Lue keskustelun säännöt.
Olen ylpeä kun olen taannut lapsilleni ydinperheen ja rauhallisen arjen
14.06.2025 |
Lapset 16v. ja 19v., saaneet elää yhdessä kodissa, käydä samat koulut ja elää rauhallisessa kodissa, jossa äidillä ja isällä on ollut molemmille aikaa jne.
Vakaa parisuhde ja turvallinen kasvuympäristö on parasta lapsille oikeasti. Kunpa useammat ymmärtäisivät tämän.
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, itselläni on suhde yhden perheenisän kanssa, joka on ymmärtänyt tuon. Ei missään nimessä halua rikkoa perhettään, eikä minunkaan mielestäni tarvitse. Joku toinen pesköön hänen sukkansa ja täyttäköön jääkaapin. Keskityn itse vähän muuhun silloin kun näemme.
Omien lasteni perhe hajosi, kun heidän isälleen kehittyi päihdeongelma. Ollaan sitten elelty rauhassa näin. Yksi ihminen ei valitettavasti pysty kahden ihmisen parisuhdetta pelastamaan, vaan siihen tarvittaisiin molemmat. No elämä on epätäydellistä.
Meillä kyllä mies pesee sukkansa ja minunkin sukat itse. Jos ei pesisi, pesisin niitä paljon mielummin kuin olisin tilapäispatjana.
Ahaa, sukkien pesua mielummin kuin seksiä? Ei kait siinä.
Rakastelu ja tilapäispatjana olo ovat täysin eri asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotaan että jokaisen mökin päällä on ristinsä . Niin varmaan teilläkin.
No jaa, itse olen ulospäin onnellisen oloisesta ydinperheestä ja silti minulla on kasvuolojen aiheuttama posttraumaattinen stressihäiriö. Olen kokenut lapsena paljon vanhempien aiheuttamia asioita, joista eroperheiden lapsilla ei ollut aavistustakaan.
Omat lapset kasvavat ydinperheessä ja olen siitä onnellinen mutta en ylpeä. En se ole mitään minun takaamistani.
Mä olen onnellinen siitä, että mun ei ole tarvinnut elää uusperheessä, siis että mutsini olisi ottanut meidän kotiimme asumaan vierasta miestä tai että olisi tarvinnut muuttaa asumaan jonkun vieraan miehen asuntoon. Olisi ollut ihan kamalaa. Joillakin on ollut sellainen lapsuus, että mutsi (tai faija) on ottanut joka vuosi uuden kumppanin asumaan lastensa kotiin.
Vierailija kirjoitti:
No minulla on uusperhe. En pystynyt ydinperhettä takaamaan, sillä ensimmäinen mieheni kuoli. Erikoinen ajattelutapa pitää itseään muita parempana.
Jos puoliso/lasten vanhempi kuolee, ei ole silloinkaan mikään pakko perustaa uusperhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sokellat? Ei tuollaisista vauvapalstalle kirjoiteta.
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä ihmetellä että nykynuoret ovat sekaisin ja monella on mielenterveysongelmia. Johtuu juuri tästä avmammojen yksilökeskeisestä ajattelumaailmasta jota nykyfeminismi ruokkii sairailla ideoillaan.
Kyllä ydinperhe on se paras paikka nuorelle kasvaa aikuiseksi, jopa sellaisessa jossa isän ja äidin liitto ei ole mahollisimman paras. Nuori kaipaa esimerkkiä siitä miten ihmissuhteita pitää hoitaa, eroaminen ja kukasta kukkaan lentäminen ei ole sitä.
Ei tarkoita sitä etteikö myrkyllisestä ja väkivaltaisesta suhteesta pitäisi erota mutta eroaminen sen takia ettei ongelmia edes yritetty ratkaista luo roolimallia nuorelle että aina kun tulee vaikeuksia voi vaan paeta ottamatta vastuuta.
Hyvin sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin oli yksi ja sama koti, ei muutettu ympäriinsä, lasten koulut vieressä ja aina kävivät samaa koulua. Ei riitoja, tasaista arkea. Ei edes alkoholin käyttöä. Mutta ei se riitä, että minä itse halusin tarjota lapsille ydinperheen ja rauhallisen arjen, kun mies taas halusi uuden naisen ja jätti minut puskista lasten ollessa teini-ikäisiä. Jätti toisen naisen takia. Ei se, että eletään yhdessä rauhallista arkea ilman riitoja, takaa vielä yhtään mitään. Voit joutua jätetyksi vastoin tahtoasi.
On niitäkin jotka peittääkseen omaa häpeää ja syyllisyyttään sepittelevät pakkomielteisesti ydinperhevihamielisiä tarinoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolehtivat ja rakastavat aikuiset puuttuvat näköjään monelta lapselta ja nuorelta, kun on niin paljon ihan ulallaolevia, ilman käytöstapoja, ilman suuntaa, ilman keskittymiskykyä.
Erikoista olla nimenomaan _ylpeä_ sellaisesta johon ei aina voi edes itse vaikuttaa. Ymmärtäisin paremmin jos sanoisi olevansa vaikka #siunattu #kiitollinen tai #onnellinen, mutta että ylpeä? En saa kiinni, en samaistu.
T. Toisesta ydinperheestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että myös nepsy-lapsista kasvaa usein ihan tasapainoisia aikuisia, jos perheolosuhteet ovat tasapainoiset.
Tätähän ei saa sanoa ääneen...
Sanoin kuitenkin. Heille hyvät perheolosuhteet ovat ihan erityisen tärkeitä.
Aika usein vanhemmilla on itsellään diagnosoimaton nepsyvaiva.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin oli yksi ja sama koti, ei muutettu ympäriinsä, lasten koulut vieressä ja aina kävivät samaa koulua. Ei riitoja, tasaista arkea. Ei edes alkoholin käyttöä. Mutta ei se riitä, että minä itse halusin tarjota lapsille ydinperheen ja rauhallisen arjen, kun mies taas halusi uuden naisen ja jätti minut puskista lasten ollessa teini-ikäisiä. Jätti toisen naisen takia. Ei se, että eletään yhdessä rauhallista arkea ilman riitoja, takaa vielä yhtään mitään. Voit joutua jätetyksi vastoin tahtoasi.
Hui, kuka kirjoitti minun elämäni tarinan, piti oikein katsoa kuinka vanha ketju tämä on, olenko itse kirjoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin oli yksi ja sama koti, ei muutettu ympäriinsä, lasten koulut vieressä ja aina kävivät samaa koulua. Mutta ei se riitä, että minä itse halusin tarjota lapsille ydinperheen ja rauhallisen arjen, kun mies taas halusi uuden naisen ja jätti minut puskista lasten ollessa teini-ikäisiä.
No sentään sun lapset sai teini-ikäisiksi saakka elää ydinperheessä. On se eri asia erota, jos lapset ovat 4- vai 14-vuotiaita.
Molempien vanhempien pitää haluta taata lapsille rauhallinen ydinperhe. Ei siitä äiti voi yksin päättää!
Kaverin mies päätti lähteä vihreimmille laitumille, kun lapset olivat 10 ja 12v. Ei siinä äidiltä tai lapsilta mitään kysytty.
Toisaalta itse toivoin lapsena, että vanhemmat eroaisi. Pelkäsin isääni vielä aikuisena. Äidin mielestä lapsilla pitää olla isä. En vieläkään tiedä miksi. Olisin ollut onnellisempi, jos olisin saanut kasvaa ilman henkistä ja fyysistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on käynyt hyvä tuuri kun mies ei ole kuollut.
Onko meidän äiti epäonnistunut luuseri kun päätyi yksinhuoltajaksi miehen kuoltua? Elettiin kyllä edelleen samassa kodissa ja käytiin samaa koulua, mutta kuollut isä ei ollut hirveästi mukana menossa.
Eli koska joku joutui kohtaamaan hirveän tragedian isän menetyksen muodossa, ovat nämä hupierot ok? Mieti nyt vähän tuota logiikan puutettasi.
Vierailija kirjoitti:
On niitäkin jotka peittääkseen omaa häpeää ja syyllisyyttään sepittelevät pakkomielteisesti ydinperhevihamielisiä tarinoita.
Harvoin pakkomielteillä saa rauhaa taikka perille pääsyä.
Epämiellyttäviä totuuksia, joista kukaan ei ole eri mieltä. Oletteko muuten koskaan tavanneet henkilöä, joka haaveilee uusperhe-elämästä? Minä en. Näin me ihmiset olemme viisaita.
Ap on täysin oikeassa. Eroperheen lapsella on aina (aikuisenakin) se turvattomuus tausta tunteena, vaikka elämässä kaikki olisi hyvin. Mistään ei enää nauti niin vilpittömästi kuin lapsena ennen eroa.
Puhun omasta kokemuksesta.
Olen ylpeä siitä etten tyytynyt 1. avioliittoon (perushyvä ilman arvostusta tai suurta rakkautta) vaan lähdin.
Nykyisessä liitossa (29v yhdessä) lapset ovat saaneet arvostavan ja rakastavan parisuhteen mallin omaan elämäänsä.