"Ylipaino ei ole ihmisen valinta". Onko se sitten sairaus vai elämänhallintaongelma? Mitä se signaloi ihmisestä? Saako sitä arvottaa?

Onko vapaa vai sidottu ratkaisuvalta-keskustelu käynnistyi 500-vuoden päästä jälleen.

Vähän särähti korvaan tuo mainos missä sanotaan että ylipaino ei ole ihmisen valinta. Siinä on hieman totuudellista perää, mutta se ei ole ihan noin yksinkertaista. Ylipainon ja ahmimisen taustalla on melkein aina jotain häiriöitä mielenterveydessä, eli sielä taustalla voi olla niin vaikeita ongelmia ja traumoja, mitä se ihminen itse ei edes tiedosta itsessään, vaan ihminen tunnesyö niiden takia. Sen takia on ihan hölmöä sanoa, että "lopeta se syöminen", kun ei se ihminen pysty lopettamaan sitä, ennen kuin se on tietoinen siitä kaikesta mistä se syöminen ylipäätään kumpuaa. Moni ei ole. "Lopeta ahmiminen" on vähän sama asia kuin sanoisi vaikeasta ahdistuksesta ja masennusesta kärsivälle, että "Mene töihin!", kun ei sinne niin vaan mennä jos näitä ongelmia on ihmisellä. Ja ne traumat ja sitä kautta syöminen voi oikeasti jopa kulkea geeneissä, joten periaatteessa se ei ole oma valinta. Mutta sitten taas me voidaan kyllä lähteä sille linjalle, että ne geenit ei pakota ketään tekemään mitään, vaan ihminen voi myös vaikuttaa omilla valinnoilla, kunhan mieli on vahva. Se on vähän kakspiippunen asia. Ne traumat pitäisi ensin tiedostaa, jotta ne voi käsitellä ja sitä kautta alkaa hoitamaan itseään. Ennen sitä se on vähän mahdotonta. Mutta leikkaukset ja pillerit eivät ole oikea ratkaisu, koska ne eivät ratko sitä pään sisäistä ongelmaa. Ne voivat olla sitten avuksi, kunhan se isoin ongelma on ensin ratkaistu, eli edelleen pään sisäinen ongelma. 

Nuorempana laihduin helposti. Nyt kun lähestyn neljääkymppiä kilot on sitkeästi kiinni. Takana on taakka burn outista mikä vaikutti liikunnan rasituksensietokykyyn, hermosto käy jatkuvilla ylikierroksilla, siedän heikosti nälkää ja olen käynyt läpi jakson jossa läheiseni teki itsemurhan. Minulla on myös aivosumua ja ehkä alkavat esivaihdevuodet. Kärsin masennuksesta jota pahentaa laihdutus.

Tässä tilassa painon pudotus on vaikeaa Ensinnäkin siksi että kehoni sietää heikommin kovaa liikuntaa koska on autonomisen hermoston ongelmia. Yritän könkkästä päivittäin kävelylenkillä iskiaskivun kanssa ja lievempi liikunta ei vain tee riittävää kalorivajetta. Hermosärky yltyy jatkuvasti työpäivienkin jälkeen. Toisekseen siksi että minulla on kamala olla kun yritän olla kalorivajeessa ja en saa nukuttua herkästi. 

Nautin kyllä terveellisestä ruoasta mutta kun masennus puhuu tekisi mieli vain lohduttaa itseään ruoalla. Se on kuin ystävä joka silittää jotain kohtaa sielustani ja lohduttaa tavalla jota mikään muu ei tee. Olen absolutisti ja en onneksi ole valinnut keinoksi alkoholia.

Olen täysin jämähtänyt parin kilon ylipainoon. Taistelu jatkuu mutta tuntuu etten ole siinä vahvoilla. Söin kevyesti viime viikon ja painonpudotus oli pyöreä nolla.  Yritän keskittyä muihin asioihin kuten vain parempaan oloon. Sitä ei saavuteta kohdallani isoilla kalorivajeilla, raskaalla liikunnalla ja muulla vaan kehonkuuntelulla, kehonhuollolla, kevyellä liikunnalla, ja kunnon ravintotiheällä ravinnolla.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana laihduin helposti. Nyt kun lähestyn neljääkymppiä kilot on sitkeästi kiinni. Takana on taakka burn outista mikä vaikutti liikunnan rasituksensietokykyyn, hermosto käy jatkuvilla ylikierroksilla, siedän heikosti nälkää ja olen käynyt läpi jakson jossa läheiseni teki itsemurhan. Minulla on myös aivosumua ja ehkä alkavat esivaihdevuodet. Kärsin masennuksesta jota pahentaa laihdutus.

Tässä tilassa painon pudotus on vaikeaa Ensinnäkin siksi että kehoni sietää heikommin kovaa liikuntaa koska on autonomisen hermoston ongelmia. Yritän könkkästä päivittäin kävelylenkillä iskiaskivun kanssa ja lievempi liikunta ei vain tee riittävää kalorivajetta. Hermosärky yltyy jatkuvasti työpäivienkin jälkeen. Toisekseen siksi että minulla on kamala olla kun yritän olla kalorivajeessa ja en saa nukuttua herkästi. 

Nautin kyllä terveellisestä ruoasta mutta kun masennus puhuu tekisi mieli vain lohduttaa itseään ruoalla. Se on k

Mielestäni painonhallintakeskustelussa ei pitäisi keskittyä liikaa vain mielenterveyteen vaan myös hermoston terveyteen esim kehon kykyyn palautua,autonomisen hermoston balanssiin, kipuihin, hormonaaliseen tasapainoon, stressitasoihin elämässä.

Siis painonpudotushan on oman kokemuksenikin mukaan helppoa jos ainoa rajoittava tekijä on se että himottaa ruokaa. Sitten kun mukaan astuu vaihdevuosia, kipuja, palautumisongelmia, nukkumisongelmia, hormonaalisia ongelmia, on stressiä mihin aina ei itse voi vaikuttaa niin sitten se painonhallinta on haastavampaa. PISTE. Toki mielenterveydskin vaikuttaa, esim. kun läheiseni teki itsarin ei paljoa ollut terveellinen syöminen mielessä kun surin ja surin ja olin traumatilassa. Ei se varmaan mahdotonta ole mutta kuten kuvasin, olen tässä jo diettaillut aikani mutta paino ei vain tipu ja kalorivajeesta tulee oikeasti todella paska olo. Siinä sitten menet nukkumaan sydän pamppaillen huonossa olossa, et nuku, seuraavana päivänä olet pää sumussa ja yrität sitten tehdä hyviä ruokavalintoja vain jaksaaksesi.Erityisesti kerma-arset jotka elää taloudellisesti hyvässä tasapainossa, on töitä, ei ole perhettä, ette mene uupumuksen rajalla, teillä ei ole kipuja tai muita terveysongelmiea niin olkaa jo hiljaa siitä että painonhallinta on helppoa. Pliis. 

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana laihduin helposti. Nyt kun lähestyn neljääkymppiä kilot on sitkeästi kiinni. Takana on taakka burn outista mikä vaikutti liikunnan rasituksensietokykyyn, hermosto käy jatkuvilla ylikierroksilla, siedän heikosti nälkää ja olen käynyt läpi jakson jossa läheiseni teki itsemurhan. Minulla on myös aivosumua ja ehkä alkavat esivaihdevuodet. Kärsin masennuksesta jota pahentaa laihdutus.

Tässä tilassa painon pudotus on vaikeaa Ensinnäkin siksi että kehoni sietää heikommin kovaa liikuntaa koska on autonomisen hermoston ongelmia. Yritän könkkästä päivittäin kävelylenkillä iskiaskivun kanssa ja lievempi liikunta ei vain tee riittävää kalorivajetta. Hermosärky yltyy jatkuvasti työpäivienkin jälkeen. Toisekseen siksi että minulla on kamala olla kun yritän olla kalorivajeessa ja en saa nukuttua herkästi. 

Nautin kyllä terveellisestä ruoasta mutta kun masennus puhuu tekisi mieli vain lohduttaa itseään ruoalla. Se on k

Ja sanon tämän vielä henkilönä joka on elämänsä aikana laihduttanut 35 kilon taakan pois ja pystyn huomattavaan itsekuriin. 

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana laihduin helposti. Nyt kun lähestyn neljääkymppiä kilot on sitkeästi kiinni. Takana on taakka burn outista mikä vaikutti liikunnan rasituksensietokykyyn, hermosto käy jatkuvilla ylikierroksilla, siedän heikosti nälkää ja olen käynyt läpi jakson jossa läheiseni teki itsemurhan. Minulla on myös aivosumua ja ehkä alkavat esivaihdevuodet. Kärsin masennuksesta jota pahentaa laihdutus.

Tässä tilassa painon pudotus on vaikeaa Ensinnäkin siksi että kehoni sietää heikommin kovaa liikuntaa koska on autonomisen hermoston ongelmia. Yritän könkkästä päivittäin kävelylenkillä iskiaskivun kanssa ja lievempi liikunta ei vain tee riittävää kalorivajetta. Hermosärky yltyy jatkuvasti työpäivienkin jälkeen. Toisekseen siksi että minulla on kamala olla kun yritän olla kalorivajeessa ja en saa nukuttua herkästi. 

Nautin kyllä terveellisestä ruoasta mutta kun masennus puhuu tekisi mieli vain lohduttaa itseään ruoalla. Se on k

Sinun on selvästi parempi hyväksyä parin kilon ylipaino kuin yrittää laihduttaa ja masentua lisää, jos se ei onnistu. Keskity siihen, että elämä tuntuisi hyvältä etkä lihoisi enempää. 

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ongelma oli 70-80 -lukujen koulutus. Puhuttiin että 2000 kcal päivässä on normaali... Jälkeenpäin, netin yleistyttyä 2000-luvulla,  olen oppinut että itselläni se olisi ollut 1500-1600. Eli olen vetänyt 400 kcal liikaa päivittäin pari-kolmekymmentä vuotta teinistä keski-ikäiseen ja ihmetellyt kun en mitenkään epäterveellisesti syö.

No siis sehän riippuu puhtaasti aktiivisuudesta ja kehon kulutuksesta. Mieheni käy fyysisissä töissä, syö paljon, on fyysisesti aktiivinen, keksipakettejakin menee ja käytännössä hänen rasvaprosenttinsa on alhainen. Hän on aina ollut ns. kuivan kesän orava - lihaksikas ja rasvaprosentti alhainen. Genetiikkakin merkkaa varmasti koska hänen isänsä on ihan samanlainen. Paino tippuu herkästi ja pitää oikein ponnistella että ei laihdu. Ei hän millään 1500 kalorilla elä vaan syö runsaammin kaloreita. Kaloriteoria on monelta osin puutteellinen. Joillakin varmaan tuo 1500 riittää mutta ongelma on myös että keho voi tottua liiankin alhaisiin kaloreihin ja mennä n s säästöliekillä. Jos tekee fyysisesti aktiivista työtä ja on muutenkin fyysisesti aktiivinen tuo 1500 voi kyllä jäädä alhaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana laihduin helposti. Nyt kun lähestyn neljääkymppiä kilot on sitkeästi kiinni. Takana on taakka burn outista mikä vaikutti liikunnan rasituksensietokykyyn, hermosto käy jatkuvilla ylikierroksilla, siedän heikosti nälkää ja olen käynyt läpi jakson jossa läheiseni teki itsemurhan. Minulla on myös aivosumua ja ehkä alkavat esivaihdevuodet. Kärsin masennuksesta jota pahentaa laihdutus.

Tässä tilassa painon pudotus on vaikeaa Ensinnäkin siksi että kehoni sietää heikommin kovaa liikuntaa koska on autonomisen hermoston ongelmia. Yritän könkkästä päivittäin kävelylenkillä iskiaskivun kanssa ja lievempi liikunta ei vain tee riittävää kalorivajetta. Hermosärky yltyy jatkuvasti työpäivienkin jälkeen. Toisekseen siksi että minulla on kamala olla kun yritän olla kalorivajeessa ja en saa nukuttua herkästi. 

Nautin kyllä terveellisestä ruoasta mutta kun masennus puhuu te

Totta, mutta silti minulla ei ole hyvä olla tässä painossa. Haluaisin alhaisempaan painoon jo siksi että vaatteet istuu hyvin. Tämä on ylin paino missä olen ollut todella pitkiin aikoihin.

Aion yrittää laihduttaa ja kiinteytyä mutta se voi mennä pitemmän kaavan kautta itsellä. En ota siitä pakkomiellettä, kuhan syön terveellisesti ja liikun ja toivon että joku päivä tämä paino alenee tai ainakin kiinteydyn

Löperöiltä puuttuu itsekuri ja järki.

Laihdutus voi myös tapahtua näin jos on ongelmia palautumisessa ja terveydessä ja yritän tehdä näin:

Hermoston tasapainottaminen eli käytännössä siinä missä jotkut liikkuu raskaasti itse liikkuu kevyesti esim. pitempiä aikoja. Jooga, kävely, kevyt uinti, kevyiden painojen nostelu jos keho ei kestä kovaa aerobista treeniä tai kuntosalia. Rentoutumista ja paljon kehonhuoltoa eli jatkuvaa yritystä siihen että autonominen hermosto tasapainottuu.. Hyötyliikuntaa kannattaa lisätä.

Satsaa etenkin stressitasojen tasoittamiseen ja hyvän unen tukemiseen jotka on kaiken a ja o.

Se voi vaatia sitä että valitsee myös oikean ajan päivästä koska illalla tehty liikkuminen voi syöstä hermoston kierroksille ja vaikuttaa uniin.

Kalorivajetta kannattaa minimoida siedettäväksi. Se tarkoittaa hitaampaa laihtumista mutta ehkä kannattaa satsata eniten kehon hyvinvointiin. Painonhallinta sairaana tai vajaakuntoisena on ihan eri kuin painonhallinta terveenä.

Silloin kun olin nuorena paremmassa kunnossa terveydeltä ja nukkui hyvin niin ei siinä mitään, retuutti menemään salilla, kuorsasi helposti syvää unta ja veti isossa kalorivajeessa nukkuen ihan hyvin. Kilot tippui kohisten.

Olen 55 vuotias nainen, pituus 168 ja paino enimmillään ollut 86 kiloa.

Ihan itse olen syönyt itseni tähän kuntoon.

Nyt on motivaatiota laihduttaa, niin härkää sarvista.

Painoa tippunut kolme kiloa, hyvä alotus.

Työpaikkani muut mummoikäset naiset ovat hoikistuneet ihan vaan eri dieettineuvoja noudattaen.

Jotkut heistä myös käy salilla ja jumpassa dieetinsä lisäksi.

Yhteistä heillä on ollut hiilareitten vähentäminen ja sokerin minimointi.

Jos he pystyvät niin pystyn minäkin.

tiedän useammankin tapauksen jotka on ihan roskaruualla, viinalla ja limuilla itsensä turvottanut yli 100kg keijukaiseksi...että kyllä se valtaosalla on ihan sitä mitä sinne suuluukkuun menee ja liikkuuko( yleensä tollaset päivystää sohvalla/autossa eli pienikin arkiaktiivisuus on pahasta). Muutamalla hassulla prosentilla on varmaan joku geeniongelma taustalla. Näiltä muilta kuulee sitä perinteisetä tekstiä että terveellinen ruoka on pahaa. Mitäs sitten, antaa syödä. Enkä meinaa että kaikkien pitäisi olla kokoa 36-38, mutta jos ei mahdu enää peruskaupoista saataviin vaatteisiin, niin jokin mättää ja pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

9/10 se on oma valinta. 

Vain todella harvat sairaudet, vammat tai lääkitykset aiheuttaa sellaisenaan ylipainoa. 

Geenitkään ei ole muuttuneet 20 vuodessa niin paljon että lihavuus selittyisi niillä

Ketiapiinia määrätään uniongelmiin. Se lihottaa. Osaa jopa kymmeniä kiloja. Keskimittainen normaalipainoinen ei tarvi kuin 20-25 lisäkiloa ollakseen virallisesti lihava eli BMI yli 30.

No juuri tuossa edellä kirjoitin että jotkut lääkkeet saattavat lihottaa. Kortisoni hyvä esimerkki.

Omaa tyhmyyttäni söin 6kk Mirtazapinia ja paino nousi 5kg, toki laihdutin sen pois. 

Mieluummin huonot unet kuin huonot unet ja ylipainoa!

3

Mäkin syön mirtazapiinia mutta nukun sillä hyvin. Mieluummin valitsen tämän lihomisen ja hyvin nukkumisen kuin unettomuuden.

Olen AP:n kanssa samaa mieltä JOILTAIN OSIN, mutta en kaikilta osin siinä että voit tietää mitä muiden elämä on täysin oman kokemuksesi perusteella. Joillekin painonhallinta on paljon vaikeampaa kuin sinulle. Jos et ole esim kokenut posttraumaattista stressihäiriötä jossa heräät öisin omaan huutoosi, et saa nukuttua oikeasti pitkiin ajanjaksoihin tai sinulla on liikunnan rasituksensietokyvyn ongelmia, et voi täysin tietää mitä se joillekin on. Myös pelkät taloudelliset huolet voi oikeasti saada ajattelemaan elämästä putkikatseisemmin koska niin paljon kapasiteettiä on poissa. Köyhyyttä sanotaan aivoja syöväksi loiseksi. Kaikki ei saa sitä työtäkään helposti. Jos olet selviytymismoodissa, voi helposti tulla mieleen "hälläväliä asenne". "Mitä väliä". Jos esim mielessä pyörii itsari, ei silloin mielessä ole se että miltä kehosi näyttää tai kuri tai kontrolli. On työtä ja on työtä jossa oikeasti olet työuupumuksessa jos esim muuten on mieli täynnä jo raskaita juttuja ,sekin voi vaikuttaa siihen miksi jotkut uupuu herkemmin.

Olen itse ollut normaalipainossa isommasta ylipainosta 2000 luvun puolelta ja nyt 2 kg ylipainoinen raskaan vuoden jälkeen ja tottakai sillä omalla tahdollakin ja kontrollilla on väliä. Minulla on aina ollut syömishäiriöistä ajattelua. Olen läpi vuosien joutunut jakamaan ruoat mielessäni ruoka-aikoihin jota tarkasti noudatan ja pelkäämään kontrollin pettämistä jos annan syödä itseni mitä haluan. Siinä missä joku lappaa ruokaa lautaselleen, minä mietin grammoja. Minulla ei tässä suhteessa ole intuitiivista syömistä. Aina kun paino nousee aloitan dieettamisen koska en halua enää ikinä kokea sitä kamalaa oloa mitä koin ylipainoisena jossa itsekäsitykseni oli ihan pohjamudissa ja kehosuhteeni tosi huono. Ylipaino oli kuin henkinen vankilani. Laihdutan puhtaasta pelosta ettei tarvi mennä sinne ja voin olla jokseensakin tyytyväinen ulkomuotooni. 

En pidä itseäni parempana tai ajattele että painonhallinta on täysin samanlaista joka ihmiselle.Sinä et ymmärrä vituraakaan muiden elämästä, ymmärrät vain oman polkusi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

9/10 se on oma valinta. 

Vain todella harvat sairaudet, vammat tai lääkitykset aiheuttaa sellaisenaan ylipainoa. 

Geenitkään ei ole muuttuneet 20 vuodessa niin paljon että lihavuus selittyisi niillä

Ketiapiinia määrätään uniongelmiin. Se lihottaa. Osaa jopa kymmeniä kiloja. Keskimittainen normaalipainoinen ei tarvi kuin 20-25 lisäkiloa ollakseen virallisesti lihava eli BMI yli 30.

No juuri tuossa edellä kirjoitin että jotkut lääkkeet saattavat lihottaa. Kortisoni hyvä esimerkki.

Omaa tyhmyyttäni söin 6kk Mirtazapinia ja paino nousi 5kg, toki laihdutin sen pois. 

Mieluummin huonot unet kuin huonot unet ja ylipainoa!

3

Mäkin syön mirtazapiinia mutta nukun sillä hy

Minulla ei auttanut unettomuuteen ollenkaan

Vierailija kirjoitti:

tiedän useammankin tapauksen jotka on ihan roskaruualla, viinalla ja limuilla itsensä turvottanut yli 100kg keijukaiseksi...että kyllä se valtaosalla on ihan sitä mitä sinne suuluukkuun menee ja liikkuuko( yleensä tollaset päivystää sohvalla/autossa eli pienikin arkiaktiivisuus on pahasta). Muutamalla hassulla prosentilla on varmaan joku geeniongelma taustalla. Näiltä muilta kuulee sitä perinteisetä tekstiä että terveellinen ruoka on pahaa. Mitäs sitten, antaa syödä. Enkä meinaa että kaikkien pitäisi olla kokoa 36-38, mutta jos ei mahdu enää peruskaupoista saataviin vaatteisiin, niin jokin mättää ja pahasti.

No siis itse lihoin ihan mielenterveysongelmieni takia nuorempana. Lihominen alkoi huonosta kehosuhteesta ja siitä että sotkin metaboliikkani kitukuureilla ja onnistuinkin laihtumaan langanlaihaksi. Minä halusin siis normaalipainoisena olla tosi laiha koska en hyväksynyt kehoani. Tottakai se lihominen johtuu suuluukkuun ruoan ahtamisesta mutta asia on paljon monimutkaisempi monella kuin vain ruoan ahtaminen. Siellä voi olla kaikkia erilaisia mielenterveysongelmia ja häiriintyneitä ajatusmalleja. Kituutuksen jälkeen minulle alkoi tulla binge eating disorder - ahmimishäiriöjaksoja. Olin tosi mustavalkoinen mikä on terveellistä ja mikä ei ole terveellistä ruokaa.

Tottakai lihoin ruoalla mutta lihomistani edesauttoi syömishäiriö. Pystyin laihtumaan vasta ravitsemusterapian ja terapian jälkeen. Vielä edelleenkin raskaissa elämäntilanteissa joissa olen survival modessa alan ahtaa ruokaa naamaani ahdistuneena. Nykyään tosin ruokasuhteeni ei ole niin mustavalkoinen ja osaan elää terveellistä tasapainoista elämää mikä ei ole kitukuuria. Siksi olen ollut normaalipainossa tai sen rajalla 16 vuotta enkä paina 100 kg. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tiedän useammankin tapauksen jotka on ihan roskaruualla, viinalla ja limuilla itsensä turvottanut yli 100kg keijukaiseksi...että kyllä se valtaosalla on ihan sitä mitä sinne suuluukkuun menee ja liikkuuko( yleensä tollaset päivystää sohvalla/autossa eli pienikin arkiaktiivisuus on pahasta). Muutamalla hassulla prosentilla on varmaan joku geeniongelma taustalla. Näiltä muilta kuulee sitä perinteisetä tekstiä että terveellinen ruoka on pahaa. Mitäs sitten, antaa syödä. Enkä meinaa että kaikkien pitäisi olla kokoa 36-38, mutta jos ei mahdu enää peruskaupoista saataviin vaatteisiin, niin jokin mättää ja pahasti.

No siis itse lihoin ihan mielenterveysongelmieni takia nuorempana. Lihominen alkoi huonosta kehosuhteesta ja siitä että sotkin metaboliikkani kitukuureilla ja onnistuinkin laihtumaan langanlaihaksi. Minä halusin siis normaalipainoisena olla tosi laiha koska en hyväksynyt k

Se on myös tärkeää että on syy elää ja psyyke on tasapainossa laihduttamista ajatellen. Jos masennus on tosi pahana tai elämässä tapahtuu jotain todella surullista esim joku kuolee iskee se "mitä väliä millään on"-vaihe. Hittoako sitä kiinnostaa olla sorja jos omassa mielessä vaan selviytyy joka päivä

Vierailija kirjoitti:

Löperöiltä puuttuu itsekuri ja järki.

Samaa voisi sanoa sinusta. Järki puuttuu viestin sisällön takia, ja itsekuri, kun et voinut olla viestiä lähettämättä.

Vierailija kirjoitti:

9/10 se on oma valinta. 

Vain todella harvat sairaudet, vammat tai lääkitykset aiheuttaa sellaisenaan ylipainoa. 

Geenitkään ei ole muuttuneet 20 vuodessa niin paljon että lihavuus selittyisi niillä

Oletko sinä geenitutkija? Olen ymmärtänyt, että huippututkijat meillä ja maailmalla ovat todenneet asian olevan juuri päin vastoin.

Aletaan syrjiä samalla lukuisia alkoholisteja työelämässä pistokokein, rumat pois asiakaspalvelusta, tupakoijat myös ja huumeiden viihdekäyttö tiukoilla seuloilla pois!