Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaisiko erota?
11.06.2025 |
Minä ja mies ollaan oltu yhdessä noin 20 vuotta. Koskaan tämä ei ole ollut mikään intohimoinen suhde, mutta nyt mitään lämpöä ja läheisyyttä ei ole ollut vuosiin. Ollaan kuitenkin ihan perusonnellisia, ei riidellä ja tehdään paljon juttuja yhdessä. Nyt yhtäkkiä tajusin, että en halua viettää lomaani samaan aikaan mieheni kanssa. Mieheni on minulle niin kuin kaveri, jonka kanssa hengaan, kun ei ole ketään muutakaan? Vaikea selittää. Rakastan miestäni, mutta en ole rakastunut mieheeni. En tiedä olenko ollut koskaan vai oliko joskus nuorena vain kiire perheen perustamiseen ja isänä hän onkin täydellinen. Isänä ja kotona puolisona, mutta ei sitten ehkä rakastettuna? En osaa pukea tunteitani sanoiksi enkä ole koskaan näistä tunteista kenellekään puhunutkaan. Mietin vaan, että hukkaanko koko elämäni olemalla väärän ihmisen kanssa? Saakohan kukaan mun ajatuksesta kiinni...
Kommentit (104)
Itse erosin samanlaisessa tilanteessa. Oli huonoin päätös ikinä, vaikka uusi aviomies löytyikin. Nyt on seksiä, mutta kadun päätöstäni joka ikinen päivä. Erosta mennyt nyt 10 vuotta ja edelleen itken välillä ikävääni ja parjaan itseäni siitä, miten saatoin olla niin tyhmä. Tuhosin onnellisen perheen. Särjin parhaimman ystäväni sydämen. Vein turvallisuudentunteen pois. Mut hei, nyt mulla on seksiä. Jee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kirjoitit kuin omasta suhteestani. Oikein ällistyin kun oli kuin omasta kynästä! Samaa miettinyt ja mieheni on kuitenkin luotettava ja hyvä mies. Mutta mitään kipinää en koe häntä kohtaan mutta kuitenkin arvostusta ja hän on paras ystäväni.
Tee kuten veljeni teki. Hän rakensi omakotitalon omiin nimiinsä. Teki tyttöystävänsä kanssa 3 lasta. Virallisesti tuli ero ja veljeni asuu vanhempieni luona. Oikeasti hän kuitenkn asuu rakentamassaan talossa edelleen naisensa ja lastensa kanssa, mutta Kela maksaa kaikenlaisia yksinhuoltaja- elatus ym - maksuja. Näin ne vedättävät joilla pokkaa riittää...
Onko hän väkivaltainen tai jotai muuta.?
Jos ei niin se on hyvä. Tai juo liikaa.
Ei parisuhde ole kokoajan mitään onnen täyttymystä. Riittää että tulee hyvin toimeen.
Voisit keksiä itsellesi tai sit yhteisiä harrastuksia piristää parisuhdetta vaikka tanssikurssi ymz?
Jos muuten on kaikki hyvi.
Täysin sama kokemus! Täysin sama.
Menin nuorena yhteen mieheni kanssa, koska hän oli luotettava ja turvallinen ja todella osoitti halauavansa minut. Siihen asti kaikki miehet olivat olleet epäluotettavia.
20 vuoden jälkeen kuitenkin tapasin toisen joka vei minulta täysin jalat alta ja erosin exästäni. Hän itki ja se tuntui vaikealta.
Nyt uuden kanssa seksi on mahtavaa ja muutenkin koen että olen todella rakastunut, mutta muuten suhteessa on enemmän myös niitä huonoja hetkiä, sellaisia ettei hän ymmärrä minua niin hyvin kuin eksäni. En tiedä ymmärtääkö koskaan. Suosittelen silti ehkä eroamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, kirjoitit kuin omasta suhteestani. Oikein ällistyin kun oli kuin omasta kynästä! Samaa miettinyt ja mieheni on kuitenkin luotettava ja hyvä mies. Mutta mitään kipinää en koe häntä kohtaan mutta kuitenkin arvostusta ja hän on paras ystäystäväni
Ettekö te ymmärrä että noin se suhde muuttuu? Tuo on luonnollista. Ei teitä enää 40-50-vuotiaina ohjaa paritellaan kuin kanit -vietti vaan turvallisuushakuisuus. Olette hyvin onnekkaita kun elämänkumppaninne on myös paras ystävänne.
Oletpa AP todella itsekeskeinen. Teetkö itse mitään sen intohimon eteen ja oletko ylipäätään intohimoinen. Miksi tuhoaisit hyvän elämäsi. Kehitä sitä puolisosi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika tyypillinen tarina. Kovin nuorena muodostettu suhde usein ei olekaan se, mitä aikuistuttuaan kaipaa. Ikään kuin ensimmäinen harjoittelukokeilu vakavasta parisuhteesta vain jää päälle tottumuksen ja turvallisuuden vuoksi, jos mitään vakavaa vikaa ei sinänsä ole ja elämä etenee oletuskaavan mukaan jouhevasti, eli ammatit, urat, perhe ja koti rakentuu.
Kukaan muu ei voi neuvoa, mitä tehdä. Sun pitää laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Jostain on luovuttava. Joko vakiintuneesta tutusta ja turvallisesta tai omista haaveista ja tarpeista. On aina vaikea arvioida, miltä tämä päätös luopua jostain tärkeästä toisen saadakseen tuntuu kymmenen vuoden päästä tai kuolinvuoteella. Katuminen silloin harmittaa. Itse yrittäisin kuunnella rehellisesti sisintäni ja tutkia, miten olisin onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Onko hän väkivaltainen tai jotai muuta.?
Jos ei niin se on hyvä. Tai juo liikaa.
Ei parisuhde ole kokoajan mitään onnen täyttymystä. Riittää että tulee hyvin toimeen.
Voisit keksiä itsellesi tai sit yhteisiä harrastuksia piristää parisuhdetta vaikka tanssikurssi ymz?
Jos muuten on kaikki hyvi.
Ei todellakaan ole väkivaltainen tai mitään. Eikä juo melkein ollenkaan. On sellainen jokaisen naisen unelmamies (paitsi minun..), joka tekee kaiken naisensa eteen.
Siksihän tässä mietityttää, että onko se intohimo niin tärkeää. Ahdistaa vaan todella paljon ajatus tälleen nelikymppisenä loppuelämästä ilman mitään fyysistä läheisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä hyvä ihminen eroa. Ala keskittymään puolisoosi ja tee hänen elämänsä onnelliseksi .
Kannattaisi kertoa näistä asioista miehelle ennen kuin pettää.
Yleensä pettäjät pohtii näitä asioita ennen pettämistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti kadutko myöhemmin jos jäät tuohon. Jos tuntuu, että kadut, niin sitten eroa. Euroakin voi tietenkin myöhemmin katua, mutta ehkä se kaduttaa enemmän jos tunnet, että tuhlasit lopun elämäsi.
Odottele päälle viisikymppiseksi ja mieti näitä asioita vasta sitten. Nelikymppinen on vielä täysi kakara ja täysin hormoneiden vietävänä. Yleensä tuossa iässä erotaan ja sitten sitä kadutaan myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee kuten veljeni teki. Hän rakensi omakotitalon omiin nimiinsä. Teki tyttöystävänsä kanssa 3 lasta. Virallisesti tuli ero ja veljeni asuu vanhempieni luona. Oikeasti hän kuitenkn asuu rakentamassaan talossa edelleen naisensa ja lastensa kanssa, mutta Kela maksaa kaikenlaisia yksinhuoltaja- elatus ym - maksuja. Näin ne vedättävät joilla pokkaa riittää...
Meillä on lapset kohta täysi-ikäisiä ja ollaan molemmat ihan hyväpalkkaisia ja omaisuuttakin on ihan reilusti eli rahaa en onneksi joudu tässä kaiken muun lisäksi pohtimaan. Kumpikin pärjää kyllä hyvin omillaan eli ei olla taloudellisesti riippuvaisia toisistamme.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi kertoa näistä asioista miehelle ennen kuin pettää.
Yleensä pettäjät pohtii näitä asioita ennen pettämistään.
En tule pettämään. Kyllä minä sitten jätän ennen kuin petän. Enkä minä tällä hetkellä tunne mitään halua ketään muutakaan miestä kohtaan, että ei kyse ole siitäkään.
En voi tehdä puolestasi päätöstä. Itse en pystyisi jatkamaan tai olemaan, jos mies tuntuu liikaa velipojalta ja nuorena valittu. Huonojakin puolia on kaikissa ja silloin sekin korostuu.
On ymmärrettävää koska tuossa iässä naisella on usein mies, joka on jo lähes eläkeiässä. Nelikymppisenä huomaa että mies on tosi vanha ja ei jaksa olla läsnä. Naisten pitäisikin katsella jo ajoissa nuorempaa kumppania.
Elämässä nuorena se vähän vanhempi mies tuntuu ihan hyvän ikäiseltä, mutta nelikymppisenä se ero on valtava. Ihan 7-10 vuodenkin ero on todella valtava.
Miehenä sanoisin että sinun täytyy kuunnella sydäntäsi. Jos se roihuava rakkaus ja seksi on mitä etsit, niin sellaisen saat mutta muista ettei mikään suhde toimi hoitamatta. Saatat saada intohimoisemman suhteen mutta jokin muu asia saattaa kärsiä. Valinta on sinun ja sinulla on vain yksi elämä.
M50
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi kertoa näistä asioista miehelle ennen kuin pettää.
Yleensä pettäjät pohtii näitä asioita ennen pettämistään.
Tuskin AP tässä pettäjäksi on ryhtymässä. Jutella pitää ja tosiaan tehdä asioita parisuhteen ja intohimon eteen. Miksi olisi alintapohjasakkaa joka tuhoaisi suhteensa lisäksi lastensa tulevaisuudenkin
Alue: Aihe vapaa
Minkä ikäinen olet? Monille naisille tuo vaihe tulee noin 40-vuotiaana.