Lue keskustelun säännöt.
Miksi aina sanotaan että se on oma syy, jos ei ole ystäviä?
07.06.2025 |
Kyllä se voi myös olla että on sellainen ihminen jonka ystävä kukaan ei halua olla eli vastuu on niillä muilla. Syitä voi olla esim. rumuus ja köyhyys, ja että näiden myötä ei pääse elämässä eteenpäin. Niin silloin ei välttämättä kelpaa kaveriksi edes vertaisilleen.
Kommentit (455)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhät ja rumat ovat kiinnostuneita ihan samoista asioista kuin kauniit ja rikkaatkin, joten yhteisen mielenkiinnon puute ei ole este.
Sen sijaan köyhän mahdollisuudet tehdä niitä kiinnostavia asioita on rajalliset. Köyhä voi tykätä ratsastuksesta, mutta ei ole rahaa hankkia hevosta tai kamppeita sitä harrastusta varten. Se ärsyttää lopulta varakkaampia kavereita.
Mutta siis kaikille, jotka voivottelevat sitä ettei ole rahaa hevosharrastukseen, niin kai sitä nykypäivänkin voi tarjoitua ilmaistyöhön hevostilalle ja saada siitä korvaukseksi sitten ilmaisia ratdsastustunteja ja sen jälkeen oikeuden käydä ratsastamassa joskus hevosella. Tai jos on rikkaita ratsastusta harrastavia ystäviä, niin onko niiden kanssa pakko mennä ratsastamaan jos ei ole varaa: on niiden ystävien k
Tuossa pitää olla jokin yhdistävä tekijä, miksi se rikas ratsastaja haluaa olla sen aamulenkkeilijän ystävä. Yleensä saman elintason ihmiset pyörivät samoissa piireissä eli tuon ystävyyden pitäisi olla syntynyt jo lapsuudessa tai olla jokin muu oleellinen yhdistävä tekijä. Miksi omakotitalossa asuva ratsastuksen harrastaja haluaisi lähteä lauantaiaamuna lenkille läheisen vuokrataloyhtiön pitkäaikaissairaan tai työttömän kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme jankutusta tässä ketjussa. Kuten jo sanoin, se että ottaa jonkun asian puheeksi tällä foorumilla ei todellakaan tarkoita että se olisi ainoa puheenaihe koko elämässä ja on täyttä paskaa olettaa toisesta koko ajan sellaista. Tässä nyt kyse vain siitä että te ette myönnä että on olemassa rumien ja köyhien syrjintää mutta kyllä se on fakta.
Ei se ole kokonaan oma syy eikä kokonaan muiden syy, vaan sattumien summa.
Minulla ei ole montaa ystävää. Se johtuu mm. siitä, että en viihdy isoissa porukoissa, joten en ole pystynyt ystävystymään sellaisten ihmisten kanssa, jotka viihtyvät isoissa porukoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhät ja rumat ovat kiinnostuneita ihan samoista asioista kuin kauniit ja rikkaatkin, joten yhteisen mielenkiinnon puute ei ole este.
Sen sijaan köyhän mahdollisuudet tehdä niitä kiinnostavia asioita on rajalliset. Köyhä voi tykätä ratsastuksesta, mutta ei ole rahaa hankkia hevosta tai kamppeita sitä harrastusta varten. Se ärsyttää lopulta varakkaampia kavereita.
Mutta siis kaikille, jotka voivottelevat sitä ettei ole rahaa hevosharrastukseen, niin kai sitä nykypäivänkin voi tarjoitua ilmaistyöhön hevostilalle ja saada siitä korvaukseksi sitten ilmaisia ratdsastustunteja ja sen jälkeen oikeuden käydä ratsastamassa joskus hevosella. Tai jos on rikkaita ratsastusta harrastavia ystäviä, niin onko niiden kanssa pakko mennä ratsastamaan jos ei ole varaa: on niiden ystävien k
Ideaalimaailmassa näin, jos varakkaat suostuisivat sellaiseen ystävyyssuhteeseen. Sanon tämän siis ihmisenä, joka koki tämän, koska olin se köyhä rikkaiden kavereiden keskellä. Lopulta varakkaat kyllästyvät köyhään, jolla heidän mielestä ei juurikaan annettavaa, koska arvostavat lähinnä niitä rahassa mitattavia ja rahaa vaativia asioita. Näin siis oikeassa aikuisten maailmassa. Lapsuudessa ystävyyssuhteet toimii, koska ollaan samassa koulussa ja koetaan asioita yhdessä, sitten viimeistään opiskeluaikoina se ero muuttuu todella selkeästi, kun toinen juhlii viikonloput ja toinen käy opintojen ohessa töissä, ehkä työskentelee siellä baarissa, jossa toinen on asiakkaana, tai tosiaan on vapaaehtoisena hoitamassa sitä kaverin heppaa siellä tallilla. Et voi välittää, ettei tällainen luokkajako olisi ihan faktuaalinen tänä päivänä. Vanhemmilla sukupolvilla toki oli eri kokemus, kun tuloerot Suomessa oli pienemmät ja rikkaita tosi pieni vähemmistö.
Syitä voi olla monia, pitkällinen kiusaaminen, rasismi, raiskaus tai turvallisuuden tunteen menetys, kun on joutunut elämään sodan kauhuissa tai niihin verrattavissa olosuhteissa, kuten esim perheväkivaltatilanteissa.
Ihminen voi elää omien selviytymiskeinojensa varassa edelleen, mutta mieli voi lukkiutua menneeseen.
Kun itsesuojeluvaisto joko katoaa tai otetaan pois, ihminen hakeutuu kuoleman läheisyyteen ja pelkää elämää tai ei voi elää.
Mikään pilleri ei auta tähän ja silmän välkehoitoterapiaa on hyvin vähän saatavilla.
Siksi olisi tärkeää katsella, miten meistä jokainen käyttäytyy, sillä ainoa asia mihin voit 100 % vaikuttaa on oma käytöksesi.
Oletko täällä lisäämässä lähimmäisesi tuskaa vai poistamassa sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhät ja rumat ovat kiinnostuneita ihan samoista asioista kuin kauniit ja rikkaatkin, joten yhteisen mielenkiinnon puute ei ole este.
Sen sijaan köyhän mahdollisuudet tehdä niitä kiinnostavia asioita on rajalliset. Köyhä voi tykätä ratsastuksesta, mutta ei ole rahaa hankkia hevosta tai kamppeita sitä harrastusta varten. Se ärsyttää lopulta varakkaampia kavereita.
Mutta siis kaikille, jotka voivottelevat sitä ettei ole rahaa hevosharrastukseen, niin kai sitä nykypäivänkin voi tarjoitua ilmaistyöhön hevostilalle ja saada siitä korvaukseksi sitten ilmaisia ratdsastustunteja ja sen jälkeen oikeuden käydä ratsastamassa joskus hevosella. Tai jos on rikkaita ratsastusta harrastavia ystäviä, niin onko niiden kanssa pakko mennä
Tuossa pitää olla jokin yhdistävä tekijä, miksi se rikas ratsastaja haluaa olla sen aamulenkkeilijän ystävä. Yleensä saman elintason ihmiset pyörivät samoissa piireissä eli tuon ystävyyden pitäisi olla syntynyt jo lapsuudessa tai olla jokin muu oleellinen yhdistävä tekijä. Miksi omakotitalossa asuva ratsastuksen harrastaja haluaisi lähteä lauantaiaamuna lenkille läheisen vuokrataloyhtiön pitkäaikaissairaan tai työttömän kanssa?
Tässäpä miettimistä. Periaatteessa rikas ratsastajalla ja vuokralla asuvalla työttömällä voisi olla yhdistäviä tekijöitä. Esimerkiksi huumori, he pitävät pitkistä kävelylenkeistä metsässä aamuvarhain jne. Ongelmaksi muodostuu etteivät he tapaa. Heillä on todennäköisesti aivan erilainen arki.
Vierailija kirjoitti:
Ihme jankutusta tässä ketjussa. Kuten jo sanoin, se että ottaa jonkun asian puheeksi tällä foorumilla ei todellakaan tarkoita että se olisi ainoa puheenaihe koko elämässä ja on täyttä paskaa olettaa toisesta koko ajan sellaista. Tässä nyt kyse vain siitä että te ette myönnä että on olemassa rumien ja köyhien syrjintää mutta kyllä se on fakta.
Ei se ole sinänsä syrjintää. Ihmiset vain pyörivät omissa ympyröissään ja ympyrän vaihtaminen paremmaksi vaatii työtä, "huonompaan" on aina helppo valua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
>>Meillä on ystäväpiiri mitä erilaisimmista yhteiskuntaluokista eikä ketään voisi vähempää kiinnostaa sen toisen "status" vaan se, minkälainen on ihmisenä. Nautimme kun saamme porukalla viettä jonkun kotona leffaillan hyvää ruokaa tehden ja vaihtaen kuulumisia, välillä retkeillään luonnossa ihmettelemässä jne. Aina ei tarvitse yhdessäolon olla mitään kallista tekemistä tmv.<<
Hieno homma mutta aina ei mene näin. Rumat ja köyhät kutsutaan usein paikalle vain esim. lasten vahdiksi...
Eikös se niin ole, että jos on tietyssä työssä niin ei saa olla mitään ihmiskontakteja Supon mielestä tai tulee hylky?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on ihan päin naamaa sanottu että "pitää ite laittaa viestiä!!!" kun kysyin että miksei mua kutsuta ikinä menoihin mukaan.
Ensinnäkin, vaikee tietää että porukka on suunnittelemassa reissua heinäkuun toiselle viikolle jos mulle ei kerrota siitä. Tuntuu myös typerältä anella pääsyä mukaan jos alunperin kenellekään ei ole tullut mieleen että "ei vitsi kutsutaanpa "Anne"kin, ois tosi kiva jos hänkin lähtisi".
Toiseksi, olen laittanut kaikille porukkaan kuuluville itse viestiä viimeiset pari vuotta eikä kukaan ole oma-aloitteisesti laittanut minulle viestiä. Aina se olen minä joka kysyy kuulumisia ja kahville/leffaan/salille/muuten vaan hengaamaan.
Jotenkin tuntuu siis siltä että olen ko. ihmisille vaan viihdettä, jota ei varsinaisesti toivota paikalle mutta joka ei myöskään pilaa tunnelmaa. Ja kukaan ei kehtaa sanoa sitä päin naamaa vaan käyttää tekosyitä, jos asiasta yrittää puhua.
Oon nyt päättäny etten enää pyydä ketään mihinkään enkä laita viestiä kun tää tuntuu vaan siltä että roikun muissa eikä kukaan oikeastaan kaipaa mun seuraa. Katsotaan kuinka monta kymmentä vuotta saan odottaa yhteydenottoa :D
Mulla on siis pari kaveria ja perhettä jotka vastavuoroisesti ehdottaa tapaamisia yms eli en mä ilmeisesti ihan mikään ihmishirviö ole, mutta ilmeisesti näille yhdille mun seura ei kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhät ja rumat ovat kiinnostuneita ihan samoista asioista kuin kauniit ja rikkaatkin, joten yhteisen mielenkiinnon puute ei ole este.
Sen sijaan köyhän mahdollisuudet tehdä niitä kiinnostavia asioita on rajalliset. Köyhä voi tykätä ratsastuksesta, mutta ei ole rahaa hankkia hevosta tai kamppeita sitä harrastusta varten. Se ärsyttää lopulta varakkaampia kavereita.
Mutta siis kaikille, jotka voivottelevat sitä ettei ole rahaa hevosharrastukseen, niin kai sitä nykypäivänkin voi tarjoitua ilmaistyöhön hevostilalle ja saada siitä korvaukseksi sitten ilmaisia ratdsastustunteja ja sen jälkeen oikeuden käydä ratsastamassa joskus hevosella. Tai jos on rikkaita ratsastusta harrastavia ystäviä, niin onko niiden kanssa pakko mennä
Ideaalimaailmassa näin, jos varakkaat suostuisivat sellaiseen ystävyyssuhteeseen. Sanon tämän siis ihmisenä, joka koki tämän, koska olin se köyhä rikkaiden kavereiden keskellä. Lopulta varakkaat kyllästyvät köyhään, jolla heidän mielestä ei juurikaan annettavaa, koska arvostavat lähinnä niitä rahassa mitattavia ja rahaa vaativia asioita. Näin siis oikeassa aikuisten maailmassa. Lapsuudessa ystävyyssuhteet toimii, koska ollaan samassa koulussa ja koetaan asioita yhdessä, sitten viimeistään opiskeluaikoina se ero muuttuu todella selkeästi, kun toinen juhlii viikonloput ja toinen käy opintojen ohessa töissä, ehkä työskentelee siellä baarissa, jossa toinen on asiakkaana, tai tosiaan on vapaaehtoisena hoitamassa sitä kaverin heppaa siellä tallilla. Et voi välittää, ettei tällainen luokkajako olisi ihan faktuaalinen tänä päivänä. Vanhemmilla sukupolvilla toki oli eri kokemus, kun tuloerot Suomessa oli pienemmät ja rikkaita tosi pieni vähemmistö.
Älä yleistä liikaa. Ei jokainen varakas arvota asioita rahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhät ja rumat ovat kiinnostuneita ihan samoista asioista kuin kauniit ja rikkaatkin, joten yhteisen mielenkiinnon puute ei ole este.
Sen sijaan köyhän mahdollisuudet tehdä niitä kiinnostavia asioita on rajalliset. Köyhä voi tykätä ratsastuksesta, mutta ei ole rahaa hankkia hevosta tai kamppeita sitä harrastusta varten. Se ärsyttää lopulta varakkaampia kavereita.
Mutta siis kaikille, jotka voivottelevat sitä ettei ole rahaa hevosharrastukseen, niin kai sitä nykypäivänkin voi tarjoitua ilmaistyöhön hevostilalle ja saada siitä korvaukseksi sitten ilmaisia ratdsastustunteja ja sen jälkeen oikeuden käydä ratsastamassa joskus hevosella. Tai jos on rikkaita ratsastusta harrasta
Tässäpä miettimistä. Periaatteessa rikas ratsastajalla ja vuokralla asuvalla työttömällä voisi olla yhdistäviä tekijöitä. Esimerkiksi huumori, he pitävät pitkistä kävelylenkeistä metsässä aamuvarhain jne. Ongelmaksi muodostuu etteivät he tapaa. Heillä on todennäköisesti aivan erilainen arki.
Minä olen ollut se rikas ratsastaja, joka on ennakkoluulottomasti ystävystynyt naapuritontin vuokra-asujien kanssa. Aika pian iski realismi vastaan ja nyt olen sitä mieltä, että jos minulla olisi lapsia, he eivät mielellään saisi olla kovin läheisiä ystäviä kaupungin vuokratalojen lasten kanssa. Enkä itse ole edes mikään superrikas snobi.
Älykkyysero tulee esille aika pian,mikä tekee ystävyyden itselle vähemmän antoisaksi. Huumorintajun tyyli myös eri. On kaikenlaista ongelmaa. Rahaa pummataan. Keskustelunaiheet ovat toisenlaisia kuin omantyylisessä piirissä. Olin lisäksi sinisilmäisesti hyväksikäytettävä, kunnes tajusin, etteivät kaikki aikuiset "aikuistu" rakentavan käytöksen omaaviksi vaan koulukiusaajat kiusaavat aikuisinakin jne.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on ihan päin naamaa sanottu että "pitää ite laittaa viestiä!!!" kun kysyin että miksei mua kutsuta ikinä menoihin mukaan.
Ensinnäkin, vaikee tietää että porukka on suunnittelemassa reissua heinäkuun toiselle viikolle jos mulle ei kerrota siitä. Tuntuu myös typerältä anella pääsyä mukaan jos alunperin kenellekään ei ole tullut mieleen että "ei vitsi kutsutaanpa "Anne"kin, ois tosi kiva jos hänkin lähtisi".
Toiseksi, olen laittanut kaikille porukkaan kuuluville itse viestiä viimeiset pari vuotta eikä kukaan ole oma-aloitteisesti laittanut minulle viestiä. Aina se olen minä joka kysyy kuulumisia ja kahville/leffaan/salille/muuten vaan hengaamaan.
Jotenkin tuntuu siis siltä että olen ko. ihmisille vaan viihdettä, jota ei varsinaisesti toivota paikalle mutta joka ei myöskään pilaa tunnelmaa. Ja kukaan ei kehtaa sanoa sitä päin naamaa vaan käyttää tekosyitä, jos asiasta yrittää puhua.
Oon nyt päättä
Jätä ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tässäpä miettimistä. Periaatteessa rikas ratsastajalla ja vuokralla asuvalla työttömällä voisi olla yhdistäviä tekijöitä. Esimerkiksi huumori, he pitävät pitkistä kävelylenkeistä metsässä aamuvarhain jne. Ongelmaksi muodostuu etteivät he tapaa. Heillä on todennäköisesti aivan erilainen arki."
Ei mene noin. Hyvin iso osa ihmisistä haluaa tutustua vain sellaisten ihmisten kanssa jotka auttavat heitä nostamaan elintasoaan tai joiden mökkejä tai purjemme veneitä päästäisiin lainaamaan yms. Joiden kanssa voidaan lähteä kalliille lomalle ja joiden tunteminen jollain tapaa nostaa statusta.
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää edes ymmärtää, että moni hylkää ihmisen, jolla on esim. asperger tai adhd tms. koska hän ei osaa puhua siten kuten te haluaisitte.
Tämä on monelle yksinnäiselle iso ongelma, jota ei itsekään ymmärrä, eikä sille ole mitään tehtävissä.
Kritiikkiä tulee vaikka tuntisi olevansa erittäin hyväntahtoinen, iloinen, puhelias, auttavainen ja suurin unelma olisi saada pysyviä ystäviä.
Näitä asioita ei ole vuosikymmeniä sitten tietenkään diagnosoitu, eikä niihin saa mitään apua mistään. Terveydenhoito ei välitä tutkia näitä ongelmia jollet ole enää 10-18v.
Meissä yksinäisissä on paljon, joilla on tällainen ominaisuus siihen syynä. Olitpa sukulainen tai kuka tahansa, et vain ymmärrä meitä.
ymmärrykseen tarvitaan, että toinen avautuu ja kertoo ja auttaa ymmärtämään. Terkuin add.
"Älykkyysero tulee esille aika pian,mikä tekee ystävyyden itselle vähemmän antoisaksi. Huumorintajun tyyli myös eri. On kaikenlaista ongelmaa. Rahaa pummataan. Keskustelunaiheet ovat toisenlaisia kuin omantyylisessä piirissä. Olin lisäksi sinisilmäisesti hyväksikäytettävä, kunnes tajusin, etteivät kaikki aikuiset "aikuistu" rakentavan käytöksen omaaviksi vaan koulukiusaajat kiusaavat aikuisinakin jne."
Aika loukkaavaa väittää että köyhä ja ruma pummisi rahaa ja olisi lisäksi tyhmä. Kyllä siihen syrjintään riittää että on köyhä ja ruma, ja kaikki se kurjuus mitä siitä on meidän yhteiskunnassamme seurannut. En itse ainakaan varasta rahaa, maksan takaisin jos olen velkaa tosin minulle ei aina makseta, En puhu sopimattomia. Olen kristitty ihminen joten arvoni ovat kristilliset.
"Älä yleistä liikaa. Ei jokainen varakas arvota asioita rahalla."
Mutta köyhän kanssa ei voi harrastaa kalliita harrastuksia tai mitään muutakaan mikä vaatii suuria rahoja, eikä voida myöskään suunnitella sellaisia joten tämä jo riittää hylkäämään hänet jos omiin mielenkiinnon kohteisiin kuuluu lähinnä kalliit lomailut Alpeilla tai Havaijilla. Bailaaminen kalliissa baareissa.
Vierailija kirjoitti:
Ystävien kohdalla on usein sama kuin parisuhteessa, jos en saa tuota porukan parasta ystäväkseni, niin sitten en huoli ketään.
No itseasiassa tuohan olisi paljon fiksumpaa kuin tämä mihin esim itsekin olen syyllistynyt sekä kumppanin että kaverien suhteen eli mulle on kelvannut ihan kuka vaan eikä voi väittää, että rima olisi ainakaan korkealla ollut. Hyvinkin saattaa olla, että se oli jo kaivettu hiekkaan.
Eikä ole mitenkään menestystarinoita nämä ihmissuhteet olleet. Nykyisin olen totaaliyksin ja vaikka tämäkään ei mieluisa vaihtoehto ole niin voittaa nuo pskat ihmissuhteet tyystin vääränlaisten ihmisten kanssa ihan mennen tullen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten se kyllä on ihan oma syy jos niitä ystäviä ei ole siunaantunut. Kukaan ei jaksa sitä jatkuvaa kitinää ja vinkumista omasta surkeudestaan eikä muiden syyllistämistä. Omia ongelmia turha ulkoistaa muille, se toimii nimittäin aika tehokkaana karkottimena.
Mielestäni tämä oli hyvä kommentti, jos tarkastellaan näkövinkkelista, että ystävyyssuhteissakin tärkeintä on se, että ollaan samalla aaltopituudella. Joku voikin jaksaa kuunnella toisen ainaista ruikutusta siitä miten elämä on häntä kohdellut epäoikeudenmukaisesti ja siksi ei enää halua yrittää missään mitään, kun toisen persoonallisuustyyppi on sellainen ettei jaksa, vaan haluaisi lähteä etsimään ratkaisuja, tai sitten ei vain jaksa, vaan haluaa sen sijaan keskittyä vain elämän positiviisiin puoliin. Ihmiset kun ovat erilaisia, niin siksi on tärk
"mutta ei sen masennuksen takia mielestäsi kelpaa ei-masentuneelle kaveriksi?"
Aikamoise oletuksen teit ja näit tekstissäni asioita, joita siellä ei ollut. En jaksa keskustella enempää, koska koko lopputekstisi perustui tuohon viheelliseen oletukseesi.
AP. Määrittele rumuus. Määrittele köyhyys.