Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
"Ylipaino ei ole ihmisen valinta". Onko se sitten sairaus vai elämänhallintaongelma? Mitä se signaloi ihmisestä? Saako sitä arvottaa?
14.06.2025 |
Haluan entisenä ylipainoisena (20 vuotta ja 25 kiloa sitten) sohaista ampiaispesää.
Hesarin jutun mukaan työnhaussa ylipainoinen on heikoilla ja se nähdään ongelmana. Vai onko se suorastaan viisautta rekrytoijalta?
Laihduttaminen on vaikeaa. Tai oikeastaan helppoa, jos on siihen motivoitunut. Eli on siis vaikeaa motivoitua laihduttamaan. Niinkö se menisi.
Lukemattomat asiantuntijat ja maallikot nykyään korostavat että ihminen "ei pysty" laihduttamaan nykyelämänmenossa.
Perusteena on jonkinlainen kokonaisvaltainen ylikuormitustila työstä, perheestä ja vapaa-ajasta jolloin resursseja ei jää laihduttamiseen eli tietynasteiseen kieltäytymisten ja nälänkin hyväksemiseen elämässä. Tai, että ei suorastaan jakseta tehdä terveellistä ruokaa koska pitsa ja sipsit.
Jätän yksityisasiakseni mistä kaivoin motivaation elämänmuutokseen ja sittemmin hoikkana pysymiseen. Elämäni ulkoisissa reunaehdoissa ei tapahtunut suuria muutoksia. Edelleenkin työssäni oli stressiä ja lapsiperhearki vaati voimia yms. eli kaikki syyt joilla voi hyvin omintunnoin perustella itselleen asiantuntijoiden siunauksella, että asialle ei vaan ihminen pysty oikeasti mitään tekemään.
Jos en olisi tehnyt isoa muutosta suhteessa ruokaan ja syömiseen olisin nyt sairaalloisen lihava aivan varmasti.
Jos nyt ajatellaan teoreettista rekrytointitilannetta jossa olisi hakijana nykyinen itseni ja vaihtoehtoinen huomattavan ylipainoinen itseni, niin suosittaisin kyllä valitsemaan nykyisen itseni.
Miksi? Ei esteettisistä syistä eikä terveydentilan vuoksi, vaan siksi, että toinen on pystynyt selättämään todella ison ja haastavan asian elämässä sitkeydellä ja tahdonlujuudella ja toinen ei. Eli kyse on mielenresursseista, joita keho kuvastaa.
Kommentit (575)
Adjektiivien komparatiivi- ja superlatiivimuotojen käyttö on meihin sisäänrakennettu sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Verottamalla sokeria ja roskaruokaa enemmän ja enemmän saisi tahdonvoimaa valettua. Tahdonvoimaa sataisi ilmasta!
markkinointirajoituksia roskaruoalle ja sokerille ja suklaalle! Ilmaista tahdonvoimaa taas!
ajatelkaa miten paljon tahdonvoimaa tupakoitsijat saivat kun askit ovat nyt harmaissa peltikaapeissa. Sitä saa edelleen mutta ihmiset eivät halua sitä. Mystistä!!!
Hallitus on vähän sekoillut tässä. Ensin kokoomus halusi viinat alkoivat k-kauppaan. Sitten purra halusi antaa raittiillr veroalen. Sitten hän totesi että ehkä sittenkin vain verotetaan alkoholia. Ja sitten kokoomus sanoi että ei veroteta, otetaan Alkon business yksityisille. Purra siihen että ok mutta sokereita verotetaan. Ja sitten Fazer ärähti että ei muuten veroteta. Ja hallitus totteli.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap valitsit olla lihava ennen laihduttamistasi?
Hyvä kysymys! Olen erittäin hedonistinen ja mielihyvähakuinen luonne, osittain. Tietyt elämän extranautintojen tiet olivat 'tukossa' elämäntilanteen vuoksi ja varmaan kompensoin tuo rehellisesti sanoen mässäämällä.
Osaan nykyisin mitoittaa ja annostella 'kicksini' nykyisissä nautinnonlähteissä, ruoka mukaan lukien. Olen tunnettu herkkusuu ilman että olen mikään fine dining hifisti ja silti superfitti. Jos söisin suun mukaan niin eläisin varmaan berliininmunkeilla ja Pandan Choco lakriz - kuulilla.
Tämä on se psyykkinen kapasiteetti jota olemukseni heijastaa. Oikein kanavoituna se on vahvuus, mutta toki se voi mennä överiksikin. Luulen etten ole ainoa joka vaistomaisesti arvioi tuon kapasiteetin puuttuvan, jos ihminen on kovin ylipainoinen.
Tämä voi olla se ero (yksi niistä) miksi hoikka voi ohittaa ylipainoisen rekryssä. -ap
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää, miksei vieläkään myönnetä, että ylipainon takana on melkein aina mielenterveysongelma. Mielenterveysongelmia ei diagnosoida eikä niihin saa apua. Ihmisten haukkuminen ei maksa mitään. Hoito maksaisi.
Selityksien ääripäissä on luonteenheikkous ja mässäily/ 'mielenerveys' vs. huono tuuri geenilotossa eli huonot nälkä-ja kylläisyyshormonitasot.
Osittain ärsyttää asiantuntijoiden nosebo-vaikutus tällä 'kukaan ei voi ylipainolle itse mitään koska uupumus, geenit ja elintarviketeollisuus' - puheella.
Melko samalla logiikalla voisi päätyä johtopäätökseen, ettei kenenkään kannata yrittää alkaa liikkua enemmän tai vähentää alkoholin kulutusta.
Joku on sanonut, ettei harvoin elämässä on niin kova ja rankka paikka, ettei sitä saa ryyppäämällä vielä huonommaksi.
Vähän samoin voisi sanoa tähän "on niin kovaa, ettei pysty olemaan syömättä liikaa" puheeseen. Ylensyöminen ja ylipaino on hiton huono lääke uupumukseen, stressiin, itsetunto-ongelmiin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Lihavaa ei saa syrjiä, koska se ei voi sille mitään, koska sen elämä on romuna." Niin, kannattaako palkata ihminen, jonka elämä on romuna.
Osa lihavuuden puolustuksesta ampuu itseään jalkaan.
Vierailija kirjoitti:
Seurannassa viiden vuoden jälkeen dieetin aloittamisesta 97% on lihonut entiselleen ja heistä 33% yli alkuperäisen painonsa. 3% pystyy pitämään viiden vuoden ajan ja osa kauemminkin saavuttamansa painon. Eikö tuo ole todiste siitä, että aikaisemmat laihdutusopit eivät toimi?
Nälkähormoni greliinin tasot ovat laihdutuksen jälkeen tavallista korkeammalla yli vuoden ajan laihdutuksen päättymisestä. Samalla kylläisyyshormonin taso on muuttunut heikommaksi. Useimmiten laihduttaessa menetetään lihasmassaa. Se laskee perusaineenvaihduntaa enemmän kuin menetettyjen kilojen perusteella voisi olettaa. Perusaineenvaihdunta laskee noin 15-20% laihdutuskuurin jälkeen ja ihmiset eivät yleensä liho pizzan, makean tai snacksien vuoksi.
He lihovat siksi, että nykyajan ruokaympäristössä on todella vaikeaa noudattaa jatkossakin vähäkalorista ruokavaliota, jos ei ole saanut ravitsemusterapeutin ohjausta ja käy seurannassa. Stressi ja huono uni sekä ruutuj
Kysyin tekoälyltä mitä bodareille käy koska hehän menevät ihan "työnsä" puolesta äärimmäisyydestä toiseen uransa aikana monta kertaa ( myönnän toki, että ovat hyvin valikoitu joukko ihmisiä, mutta jos tuo "laihduttaminen rikkoo ihmisen aineenvaihdunnan" -teesi olisi kiveen hakuttu, niin juuri heissä se pitäisi näkyä) :
Yhteenveto kehonrakentajista ja jojoilusta
Tekijä Näyttö
Pysyvä aineenvaihdunnan lasku: Ei näyttöä, jos paino ja kehonkoostumus palautuvat
Hormonitasojen vaurio: Muutokset palautuvat bulkilla/ylläpidolla
Jojoilun vaikutus kehoon: Toistuvilla sykleillä ei haitallisia pitkäaikaisvaikutuksia terveillä, jos palautuminen toteutuu
Riskit: Psykologiset ja käyttäytymiseen liittyvät tekijät mahdollisia ongelmakohtia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:n aloituksesta: Miksi? Ei esteettisistä syistä eikä terveydentilan vuoksi, vaan siksi, että toinen on pystynyt selättämään todella ison ja haastavan asian elämässä sitkeydellä ja tahdonlujuudella ja toinen ei. Eli kyse on mielenresursseista, joita keho kuvastaa.
Kiistän tuon väitteen kahdella tavalla:
1. On ihmisiä, jotka ovat aina olleet hoikkia eivätkä vielä joutuneet minkään haastavan asian eteen, tai edes tehneet mitään merkittävää. Miksi he olisivat parempia työntekijöitä vain painonsa takia? Eiväthän hekään voi näyttää, että ovat saavuttaneet mitään elämässään.
2. Et voi tietää missä vaiheessa laihdutusta lihava henkilö on. Paino ei putoa 20-30 kg yhdessä päivässä eikä viikossakaan. Se, että näet lihavan, ei tarkoita, etteikö hän olisi parhaillaan laihduttamassa. Pitääkö lihavan elää työttömänä kunnes on toisten mielestä
Olen käynyt yli 30 vuotta erilaisilla saleilla, enkä koskaan ole havainnut kenenkään tirskuvan. Itse keskityn omaan treeniin. Saleilla kuvaaminen on kiellettyä. Ja kertomaan vain salin omistajalle, jos huomaat epäasiallista käytöstä. Ainoat havaittavissa olevat muiden kyttääjät ovat vanhoja äijiä, jotka kuolaavat nuorten naisten perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin lievän ylipainon puolella, kertynyt keskivartalolle. Silti tämä ei ole mun oma valinta vaan suolistosairaus + kortisoni-/biologinen lääkitys kerryttää nestettä, saa minut kipeäksi ja väsyneeksi.. siinä sitten onkin vaikea liikkua säännöllisesti tai pitkäkestoisesti, kun vessa täytyy olla lähellä koko ajan.
On hyvin yksisilmäistä ajatella, että ylipaino olisi aina yksilön oma valinta. Lääkitykset ja sairaudet vaikuttavat hyvin paljon, ja osa näistä sairauksista on kohtalon oikkua tai huonoa geeniperimää, eikä suinkaan elintavan aiheuttamaa (kuten sydän- ja verisuonisairaudet tai 2-tyypin diabetes).
Onneksi kukaan omista työnantajistani ei ole määritellyt potentiaalista arvoani työhaastattelussa ulkonäön mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
9/10 se on oma valinta.
Vain todella harvat sairaudet, vammat tai lääkitykset aiheuttaa sellaisenaan ylipainoa.
Geenitkään ei ole muuttuneet 20 vuodessa niin paljon että lihavuus selittyisi niillä
Ketiapiinia määrätään uniongelmiin. Se lihottaa. Osaa jopa kymmeniä kiloja. Keskimittainen normaalipainoinen ei tarvi kuin 20-25 lisäkiloa ollakseen virallisesti lihava eli BMI yli 30.
No juuri tuossa edellä kirjoitin että jotkut lääkkeet saattavat lihottaa. Kortisoni hyvä esimerkki.
Omaa tyhmyyttäni söin 6kk Mirtazapinia ja paino nousi 5kg, toki laihdutin sen pois.
Mieluummin huonot unet kuin huonot unet ja ylipainoa!
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei sairauksia ja lääkitystä, jotka turvottavat, lasketa, kyllä se syyllinen ylipainoon löytyy peilistä. Lihavat eivät vain usein halua kohdata tätä ikävää tosiasiaa, että se on ne elintavat ja valinnat arjessa, joita he itse tekevät. Ruokavalio ja energian kulutus on isossa osassa. Kuka valitsee syödä sipsipussin ja lappaa muutoinkin sitä kaloripitoista mättöä omalla kädellä omaan suuhun ja elimistönsä sisälle? Ihminen itse. Kuka valitsee annoskoot kotona ja buffeteissa? Ihminen itse. Kuka päättää syödä jäätelön päivässä tai juoda sokerimehuja? Ihminen itse. Kukaan ei tunge väkisin ihmisen suuhun sitä evästä, ihminen tekee sen valinnan itse.
Laihdutin 20 kiloa ja olen pitänyt sen poissa jo viisi vuotta. En syö koskaan mitään enää klo 16 jälkeen. Aamulla käyn puntarilla heti herättyä. Sen mukaan syön klo 9 - 16 välillä perunaa, kasviksia, kanaa, salaatteja, puuroa, leipää, kahvia, paljon vettä, joskus yhden suklaakonvehdin, mutta vain yhden. Olisin ylilihava, jos söisin mieleni mukaan ja illalla vielä. Sairauksieni vuoksi en voi liikkua juurikaan, on reuma, astma ja kilpirauhasen vajaatoiminta, ne eivät estä laihduttamista. Ei edes biologinen lääke eikä kortosoni!
Tahdonvoimasta se on kiinni, ainakin minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppoa, ruokaa vain vähän, takuulla laihdut. Ei sen kummempaa. Ja aina, ruokaa vain vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää, miksei vieläkään myönnetä, että ylipainon takana on melkein aina mielenterveysongelma. Mielenterveysongelmia ei diagnosoida eikä niihin saa apua. Ihmisten haukkuminen ei maksa mitään. Hoito maksaisi.
Selityksien ääripäissä on luonteenheikkous ja mässäily/ 'mielenerveys' vs. huono tuuri geenilotossa eli huonot nälkä-ja kylläisyyshormonitasot.
Osittain ärsyttää asiantuntijoiden nosebo-vaikutus tällä 'kukaan ei voi ylipainolle itse mitään koska uupumus, geenit ja elintarviketeollisuus' - puheella.
Melko samalla logiikalla voisi päätyä johtopäätökseen, ettei kenenkään kannata yrittää alkaa liikkua enemmän tai vähentää alkoholin kulutusta.
Näköjään kovimpia arvostelijoita ovat ihmiset joilla ei ole asiasta mitään tietoa tai edes hajua
Vierailija kirjoitti:
"Lihavaa ei saa syrjiä, koska se ei voi sille mitään, koska sen elämä on romuna." Niin, kannattaako palkata ihminen, jonka elämä on romuna.
Osa lihavuuden puolustuksesta ampuu itseään jalkaan.
En tiedä yhtäkään lihavaa työtöntä. Ilmeisesti siis ei ainakaan työnantajilla ole ennakkoasenteita ihmisiä kohtaan pelkän ulkonäön perusteella
Lihavuus on monimutkainen ongelma, jonka taustalla on biologisia, psykologisia ja sosiaalisia syitä.
Nykyinen lihavuuspuhe, jossa ongelma nähdään pitkälti ihmisten omien vaikutusmahdollisuuksien ulottumattomissa on vielä verrattain uutta.
Sanoisin, että jos ihmisellä on muutoin psyyke ja elämänhallinta kunnossa, voi tuloksia saavuttaa puhtaasti elintavoilla. Mitä monimutkaisemmat ongelmat, sitä useammin tarvitaan muita tukihoitoja kuten lääkitystä.
Mutta sekin on realiteetti, että eivät ne lääkkeetkään ihmeitä saa aikaan, jos ruokailutottumukset ovat retuperällä ja ilmenee vaikeita psyyken ongelmia kuten ahmintaa. Se kuvastaa hyvin lihavuuden monitekijäistä taustaa.
Yhteiskunnalla pitäisi olla myös suurempi vastuu. Miksi epäterveellinen ja runsaskalorinen ruoka on niin halpaa?
Alue: Aihe vapaa
Kyllä se on valkoinen pasta ja valkoinen riisi, pizzat, sipsit, karkit, teollinen rasvainen ruoka,
sen huomaa kun jättää hötöt pois ja rupee itse tekee ruoan.
sairauden takia lihovat ihmiset on sitten aivan eri asia.