Lue keskustelun säännöt.
Perhe hylkää vaikeassa elämäntilanteessa - kokemuksia?
15.06.2025 |
Olen saanut aikuisilta lapsiltani ja mieheltä sellaisia kommentteja, että he eivät halua enää kuulla, kun olen vaikeuksissa läheisen sukulaisen kanssa. Olen aina ajatellut, että perhe tukee, mutta eihän ne mitään tue. Jään yksin enkä pysty purkamaan tätä ns. päätyyn asti läheisteni kanssa. Ajattelen, että sitten pääsisin jaloilleni. Mutta olen liian raskas ja rasittava. Ammattiapuun en luota enkä jaksa sellaiselle vyyhtiä alkaa auki kerimään. Tunnen siis itseni jotenkin epäkelvoksi monellakin tasolla. Ystävältänikin pyysin anteeksi, että olen häntä kuormittanut. Hän onneksi sanoi, että haluaa olla tukena. En ole itsekään tätä tilannetta halunnut. Enkä koskaan ajatellut, että voisin tuntea näin syvää pettymystä omaan perheeseeni.
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Mutta entä jos minun ei tarvitsisi uhriutua, vaan saisin perheeltäni tukea ja voimaa ratkaista asia. Eikö ole sama olla yksin, jos vaikeuksissa perhe ei tue ja kulje rinnalla, vaan ostan kuuntelijan jostain terapeutista.
Ap
Jos olet saman miehen kanssa tai kumppanin, hän ei osaa tukea enempää. Hänellä ei ole kykyä siihen. Joku muu osaa psykologiaa ja välittämisen tässä asiassa. Jos et ole tyytyväinen mieheen tiedät mitä tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori ap, ei ole samanlaisia kokemuksia.
Voi ei. Jos sulla on omgelmia narsistin kanssa niin hae ammattiapua. Mistä ihmeestä keksit, että lastesi kuuluisi auttaa sua "päätyyn asti" asiassa, joka on monelle ammattilaisellekin liian vaikea? Hae narsismiin erikoistunutta ammattiapua. Ja aloita sulkemalla ko narsisti ulos elämästäsi, mitä pikemmin sen parempi.
Yleensä perhe tukee ja kuuntelee, sitä varten läheiset ovat. En osaa sanoa, miksi sinulla läheiset kieltäytyvät. Ehkä asiassa on muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Mutta entä jos minun ei tarvitsisi uhriutua, vaan saisin perheeltäni tukea ja voimaa ratkaista asia. Eikö ole sama olla yksin, jos vaikeuksissa perhe ei tue ja kulje rinnalla, vaan ostan kuuntelijan jostain terapeutista.
Ap
Miksi riitelet, ilmeisesti sukulaisen kanssa? Etkö vaan voi jättää pitämättä yhteyttä? Ei kai kannata vaikka sisaruksenkaan kanssa enää riidellä kummalla enemmän legoja lapsena jos itelläänkin jo aikuiset lapset.
Oma periaate: lapset on ,aikuisia ja maailmalla, heillä oma elämä, samoin minulla. Yritän mahdollisimman vähän olla haitaksi. Eivät he ole mikään likasankoni, lääkärini, psykologini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkennuksena vielä: tilanne oman perheen kanssa on siis sellainen, että tällä hetkellä en puhu vaikeuksistani heille. Ja olen päättänyt ottaa jälleen kerran etäisyyttä narsistisukulaiseeni. Mutta hän keksii aina uusia kuvioita saadakseen hallinnan itselleen. En siis pysty vaikka haluaisin napsauttamaan tilannetta tasaiseksi. Ja tässä tilanteessa aloin pohtia, että kun en saa voimia perheeltäni, niin onko syy sius minussa että sellaista edes odotan. Onko läheisimmätkin ihmissuhteet vain helppoa elämää varten. Kaikki vaikeammat asiat pitää ulkoistaa ammattiauttajalle?
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiseni on narsistinen persoona, joka syyttää minua kaikesta. Mutta olen sitten varmaan läheisriippuvainen. Tätä juuri tarkoitan. Miksi syyttää ja diagnosoida minua. Olen niin väsynyt tähän itsekin.
Ap
Sukulainen? Älä oo sen kanssa tekemisissä. Ei mun iso suku ainakaan , jos jonkun kanssa eri mieltä tai ei tykkää, näe kuin vanhemman polven hautajaisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasva aikuiseksi! Vika on sinussa, eikä perheessäsi.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei. Jos sulla on omgelmia narsistin kanssa niin hae ammattiapua. Mistä ihmeestä keksit, että lastesi kuuluisi auttaa sua "päätyyn asti" asiassa, joka on monelle ammattilaisellekin liian vaikea? Hae narsismiin erikoistunutta ammattiapua. Ja aloita sulkemalla ko narsisti ulos elämästäsi, mitä pikemmin sen parempi.
Eivät ihmiset voi katkaista ainoaan lähiomaiseen aina yhteyttä täysin. Tai vähemmän yhteydessä ellei muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkennuksena vielä: tilanne oman perheen kanssa on siis sellainen, että tällä hetkellä en puhu vaikeuksistani heille. Ja olen päättänyt ottaa jälleen kerran etäisyyttä narsistisukulaiseeni. Mutta hän keksii aina uusia kuvioita saadakseen hallinnan itselleen. En siis pysty vaikka haluaisin napsauttamaan tilannetta tasaiseksi. Ja tässä tilanteessa aloin pohtia, että kun en saa voimia perheeltäni, niin onko syy sius minussa että sellaista edes odotan. Onko läheisimmätkin ihmissuhteet vain helppoa elämää varten. Kaikki vaikeammat asiat pitää ulkoistaa ammattiauttajalle?
Jos sulla ei mitään taloudellista sidettä niin yksinkertaisesti kaikki yhteys poikki. Ei kukaan jaksa jos sulla päähänpinttymä jauhaa narsistista kun näet lapsiasi.
Vierailija kirjoitti:
Ja mikä on sallittu aika, kun ihmisellä voi olla vaikeuksia. Kuukausi vai kaksi vai vuosi vai 20 vuotta. Entä jos välissä on hyviä, huolettomia aikoja? Nollautuuko laskuri?
Ap
Kuulostat niin rasittavalta, että ei ihme jos perheelläsikin alkaa tulla mitta täyteen. Marttyyri marttyroi narsisteista ja surkeista sukulaisista, yhyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, oletko niitä ihmisiä, joilla on aina ongelmia? On ne lapsuuden vaikeudet joista jauhat, se ikävä exä, josta edelleen jaksat valittaa ja sitten tietysti ne elämään normaalina osana kuuluvat vaikeudet? Tätä samaa vuosikymmenestä toiseen?
Ei sitä kukaan jaksa, jos aina on niin hirveän vaikeaa. Siinä sairastuu nekin, jotka ovat vilpittömästi yrittäneet sinua auttaa. Tuon tyyppiminen vaikeuksien haaliminen ja etenkin se, ettet kykene päästämään niistä irti, viittaa siihen, että sinulla on jonkinlainen mielenterveysongelma tai persoonallisuuden häiriö.
Hae oikeasti ammattiapua. Ei maallikoita ole ratkaisemaan jatkuvaa vaikeuksien kierrettäsi.
Kiitos näistä palautteista. Päätin juuri, että otan avioeron ja pidän etäisyyttä sekä aikuisiin lapsiini ja sukulaiseeni. Mielummin siis yksin kuin syyllistettynä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta entä jos minun ei tarvitsisi uhriutua, vaan saisin perheeltäni tukea ja voimaa ratkaista asia. Eikö ole sama olla yksin, jos vaikeuksissa perhe ei tue ja kulje rinnalla, vaan ostan kuuntelijan jostain terapeutista.
Ap
Kukaan ei jaksa loputtomiin saman asian vatvomista, jos et ole itse valmis tekemään mitään ratkaistaksesi asian.
Kuulostat jankkaajalta, joka itsepäisesti haluaa muuttaa kaikki muut ympäriltään, vaivautumatta miettimään, miten voisi itse muuttua/muuttaa tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiseni on narsistinen persoona, joka syyttää minua kaikesta. Mutta olen sitten varmaan läheisriippuvainen. Tätä juuri tarkoitan. Miksi syyttää ja diagnosoida minua. Olen niin väsynyt tähän itsekin.
Ap
Varmaan jo sanottu sataan kertaan, että ainoa keino saada se härvellys loppumaan elämässä, on nollakontakti narsistiin.
Olen itse saanut osani heistä enkä enää siedä heitä elämässäni enkä myöskään jaksa yhtään antaa kenenkään tuoda narsistia elämääni edes välillisesti joutumalla katsomaan ja kuuntelemaan sitä draamaa. Siinä voin tukea, jos joku haluaa irti narsistista.
Narsistin jättäminen on vaikeampaa kuin toimia perheesi edellyttämällä tavalla, mutta mieti nyt itse tosissasi, kumpi on oikeasti sinulle itsellesi terveellistä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö aikuisen lapsen velvollisuus ole joskus kysyä minulta, miten jaksan.
Ap
Ei ole. Ja etenkin, jos kyse on jostain ikuisuusongelmasta sinun narsistivanhempasi kanssa, sitä suuremmalla syyllä ei ole. Sinut on narsistivanhempi parentifikoinut ja siksi sinä kannat hänestä (sairaalla tavalla) huolta. Sinun lapsesi ei ole sinun vanhempasi, vaikka sinä olet oman vanhempasi.
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko niitä ihmisiä, joilla on aina ongelmia? On ne lapsuuden vaikeudet joista jauhat, se ikävä exä, josta edelleen jaksat valittaa ja sitten tietysti ne elämään normaalina osana kuuluvat vaikeudet? Tätä samaa vuosikymmenestä toiseen?
Ei sitä kukaan jaksa, jos aina on niin hirveän vaikeaa. Siinä sairastuu nekin, jotka ovat vilpittömästi yrittäneet sinua auttaa. Tuon tyyppiminen vaikeuksien haaliminen ja etenkin se, ettet kykene päästämään niistä irti, viittaa siihen, että sinulla on jonkinlainen mielenterveysongelma tai persoonallisuuden häiriö.
Hae oikeasti ammattiapua. Ei maallikoita ole ratkaisemaan jatkuvaa vaikeuksien kierrettäsi.
Tämä. Tuollaista elämänasennetta ei kestä kukaan läheinen.
Varsinkin kun noihin vaikeuksiin kiinni jääminen ja niistä jankkaaminen on ihan oma valintasi.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos näistä palautteista. Päätin juuri, että otan avioeron ja pidän etäisyyttä sekä aikuisiin lapsiini ja sukulaiseeni. Mielummin siis yksin kuin syyllistettynä.
Ap
Eli sinä, sinä, sinä. Kuka on narsisti? Kun sinua ei huvita olla positiivinen puoliso, mukava äiti ja mummi, sehän on oma valintasi. Vaadit toisilta, älä itse anna mitään vaan valita, riitele, valita, riitele .
Sinä olet lapsiisi nähden aikuinen jos olet nk "täyspäinen". Ei heidän tarvitse ruveta äidiksesi, psykiatriksi, hohoojaksesi.
Vierailija kirjoitti:
Tarkennuksena vielä: tilanne oman perheen kanssa on siis sellainen, että tällä hetkellä en puhu vaikeuksistani heille. Ja olen päättänyt ottaa jälleen kerran etäisyyttä narsistisukulaiseeni. Mutta hän keksii aina uusia kuvioita saadakseen hallinnan itselleen. En siis pysty vaikka haluaisin napsauttamaan tilannetta tasaiseksi. Ja tässä tilanteessa aloin pohtia, että kun en saa voimia perheeltäni, niin onko syy sius minussa että sellaista edes odotan. Onko läheisimmätkin ihmissuhteet vain helppoa elämää varten. Kaikki vaikeammat asiat pitää ulkoistaa ammattiauttajalle?
1. Etäisyys = nollakontakti
2. Yleensä kaltaisellasi ihmisellä suurin piirtein kaikki ihmissuhteet ovat sellaisia, missä ei saa tukea. Terapian jälkeen ehkä toisin.
3. Onko sinulla ammattiapua?
4. Oletko katsonut Youtuben irti narsistista -videoita?
Siis sinulla on hankala sukulainen? Etkö voi vain katkaista välejä häneen?