Miksi aina sanotaan että se on oma syy, jos ei ole ystäviä?
Kyllä se voi myös olla että on sellainen ihminen jonka ystävä kukaan ei halua olla eli vastuu on niillä muilla. Syitä voi olla esim. rumuus ja köyhyys, ja että näiden myötä ei pääse elämässä eteenpäin. Niin silloin ei välttämättä kelpaa kaveriksi edes vertaisilleen.
Kommentit (455)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten se kyllä on ihan oma syy jos niitä ystäviä ei ole siunaantunut. Kukaan ei jaksa sitä jatkuvaa kitinää ja vinkumista omasta surkeudestaan eikä muiden syyllistämistä. Omia ongelmia turha ulkoistaa muille, se toimii nimittäin aika tehokkaana karkottimena.
Joo no, kuten huomataan sinusta ainakaan ei tulisi hyvää ystävää rumalle ja köyhälle. Kyllä kauniit ja rikkaatkin saavat sanoa tosiasiat ääneen joten miksi ei samoin rumat ja köyhät?
En valitse ystäviäni sen perusteella ovatko he rumia/kauniita tai köyhiä/rikkaita vaan heidän luonteensa sekä se kuinka paljon heidän kanssaan on yhteisiä mielenkiinnon kohteita.
Sun asennevaurios tehokkaasti karkoittaa mahdolliset ystävät.
Mikä asennevaurio? Sinulla on enemmän asennevauriota, koska vääristelet sanomisiani.
Mulla on käytännössä kolme kaveria ja kaikki on entisiä opiskelukavereita vuosilta 2011-2016. Sitä aikaisemmat kaverit on vaan kadonneet jonnekin ja uusia ei ole tullut. Töissä on ollut hyviä tyyppejä, mutta niillä on ollut omat elämät, sekä kun kattelet jonkun naamaa sen 8h, niin eipä sitä enää vapaa-ajalla jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten se kyllä on ihan oma syy jos niitä ystäviä ei ole siunaantunut. Kukaan ei jaksa sitä jatkuvaa kitinää ja vinkumista omasta surkeudestaan eikä muiden syyllistämistä. Omia ongelmia turha ulkoistaa muille, se toimii nimittäin aika tehokkaana karkottimena.
Joo no, kuten huomataan sinusta ainakaan ei tulisi hyvää ystävää rumalle ja köyhälle. Kyllä kauniit ja rikkaatkin saavat sanoa tosiasiat ääneen joten miksi ei samoin rumat ja köyhät?
En valitse ystäviäni sen perusteella ovatko he rumia/kauniita tai köyhiä/rikkaita vaan heidän luonteensa sekä se kuinka paljon heidän kanssaan on yhteisiä mielenkiinnon kohteita.
Sun asennevaurios tehokkaasti karkoittaa mahdolliset ystävät.Mikä asennevaurio?
Sinä päätit jo ihan tuntematta ja tietämättä minusta yhtään mitään ettei minusta tulisi hyvää ystävää rumalle ja köyhälle. Siinähän ruikutat yksinäisyyttäs ja kyllä tuo melkoinen asennevaurio sinussa on enkä ihmette yhtään ettei kukaan jaksa ystävyyttä kanssasi edes yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten se kyllä on ihan oma syy jos niitä ystäviä ei ole siunaantunut. Kukaan ei jaksa sitä jatkuvaa kitinää ja vinkumista omasta surkeudestaan eikä muiden syyllistämistä. Omia ongelmia turha ulkoistaa muille, se toimii nimittäin aika tehokkaana karkottimena.
Joo no, kuten huomataan sinusta ainakaan ei tulisi hyvää ystävää rumalle ja köyhälle. Kyllä kauniit ja rikkaatkin saavat sanoa tosiasiat ääneen joten miksi ei samoin rumat ja köyhät?
En valitse ystäviäni sen perusteella ovatko he rumia/kauniita tai köyhiä/rikkaita vaan heidän luonteensa sekä se kuinka paljon heidän kanssaan on yhteisiä mielenkiinnon kohteita.
Sun asennevaurios tehokkaasti karkoittaa mahdolliset ystävät.
🤣 Kyllä tää tosi ystävän luonne sussa näkyy ja kuuluu kauas! 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vastuu olisi muilla? Se on sen yksilön oma häpeä jos ei halua olla ystäväsi, mutta että vastuu toisen tunteista? Olemmeko lapsia?
Ei tunteista vaan yksinäisyydestä. Siitä että joku on yksin ilman ystäviä.
Miksi siitä pitäisi ottaa vastuuta? Tosi ystävät ovat yhteydessä ilman syyllisyyden velvoitetta. Ei kannata roikkua ihmissuhteissa väkisin jos ne ei kanna, uusia tilaisuuksia on kulman takana.
Itseäni auttoi tosi paljon kun hyväksyin olevani köyhä ja että niin kauan kuin elän rikkaassa paikassa ihmiset tulevat alistamaan minua. Muutin sitten toiseen maahan ja alueelle, jolla minun rahani kustantavat keskiluokkainen ja aidosti onnellisen elämän. Oli aivan ihana muutos ja yhtäkkiä sovinkin joukkoon. Toki asiaan vaikuttaa myös se yleinen kulttuuri alueella, eli kaikille ollaan ystävällisiä, koska menettää omat kasvonsa, jos käyttäytyy huonosti toista kohtaan. Kun kaikilla on jotain monimutkaisuuksia elämässään on myös helpompi luoda oikeasti empaattisia ja lämpöistä ihmissuhteita. Usein sanotaan, että jos tarvitset apua, kysy köyhiltä, koska rikkaat viis veisaa. Kun ymmärtää luokkasodan perusteet myös yksinäisyys tuntuu vähemmän henkilökohtaiselta epäonnistumiselta.
Paisti tietysti jos on narsisti tai muu ilkeä ihminen, joka satuttaa muita. Sitten on yksinäisyytensä ansainnut.
Juuri tuollaisella ystävällä ei kukaan tee mitään jonka kommunikaatio on alusta loppuun pelkkää vittuilua, eikä köyhänkään tarvitse sellaista kelpuuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vastuu olisi muilla? Se on sen yksilön oma häpeä jos ei halua olla ystäväsi, mutta että vastuu toisen tunteista? Olemmeko lapsia?
Ei tunteista vaan yksinäisyydestä. Siitä että joku on yksin ilman ystäviä.
Miksi siitä pitäisi ottaa vastuuta? Tosi ystävät ovat yhteydessä ilman syyllisyyden velvoitetta. Ei kannata roikkua ihmissuhteissa väkisin jos ne ei kanna, uusia tilaisuuksia on kulman takana.
No joo mutta ei myöskään sitä yksinäistä itseään voi syyllistää asiasta. Kyllä heikko-osaisten syrjintää ihan oikeasti on olemassa, ja se on usein yksinäisyyden taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten se kyllä on ihan oma syy jos niitä ystäviä ei ole siunaantunut. Kukaan ei jaksa sitä jatkuvaa kitinää ja vinkumista omasta surkeudestaan eikä muiden syyllistämistä. Omia ongelmia turha ulkoistaa muille, se toimii nimittäin aika tehokkaana karkottimena.
Joo no, kuten huomataan sinusta ainakaan ei tulisi hyvää ystävää rumalle ja köyhälle. Kyllä kauniit ja rikkaatkin saavat sanoa tosiasiat ääneen joten miksi ei samoin rumat ja köyhät?
En valitse ystäviäni sen perusteella ovatko he rumia/kauniita tai köyhiä/rikkaita vaan heidän luonteensa sekä se kuinka paljon heidän kanssaan on yhteisiä mielenkiinnon kohteita.
Sun asennevSinun näkemyksesi ja saat sen pitää aivan vapaasti. Ne ihmiset (myös ystävät) jotka minut tuntevat, tietävät totuuden. Muiden ei tarvitse.
Köyhät ja rumat ovat kiinnostuneita ihan samoista asioista kuin kauniit ja rikkaatkin, joten yhteisen mielenkiinnon puute ei ole este.
Olisiko tavallasi ajatella asioita tekemistä sen kanssa.
Yleistätkö normaalissa elämässä samoin kuin otsikossasi? Käytät sanaa aina. Epäilen, että käytät yleisesti myös sanaa kaikki. Mikset käytä sanoja joskus, ajoittain, moni tai muutama. Jos koet, että esimerkiksi lenkkeilyä harrastava on ärsyttävä, niin ajatteletko muista lenkkeilijöistä samoin? Haluatko tutustua heihin?
Yrittäkää edes ymmärtää, että moni hylkää ihmisen, jolla on esim. asperger tai adhd tms. koska hän ei osaa puhua siten kuten te haluaisitte.
Tämä on monelle yksinnäiselle iso ongelma, jota ei itsekään ymmärrä, eikä sille ole mitään tehtävissä.
Kritiikkiä tulee vaikka tuntisi olevansa erittäin hyväntahtoinen, iloinen, puhelias, auttavainen ja suurin unelma olisi saada pysyviä ystäviä.
Näitä asioita ei ole vuosikymmeniä sitten tietenkään diagnosoitu, eikä niihin saa mitään apua mistään. Terveydenhoito ei välitä tutkia näitä ongelmia jollet ole enää 10-18v.
Meissä yksinäisissä on paljon, joilla on tällainen ominaisuus siihen syynä. Olitpa sukulainen tai kuka tahansa, et vain ymmärrä meitä.
Vierailija kirjoitti:
Köyhät ja rumat ovat kiinnostuneita ihan samoista asioista kuin kauniit ja rikkaatkin, joten yhteisen mielenkiinnon puute ei ole este.
Sen sijaan köyhän mahdollisuudet tehdä niitä kiinnostavia asioita on rajalliset. Köyhä voi tykätä ratsastuksesta, mutta ei ole rahaa hankkia hevosta tai kamppeita sitä harrastusta varten. Se ärsyttää lopulta varakkaampia kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten se kyllä on ihan oma syy jos niitä ystäviä ei ole siunaantunut. Kukaan ei jaksa sitä jatkuvaa kitinää ja vinkumista omasta surkeudestaan eikä muiden syyllistämistä. Omia ongelmia turha ulkoistaa muille, se toimii nimittäin aika tehokkaana karkottimena.
Mielestäni tämä oli hyvä kommentti, jos tarkastellaan näkövinkkelista, että ystävyyssuhteissakin tärkeintä on se, että ollaan samalla aaltopituudella. Joku voikin jaksaa kuunnella toisen ainaista ruikutusta siitä miten elämä on häntä kohdellut epäoikeudenmukaisesti ja siksi ei enää halua yrittää missään mitään, kun toisen persoonallisuustyyppi on sellainen ettei jaksa, vaan haluaisi lähteä etsimään ratkaisuja, tai sitten ei vain jaksa, vaan haluaa sen sijaan keskittyä vain elämän positiviisiin puoliin. Ihmiset kun ovat erilaisia, niin siksi on tärkeää etsiä ystävikseen riittävän lähellä omaa aaltopituuttaan olevia.
Jos on masentunut, niin ei ehkä kannata etsiä ystäväkseen loputonta ilopilleria, joka juoksee jokaisessa tilaisuudessa ja haluaa kaveritkin mukaan, koska lopulta energiat ovat niin erilaiset. On parempi etsiä ystäväkseen toinen masentunut, joa ymmärtää sitä maailmaa ja jonka kanssa voi vaikka yhdessä yrittää lähteä eteenpäin sieltä masennuksen suosta. Jos tarvitsee jonkun kuuntelemaan loputonta virttä siitä miten elämä on kohdellut kaltoin, niin silloin pitää etsiä sellainen ihminen, joka jaksaa kuunnella ja joka ei ole ratkaisukeskeinen, joka alkaa tuputtaa neuvoja. Pitää vain lähteä etsimään ja siinä etsintävaiheessä olla rehellinen ennenkaikkea itselleen, että millainen persoona on
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää edes ymmärtää, että moni hylkää ihmisen, jolla on esim. asperger tai adhd tms. koska hän ei osaa puhua siten kuten te haluaisitte.
Tämä on monelle yksinnäiselle iso ongelma, jota ei itsekään ymmärrä, eikä sille ole mitään tehtävissä.
Kritiikkiä tulee vaikka tuntisi olevansa erittäin hyväntahtoinen, iloinen, puhelias, auttavainen ja suurin unelma olisi saada pysyviä ystäviä.
Näitä asioita ei ole vuosikymmeniä sitten tietenkään diagnosoitu, eikä niihin saa mitään apua mistään. Terveydenhoito ei välitä tutkia näitä ongelmia jollet ole enää 10-18v.
Meissä yksinäisissä on paljon, joilla on tällainen ominaisuus siihen syynä. Olitpa sukulainen tai kuka tahansa, et vain ymmärrä meitä.
Mutta jos on jumalallisen hyvännäköinen niin tuokaan ominaisuus ei haittaa vaan on vain söpöä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten se kyllä on ihan oma syy jos niitä ystäviä ei ole siunaantunut. Kukaan ei jaksa sitä jatkuvaa kitinää ja vinkumista omasta surkeudestaan eikä muiden syyllistämistä. Omia ongelmia turha ulkoistaa muille, se toimii nimittäin aika tehokkaana karkottimena.
Mielestäni tämä oli hyvä kommentti, jos tarkastellaan näkövinkkelista, että ystävyyssuhteissakin tärkeintä on se, että ollaan samalla aaltopituudella. Joku voikin jaksaa kuunnella toisen ainaista ruikutusta siitä miten elämä on häntä kohdellut epäoikeudenmukaisesti ja siksi ei enää halua yrittää missään mitään, kun toisen persoonallisuustyyppi on sellainen ettei jaksa, vaan haluaisi lähteä etsimään ratkaisuja, tai sitten ei vain jaksa, vaan haluaa sen sijaan keskittyä vain elämän positiviisiin puoliin. Ihmiset kun ovat erilaisia, niin siksi on tärkeää etsiä ystävikseen riittävän lähellä omaa
Juuri nämä "ruikutusvirsi" (ilmaisut kertovat aikamoisesta ylimielisyydestä.
Monesti saa kuulla miten tärkeitä "ystävät" ovat. Oikeasti ihmisillä on aika harvassa ne todelliset ystävät, ihmiset joiden kanssa pidetään tiiviisti yhteyttä vuosikymmenet. Monesti on rehellisempää tunnustaa reilusti, ettei itsellä ole oikeastaan ystäviä, kaveruussuhteita ja hyvän päivän tuttuja korkeintaan.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko tavallasi ajatella asioita tekemistä sen kanssa.
Yleistätkö normaalissa elämässä samoin kuin otsikossasi? Käytät sanaa aina. Epäilen, että käytät yleisesti myös sanaa kaikki. Mikset käytä sanoja joskus, ajoittain, moni tai muutama. Jos koet, että esimerkiksi lenkkeilyä harrastava on ärsyttävä, niin ajatteletko muista lenkkeilijöistä samoin? Haluatko tutustua heihin?
AP on liian valikoiva. Ei voi olla jonkun kaveri, koska joku samanlainen oli typerä vuonna 2018 tms.
Se riippuu monesta tekijästä, mutta tuossakin onnella ja sattumalla osansa. Nyt tarkoitan normaaleja tilanteita, en sellaista missä oikein tahalleen eristetty jotkut jollain kampanjalla.
Ja kampanjalla tarkoitan laajempaa suhmurointia kun mitä kaveripiireissä tapahtuu.yleensä.
Onnella tarkoitan sitä, sattuuko lähistölle potentiaalisia kavereita. Jos vaikka sattuu naapurustoon altiivisia ystävystymisestä, saattaa simsalabim sulla olla ystäviä, kun taas jos ei satu miin simsalabim sulla ei ole, ihan samalla persoonalla saattaa olla ja ei olla.