Miksi aina sanotaan että se on oma syy, jos ei ole ystäviä?
Kyllä se voi myös olla että on sellainen ihminen jonka ystävä kukaan ei halua olla eli vastuu on niillä muilla. Syitä voi olla esim. rumuus ja köyhyys, ja että näiden myötä ei pääse elämässä eteenpäin. Niin silloin ei välttämättä kelpaa kaveriksi edes vertaisilleen.
Kommentit (455)
*puheenaihe. Köyhän kännykkä prakaa...
Et ole oma itsesi. Et ole luonnollinen vaan esität jotain. Joko ujouttasi tai sitten yrität liikaa. Katso ympärillesi. Ihmiset jotka saavat seuraa ovat luonnollisia. Se kikattava blondi tai jurottava hevimies ovat omia itsejään. (Anteeksi stereotypiat).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhät ja rumat ovat kiinnostuneita ihan samoista asioista kuin kauniit ja rikkaatkin, joten yhteisen mielenkiinnon puute ei ole este.
Sen sijaan köyhän mahdollisuudet tehdä niitä kiinnostavia asioita on rajalliset. Köyhä voi tykätä ratsastuksesta, mutta ei ole rahaa hankkia hevosta tai kamppeita sitä harrastusta varten. Se ärsyttää lopulta varakkaampia kavereita.
Hyvä niin näin juuri eli köyhyys lopulta on se todellinen ongelma tätä juuri ajoin takaa!
Vierailija kirjoitti:
Jos minä tällä foorumilla otan puheeksi rumien ja köyhien ihmisten heikomman aseman, niin ei tietenkään se tarkoita että se on ainoa puheenaiheinen minulla silloin kun ihmisten seurassa olen, eikä näin toki olekaan.
Olen itse syrjäytymässä keskiluokkaisesta uraihmisestä luuseriksi. Kyllä tässä saa kaikin voimin sinnitellä ja varmaan siltikin tulen epäonnistumaan. Ymmärrän hyvin, että osa ei ole saanut elämäänsä koskaan siihen malliin, että olisi "parempiosainen".
Oma ongelmani ystävyyssuhteissa on se, että seuraa kyllä on ja olen pidetty, mutta en osaa luoda suhteita, joissa vastattaisiin omiin tarpeisiini.
Vierailija kirjoitti:
Et ole oma itsesi. Et ole luonnollinen vaan esität jotain. Joko ujouttasi tai sitten yrität liikaa. Katso ympärillesi. Ihmiset jotka saavat seuraa ovat luonnollisia. Se kikattava blondi tai jurottava hevimies ovat omia itsejään. (Anteeksi stereotypiat).
Ei pidä paikkaansa. Ylimielisyyttä tämäkin, että esität itsellesi tuntemattomasta ihmisestä tällaisen väitteen muka paikkansa pitävänä.
Vierailija kirjoitti:
Jos minä tällä foorumilla otan puheeksi rumien ja köyhien ihmisten heikomman aseman, niin ei tietenkään se tarkoita että se on ainoa puheenaiheinen minulla silloin kun ihmisten seurassa olen, eikä näin toki olekaan.
Rumuus tai köyhyys ei estä ystävystymistä. Se voi rajoittaa tietyin osin, mutta ei estä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhät ja rumat ovat kiinnostuneita ihan samoista asioista kuin kauniit ja rikkaatkin, joten yhteisen mielenkiinnon puute ei ole este.
Sen sijaan köyhän mahdollisuudet tehdä niitä kiinnostavia asioita on rajalliset. Köyhä voi tykätä ratsastuksesta, mutta ei ole rahaa hankkia hevosta tai kamppeita sitä harrastusta varten. Se ärsyttää lopulta varakkaampia kavereita.
Mutta siis kaikille, jotka voivottelevat sitä ettei ole rahaa hevosharrastukseen, niin kai sitä nykypäivänkin voi tarjoitua ilmaistyöhön hevostilalle ja saada siitä korvaukseksi sitten ilmaisia ratdsastustunteja ja sen jälkeen oikeuden käydä ratsastamassa joskus hevosella. Tai jos on rikkaita ratsastusta harrastavia ystäviä, niin onko niiden kanssa pakko mennä ratsastamaan jos ei ole varaa: on niiden ystävien kanssa silloin, kun eivät mene ratsastamaan (kai nekin muutakin tekevät vapaa-ajallaan kuin ratsastavat). Rehellisesti sanoo, että mulla ei oo varaa tulla ratsastamaan, mutta viettäkää kivaa aikaa siellä ja nähdään me sitten aamulenkillä huomenna! (tässä siis keksitty oletus siitä, että kaveripiiri käy vaikka aamuisin lenkillä yhdessä).
Jos näet ihmisen jolla on kiinnostusta elämään, omiin asioihin, eikä hae kenenkään hyväksyntää ja hänellä on kavereita. Vai ihminen joka ulkoistaa onnensa muiden yhtä tylsien huomioon ja odottaa muilta ratkaisua elämänsä tyhjyyteen.
Niin kai ymmärrät jos haluat elämästä mitään, sinun on ensin löydettävä itsesi ja kiinnostuksen kohteesi ihan itse. Sinusta tulee kiinnostava vasta sitten. Rumalla ja köyhällä voi olla rikas sisäinen elämä. Lue vaikka kirjoja tai harrasta jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten se kyllä on ihan oma syy jos niitä ystäviä ei ole siunaantunut. Kukaan ei jaksa sitä jatkuvaa kitinää ja vinkumista omasta surkeudestaan eikä muiden syyllistämistä. Omia ongelmia turha ulkoistaa muille, se toimii nimittäin aika tehokkaana karkottimena.
Mielestäni tämä oli hyvä kommentti, jos tarkastellaan näkövinkkelista, että ystävyyssuhteissakin tärkeintä on se, että ollaan samalla aaltopituudella. Joku voikin jaksaa kuunnella toisen ainaista ruikutusta siitä miten elämä on häntä kohdellut epäoikeudenmukaisesti ja siksi ei enää halua yrittää missään mitään, kun toisen persoonallisuustyyppi on sellainen ettei jaksa, vaan haluaisi lähteä etsimään ratkaisuja, tai sitten ei vain jaksa, vaan haluaa sen sijaan keskittyä vain elämän positiviisiin puoliin. Ihmiset kun ovat erilaisia, niin siksi on tärkeää etsiä ystävikseen riittävän lähellä omaa
Voi hyvä päivää taas 😂 sori mutta puhut masennuksesta niin huvittavalla tavalla että nauroin ääneen. Se ei ole identiteetti tai edes ikuinen tilanne, jos siihen saa oikean avun ja elämässä palaset, kuten työpaikka ja oikea sosiaalinen ympäristö loksahtaa paikoilleen. Masennuksen lisäksi ihminen voi olla samaan aikaan huumorintajuinen, älykäs, empaattinen, taiteellinen, kaunis ja vaikka mitä muita asioita, mutta ei sen masennuksen takia mielestäsi kelpaa ei-masentuneelle kaveriksi? No joo, itse törmäsin samaan nuorempana kun masennuin, pari kaveria kaikkosi ja puhui tosi rumasti selän takana. Samat yrittivät luikerrella takaisin elämääni häntä koipien välissä, kun minulla meni taas hyvin. Juu, ei kiitos, minulle kelpaa enää vain empaattiset, realistiset ihmiset, ei narsistiset hedonistit. Jatkuva ilopilleri on joko täysin todellisuudesta irtautunut narsisti tai omaa masennustaan peittelevät tekoiloinen ihminen. Molempia on nähty, ja ennemmin tai myöhemmin se pilvilinna romahtaa. Ketkä ovat sitten ilopillerin tukena, kun on ympäröinyt itsensä samanlaisten feikeillä?
En sano niin. Ei se ole oma syy ihmisillä ja miksi syyllisiä pitäisi etsiä johonkin. Outo ajattelutapa. Joillakin voi olla helpompaa ja toisille vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko tavallasi ajatella asioita tekemistä sen kanssa.
Yleistätkö normaalissa elämässä samoin kuin otsikossasi? Käytät sanaa aina. Epäilen, että käytät yleisesti myös sanaa kaikki. Mikset käytä sanoja joskus, ajoittain, moni tai muutama. Jos koet, että esimerkiksi lenkkeilyä harrastava on ärsyttävä, niin ajatteletko muista lenkkeilijöistä samoin? Haluatko tutustua heihin?
AP on liian valikoiva. Ei voi olla jonkun kaveri, koska joku samanlainen oli typerä vuonna 2018 tms.
😄 Tämähän menee jo hauskaksi! Tämä ketju juuri on hyvä esimerkki siitä millaista paskaa köyhät ja rumat saavat niskaansa 🙂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole oma itsesi. Et ole luonnollinen vaan esität jotain. Joko ujouttasi tai sitten yrität liikaa. Katso ympärillesi. Ihmiset jotka saavat seuraa ovat luonnollisia. Se kikattava blondi tai jurottava hevimies ovat omia itsejään. (Anteeksi stereotypiat).
Ei pidä paikkaansa. Ylimielisyyttä tämäkin, että esität itsellesi tuntemattomasta ihmisestä tällaisen väitteen muka paikkansa pitävänä.
Onko sinulla esittää perusteluja vastaväitteellesi? Ei pidä paikkaansa on tässä yhteydessä typerä ilmaisu, mikäli mielipiteellesi ei kerrota syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhät ja rumat ovat kiinnostuneita ihan samoista asioista kuin kauniit ja rikkaatkin, joten yhteisen mielenkiinnon puute ei ole este.
Sen sijaan köyhän mahdollisuudet tehdä niitä kiinnostavia asioita on rajalliset. Köyhä voi tykätä ratsastuksesta, mutta ei ole rahaa hankkia hevosta tai kamppeita sitä harrastusta varten. Se ärsyttää lopulta varakkaampia kavereita.
Hyvä niin näin juuri eli köyhyys lopulta on se todellinen ongelma tätä juuri ajoin takaa!
Jep, siis tarkoitukseni oli olla samaa mieltä sinun kanssasi AP ja tukea hypoteesiasi, en ehkä ilmaissut sitä riittävän selkeästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten se kyllä on ihan oma syy jos niitä ystäviä ei ole siunaantunut. Kukaan ei jaksa sitä jatkuvaa kitinää ja vinkumista omasta surkeudestaan eikä muiden syyllistämistä. Omia ongelmia turha ulkoistaa muille, se toimii nimittäin aika tehokkaana karkottimena.
Mielestäni tämä oli hyvä kommentti, jos tarkastellaan näkövinkkelista, että ystävyyssuhteissakin tärkeintä on se, että ollaan samalla aaltopituudella. Joku voikin jaksaa kuunnella toisen ainaista ruikutusta siitä miten elämä on häntä kohdellut epäoikeudenmukaisesti ja siksi ei enää halua yrittää missään mitään, kun toisen persoonallisuustyyppi on sellainen ettei jaksa, vaan haluaisi lähteä etsimään ratkaisuja, tai sitten ei vain jaksa, vaan haluaa sen sijaan keskittyä vain elämän positiviisiin puoliin. Ihmiset kun ovat erilaisia, niin siksi on tär
EI vaan kertoo siitä miten erilaisia ihmset ovat. Ei kaikki jaksa ainaista negatiivisuutta. Toiset ovat ratkaisukeskeisiä, he haluavat saada asiat tehdyksi, ratkaisua. Heille ei ole ratkaisu sellainen, että alati puhuu siitä miten elämä on ollut rankkaa. Sitten on ihmisiä, jotka jaksavat. Heille toisen alituinen valitus samasta asiasta ei ole rasittavaa.
Siksi on tärkeää etsiä omanlainen ihminen. Ei siis ole kyse lainkaan ylimielisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minä tällä foorumilla otan puheeksi rumien ja köyhien ihmisten heikomman aseman, niin ei tietenkään se tarkoita että se on ainoa puheenaiheinen minulla silloin kun ihmisten seurassa olen, eikä näin toki olekaan.
Rumuus tai köyhyys ei estä ystävystymistä. Se voi rajoittaa tietyin osin, mutta ei estä.
Se vaikeuttaa kuitenkin ystävystymistä muiden kuin "rumien ja köyhien" kanssa. Ja jos ihmisen olisi tarkoitus haluta olla muuta kuin "ruma ja köyhä", pitäisi saada kehittävämpääkin seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Jos näet ihmisen jolla on kiinnostusta elämään, omiin asioihin, eikä hae kenenkään hyväksyntää ja hänellä on kavereita. Vai ihminen joka ulkoistaa onnensa muiden yhtä tylsien huomioon ja odottaa muilta ratkaisua elämänsä tyhjyyteen.
Niin kai ymmärrät jos haluat elämästä mitään, sinun on ensin löydettävä itsesi ja kiinnostuksen kohteesi ihan itse. Sinusta tulee kiinnostava vasta sitten. Rumalla ja köyhällä voi olla rikas sisäinen elämä. Lue vaikka kirjoja tai harrasta jotain.
Ei ruma ja köyhä välttämättä pysty hankkimaan riittävän mielenkiintoista elämää ja saa osakseen vain välttelyä ja että ei kelpaa edes juttuseuraksi. Ei ole merkkivaatteita tai korkeaa uraa yms. Ei sinä silloin yksipuolisesti pysty ystävystymään jos muut eivät halua ystävystyä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on käytännössä kolme kaveria ja kaikki on entisiä opiskelukavereita vuosilta 2011-2016. Sitä aikaisemmat kaverit on vaan kadonneet jonnekin ja uusia ei ole tullut. Töissä on ollut hyviä tyyppejä, mutta niillä on ollut omat elämät, sekä kun kattelet jonkun naamaa sen 8h, niin eipä sitä enää vapaa-ajalla jaksa.
Noin se on monen muunkin kohdalla. Opiskeluaikojen kavereihin ei ole tullut pidettyä yhteyttä, duunikaverit pysyköön duunikavereina. Lukioaikaisiin kavereihin, muutamaan heistä, yhteydenpito on tasolla Facebook. Ihme kyllä lapsuudenkavereita on useampikin joita voi kutsua jopa ystäväksi. Myös harrastuksien kautta on tarttunut messiin pari kaveria. Naapureihin ei jaksa, eikä oikeastaan kiinnostakkaan tutustua sen kummemmin mitä nyt muutama hömppäpömppä- lause tulee vaihdettua silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhät ja rumat ovat kiinnostuneita ihan samoista asioista kuin kauniit ja rikkaatkin, joten yhteisen mielenkiinnon puute ei ole este.
Sen sijaan köyhän mahdollisuudet tehdä niitä kiinnostavia asioita on rajalliset. Köyhä voi tykätä ratsastuksesta, mutta ei ole rahaa hankkia hevosta tai kamppeita sitä harrastusta varten. Se ärsyttää lopulta varakkaampia kavereita.
Mutta siis kaikille, jotka voivottelevat sitä ettei ole rahaa hevosharrastukseen, niin kai sitä nykypäivänkin voi tarjoitua ilmaistyöhön hevostilalle ja saada siitä korvaukseksi sitten ilmaisia ratdsastustunteja ja sen jälkeen oikeuden käydä ratsastamassa joskus hevosella. Tai jos on rikkaita ratsastusta harrastavia ystäviä, niin onko niiden kanssa pakko mennä ratsastamaan jos ei ole varaa: on niiden ystävien k
Meillä on ystäväpiiri mitä erilaisimmista yhteiskuntaluokista eikä ketään voisi vähempää kiinnostaa sen toisen "status" vaan se, minkälainen on ihmisenä. Nautimme kun saamme porukalla viettä jonkun kotona leffaillan hyvää ruokaa tehden ja vaihtaen kuulumisia, välillä retkeillään luonnossa ihmettelemässä jne. Aina ei tarvitse yhdessäolon olla mitään kallista tekemistä tmv.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko tavallasi ajatella asioita tekemistä sen kanssa.
Yleistätkö normaalissa elämässä samoin kuin otsikossasi? Käytät sanaa aina. Epäilen, että käytät yleisesti myös sanaa kaikki. Mikset käytä sanoja joskus, ajoittain, moni tai muutama. Jos koet, että esimerkiksi lenkkeilyä harrastava on ärsyttävä, niin ajatteletko muista lenkkeilijöistä samoin? Haluatko tutustua heihin?
AP on liian valikoiva. Ei voi olla jonkun kaveri, koska joku samanlainen oli typerä vuonna 2018 tms.
😄 Tämähän menee jo hauskaksi! Tämä ketju juuri on hyvä esimerkki siitä millaista paskaa köyhät ja rumat saavat niskaansa 🙂
Ei mene. Tunnen tällaisia ihmisiä. Eikä heitä yhdistä köyhyys eikä rumuus. Ainoastaan ajatusmaailma jossa ihmisiä niputetaan ryhmiin.
Jos minä tällä foorumilla otan puheeksi rumien ja köyhien ihmisten heikomman aseman, niin ei tietenkään se tarkoita että se on ainoa puheenaiheinen minulla silloin kun ihmisten seurassa olen, eikä näin toki olekaan.