Lue keskustelun säännöt.
Kannattaisiko erota?
11.06.2025 |
Minä ja mies ollaan oltu yhdessä noin 20 vuotta. Koskaan tämä ei ole ollut mikään intohimoinen suhde, mutta nyt mitään lämpöä ja läheisyyttä ei ole ollut vuosiin. Ollaan kuitenkin ihan perusonnellisia, ei riidellä ja tehdään paljon juttuja yhdessä. Nyt yhtäkkiä tajusin, että en halua viettää lomaani samaan aikaan mieheni kanssa. Mieheni on minulle niin kuin kaveri, jonka kanssa hengaan, kun ei ole ketään muutakaan? Vaikea selittää. Rakastan miestäni, mutta en ole rakastunut mieheeni. En tiedä olenko ollut koskaan vai oliko joskus nuorena vain kiire perheen perustamiseen ja isänä hän onkin täydellinen. Isänä ja kotona puolisona, mutta ei sitten ehkä rakastettuna? En osaa pukea tunteitani sanoiksi enkä ole koskaan näistä tunteista kenellekään puhunutkaan. Mietin vaan, että hukkaanko koko elämäni olemalla väärän ihmisen kanssa? Saakohan kukaan mun ajatuksesta kiinni...
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? Monille naisille tuo vaihe tulee noin 40-vuotiaana.
Miehille 50-vuotiaana ja joillekin lähes 60-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? Monille naisille tuo vaihe tulee noin 40-vuotiaana.
Miehillekin tulee tätä. Mun mies vaihtoi mut toiseen lennosta toiseen 40-vuotiaana, 20 vuoden yhteiselon jälkeen. Mun mielipidettä ei edes kysytty.
Jatkan sen verran että kun ei ole kipinää mutta ei ole hellyyttäkään miestä kohtaan. Eli ei tee mieli koskea. Kosketus ei inhota tai ällötä vaan ei vaan tee mieli helliä miestäni yhtään vaikka arvostan häntä kovasti. En tiedä yhtään mistä on kyse. Keskusteluyhteyskin tökkii, eikä mies halua puhua mitään syvällisiä. Käski tulla tänne palstalle puhumaan syvällisiä jos syvällisyys kiinnostaa. Mies ei kuitenkaan halua erota vaikka hän on minua nuorempi ja ehtisi vaikka perheenkin vielä perustaa. Olemme kuitenkin hyvissä väleissä pääsääntöisesti jne. Asia on kyllä hyvin outo. -se joka kirjoitti tuolla ylempänä kipinän puuttumisesta
Vierailija kirjoitti:
Itse erosin samanlaisessa tilanteessa. Oli huonoin päätös ikinä, vaikka uusi aviomies löytyikin.
Nyt on seksiä, mutta kadun päätöstäni joka ikinen päivä. Erosta mennyt nyt 10 vuotta ja edelleen itken välillä ikävääni ja parjaan itseäni siitä, miten saatoin olla niin tyhmä.
Tuhosin onnellisen perheen.
Särjin parhaimman ystäväni sydämen.
Vein turvallisuudentunteen pois.
Mut hei, nyt mulla on seksiä. Jee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? Monille naisille tuo vaihe tulee noin 40-vuotiaana.
Miehillekin tulee tätä. Mun mies vaihtoi mut toiseen lennosta toiseen 40-vuotiaana, 20 vuoden yhteiselon jälkeen. Mun mielipidettä ei edes kysytty.
Ei yleensä miehillä tule 20 yhteisen vuoden jälkeen. Miehillä tämä tulee noin 4 vuoden jälkeen ja korkeintaan 10v.
Yleensä miehet on myös alle nelikymppisiä tilastollisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä että miehesi on kuollut sisältä ja sairastaa syvää masennusta. Sellainen kannattaa jättää.
Aina kannattaa erota. Ei olisi kannattanut ottaa miestä ensinkään. Mies on täysi turhake jolla ei tee mitään ja jokainen nainen on onnellisempi ilman miestä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain sinä voit päättää kannattaako erota eikä sitä voi koskaan 100 % ennalta tietää miten elämä tulee menemään.
Silti:
1. Ensin oma elämä kuntoon. Kiinnostavaa tekemistä. Lomailua ilman sitä miestä, kavereiden kanssa tai yksin. Miten mies suhtatuu, kun otat omaa tilaa?
2. Miltä kotiolot tuntuu, kun oma elämä kodin ulkopuolella tuntuu kivemmalta? Onko kiva palata tuttuun ja turvalliseen kotiin vai ahdistaako enemmän? Mieti siitä lisää.
3. Jos et tiedä mitä tehdä, polyamoria vois olla kiinnostava aihe tutustua.
Ei kun onnettomana ja vastuuttomana ei olisi kannattanut mennä naimisiin. Jos et ole valmis avioliittoon, älä mene mallin vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka paljon vietätte yhdessä aikaa?
Kuulostaa sille että ette ole juuri koskaan keskenänne toistenne kanssa. Työelämässä menee keski-ikäisenä enemmän tunteja kuin parilla keskenään viikossa. Työporukasta tulee se perhe.
Monesti lapsetkin jää syrjään ihan käytännöllisistä syistä, koska ei se illalla käytetty tunti tai pari ole sama kuin työelämässä vietetty aika työporukan kanssa. Perheestä syrjätyminen on ihan yleistä nykyään.
Viikonloppuna ja pidempinä lomina on ahdistavaa, kun pitää viettää aikaa niiden kanssa joiden kanssa ei vietä aikaa yleensä yhdessä. Voi ahdistaa asia viettää aikaa lasten ja puolison kanssa koko pitkä kesäloma.
Kesälomalla myös tapahtuu suurimmat riidat. Pitkät päivät tekee sen että kun on poissa läheltä on poissa mielestä. Miehillä tämä on yleisintä ja he tuntevat ulkopuolisuutta omasta perheestä.
Vierailija kirjoitti:
Vain sinä voit päättää kannattaako erota eikä sitä voi koskaan 100 % ennalta tietää miten elämä tulee menemään.
Silti:
1. Ensin oma elämä kuntoon. Kiinnostavaa tekemistä. Lomailua ilman sitä miestä, kavereiden kanssa tai yksin. Miten mies suhtatuu, kun otat omaa tilaa?
2. Miltä kotiolot tuntuu, kun oma elämä kodin ulkopuolella tuntuu kivemmalta? Onko kiva palata tuttuun ja turvalliseen kotiin vai ahdistaako enemmän? Mieti siitä lisää.
3. Jos et tiedä mitä tehdä, polyamoria vois olla kiinnostava aihe tutustua.
Joo olen lisännyt paljon omia juttuja eli harrastuksia ja tyttöjen reissuja ja sellaisia. Mies on enempi kotihiiri ja minä taas haluaisin mennä jonnekin niin menen sitten kavereiden kanssa. Ja kyllä, parasta reissuissa on tulla kotiin ja ei tarvitse olla kuin yksi yö poissa niin ikävöin kotiin ja ikävöin sitä miestäkin. Kiitos tästä muistutuksesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies on 'paras ystäväsi', älä luovu!! On harvinaista olla niin hyvin samoilla aaltopituuksilla miehensä kanssa. Pelkkä seksi ei riitä täysipainoiseen kunnolliseen parisuhteeseen.
Oletko itse rikkonut miehesi?
Jos mieheltä ei saa vastakaikua, niin mies on luopunut ja luovuttanut rakkauden suhteen. Sellaista liekkiä on vaikea saada uudestaan tuleen. Todennäköisesti toistuvasti käänsit hänelle selän, koska et alunperinkään tuntenut häntä kohtaan mitään. Sehän luki ap:n viestissä että hän pohti että tunsiko mitään alunperinkään häntä kohtaan.
Olet valinnut vääränlaisen miestyypin. Liian nuoren?
Naiselle on hyväksi valita itselleen isähahmo perinteiden mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa erota. Ei olisi kannattanut ottaa miestä ensinkään. Mies on täysi turhake jolla ei tee mitään ja jokainen nainen on onnellisempi ilman miestä. :)
Samaa mieltä sen avioliitto-jutun kanssa. Avioliitolla ei tee mitään. Miehenä en tunne itseäni turhakkeeksi, enkä naisiakaan, mutta ihmisenä ollaan hyviä keksimään edes joku veruke miksi avioliitto ei kannata. Voin ihan hyvin tutustua ja olla tutustumattakin sopivaan henkilöön, joka ei ala tutustuttamaan johonkin omaisuudenjakohöpinään.
Avioliittoon tarvitaan ominaisuuksia, joita en ole valmis kehittämään.
Mikä v*ittu teitä naisia oikein vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Ei kun onnettomana ja vastuuttomana ei olisi kannattanut mennä naimisiin. Jos et ole valmis avioliittoon, älä mene mallin vuoksi.
Kukaan itseään tai parisuhdettaan kunnioittava mihinkään polyamoriaan lähde. Voi hetken toimia, mutta elämää on yleensä elettävänä vielä enemmän kuin vuosi, ja nopeasti ainakin se parisuhde tuhoutuu tai sitten ei mitään kunnollista parisuhdetta ole koskaan ollutkaan
Itse lähinnä miehenä mietin että miten ap:n mies kokee asian. Varmasti totaalista psykopaattista kidutusta elää seksittömässä ja intohimottomassa suhteessa 20 vuotta. Hajottaa ihmisen täysin rikki, kun vaimo ei halua eikä halua erotakaan. Järkyttävää. Lapset kasvaa ja näkee koko teatterin missä ei ole rakkautta vanhempien välillä. Ei ole terve parisuhde missään muodossa. Miehillä ne halut on usein kymmenkertaiset naisiin nähden.
Kuinka pitkään olet ap pitänyt miestäsi löyhässä silmukassa ja puutteessa?
Onko miehen itsetunto näkyvästi hyvä vai onko hän ihan hajalla, kun et halua häntä. Kyllä se tulee miehelle selväksi jo vuodessa parissa.
Kyllä kannattaa, mutta ei yleensä taloudellisista syistä.
Vierailija kirjoitti:
Itse lähinnä miehenä mietin että miten ap:n mies kokee asian. Varmasti totaalista psykopaattista kidutusta elää seksittömässä ja intohimottomassa suhteessa 20 vuotta. Hajottaa ihmisen täysin rikki, kun vaimo ei halua eikä halua erotakaan. Järkyttävää. Lapset kasvaa ja näkee koko teatterin missä ei ole rakkautta vanhempien välillä. Ei ole terve parisuhde missään muodossa. Miehillä ne halut on usein kymmenkertaiset naisiin nähden.
Kuinka pitkään olet ap pitänyt miestäsi löyhässä silmukassa ja puutteessa?
Onko miehen itsetunto näkyvästi hyvä vai onko hän ihan hajalla, kun et halua häntä. Kyllä se tulee miehelle selväksi jo vuodessa parissa.
AP:n kannattaisi kyykistyä kotona vähän yllättäen miehen edessä niin eiköhän siitä asiat lähtisi oikeaan suuntaan
Kun toista pitää itsestäänselvyytenä, niin voi tulla olo, ettei rakasta. Mietipä jos tänään saisitkin puhelun, että miehesi on kuollut tai muuta vastaavaa, joka joka järkyttäisi pahasti. Peruisitko sanasi?