"Ylipaino ei ole ihmisen valinta". Onko se sitten sairaus vai elämänhallintaongelma? Mitä se signaloi ihmisestä? Saako sitä arvottaa?
Haluan entisenä ylipainoisena (20 vuotta ja 25 kiloa sitten) sohaista ampiaispesää.
Hesarin jutun mukaan työnhaussa ylipainoinen on heikoilla ja se nähdään ongelmana. Vai onko se suorastaan viisautta rekrytoijalta?
Laihduttaminen on vaikeaa. Tai oikeastaan helppoa, jos on siihen motivoitunut. Eli on siis vaikeaa motivoitua laihduttamaan. Niinkö se menisi.
Lukemattomat asiantuntijat ja maallikot nykyään korostavat että ihminen "ei pysty" laihduttamaan nykyelämänmenossa.
Perusteena on jonkinlainen kokonaisvaltainen ylikuormitustila työstä, perheestä ja vapaa-ajasta jolloin resursseja ei jää laihduttamiseen eli tietynasteiseen kieltäytymisten ja nälänkin hyväksemiseen elämässä. Tai, että ei suorastaan jakseta tehdä terveellistä ruokaa koska pitsa ja sipsit.
Jätän yksityisasiakseni mistä kaivoin motivaation elämänmuutokseen ja sittemmin hoikkana pysymiseen. Elämäni ulkoisissa reunaehdoissa ei tapahtunut suuria muutoksia. Edelleenkin työssäni oli stressiä ja lapsiperhearki vaati voimia yms. eli kaikki syyt joilla voi hyvin omintunnoin perustella itselleen asiantuntijoiden siunauksella, että asialle ei vaan ihminen pysty oikeasti mitään tekemään.
Jos en olisi tehnyt isoa muutosta suhteessa ruokaan ja syömiseen olisin nyt sairaalloisen lihava aivan varmasti.
Jos nyt ajatellaan teoreettista rekrytointitilannetta jossa olisi hakijana nykyinen itseni ja vaihtoehtoinen huomattavan ylipainoinen itseni, niin suosittaisin kyllä valitsemaan nykyisen itseni.
Miksi? Ei esteettisistä syistä eikä terveydentilan vuoksi, vaan siksi, että toinen on pystynyt selättämään todella ison ja haastavan asian elämässä sitkeydellä ja tahdonlujuudella ja toinen ei. Eli kyse on mielenresursseista, joita keho kuvastaa.
Kommentit (575)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
9/10 se on oma valinta.
Vain todella harvat sairaudet, vammat tai lääkitykset aiheuttaa sellaisenaan ylipainoa.
Geenitkään ei ole muuttuneet 20 vuodessa niin paljon että lihavuus selittyisi niillä
Oletko sinä geenitutkija? Olen ymmärtänyt, että huippututkijat meillä ja maailmalla ovat todenneet asian olevan juuri päin vastoin.
moniko näistä tutkimuksista on lääkefirmojen rahoittama? Tää geeneistä johtuva lihavuus on noussut tapetille nyt ihan muutaman vuoden aikana kun ozempic buumi alkoi ja kappas kun kaikki tarvii lääkeapua laihtumiseen.
Ruokariippuvuus on todellinen ilmiö, ihmeellisen vähän puhetta asiasta näkyy julkisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole syytä arvottaa ihmistä sen ulkonäön tai ulkomuodon perusteella. Se loppujen lopuksi ei kerro itse ihmisestä mitään. Toki voit kuvitella sen kertovan jotakin siitä ihmisestä, mutta se (kuvitelmasi) puolestaan kertoo vain sinusta.
Lihavuus kertoo ihmisestä todella paljon. Ei löydy pitkäjänteisyyttä tai itsekuria.
Tyhmä osaa tehdä mielestään päätelmiä näkemänsä perusteella. Älykkäämpi ymmärtää että asiat ovat vähän monimutkaisempia. Esteettinen haitta on ymmärrettävämpi parinvalinnassa, jossa ratkaisee muukin kuin osaaminen.
Mitä lihavampi, niin sitä varattomampi. Sosiaaliluokan näkee aika helposti vatsan tai lantion ympärysmitasta. Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla on vähiten ylipainoisia ja samalla myös varakkaimmat ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Mitä lihavampi, niin sitä varattomampi. Sosiaaliluokan näkee aika helposti vatsan tai lantion ympärysmitasta. Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla on vähiten ylipainoisia ja samalla myös varakkaimmat ihmiset.
Taas yksi yleistäjä kmmentoimassa asiasta, josta ei ymmärrä mitään. Yksikään yksilö ei ole yhtä kuin keskiarvo. Mutta sehän on autistilla liian vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä lihavampi, niin sitä varattomampi. Sosiaaliluokan näkee aika helposti vatsan tai lantion ympärysmitasta. Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla on vähiten ylipainoisia ja samalla myös varakkaimmat ihmiset.
ei sosiaaliluokka vain tietynlainen älykkyys. Fiksu ihminen haluaa pitää terveydestään huolta ja pysyä suhteellisen hyvässä kunnossa. Joltakin + 100kg on polvet leikkauskunnossa ja kourallinen pillereitä napsittavana jo alle 40vuotiaana ja terveydenhuollon vakio-asiakas. Halvallakin pystyy edelleen syömään suht perusterveellistä ruokaa. Harvempi pelkällä makaronilla itsensä on lihottanut kun se on se yleisin mitä mainitaan syyksi.
Tämä ininä on niin ärsyttävää. Sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa ja olen viettänyt vauvavuotta. Silti olen aivan hyvin onnistunut karistamaan raskauskiloja. Ei tarvitse kuin käydä vaunulenkeillä ja katsoa mitä syö. Eikä ruokavalioni ole edes mitenkään erityisen hyvä, mutta syön nälkääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
9/10 se on oma valinta.
Vain todella harvat sairaudet, vammat tai lääkitykset aiheuttaa sellaisenaan ylipainoa.
Geenitkään ei ole muuttuneet 20 vuodessa niin paljon että lihavuus selittyisi niillä
Oletko sinä geenitutkija? Olen ymmärtänyt, että huippututkijat meillä ja maailmalla ovat todenneet asian olevan juuri päin vastoin.
Minkähän geenimutaation he selittävät tapahtuneen 20v sitten n 60% ihmisistä??
Sitä ennen ei ollut kuin kourallinen lihavia ihmisiä. Esim 70- luvulla omalla luokka-asteellani oli 168 oppilasta joista 2 ylipainoista eli n 65 kiloisia kun me muut olimme lukioon mennessä 45-55 kiloisia. Samoin oma äitini oli "pullukka", 61 kiloinen/158cm. Nykymitoissa suorastaan hoikka!
Omien vanhimpien lasteni (nyt 35-44v) luokilla ei ollut lainkaan ylipainoisia.
Vierailija kirjoitti:
tiedän useammankin tapauksen jotka on ihan roskaruualla, viinalla ja limuilla itsensä turvottanut yli 100kg keijukaiseksi...että kyllä se valtaosalla on ihan sitä mitä sinne suuluukkuun menee ja liikkuuko( yleensä tollaset päivystää sohvalla/autossa eli pienikin arkiaktiivisuus on pahasta). Muutamalla hassulla prosentilla on varmaan joku geeniongelma taustalla. Näiltä muilta kuulee sitä perinteisetä tekstiä että terveellinen ruoka on pahaa. Mitäs sitten, antaa syödä. Enkä meinaa että kaikkien pitäisi olla kokoa 36-38, mutta jos ei mahdu enää peruskaupoista saataviin vaatteisiin, niin jokin mättää ja pahasti.
Kuinka sinä pääset vierestä seuraamaan muiden ihmisten elämää? Minä pystyn seuraamaan osittain vain oman perheeni elämää. Muiden elintavoista ei minulla ole pienintäkään aavistusta. Enkä pohdi sitä, että syökö naapurini lihapiirakan kahdella nakilla töistä palatessaan tai herkutteleeko toinen naapurini leivoskahveilla viikonloppuna. En edes tiedä, minkälaista ruokaa he syövät arkisin. On niin tylsä aihe, ettei tuollainen tule edes puheeksi, vaikka vaihdamme välillä muutaman sanan.
Muissakin keskusteluissa olen ihmetellyt teitä, jotka muka tunnette toisten ihmisten elämän kuin omat taskunne!
Laihuus ei auta v-mäiseen luonteeseen, kuten tässäkin ketjussa voi huomata. Jos te suunnattoman itsekurin omaavat ihmiset tekisitte jotain oikeasti tärkeää, ettekä vain keskittyisi vihaamaan, niin ehkä tästä maailmasta tulisi hiukan parempi paikka elää, meille kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Aletaan syrjiä samalla lukuisia alkoholisteja työelämässä pistokokein, rumat pois asiakaspalvelusta, tupakoijat myös ja huumeiden viihdekäyttö tiukoilla seuloilla pois!
Lapsia syrjitään jo päiväkoti-ikäisinä. Toissa viikolla kirjoitettiin tutkimuksesta, jonka mukaan vanhemmat ottaisivat mieluummin nepsyt tai muulla tavalla vammaisen kuin ylipainoisen tai lihavan lapsen. Jopa lapsen syöpä on vanhemmille mieluisaa kuin ylipaino tai lihavuus. Päiväkoti-ikäisille asenteet tulevat vanhemmilta ja somesta. Myös päiväkoti-ikäiset lapset laittoivat ylipainoiset ja lihavat lapset vähiten suosittujen lasten ryhmään. He olivat valmiimpia jakamaan lelunsa ennemmin vammaisen, nepsyn, hiuksettoman syöpäsairaan kuin ylipainoisen tai lihavan lapsen kanssa.
Syrjiminen ja kiusaaminen eivät tietenkään lakkaa peruskoulussa. Se on yksi teini-ikäisten suurimmista masennuksen ja itsemụrhien syistä.
Vierailija kirjoitti:
Ruokariippuvuus on todellinen ilmiö, ihmeellisen vähän puhetta asiasta näkyy julkisuudessa.
Meistä jokainen on ruoasta riippuvainen. Se kuuluu eloonjäämisvietteihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
9/10 se on oma valinta.
Vain todella harvat sairaudet, vammat tai lääkitykset aiheuttaa sellaisenaan ylipainoa.
Geenitkään ei ole muuttuneet 20 vuodessa niin paljon että lihavuus selittyisi niillä
Oletko sinä geenitutkija? Olen ymmärtänyt, että huippututkijat meillä ja maailmalla ovat todenneet asian olevan juuri päin vastoin.
Minkähän geenimutaation he selittävät tapahtuneen 20v sitten n 60% ihmisistä??
Sitä ennen ei ollut kuin kourallinen lihavia ihmisiä. Esim 70- luvulla omalla luokka-asteellani oli 168 oppilasta joista 2 ylipainoista eli n 65 kiloisia kun me muut olimme lukioon mennessä 45-55 kiloisia. Samoin oma äitini oli "pullukka", 61 kiloinen/158cm. Nykymitoissa suorastaan hoikka!
Omien vanhimpien lasteni (nyt 35-44v) luokilla e
Olet varmasti erinomainen ihminen, mutta mietipä, minkälaiset geenit on tarvittu selviytymiseen heikoista satovuosista ja pitkistä nälkätalvista? Sellaiset, jotka pystyvät varastoimaan kaiken energian jonka ravinnosta irti saa ja jotka pitävät kiinni energiavarastoista viimeiseen saakka. Meillä lihavilla on selviytyjän geenit. Harmi, etteivät ne geenit sovellu nykyiseen ruokaympäristöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
9/10 se on oma valinta.
Vain todella harvat sairaudet, vammat tai lääkitykset aiheuttaa sellaisenaan ylipainoa.
Geenitkään ei ole muuttuneet 20 vuodessa niin paljon että lihavuus selittyisi niillä
Oletko sinä geenitutkija? Olen ymmärtänyt, että huippututkijat meillä ja maailmalla ovat todenneet asian olevan juuri päin vastoin.
moniko näistä tutkimuksista on lääkefirmojen rahoittama? Tää geeneistä johtuva lihavuus on noussut tapetille nyt ihan muutaman vuoden aikana kun ozempic buumi alkoi ja kappas kun kaikki tarvii lääkeapua laihtumiseen.
Älä yleistä. Jos sinä olet ollut tietämätön geeneistä viime aikoihin saakka, ei se tarkoita sitä, etteikö sinua fiksummat olisi geeneistä tienneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
9/10 se on oma valinta.
Vain todella harvat sairaudet, vammat tai lääkitykset aiheuttaa sellaisenaan ylipainoa.
Geenitkään ei ole muuttuneet 20 vuodessa niin paljon että lihavuus selittyisi niillä
Oletko sinä geenitutkija? Olen ymmärtänyt, että huippututkijat meillä ja maailmalla ovat todenneet asian olevan juuri päin vastoin.
Minkähän geenimutaation he selittävät tapahtuneen 20v sitten n 60% ihmisistä??
Sitä ennen ei ollut kuin kourallinen lihavia ihmisiä. Esim 70- luvulla omalla luokka-asteellani oli 168 oppilasta joista 2 ylipainoista eli n 65 kiloisia kun me muut olimme lukioon mennessä 45-55 kiloisia. Samoin oma äitini oli "pullukka", 61 kiloinen/158cm. Nykymitoissa suorastaan hoikka!
Omien vanhimpien lasteni (nyt 35-44v) luokilla e
Ruokaympäristö ja elämäntapa ovat mullistaneet täysin 25 vuoden aikana. Koskaan aikaisemmin ei ole ollut tarjolla yhtä monessa paikassa yhtä runsasenergistä purtavaa yhtä edullisesti (kilokalori/euro). Viimeistään iPhone 5 sai suomalaiset lyhentämään yöuniaan 0,5-1 tunnilla. Älypuhelimen ja muun teknologian vuoksi/ansiosta pystyy viettämään fyysisesti entistä passiivisempaa elämää. Suomalaista valtaosan perimässä on nälkävuosista ja sota-ajoista selviytyneiden geenejä. He, joilla hedelmällisyys kärsi alhaisesta painosta, eivät yksinkertaisesti lisääntyneet ja heidän geeninsä eivät siten ole nykypäivänä yhtä edustettuna kuin selviytyjien geenit. 1970-luvun ja nykyajan makumaailmojen ero on valtava. Silloin ei ollut nykyisenkaltaisia buffeteja joka niemessä ja notkossa. Ihmisen biologia on sellainen, että ohjautuu luonnostaan maistamaan useampia makuja, vaikka tuntisikin vatsan olevan täynnä.
1970-luvun työmaaruokalassa syötiin keskimäärin puolen kilon verran ruokaa ja juomaa (maitoa/piimää/kotikaljaa ja vettä ei lasketa mukaan). 2020-luvun työmaaruokalassa syödään lounasta kilo. Kastike, keitetyt perunat ja lisukkeeksi tarjolla ollut maustekurkku ja etikkapunajuuri sekä ruokajuoma sekä leipä levitteineen eivät tarjonneet yhtä paljoa maisteltaa ja koettavaa kuin nykyajan työmaaruokalan buffetit tarjoavat. On ihmisen geeneissä, että haetaan myös sitä että tullaan riittävän kylläisiksi myös makujen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ininä on niin ärsyttävää. Sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa ja olen viettänyt vauvavuotta. Silti olen aivan hyvin onnistunut karistamaan raskauskiloja. Ei tarvitse kuin käydä vaunulenkeillä ja katsoa mitä syö. Eikä ruokavalioni ole edes mitenkään erityisen hyvä, mutta syön nälkääni.
Oi, kuinka hieno ihminen oletkaan! Mikä harmi, ettemme me muut pulliaiset voi olla tasoisiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lihavampi, niin sitä varattomampi. Sosiaaliluokan näkee aika helposti vatsan tai lantion ympärysmitasta. Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla on vähiten ylipainoisia ja samalla myös varakkaimmat ihmiset.
ei sosiaaliluokka vain tietynlainen älykkyys. Fiksu ihminen haluaa pitää terveydestään huolta ja pysyä suhteellisen hyvässä kunnossa. Joltakin + 100kg on polvet leikkauskunnossa ja kourallinen pillereitä napsittavana jo alle 40vuotiaana ja terveydenhuollon vakio-asiakas. Halvallakin pystyy edelleen syömään suht perusterveellistä ruokaa. Harvempi pelkällä makaronilla itsensä on lihottanut kun se on se yleisin mitä mainitaan syyksi.
Suomessa polvi- ja lonkkaproteeseista leikataan 10% alle 55-vuotiaille. Polvi- ja lonkkaproteeseista 85-90% leikataan yli 60-vuotiaille. Proteesin käyttöikä on 15-25 vuotta ja sen vuoksi leikkauksia viivytetään viimeiseen saakka, ettei tarvisi tehdä useampaa leikkausta samalle henkilölle hänen elämänsä aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihduttaminen on helppoa, jos keho on riittävän terve. Painon pitäminen poissa ei ole helppoa. Pitäisi pystyä pitämään saavutettu paino ensimmäisen laihdutuskerran jälkeen. Myöhemmillä on epätodennäköisempää saada elimistö pitämään alempi paino pysyvästi.
Itselläni ylipaino johtuu perhelvettitaustasta. Mikä sitten taas siirtyy työelämään sekä superhyvinä että myös haittaavina tekijöinä (burn out tms terveyshuolet).
Useimpien kohdalla ongelma tulee siitä, että se laihdutus tehdään "dieettinä", jonain tilapäisenä rupeamana, ja sitten kun ollaan laihduttu se 10-15-20kg, palataan napostelemaan suklaakeksejä, jäädään sohvalle lenkin sijaan jne. Siitä se muutoksen pitämisen vaikeus tulee. Jos haluaa pysyvän muutoksen, pitää sitoutua niihin uusiin asioihin. Muuttaa elämäntapoja pysyvästi. 
Nyt matikassa tarkkana. Jos sinulla on paino kunnossa ja rupeat syömään yhden keksin perusruokien päälle päivässä, kalorin saantisi vakiintuu sille tasolle.
Suurin osa ihmisistä on ylipainoisia, mutta heilläkin on tietty ruokailutapa, joka mahdollistaa suurin piirtein saman painon ylläpitämisen eikä paino maagisesti nouse valtavia määriä ajan kanssa lisää, koska kaloreita saadaan suurin piirtein saman verran.
Jos lisäät niitä keksejä ajan kanssa koko ajan lisää, niin sitten tuo 13kg lihominen on mahdollista, mutta ei mitenkään syömällä 250 kaloria yli vaaditun saannin, vaikka se 250 olisi liikaa, vaan sillä voit tavoitella hyvin lievää energian liikasaantia. Valtavan ylipainon saaminen edellyttää paljon isompiin annoksiin tottumista ja niiden ylläpitämistä.
Olen nähnyt tämän virhepäätelmän palstalla ennenkin. Varokaa tätä virhepäätelmää! Jos energiantarpeesi on 1800 kaloria, niin 250 keksi siihen päälle EI tarkoita sitä, että maagisesti saat vaikka vuoden päästä 10 kiloa lisää painoa.
Tämä on sama kuin ajattelisi bodauksesta, että nostamalla tätä samaa 5kg käsipainoa samoilla toistoilla saan vuoden päästä niin ja niin paljon lihaksia. Näin se ei toimi, vaan kuorman pitää kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ininä on niin ärsyttävää. Sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa ja olen viettänyt vauvavuotta. Silti olen aivan hyvin onnistunut karistamaan raskauskiloja. Ei tarvitse kuin käydä vaunulenkeillä ja katsoa mitä syö. Eikä ruokavalioni ole edes mitenkään erityisen hyvä, mutta syön nälkääni.
Oi, kuinka hieno ihminen oletkaan! Mikä harmi, ettemme me muut pulliaiset voi olla tasoisiasi.
Samalle tasolle pääsee kun syö suurimman osan aikaa järkevästi sekä liikkuu. Sillä tavalla kiloja lähtee pikkuhiljaa. Ei tarvitse edes olla erinomainen. Minä ihan myös tiedän tämän sairauden kanssa miten vaikeaa painonhallinta voi olla. Olen saanut diagnoosin neljä vuotta sitten ja näiden vuosien aikana opetellut syömään itselleni luontevalla tavalla.
Jollain jolla ei ole kilpirauhasen vajaatoimintaa on jopa huomattavasti helpompaa. Silti nämä tyypit aina vinkuvat miten vaikeaa on kun pitäisi lenkkeillä ja syödä järkevästi. No ei ole vaan se vaatii vain sen, että toimii niin eikä vikise.
Lihavuus kertoo ihmisestä todella paljon. Ei löydy pitkäjänteisyyttä tai itsekuria.