"Ylipaino ei ole ihmisen valinta". Onko se sitten sairaus vai elämänhallintaongelma? Mitä se signaloi ihmisestä? Saako sitä arvottaa?
Haluan entisenä ylipainoisena (20 vuotta ja 25 kiloa sitten) sohaista ampiaispesää.
Hesarin jutun mukaan työnhaussa ylipainoinen on heikoilla ja se nähdään ongelmana. Vai onko se suorastaan viisautta rekrytoijalta?
Laihduttaminen on vaikeaa. Tai oikeastaan helppoa, jos on siihen motivoitunut. Eli on siis vaikeaa motivoitua laihduttamaan. Niinkö se menisi.
Lukemattomat asiantuntijat ja maallikot nykyään korostavat että ihminen "ei pysty" laihduttamaan nykyelämänmenossa.
Perusteena on jonkinlainen kokonaisvaltainen ylikuormitustila työstä, perheestä ja vapaa-ajasta jolloin resursseja ei jää laihduttamiseen eli tietynasteiseen kieltäytymisten ja nälänkin hyväksemiseen elämässä. Tai, että ei suorastaan jakseta tehdä terveellistä ruokaa koska pitsa ja sipsit.
Jätän yksityisasiakseni mistä kaivoin motivaation elämänmuutokseen ja sittemmin hoikkana pysymiseen. Elämäni ulkoisissa reunaehdoissa ei tapahtunut suuria muutoksia. Edelleenkin työssäni oli stressiä ja lapsiperhearki vaati voimia yms. eli kaikki syyt joilla voi hyvin omintunnoin perustella itselleen asiantuntijoiden siunauksella, että asialle ei vaan ihminen pysty oikeasti mitään tekemään.
Jos en olisi tehnyt isoa muutosta suhteessa ruokaan ja syömiseen olisin nyt sairaalloisen lihava aivan varmasti.
Jos nyt ajatellaan teoreettista rekrytointitilannetta jossa olisi hakijana nykyinen itseni ja vaihtoehtoinen huomattavan ylipainoinen itseni, niin suosittaisin kyllä valitsemaan nykyisen itseni.
Miksi? Ei esteettisistä syistä eikä terveydentilan vuoksi, vaan siksi, että toinen on pystynyt selättämään todella ison ja haastavan asian elämässä sitkeydellä ja tahdonlujuudella ja toinen ei. Eli kyse on mielenresursseista, joita keho kuvastaa.
Kommentit (575)
The association between chronic bullying victimization with weight status and body self-image: a cross-national study in 39 countries
Cyberbullying and Obesity in Adolescents: Prevalence and Associations in Seven European Countries of EU NET ADB Survey
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
9/10 se on oma valinta.
Vain todella harvat sairaudet, vammat tai lääkitykset aiheuttaa sellaisenaan ylipainoa.
Geenitkään ei ole muuttuneet 20 vuodessa niin paljon että lihavuus selittyisi niillä
Ketiapiinia määrätään uniongelmiin. Se lihottaa. Osaa jopa kymmeniä kiloja. Keskimittainen normaalipainoinen ei tarvi kuin 20-25 lisäkiloa ollakseen virallisesti lihava eli BMI yli 30.Mikään lääkeaine ei lihota. Sormenpään kokoinen tabletti kerran illassa saa olla vaikka puhdasta rasvaa mutta sillä ei liho kymmeniä kiloja.
Lääke saattaa kasvattaa ruokahalua mutta lihomisen ainoa syy on liiallinen energiansaanti. Joku on lappanut liikaa ruokaa ja juomaa lihonneen ihmisen suuhun.
Lääke saattaa kasvataa ruokahalua tai hidastaa aineenvaihduntaa tai sotkea muuten elimistöä, mutta sehän juuri on sitä lihottamista tai vähintäänkin sille altistamista! Sun logiikan mukaan laihdutuslääkkeitäkään ei sitten ole, koska ne ei sisällä jotain mystisiä MIINUSkaloreita. Mutta kummasti ne vaan laihduttaa ja niitä kutsutaan laihdutuslääkkeiksi.
Ei se että lääke lihottaisi tarkoita sitä, että siihen pilleriin on pakattu tuhansia kaloreita.
Suomalaisten suosikkikipulääke ibuprofeeni vaikuttaa suolistomikrobeihin miltein yhtä rajusti kuin antibiootit. Kipupotilaat syövät sitä päivittäin vuosien akan. Olisi outoa, jos se ei vaikuttaisi painoon päästämällä valtaan lihomista suosivia mikrobeja suolistossa? Missään ei ohjeisteta ibuprofeenin käyttäjää huolehtimaan suolistostaan maustamattomalla jugurtilla, piimällä tai hapankaalia syömällä.
Nyt jälleen muodissa oleva vähähiilihydraattinen dieetti, jossa ei vaikuta olevan kuitujakaan, tappaa nälkään suoliston hyvät mikrobit. Noin kävi kun Atkinsin dieetti oli muotia. Karppausbuumikin lässähti ja nykyinen ketogeeninen dieetti on kaupallisuuden vuoksi nimetty uudelleen, että saadaan myytyä uusia nettivalmennuksia ja tuotteita.
Katsoin eilen koostevideon, jossa kerrottiin kuidun määrään ja probiootteja sisältäviä juomia ja ruokia sisältäneestä tutkimuksesta. Tutkimusryhmän 90 tulehdusmarkkerista oli 20 kääntynyt selvään laskuun ja sen arveltiin johtuvan hiljaisen tulehduksen vaimenemisesta. Viskeraalirasvan mukana tulee myös hiljainen tulehdus. Vaikkei koeryhmä laihtunutkaan merkittävästi kolmessa kuukaudessa, oli kuudesti vuorokaudessa nautittu pieni probioottiannos maustamattoman jugurtin, hapankaalin, kimchin tai kombuchan muodossa yhdistettynä naisten 25 grammaan ja miesten 35 grammaan kuituja (prebiootteja) aikaansaanut muutoksen tulehdusarvoissa. Probioottimäärät olivat annoskokoina puolesta desilitrasta desilitraan. Selitys hieman kaventuneelle vyötärölle saattoi olla myös siinä, että riittävästi kuitua saaneella suoli toimi kunnolla. Vyötärön rasvapitoisuuden selvittäminen olisi vaatinut MRI-kuvauksen kokeen alussa ja lopussa.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten suosikkikipulääke ibuprofeeni vaikuttaa suolistomikrobeihin miltein yhtä rajusti kuin antibiootit. Kipupotilaat syövät sitä päivittäin vuosien akan. Olisi outoa, jos se ei vaikuttaisi painoon päästämällä valtaan lihomista suosivia mikrobeja suolistossa? Missään ei ohjeisteta ibuprofeenin käyttäjää huolehtimaan suolistostaan maustamattomalla jugurtilla, piimällä tai hapankaalia syömällä.
Nyt jälleen muodissa oleva vähähiilihydraattinen dieetti, jossa ei vaikuta olevan kuitujakaan, tappaa nälkään suoliston hyvät mikrobit. Noin kävi kun Atkinsin dieetti oli muotia. Karppausbuumikin lässähti ja nykyinen ketogeeninen dieetti on kaupallisuuden vuoksi nimetty uudelleen, että saadaan myytyä uusia nettivalmennuksia ja tuotteita.
Katsoin eilen koostevideon, jossa kerrottiin kuidun määrään ja probiootteja sisältäviä juomia ja ruokia sisältäneestä tutkimuksesta. Tutkimusryhmän 90 tulehdusmarkkerista oli 20 kä
Kipupotilaat eivät syö tulehduskipulääkkeitä. Niitä syödään vain tarvittaessa tai kuurina akuutin tilanteen jälkeen.
Ketogeeniseen dieettiin kuuluu kasvikset. Kuitua saa, jos syö ohjeiden mukaan. Kuitua on muussakin kuin viljoissa.
Ylipainoisella on väistämättä (pitkällä juoksulla) kolesterolit ja veren rasva-arvot koholla ja se on sanotaanko terveysriski.Ylimääräisen rasvan tuottamat haitalliset aineet altistavat erillaisille sairauksille ennen pitkää, ellei pidä varaansa, toisin sanoen pudota painoaan ja muuta syömätapojaan ja liikkumista.Toki se riippuu ihmisestä ja geeneistä mutta ne "onnelliset" ovatkin sitten harvassa jotka ovat ylipainoisenakin ns. terveitä mutta lääkkeet tulee kuviin ennen pitkää ellei tee jotain ylipainolle se on totuus.
Tavallaan se on sairauden tapainen tila, koska se on eräänlainen häiriö elimistössä. Sitä voidaan myös hoitaa eri tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin on kyllä vähän haitallinen ajatusmalli, että ihminen vain lipuu virran vietävänä eikä voi vaikuttaa painoonsa. Vähän myös mietityttää voiko lääkitys olla väestötason ratkaisukeino lihavuuteen vai vaikuttaa rakenteisiin ja tehdä rankempaa veropolitiikkaa.
Itse uskon, että moni syö sellaista ravintoa, johon biologiamme ei ole sopeutunut. Suosittelen itämerenruokavaliota. Paljon perunaa, kotimaisia kasviksia, kalaa ja marjoja. Sillä keinolla itsellä loppunut vuosien jojoilu ilman lääkitystä. En edes tunne nälkää syötyäni kaksi isoa perunaa. Jännä juttu, kun 20v elin jatkuvassa nälässä kokeilemalla ties mitä kaappauksia, pätkäpaastoja ja kasvisruokavaliota.
Tästä syystä kaikki eivät laihdu yhtä helposti: https://www.is.fi/laihdutus/art-2000006465740.html . Laihdutus on niin suuri prosessi, ettei siihen kannata ryhtyä ennen kuin stressi, uni ja
Samat selitykset kuin niillä, joilla ei koskaan ole sopiva hetki aloittaa tupakkalakkoa tai laittaa korkkia kiinni, koska stressi, uni jne...
Jos ei syö kortisonilääkkeitö tai sairasta norsutautia lihavuus on oma valinta.
Kukaan ei pakkosyötä sinua, geenimutaatiota ei ole tapahtunut 20 vuodessa, unettomuus ja stressikään eivät ykdin lihota vaan se mitä syö.
Sori, totuus sattuu.
t 40v uneton, stressaantunut ja normaalipainoinen
On tämä ollut surullinen ketju silmäillä läpi. Jokainen meistä tuntee henkilökohtaisesti ainakin sen yhden normaalipainoisen henkilön, jonka ei ole koskaan tarvinnut laihduttaa. Todennäköisesti tällä henkilöllä myös lähisuku on pääosin normaalipainoista. Kahvipöydässä on aina pullaa ja arkiruoka perusruokaa. Jos tämä tuttava huomaa painonsa nousseen pari kiloa, hän keventää muutamaksi viikoksi ja ongelma ratkeaa. Helppoa olla hoikka, miksi kaikki eivät ymmärrä???
Ensinnäkin paino ei ole koskaan ollut elämää määrittävä tekijä, ei myöskään niillä normaalipainoisilla vanhemmilla. Näinpä suhde ruokaan on terve, syödään mitä tarvitaan ilman syyllisyyksiä ja kieltäytymistä. Ei tarvi repsahtaa, kun voi satunnaisesti syödä pizzan ilman morkkista. Ja koska syöminen tai lihominen ei aiheuta ahdistusta ja häpeää, on ihan helppo juttu syödä seuraavana parina päivänä pinaattikeittoa lounaaksi- tasata kalorit jos rautalangasta väännetään.
Tästä seuraa se, että elimistö toimii kuten pitää, ei säästöliekillä kuten laihdutuskuureja läpikäyneillä.
Väitän, että lopulta läskiviha jota tämäkin ketju lähes poikkeuksetta ilmentää on yksi aikamme surullisimmista ilmiöistä. Kun kaiken muun suhteen ollaan suvaitsevsisia ja halutaan ymmärtää, lihavuuden suhteen ollaan yhä armottomampia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap valitsit olla lihava ennen laihduttamistasi?
Tykkäsin mässätä ja kilot tulivat pikkuhiljaa ja huomaamatta. Peilissä näkyi mielestäni ihan sutjakka , vähän raamikas kaveri, "entinen urheilija" muttei mikään juti. Myöhemmin kun laihtuneena katsoin valokuvia tuolta ajalta niin totuus iski silmille. Säälin hoikkaa vaimoani, joka oli nainut oikeasti hyväkuntoisen miehen. Eräässä kuvassa olen veneilemässä ja seison kalliolla t-paidassa. Kuvaa katsoessa ihmettelin että olinko pukenut pelastusliivit paidan alle (sellaiset vanhan liiton oranssit) . Siltä se näytti.
Läskeys johtuu aina itsekurittomuudesta, sokerinarkkaamisesta ja passiivisesta elämän tavasta
Vierailija kirjoitti:
Ei keho pyri takaisin kerran saavuttamaansa ylipainoon. Ihminen se on joka pyrkii takaisin aikaisempaan ruokavalioon.
Olen saavuttanut nykyisen painoni luopumalla makeista ja älyttömästä määrästä iltaleipiä, ne myös jäävät pois aina kun paino alkaa kutosella.
Ihminen on luonnostaan toimiva kokonaisuus jolle elintarbiteollisuus tuputtaa herkkuja ja nopeita hiilareita.
Mielestäni ihminen pyrkii takaisin mielihyvään. Laihtuminen on kuin rikastuminen, hetken tuntuu hyvältä, mutta lopuksi on sama ihminen kuin ennenkin samoine murheineen. Harvalla laihtuminen game changer, jonka jälkeen elämä on positiivista riemukulkua. Eli samat murheet ilman syömisestä saatua mielihyvää. Nettotulos on negatiivinen.
Ruokatottumukset luodaan lapsuudessa, eli tavallaan se voi olla vanhempien vika jos syö liikaa tai rasvaista ja sokerista ruokaa se on niiltä opittu. Jos on lapsesta lähtien syönyt väärin ja elänyt pasiivisesti niin se voi olla vaikea muuttaa niitä tapoja, oma valinta se on jatkaa ylensyömistä, mutta kun katsoo niitä amerikkalaisia ohjelmia missä jo 10-vuotiaat ovat satakiloisia niin eihän se sen lapsen vika ole että on tuollainen. Suomessa kyllä harvemmin lapsilla ihan noin järkyttävää ylipainoa näkee, tällä ihmiset itse aikuisina lihoo ja se taas on omaa syytä, vaikka vanhemmilta olisi oppinut huonoja tapoja ei kuitenkaan aikuisena ole jo niin lihava että olisi liikuntakyvytön.
The association between chronic bullying victimization with weight status and body self-image: a cross-national study in 39 countries
https://peerj.com/articles/4330/