Lue keskustelun säännöt.
Perhe hylkää vaikeassa elämäntilanteessa - kokemuksia?
15.06.2025 |
Olen saanut aikuisilta lapsiltani ja mieheltä sellaisia kommentteja, että he eivät halua enää kuulla, kun olen vaikeuksissa läheisen sukulaisen kanssa. Olen aina ajatellut, että perhe tukee, mutta eihän ne mitään tue. Jään yksin enkä pysty purkamaan tätä ns. päätyyn asti läheisteni kanssa. Ajattelen, että sitten pääsisin jaloilleni. Mutta olen liian raskas ja rasittava. Ammattiapuun en luota enkä jaksa sellaiselle vyyhtiä alkaa auki kerimään. Tunnen siis itseni jotenkin epäkelvoksi monellakin tasolla. Ystävältänikin pyysin anteeksi, että olen häntä kuormittanut. Hän onneksi sanoi, että haluaa olla tukena. En ole itsekään tätä tilannetta halunnut. Enkä koskaan ajatellut, että voisin tuntea näin syvää pettymystä omaan perheeseeni.
Kommentit (130)
Olisi hyvä kuulla aikuisten lasten näkökulma asiaan.
Ovat todennäköisesti saaneet olla osapuolina, tukijoina ja tsemppareina erilaisissa aikuisten ristiriidoissa ja vanhemman mielialoissa- ja pahoissa siitä saakka kun ovat oppineet puhumaan. Se on raskasta hommaa ja jättää syvät jäljet.
Ovat ehkä omissa elämän kriiseissään joutuneet oppimaan rajojen asettamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteessa omiin vanhempiinsa lapset harvoin aikuistuvat. Taantuvat lapsiksi aina kun ollaan yhteydessä tai tavataan.
Ihmettelevät sitä itsekin.
Itse voi tehdä asialle sen, että jätät taaksesi ne ihmissuhteet, jotka aiheuttavat sinulle pahaa mieltä.
Suuntaa energiasi niihin mielenkiinnon kohteisiin, joista saat hyvän mielen.
Eikä maksanut mitään tämä neuvo. Ole hyvä.
Niin se vaan menee. Kukaan ei jaksa pitkiä valituksia kuunnella. Mikäli haluaa olla väleissä, omat jutut kannattaa siivota sellaisiksi, että muutkin jaksavat kuunnella. Ihmissuhdeympäristö pitää raivata siistiksi. Muuttaa ne asiat mitkä voi.
Lapset ei halua olla vanhempiensa terapeutteja. Tukeudu ystäviin, ammattiapuun ja puolisoon. Lapsillesi ole Aikuinen tuki ja turva, ei nilkassa roikkuva tuettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei jaksa loputtomiin kuunnella samoja juttuja aina uudelleen ja uudelleen eikä toimia tukipylväänä, terapeuttina jne. Raja tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin ja haiskahtaa että olet saldosi jo käyttänyt ja nyt aihetta avautua vain psykiatrille. Perheesi ei ole kusitolppasi joihin voit lorotella mielin määrin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö aikuisen lapsen velvollisuus ole joskus kysyä minulta, miten jaksan.
Ap
Ei, lapsella edes aikuisella ole mitään velvollisuutta vanhempiaan kohtaan, lapsi ei ole valinnut syntymäänsä.
Ja jos miehesi ja lapsesi ovat jo huomauttanut että lopeta, niin mikset lopeta ? Onko ihanaa rypeä itsesäälissä ja märistä kun muut ei tue ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos sulkisit sen oven takanasi, joka on ollut avoin sille sukulaiselle, joka sua stressaa.
Kun vanhat ovet sulkee, niin uudet avautuu.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ei halua olla vanhempiensa terapeutteja. Tukeudu ystäviin, ammattiapuun ja puolisoon. Lapsillesi ole Aikuinen tuki ja turva, ei nilkassa roikkuva tuettava.
Miksi pitäisi kuormittaa puolisoakaan loputtomiin ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiseni on narsistinen persoona, joka syyttää minua kaikesta. Mutta olen sitten varmaan läheisriippuvainen. Tätä juuri tarkoitan. Miksi syyttää ja diagnosoida minua. Olen niin väsynyt tähän itsekin.
Ap
ei sitä narskua tarvitse ruokkia, voi valita oman rauhan ja antaa toisen mesota itsekseen..toki sitten ei voi uhriutua.
Kuulostat äidiltäni. Kerran yritin tukeutua häneen, kun oma pieni lapseni sai eräältä sisarukseltani kammottavan ikävää kohtelua. Ajattelin että minä en voi aikusta sisarusta paimentaa, mutta ehkä äitini olisi suurempi auktoriteetti takomaan järkeä päähän. Olisi joku mahdollisuus pysyä väleissä.
Äitini reaktio oli uikuttaa ja valittaa miten vaikeaa hänelle on, kun tällaista tapahtuu. Pienen lapsen tunteet ei paljoa kiinnostanut. Häntä olisi siinä pitänyt sitten paapoa ja voivotella, sai aika suu auki taas kuunnella.
Lopputulos? Välit katki sisarukseen, joka saa meuhkata ja perseillä muiden hiljaisella hyväksynnällä. Etäisyyttä isovanhempaan, joka ei pidä pienen lapsenlapsen puolta. Enhän voi lastani antaa esimerkiksi hoitoon kuin hätätapauksessa, jos meno on tuollaista. Jotain sattuu niin lapsenlapsi joutuu kannattelemaan isoäitinsä tunteita ja itse ei saa puolustusta mahdolisia törkeitä aikuisia kohtaan. Tuohan mahdollistaa vaikka mitä kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ei halua olla vanhempiensa terapeutteja. Tukeudu ystäviin, ammattiapuun ja puolisoon. Lapsillesi ole Aikuinen tuki ja turva, ei nilkassa roikkuva tuettava.
Miksi pitäisi kuormittaa puolisoakaan loputtomiin ?
Kyllä puolison pitää jossain määrin olla tukena, ei loputtomasti. Tuossahan oli monta eri tuen lähdettä.
Annatko ap siis pitää itseäsi roskasankona sille lähisukulaiselle?
Tämä voit ratkaista katkaisemalla välit siihen ihmiseen. Ja kas, ongelmasi jäävät taaksesi.
Eikä kestä kiittää ilmaisesta neuvosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat äidiltäni. Kerran yritin tukeutua häneen, kun oma pieni lapseni sai eräältä sisarukseltani kammottavan ikävää kohtelua. Ajattelin että minä en voi aikusta sisarusta paimentaa, mutta ehkä äitini olisi suurempi auktoriteetti takomaan järkeä päähän. Olisi joku mahdollisuus pysyä väleissä.
Äitini reaktio oli uikuttaa ja valittaa miten vaikeaa hänelle on, kun tällaista tapahtuu. Pienen lapsen tunteet ei paljoa kiinnostanut. Häntä olisi siinä pitänyt sitten paapoa ja voivotella, sai aika suu auki taas kuunnella.
Lopputulos? Välit katki sisarukseen, joka saa meuhkata ja perseillä muiden hiljaisella hyväksynnällä. Etäisyyttä isovanhempaan, joka ei pidä pienen lapsenlapsen puolta. Enhän voi lastani antaa esimerkiksi hoitoon kuin hätätapauksessa, jos meno on tuollaista. Jotain sattuu niin lapsenlapsi joutuu kannattelemaan isoäitinsä tunteita ja itse ei saa puolustusta mahdolisia törkeitä aikuisia kohtaan. Tuohan mahdolli
Miksi et pyytänyt tukea isältäsi?
Miksi oletat äitisi ratkaisevan toisten keskeiset ongelmat. Sun pitää setviä asia sen sun sisaruksesi kanssa. Wtf?
Muiden ihmisten toimintatapoja et voi muuttaa.
Omia toimintatapojasi voit muuttaa.
Vedä tästä johtopäätökset. Vedä omat rajasi. Kerran ongelmia aiheuttava ----> aina ongelmia aiheuttava.
Vierailija kirjoitti:
Tarkennuksena vielä: tilanne oman perheen kanssa on siis sellainen, että tällä hetkellä en puhu vaikeuksistani heille. Ja olen päättänyt ottaa jälleen kerran etäisyyttä narsistisukulaiseeni. Mutta hän keksii aina uusia kuvioita saadakseen hallinnan itselleen. En siis pysty vaikka haluaisin napsauttamaan tilannetta tasaiseksi. Ja tässä tilanteessa aloin pohtia, että kun en saa voimia perheeltäni, niin onko syy sius minussa että sellaista edes odotan. Onko läheisimmätkin ihmissuhteet vain helppoa elämää varten. Kaikki vaikeammat asiat pitää ulkoistaa ammattiauttajalle?
Mä jouduin ramppaamaan käräjillä 6 vuotta ja menettämään rahani, että pääsin eroon narsistista. Ei se ole helppoa hommaa. Jos sukulainen tulee väkisten teille soitat poliisin, jos stalkkaa tai tekee tilauksia sun nimiin teet rikosilmoituksen. Numero sulla on varmaan estettynä? Et reagoi henkilölle suoraan mitenkään vaan jokaisesta vainoteosta viileästi rikosilmoitus. Voimat ja neuvot hankit perheen ulkopuolelta, ei kukaan läheinen jaksa. Varsinkaan kun sä et ilmeisesti halua oikeasti eroon narskusta vaan annat aina uudestaan liekaa? Tunnen ihmisiä, jotka tykkää miukua ja maukua, mutta eivät katkaise välejä hankalan ihmisen kanssa. En jaksa heitä kuunnella kun se ei johda mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat äidiltäni. Kerran yritin tukeutua häneen, kun oma pieni lapseni sai eräältä sisarukseltani kammottavan ikävää kohtelua. Ajattelin että minä en voi aikusta sisarusta paimentaa, mutta ehkä äitini olisi suurempi auktoriteetti takomaan järkeä päähän. Olisi joku mahdollisuus pysyä väleissä.
Äitini reaktio oli uikuttaa ja valittaa miten vaikeaa hänelle on, kun tällaista tapahtuu. Pienen lapsen tunteet ei paljoa kiinnostanut. Häntä olisi siinä pitänyt sitten paapoa ja voivotella, sai aika suu auki taas kuunnella.
Lopputulos? Välit katki sisarukseen, joka saa meuhkata ja perseillä muiden hiljaisella hyväksynnällä. Etäisyyttä isovanhempaan, joka ei pidä pienen lapsenlapsen puolta. Enhän voi lastani antaa esimerkiksi hoitoon kuin hätätapauksessa, jos meno on tuollaista. Jotain sattuu niin lapsenlapsi joutuu kannattelemaan isoäitinsä tunteita ja itse ei saa puolustusta mahdolisia törkeitä aikuisia kohtaan. Tuohan mahdolli
Sinähän se uhriudut ja valitat kun äitisi ei muuta voinut. Voisiko isäsi asialle jotain? Vai Teetkö itse asialle jotain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkennuksena vielä: tilanne oman perheen kanssa on siis sellainen, että tällä hetkellä en puhu vaikeuksistani heille. Ja olen päättänyt ottaa jälleen kerran etäisyyttä narsistisukulaiseeni. Mutta hän keksii aina uusia kuvioita saadakseen hallinnan itselleen. En siis pysty vaikka haluaisin napsauttamaan tilannetta tasaiseksi. Ja tässä tilanteessa aloin pohtia, että kun en saa voimia perheeltäni, niin onko syy sius minussa että sellaista edes odotan. Onko läheisimmätkin ihmissuhteet vain helppoa elämää varten. Kaikki vaikeammat asiat pitää ulkoistaa ammattiauttajalle?
Mä jouduin ramppaamaan käräjillä 6 vuotta ja menettämään rahani, että pääsin eroon narsistista. Ei se ole helppoa hommaa. Jos sukulainen tulee väkisten teille soitat poliisin, jos stalkkaa tai tekee tilauksia sun nimiin teet rikosilmoituksen. Numero sulla on varmaan estettynä? Et reagoi henkilölle suoraan mi
Noin sitä pitää. Tässä nyt on sitä konkreettista neuvoa. Hyvä sinä!
Tämän takia mennään niihin terapioihin. Suututtaisi minuakin, jos läheiseni ei menisi vaan kuormittaisi pitkittyneesti omaa perhettään. Et voi oikein valittaa, jos et tee kaikkea, ottaaksesi vastuuta itsestäsi. Terapian ohella myös aiheeseen tutustuminen auttaa pitkällä aikavälillä, out of the fog: what to do and what not to do, Kotkansydän (Irene Mathiatos, verbaliikan aluset- linkki siellä, Psychology today: monia tiiviitä juttuja hakusanoilla pointtina on yksinkertaisesti kasvatttaa itseään sisäisesti handlaamaan myös pershäröjä elämässään. Onhan se epäreilua, että muut tekevät sen yön. Toisaalta he eivät itse koskaan kasva tai ole tyytyväisiä elämäänsä.
On yllättävän tavallista. Aikuiset hylkäävät ja "aikuiset" lapset hylkäävät.