Miksi aina sanotaan että se on oma syy, jos ei ole ystäviä?

Vierailija kirjoitti:

"Ok. Seuraa saa kyllä, kun käyttäytyy hyvin. Ystäviä ei välttämättä löydä sittenkään, jos eroaa kovasti valtavirrasta tyyliltään."

Just tämä. Hyvännäköisten ei tarvitse edes käyttäytyä hyvin seuraa ja ystäviä saadakseen. Rumien ja köyhien täytyy olla todella nöyriä alamaisia, että heitä jaksetaan katsella sen verran että saavat kulkea mukana siellä vähän perässä.

Miksi rumat ja köyhät suhtautuvat toisiinsa tuolla tavoin? Tai miksi rumat ja köyhät yrittävät hakeutua kauniiden ja rikkaiden kusipäiden seuraan? Mä en ole edes köyhä, mutta ei kiinnosta palaneen puupennin vertaa joku ökyrikkaiden luxuselämä. En edes yrittäisi ystävystyä sellaisten kanssa, joiden kanssa mulla ei ole mitään yhteistä. Ymmärrän kyllä, että joskus voi olla hyötyä siitä, että tuntee sopivasti korkeammassa asemassa olevia ihmisiä. Mutta eihän se mikään ystävyyssuhde silloin ole vaan hyötysuhde. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ok. Seuraa saa kyllä, kun käyttäytyy hyvin. Ystäviä ei välttämättä löydä sittenkään, jos eroaa kovasti valtavirrasta tyyliltään."

Just tämä. Hyvännäköisten ei tarvitse edes käyttäytyä hyvin seuraa ja ystäviä saadakseen. Rumien ja köyhien täytyy olla todella nöyriä alamaisia, että heitä jaksetaan katsella sen verran että saavat kulkea mukana siellä vähän perässä.

Miksi rumat ja köyhät suhtautuvat toisiinsa tuolla tavoin? Tai miksi rumat ja köyhät yrittävät hakeutua kauniiden ja rikkaiden kusipäiden seuraan? Mä en ole edes köyhä, mutta ei kiinnosta palaneen puupennin vertaa joku ökyrikkaiden luxuselämä. En edes yrittäisi ystävystyä sellaisten kanssa, joiden kanssa mulla ei ole mitään yhteistä. Ymmärrän kyllä, että joskus voi olla hyötyä siitä, että tuntee sopivasti korkeammassa asemassa olevia ihmisiä. Mutta eihän se mikään ystävy

Musta vaikuttaa siltä että nuo ihmiset ovat traumatisoituneet siitä kiusaamisesta ja muista vaikeuksista joita ovat kohdanneet, ja olettavat nyt että kaikki ihmiset ajattelevat samalla tavalla tai jos joku ei halua heihin tutustua, se johtuu heidän ulkonäöstään/köyhyydestään/tms. Vaikka syy varsin hyvin voi olla jossain muussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että jos nyt esim. joka tapauksessa on järjestämässä juhlat, niin ei jätä sieltä ketään ulos vain rumuuden, köyhyyden ja yksinäisyyden takia, vaan hyödyntää esim tilaisuuden järjestää hänelle uusia ystäviä vaikka ei nyt sitten juuri siitä itse ottaisikaan mitään erityistä vastuuta.

Kun järjestän juhlat, kutsun sinne vain ystäviäni. 

Okei no mutta esim päiväkoti-ikäisten lasten Vanhemmilla on usein tapana kutsua juhlaan kaikki ryhmän lapset ja vanhemmatkin siinä tapaavat toisiaan. Tämä on minusta hyvä tapa. Toki sekin vaikuttaa kenet suostut laskemaan ystäväksesi ja kenet et ja kehen halua tutustua niin paljon että hänestä tulee ystäväsi ja kehen et. Ketä haluat auttaa lämpimällä lähimmäisyydellä, ja ketä et. Moni kokee myös jääneensä jätetyksi ulos ilman perusteita, eli

Lapset on asia erikseen. Mutta aikuinen kyllä valitsee ihan itse ystävänsä.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tässäkin ketjussa jotkut jo sanoivat että muissa maissa on ystävällisempiä ihmisiä ja ovat siksi muuttaneet niihin, miksi ei saman tien me suomalaisetkin voitaisi alkaa hiukan ystävällisemmiksi ja lämpimämmiksi ihmisiksi??

Koska se ystävällisyys voidaan myös tulkita väärin. Mulla on meksikolainen miniä ja kun aikoinaan muutti Suomeen, sanoi, että suomalaisiin on tosi vaikea tutustua. Mutta kun suomalaisen kanssa ystävystyy, niin se suhde on meksikolaisittain sisaruussuhde eikä mikään ystävyyssuhde. Meksikossa ystävyyssuuhteet on  huomattavasti pinnallisempia kuin Suomessa. Siellä ystäviksi voidaan kutsua jopa niitä, joita on tavattukin vasta kaksi tai kolme kertaa. 

Tosin kyllähän jotkut suomalaisetkin tuntuvat haikailevan meille pinnallista feikkaavaa small talk-kultuuria. Että ollaan niin olevinaan mukavia, mutta todelisuudessa toinen ei kiinnosta

Mutta toisaalta sitten se hiljaisuuden ja vaikenemisen kulttuuri ja että ei tarvitse ottaa lämmintä kontaktia toiseen -kulttuuri johtaa myös niiden heikko-osaisimpien kohdalla siihen että heitä oikein luvan kanssa vältellään ja syrjitään mikä taas ei olisi mahdollista näissä lämpimän kulttuurin maissa joissa on pakko edes tervehtiä kaikkia iloisesti. Kyllähän meillä tutkimusten valossa on enemmän myös sitten sitä ihan oikeasti nurjaa suhtautumista toisiin ihmisiin Kuten työpaikkakiusaamista esim. Ja yllättäen meillä on myös hyvin tarkasti jakautunut muihin maihin verrattuna mies- ja naisvaltaiset alat, ilmeisesti koska täällä on jotenkin niin pakko mukautua sääntöihin ettei kukaan ajattelisi minusta pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa tänne katsomaan. 

 

se ettei sulla ole ystäviä voi johtua monesta eri syystä, tuskin pelkästään valtavirrasta poikkeava ulkonäkö sitä selittää

Sitä nyt ei ole vielä mietittykään, kun sekä terapeutti että psykiatri yrittävät keksiä syytä, miksi mukava ja ystävällinen ihminen ei löydä omaa paikkaansa. 

 

Kuulostaapa pätevältä. 

Maksan sinulle tonnin tai pari, jos saat tämän korjattua. Jos olet pätevämpi kuin nämä hoitotahot, joihin olen tähän mennessä törmännyt (joukossa on ihan päteviäkin ihmisiä). 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ok. Seuraa saa kyllä, kun käyttäytyy hyvin. Ystäviä ei välttämättä löydä sittenkään, jos eroaa kovasti valtavirrasta tyyliltään."

Just tämä. Hyvännäköisten ei tarvitse edes käyttäytyä hyvin seuraa ja ystäviä saadakseen. Rumien ja köyhien täytyy olla todella nöyriä alamaisia, että heitä jaksetaan katsella sen verran että saavat kulkea mukana siellä vähän perässä.

Miksi rumat ja köyhät suhtautuvat toisiinsa tuolla tavoin? Tai miksi rumat ja köyhät yrittävät hakeutua kauniiden ja rikkaiden kusipäiden seuraan? Mä en ole edes köyhä, mutta ei kiinnosta palaneen puupennin vertaa joku ökyrikkaiden luxuselämä. En edes yrittäisi ystävystyä sellaisten kanssa, joiden kanssa mulla ei ole mitään yhteistä. Ymmärrän kyllä, että joskus voi olla hyötyä siitä, että tuntee sopivasti korkeammassa asemassa olevia ihmisiä. Mutta eihän se mikään ystävy

No just siksi koska niitä omia ympyröitä ei aina voi valita, vaan ne määräytyvät myös esim. asuma-alueen ja työpaikan ja lasten päiväkotien ja koulujen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Useimmat ihmiset lähettävät vapaaehtoisina koko ajan joitain avustuksia Afrikkaan, joten miksi samalla periaatteella ei parin ystävällisen sanan ja hymyn verran auttaisi myös heikko-osaisempia suomalaisia lähimmäisiä??.. ei oikeasti ole niin vaikeaa.

Tulee mieleen se ysärimuumien jakso, jossa Niiskuneiti löi päänsä ja luuli olevansa kuninkaallinen. Meni sitten avustuskorinsa kanssa auttamaan huono-osaista Vilijonkkaa joka ei ilahtunut "ystävällisestä" eleestä. Sellainen olo minulle ainakin tulisi jos alkaisin tuppaamaan sosiaalisuutta ja ystävällisiä sanoja ihmisille jotka näkövinkkelistäni ovat vähän reppanoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että jos nyt esim. joka tapauksessa on järjestämässä juhlat, niin ei jätä sieltä ketään ulos vain rumuuden, köyhyyden ja yksinäisyyden takia, vaan hyödyntää esim tilaisuuden järjestää hänelle uusia ystäviä vaikka ei nyt sitten juuri siitä itse ottaisikaan mitään erityistä vastuuta.

Kun järjestän juhlat, kutsun sinne vain ystäviäni. 

Okei no mutta esim päiväkoti-ikäisten lasten Vanhemmilla on usein tapana kutsua juhlaan kaikki ryhmän lapset ja vanhemmatkin siinä tapaavat toisiaan. Tämä on minusta hyvä tapa. Toki sekin vaikuttaa kenet suostut laskemaan ystäväksesi ja kenet et ja kehen halua tutustua niin paljon että hänestä tulee ystäväsi ja kehen et. Ketä haluat auttaa lämpimällä lähimmäisyydellä, ja ketä et. Moni kokee myös

On eri asia pitää kaikki porukassa kuin YSTÄVYYS. 

Talkoissa, työpaikalla jne pätee tuo päiväkotihomma. Siitä on matkaa vastavuoroiseen ystävyyteen roimasti. 

Vierailija kirjoitti:

"Voithan sinä selitellä asiaa ihan miten haluat, mutta edelleen olen sitä mieltä että vailla ystäviä eläminen on tuollaisen ihmisen omalla vastuulla. Kukaan ei voi sitä lapsuutta tai perintötekijöitä jälkikäteen korjata, niiden kanssa joko elää tai sitten ei."

 

On myöskin ihan yleisinhimillinen moraalinen velvollisuus auttaa huono-osaisempien, heikoilla olevia ihmisiä. Tämä periaate löytyy jopa lakikirjastamme. Ja se on täysin mahdollista ja jopa helppoa. Että sitä suuremmalla syyllä se on koko ihmiskunnan velvollisuus.

Ai lakikirjasta muka löytyy, että pitää ottaa huono-osainen ystäväksi? Ei kuule löydy. Auttamisvelvollisuus on ja se koskee esim. sitä, että jos näet maassa makaavan ihmisen soitat sinne 112-numeroon, mutta ei tarkoita, että hänet pitäisi kotiinsa kutsua 

>>Musta vaikuttaa siltä että nuo ihmiset ovat traumatisoituneet siitä kiusaamisesta ja muista vaikeuksista joita ovat kohdanneet, ja olettavat nyt että kaikki ihmiset ajattelevat samalla tavalla tai jos joku ei halua heihin tutustua, se johtuu heidän ulkonäöstään/köyhyydestään/tms. Vaikka syy varsin hyvin voi olla jossain muussa.<<

Mä olen jo sen verran pitkään tätä planeettaa tallannut että olen kyllä huomannut, että jos ihminen oikeasti on erittäin erittäin hyvännäköinen ja Kulmakunnan tavoitelluin poikamies tai neitokainen niin hän oikeasti voi olla myös aikamoinen mulkvisti eikä se hänen ystäviään ja hänen suosiotaan vähennä! Hän saattaa joskus sattumoisin sanoa juuri saman asian kuin joku vähemmän hyvännäköinen epäsuosittu persoona mutta kun sen sanoo se hyvännäköinen Niin se onkin yhtäkkiä tosi hyvä juttu kaikkien mielestä, mutta jos sen saman asian sanoo ruma ja köyhä ihminen, niin se on ihan naah.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tässäkin ketjussa jotkut jo sanoivat että muissa maissa on ystävällisempiä ihmisiä ja ovat siksi muuttaneet niihin, miksi ei saman tien me suomalaisetkin voitaisi alkaa hiukan ystävällisemmiksi ja lämpimämmiksi ihmisiksi??

Useammassa eri maassa asuneena olen sitä mieltä, että ilmapiiri muita ihmisiä kohtaan on tuntuvasti parempi kuin Suomessa ainakin niissä maissa, joissa olen asunut. Suomessa ei mm. ole tapana jutella ystävällisesti tuntemattomille ja jos tämän ns. erehtyy tekemään, toinen saattaa luulla, että tässä on nyt jonkinlainen tuttavuus menossa ja ystävyys ehkä muodostumassa eli luodaan tälle ystävälliselle osapuolelle "velvoitteita". Monissa maissa ystävällinen keskustelu ei tarkoita mitään sen kummempaa eikä sen tulkita tarkoittavan esimerkiksi, että jatkossakin oltaisiin yhteydessä. Siksi ihmiset ovat ystävällisempiä ja puheliaampia toisiaan kohtaan. Koska se ei velvoita mihinkään.

Yleinen ilmapiiri Suomessa esimerkiksi työttömiä kohtaan on karu. Keskustelun aiheena kuitenkin on ystävyys eikä yleinen ilmapiiri, joten en mene tähän enempää. Ystävällisyys muita kohtaan ei ole sama asia kuin ystävyys. Se, että muita kohdellaan ystävällisesti ei vielä lisää yksinäisen ystävien määrää tai poista yksinäisyyttä. Toki se parantaa ilmapiiriä jne. mutta se ei ole tämän keskustelun aihe.

Nro 269: "No enpä ole vielä sellaiseen lapseen tai aikuiseen törmännyt jota olisi häirinnyt se että hänet kutsuttiin siksi että kaikki kutsuttiin. Sen sijaan että vailla perustetaan jätettiin ulos, sellaiseen harmistuneita olen tavannut. Ihmisiä myös jotka todella ovat kuuluneet siihen kaveripiiriin."

Ymmärrän tuon, että ei harmita, Mutta entä sen jälkeen, kun ei enää kutsuta, koska ne ensimmäisetkin kutsut esitettiin vain ja ainoastaan velvollisuudesta? Mun mielestä pitäisi myös muistaa, että ihmiset muuttuvat. Erityisesti lapset. Taaperona hiekkalaatikolla riitti, että molemmilla oli ämpäri ja lapio.Kaveri oli kiva, jos se ei heittänyt hiekkaa silmiin tai lyönyt lapiolla päähän. Ainakaan kovin lujaa. 10-vuotiaana toista alkaa kiinnostaa kilpaurheilu, toista musiikki ja kolmatta nörtteily. Se, että kaikki kutsutaan edelleen samaan paikkaan, ei suinkaan tarkoita, että heillä olisi enää mitään muuta yhteistä kuin ikä. Onneksi sain kasvattaa lapseni aikana, jolloin lapsillani sai olla ystäviä eikä vain ihmissuhdevelvollisuuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat ihmiset lähettävät vapaaehtoisina koko ajan joitain avustuksia Afrikkaan, joten miksi samalla periaatteella ei parin ystävällisen sanan ja hymyn verran auttaisi myös heikko-osaisempia suomalaisia lähimmäisiä??.. ei oikeasti ole niin vaikeaa.

Tulee mieleen se ysärimuumien jakso, jossa Niiskuneiti löi päänsä ja luuli olevansa kuninkaallinen. Meni sitten avustuskorinsa kanssa auttamaan huono-osaista Vilijonkkaa joka ei ilahtunut "ystävällisestä" eleestä. Sellainen olo minulle ainakin tulisi jos alkaisin tuppaamaan sosiaalisuutta ja ystävällisiä sanoja ihmisille jotka näkövinkkelistäni ovat vähän reppanoita.

Joskus se reppanakin voi tarvita ystävällisyyttä ja jeesiä, mutta tosiaan silloin parasta niin, että tiedetään, missä mennään esim. SPR ystävätoiminta. 

Nro 283:" Lapset on asia erikseen. Mutta aikuinen kyllä valitsee ihan itse ystävänsä."

Mun mielestä lapsellakin on oikeus valita ystävänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Voithan sinä selitellä asiaa ihan miten haluat, mutta edelleen olen sitä mieltä että vailla ystäviä eläminen on tuollaisen ihmisen omalla vastuulla. Kukaan ei voi sitä lapsuutta tai perintötekijöitä jälkikäteen korjata, niiden kanssa joko elää tai sitten ei."

 

On myöskin ihan yleisinhimillinen moraalinen velvollisuus auttaa huono-osaisempien, heikoilla olevia ihmisiä. Tämä periaate löytyy jopa lakikirjastamme. Ja se on täysin mahdollista ja jopa helppoa. Että sitä suuremmalla syyllä se on koko ihmiskunnan velvollisuus.

Ei mutta periaatteena tuo että heikompaa täytyy auttaa, löytyy yleisestä moraalista,  lakikirjasta, Raamatusta ja varmaan kaikista mahdollisista pyhistä kirjoista ja opuksista. Hyvän käytöksen kultaisesta kirjasta. Sinäkin toivot tätä omalle kohdallesi ainakin silloin, kun itse jotain apua tarvitset ja huonossa tilanteessa tai asemassa olet. Tietenkin voit yrittää sulkea tämän yleisen lähimmäisen kohtelun kokonaan tämän periaatteen ulkopuolelle, että kyllä sitä nyt perkele saa syrjiä niin paljon kuin lystää ketä ikinä haluaa, mutta ei se kyllä loogista ole.

Ai lakikirjasta muka löytyy, että pitää ottaa huono-osainen ystäväksi? Ei kuule löydy. Auttamisvelvollisuus on ja se koskee esim. sitä, että jos näet maassa makaavan ihmisen soitat sinne 112-numeroon, mutta ei tarkoita, että hänet pitäisi kotiinsa kutsua 

Vierailija kirjoitti:

>>Musta vaikuttaa siltä että nuo ihmiset ovat traumatisoituneet siitä kiusaamisesta ja muista vaikeuksista joita ovat kohdanneet, ja olettavat nyt että kaikki ihmiset ajattelevat samalla tavalla tai jos joku ei halua heihin tutustua, se johtuu heidän ulkonäöstään/köyhyydestään/tms. Vaikka syy varsin hyvin voi olla jossain muussa.<<

 

Mä olen jo sen verran pitkään tätä planeettaa tallannut että olen kyllä huomannut, että jos ihminen oikeasti on erittäin erittäin hyvännäköinen ja Kulmakunnan tavoitelluin poikamies tai neitokainen niin hän oikeasti voi olla myös aikamoinen mulkvisti eikä se hänen ystäviään ja hänen suosiotaan vähennä! Hän saattaa joskus sattumoisin sanoa juuri saman asian kuin joku vähemmän hyvännäköinen epäsuosittu persoona mutta kun sen sanoo se hyvännäköinen Niin se onkin yhtäkkiä tosi hyvä juttu kaikkien mielestä, mutta jos sen saman asian sanoo ruma ja köyhä ihminen, niin se on

Mitä yrität sanoa? Mikään tuossa ei kumoa kommenttiani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että jos nyt esim. joka tapauksessa on järjestämässä juhlat, niin ei jätä sieltä ketään ulos vain rumuuden, köyhyyden ja yksinäisyyden takia, vaan hyödyntää esim tilaisuuden järjestää hänelle uusia ystäviä vaikka ei nyt sitten juuri siitä itse ottaisikaan mitään erityistä vastuuta.

Kun järjestän juhlat, kutsun sinne vain ystäviäni. 

Okei no mutta esim päiväkoti-ikäisten lasten Vanhemmilla on usein tapana kutsua juhlaan kaikki ryhmän lapset ja vanhemmatkin siinä tapaavat toisiaan. Tämä on minusta hyvä tapa. Toki sekin vaikuttaa kenet suostut laskemaan ystäväksesi ja kenet et ja kehen halua tutustua niin paljon että hänestä tulee ystäväsi ja kehen et. Ketä haluat auttaa lämpimällä lähimmäisyydellä, ja ketä et. Moni kokee myös

Tätä ei tarvi jankuttaa Kukaan ei ole käskenyt ottamaan läheiseksi ystäväksi ketään ketä ei halua jos toki toki sitä voi miettiä Miksi haluaa jonkun ystäväksi ja miksi jotakuta toista ei halua ja mikä tässä on koko syy seuraussuhde. Eiköhän ole tarpeeksi iloinen ja ulospäin suuntautunut ihminen? Voisikohan tähän olla ehkä joku ihan ymmärrettävä syykin? Ei kukaan ole iloinen extrovertti jos on saanut jatkuvasti paskaa niskaansa koko ikänsä ajan. Terveelle ihmiselle on ilon aihe nostaa syrjittyjä edes millin verran ylöspäin, se ei vaadi kuin hymyn ja pari sanaa. Jos kaikki tekisivät näin he eivät kauaa enää olisi ujoja ja hiljaisia. Eri asia hyvä itsetuntoisten vapaaehtoisesti erakkojen kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ruma ja köyhä, mutta silti on laajat ystäväpiirit.

Sosiaaliset taidot ja huumorintaju ovat se juttu mikä ratkaisee että viihtyvätkö ihmiset seurassa enemmän kuin materia tai ulkonäkö.

 

Jep, kun ihmisten älykkyyksissä on eroa niin varsinkin kaikkein tärkeimmässä älykkyydessä eli sosiaalisessa älykkyydessä on todellakin eroa. 

Nämä totaaliyksinäiset eivät selvästi ole mitään penaalin terävämpiä tapauksia sosiaaliselta älykkyydeltään. Siitä on kysymys eikä mistään kauneudesta tai rahasta

 

Syrjintä ja huono itsetunto yhdessä estävät sosiaalisen älykkyyden muodostumisen. Ihan turha väittää muuta. Ei se onnistu keneltäkään eikä olisi onnistunut sinultakaan jos et olisi onn

Siinäpä se kun siihen kauniin ja rikkaan kuspään yksinäisyyteen on selvä syykin, mutta väitän että monikin toistuvasti kelpaamattomuuden kokenut, hyljeksitty ja sosiaalisesta elämästä syrjäytetty on pohjimmiltaan mukava ja muut huomioiva, ihan tavallinen ihminen siinä missä muutkin, mutta se itsevarmuuden puute ja kömpelyys sosiaalisissa suhteissa aikaan sai yksin jäämisen. Ei sitä tarvitse olla kuin ujo ja arka niin useimpien makuun on liian hiljainen ja hitaasti lämpenevä eli se ensivaikutelma on negatiivinen ja se määrää myös jatkon. Tai siis sen, että mitään jatkoa tutustumiseen ei ole tulossa ja jos sitten vaikkapa työkaveruuden myötä joudutaan kuitenkin jatkossakin tekemisissä olemaan, niin ei siinä enää lopputulos muuksi muutu kuin harvoin. Sitä ikään kuin odotetaan että se alkuunsa ujompi ja hiljaisempi on sitä jatkossakin koska se on sen rooli eikä siitä poikkeamista katsota mitenkään hyvällä.

Suurin osa ihmisistä on tosi hanakoita lokeroimaan muut ihmiset / uudet tuttavuudet ja sitten kun se oma ensiarvio ei olekaan oikea niin se onkin sen toisen syy ja se nähdään jopa epärehellisenä ja tyyppinä mitä pitää karttaa. Jotkut jopa pitää itseään hyvinä ihmistuntijoina ja taputtaa itseään olalle kuinka taas nähtiin, että ensiarvio oli oikea ja toisessa oli kuin olikin jotain mätää vaikka se oli vaan alkuunsa hieman hiljaisempi ja arempi tutustumaan. Kenties juuri siksi, että oli jo toistuvasti kokenut sen ettei kukaan ole kiinnostunut tutustumaan.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 283:" Lapset on asia erikseen. Mutta aikuinen kyllä valitsee ihan itse ystävänsä."

Mun mielestä lapsellakin on oikeus valita ystävänsä. 

Yllättävän pitkään suomalaisessa kasvatusjärjestelmässä oli sellainen filosofia, ettei saa. Sanottiin kyllä että ei tarvitse olla kaikkien kaveri mutta toimeen pitää tulla, todellisuus oli kuitenkin juuri sitä että kaikkien kaveri piti pyrkiä olemaan vaikkei olisi halunnut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat ihmiset lähettävät vapaaehtoisina koko ajan joitain avustuksia Afrikkaan, joten miksi samalla periaatteella ei parin ystävällisen sanan ja hymyn verran auttaisi myös heikko-osaisempia suomalaisia lähimmäisiä??.. ei oikeasti ole niin vaikeaa.

Tulee mieleen se ysärimuumien jakso, jossa Niiskuneiti löi päänsä ja luuli olevansa kuninkaallinen. Meni sitten avustuskorinsa kanssa auttamaan huono-osaista Vilijonkkaa joka ei ilahtunut "ystävällisestä" eleestä. Sellainen olo minulle ainakin tulisi jos alkaisin tuppaamaan sosiaalisuutta ja ystävällisiä sanoja ihmisille jotka näkövinkkelistäni ovat vähän reppanoita.

No, normaalijärjellä varustettu ihminen tuskin tekee sitä mitenkään säälien ja surkutellen. Esim juhlinsa jonkun kutsuminen ei ole mitään säälimistä Ja surkuttelua koska sinne kutsutaan myös hyvät ystävät. Ihan näin esimerkkinä, ei nyt juututa sinne kuka sinne juhliin täytyy kutsua ja kuka ei ja miksi.