilla lapsilla on ihmissuhde- tai rahahuolia eivät he jaksa kuunnella sinun huoliasi. Koska olet viimeksi kysynyt aikuisilta lapsiltasi, miten näillä menee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eteenpäin sano mummo kun lumessa rämpi.
Unohda huolet, muista vain puolet...
Kehitä muuta ajateltavaa. Pohdi omia vahvuuksiasi. Tee mieluisia asioita.
Tee jotain, jonka olet aina haaveillut tekeväsi.
Oma apu paras apu. Puhu itsellesi kauniisti. Tue edes itse itseäsi. Luota itseesi.
Älä anna periksi! Per..suomalainen nainen kipeää vaikka puuhun jos sen pään ottaa. Ota paperia ja kynä ja kirjoita koko paska juttu. Sitten tilaat ajan lääkärille ja annat hänen lukea sen. Sitten kerrot että nyt pää sekoaa etkä saa tukea edes omalta perheeltä. Ja vaadit lähetteen ammatti auttajalle. Olin samanlaisessa tilanteessa ja nyt päässyt irti. Olen myös ripittänyt suorin sanoin perheen. Kulkevat nyt nokka solmussa mutta olkoon niin. Ja: ammatti auttajilla on ehdoton vaitiolo velvollisuus! Olen MT sairaaloita myöden asioita hoitanut joten tiedän asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä voikin sitten vastata samalla tavalla näiden muiden huoliin ja ongelmiin ap. Yhtä kylmäst sanot vaan, että eipä kiinnostele teidän ongelmat.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Ja täysin ilman omantunnon tuskia voit tehdä noin.
Kaikkae hyvää tulevaisuuteesi ap.
Ja tsemit👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ihminen on ihmiselle susi. Lyödään jo lyötyä. Sivistyksen puutettahan se on.
Vierailija kirjoitti:
Sinä voikin sitten vastata samalla tavalla näiden muiden huoliin ja ongelmiin ap. Yhtä kylmäst sanot vaan, että eipä kiinnostele teidän ongelmat.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Ja täysin ilman omantunnon tuskia voit tehdä noin.
Ehkäpä hän on aina tehnytkin näin ja nyt läheiset vastaa samalla mitalla.
Jos ei koskaan itse auta ketään, ei ole jonoksi auttajia itselläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihminen on ihmiselle susi. Lyödään jo lyötyä. Sivistyksen puutettahan se on.
Taas uhriudut. Onko toi toiminut koskaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä voikin sitten vastata samalla tavalla näiden muiden huoliin ja ongelmiin ap. Yhtä kylmäst sanot vaan, että eipä kiinnostele teidän ongelmat.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Ja täysin ilman omantunnon tuskia voit tehdä noin.
Ehkäpä hän on aina tehnytkin näin ja nyt läheiset vastaa samalla mitalla.
Jos ei koskaan itse auta ketään, ei ole jonoksi auttajia itselläkään.
Olettaminen on kaikista rasittavin piirre ihmisessä. Harhaluuloisuus ja luulotautisuus menee samaan settiin.
Vierailija kirjoitti:
Ja mikä on sallittu aika, kun ihmisellä voi olla vaikeuksia. Kuukausi vai kaksi vai vuosi vai 20 vuotta. Entä jos välissä on hyviä, huolettomia aikoja? Nollautuuko laskuri?
Ap
Kuinka kauan olet tuota ongelmaa vatvonut?
Laskuri ei nollaudu, jos vuosi toisensa perään valitat samaa asiaa tekemättä mitään muuta kuin jatkamalla samalla tavalla.
Sinulla on mahdollisuus irrottautua myrkyllisestä suhteesta, mutta haluat roikkua siinä loputtomiin. Valitset siis mieluummin sen narsistin kuin oman perheesi. Ja sitten vielä syytät kaikesta perhettäsi.
Vierailija kirjoitti:
Eikö aikuisen lapsen velvollisuus ole joskus kysyä minulta, miten jaksan.
Ap
Ei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihminen on ihmiselle susi. Lyödään jo lyötyä. Sivistyksen puutettahan se on.
Taas uhriudut. Onko toi toiminut koskaan?
Sun luulotautisuus on rasittavaa. Toi edellinen jota lainasit ei ole aapeen kommentti.
Kuulostat anopiltani, joka on pian 20 vuotta jaksanut "hakea tukea vaikeuksiinsa" lapsiltaan, eli hokee ja itkee samoja lapsuustraumojaan uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Mielellään kännissä. Lapset eivät jaksa enää kuunnella, koska äiti ei suostu hakemaan apua, sen sijaan kertoo tuhannetta kertaa samaa tarinaa.
Ei sillä pääse ikinä asiassa eteenpäin, etkä taida todella halutakaan, koska terapiassa joutuu ehkä jopa aidosti kohtaamaan asian ja miettimään mitä ITSE voi asialle tehdä, sen sijaan että uhriutuu ja on marttyyri.
Lue vaikka netistä läheisriippuvuudesta. Se avaa asiaa helposti.