Lue keskustelun säännöt.
Miksi aina sanotaan että se on oma syy, jos ei ole ystäviä?
07.06.2025 |
Kyllä se voi myös olla että on sellainen ihminen jonka ystävä kukaan ei halua olla eli vastuu on niillä muilla. Syitä voi olla esim. rumuus ja köyhyys, ja että näiden myötä ei pääse elämässä eteenpäin. Niin silloin ei välttämättä kelpaa kaveriksi edes vertaisilleen.
Kommentit (455)
Vierailija kirjoitti:
>>Sulla on varmaan heittää lähteitä näistä tilastoista joista puhut?<<
Google AI sanoo näin, mutta toki sinulla on parempaa tietoa koska olet alan mestari vauva-foorumilta:
"Ulkonäöllä voi olla merkitystä ihmissuhteissa, ja se voi vaikuttaa siihen, miten muita ihmisiä kohtaan suhtaudutaan ja miten he suhtautuvat sinuun. Ulkonäkö voi vaikuttaa esimerkiksi siihen, onko sinusta helpompi saada uusia ystäviä, saada kumppani tai jopa menestyä työssä."
En ole expertti. Oletin sinun olevan mutta olin väärässä.AIn tuottama referaatio ei ole lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kenenkään velvollisuus olla toisten ystävä. Ei siis voi "syyttää" ketään muuta kuin itseään siitä yksinäisyydestä. Tosin syyllisten etsiminen on muutenkin aika turhaa. Kun ei se aina ihan omakaan vika ole sen enempää kuin kenenkään yksittäisen muun ihmisen, olosuhteiden summa ennemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko olla, että se ei ole kenenkään syy? Voisko??
Niin no minähän tässä juuri vastustan sitä syyllistämistä. Eli niiden yksin jääneiden itsensä syyllistämistä omasta yksinäisyydestään. T. ap.
Miksi sitten väität että vastuu yksinäisyydestä olisi niillä muilla? Kun ei ole. Ei sitten missään määrin ole kenenkään vastuulla olla jonkun ystävä, se ei olisi sitten ystävyyttä ollenkaan, jos kyse on velvollisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että jos nyt esim. joka tapauksessa on järjestämässä juhlat, niin ei jätä sieltä ketään ulos vain rumuuden, köyhyyden ja yksinäisyyden takia, vaan hyödyntää esim tilaisuuden järjestää hänelle uusia ystäviä vaikka ei nyt sitten juuri siitä itse ottaisikaan mitään erityistä vastuuta.
Kun järjestän juhlat, kutsun sinne vain ystäviäni.
Okei no mutta esim päiväkoti-ikäisten lasten Vanhemmilla on usein tapana kutsua juhlaan kaikki ryhmän lapset ja vanhemmatkin siinä tapaavat toisiaan. Tämä on minusta hyvä tapa. Toki sekin vaikuttaa kenet suostut laskemaan ystäväksesi ja kenet et ja kehen halua tutustua niin paljon että hänestä tulee ystäväsi ja kehen et. Ketä haluat auttaa lämpimällä lähimmäisyydellä, ja ketä et. Moni kokee myös jääneensä jätetyksi ulos ilman perusteita, eli
Ei kannata kuvitella kuuluvansa ystäväpiiriin. Kirjoitin tuolla vähän aiemmin, että mä kuvittelin olleeni 8 vuoden ajan luokkakaverini ystävä, mutta en sitten ollutkaan. Olin hänelle vaan ystävien korvike. Miksi edes pitää olla mitään ystäväPIIREJÄ? Miksei yksittäiset ystävät riitä?
Mä olen välillä mietnyt, että onko se sittenkään kovin hyvä tapa, että jostain tietystä ryhmästä kuten päiväkoti tai koululuokka pitää kutsua kaikki? Omilla lapsillani, jotka siis jo keski-ikäisiä, suurin osa ystävistä ei ollut samassa päiväkotiryhmässä eikä koulussa samalla luokalla. Olisiko pitänyt jättää lapsen ystävät kutsumatta ja kutsua jostain velvollisuudesta ne muut? Onneksi siihen maailmanaikaan ei vielä ajateltu näin. Toisaalta onko lapsenkaan kannalta hyvä juttu, että tulee kutsutuksi vain velvollisuudesta? Eikä siksi, että se kutsuja oikeasti haluaisi kutsua? Mä vähän luulen, että nykyisin monesti nämä porukan ulkokehälle tipahtaneet ovat just niitä, joita kukaan porukassa ei ole alunperinkään halunnut mukaan porukkaan, mutta jotka on aikuisten vaatimuksesta pakotettu ottamaan mukaan. Ja sitten, kun se aikuisten valta loppuu, tipahtaa ulos kaveripiristä kokonaan. Eikö tämä ole aikamoista feikkaamista ja myös aikuisten taholta aika julmaa sitä lasta kohtaan? "Roikotatte nyt säälistä tätä reppanaa mukananne ja sitten, kun saatte vihdoin itse päättää, voitte dumpata sen"
"Ok. Seuraa saa kyllä, kun käyttäytyy hyvin. Ystäviä ei välttämättä löydä sittenkään, jos eroaa kovasti valtavirrasta tyyliltään."
Just tämä. Hyvännäköisten ei tarvitse edes käyttäytyä hyvin seuraa ja ystäviä saadakseen. Rumien ja köyhien täytyy olla todella nöyriä alamaisia, että heitä jaksetaan katsella sen verran että saavat kulkea mukana siellä vähän perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko olla, että se ei ole kenenkään syy? Voisko??
Niin no minähän tässä juuri vastustan sitä syyllistämistä. Eli niiden yksin jääneiden itsensä syyllistämistä omasta yksinäisyydestään. T. ap.
Miksi sitten väität että vastuu yksinäisyydestä olisi niillä muilla? Kun ei ole. Ei sitten missään määrin ole kenenkään vastuulla olla jonkun ystävä, se ei olisi sitten ystävyyttä ollenkaan, jos kyse on velvollisuudesta.
No jos tällaista ajattelua on ihmisillä kuin tässäkin ketjussa on paljon tullut esille, että ei ole mitään väliä millään ja jokainen heikkoosainen on vain yksin vastuussa itsestään ja kenenkään ei tarvi koskaan auttaa ketään tai ottaa ketään huomioon niin kyllä se vastuu alkaa pikkuhiljaa olla näin ajattelevilla ihmisillä. Oikeasti se toisten huomioiminen edes verbaalisesti ei todellakaan ota paljon. Sitä paitsi mielestäni en edes väittänyt tuollaista, ainoastaan otin yksinäisiltä sen täydellisen oman vastuun pois.
Vierailija kirjoitti:
Useimmat ihmiset lähettävät vapaaehtoisina koko ajan joitain avustuksia Afrikkaan, joten miksi samalla periaatteella ei parin ystävällisen sanan ja hymyn verran auttaisi myös heikko-osaisempia suomalaisia lähimmäisiä??.. ei oikeasti ole niin vaikeaa.
Useimmat ihmiset kyllä käyttäytyy ystävällisesti toisia kohtaan, myös niitä huono-osaisempia, ainakin jos heitä kohtaan ollaan ystävällisiä myös. Monet tekee ihan konkreettista hyväntekeväisyystyötä ja auttaa niitä heikompiosaisia suomalaisia lähimmäisiä eri tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
>>Mä olen välillä mietnyt, että onko se sittenkään kovin hyvä tapa, että jostain tietystä ryhmästä kuten päiväkoti tai koululuokka pitää kutsua kaikki? Omilla lapsillani, jotka siis jo keski-ikäisiä, suurin osa ystävistä ei ollut samassa päiväkotiryhmässä eikä koulussa samalla luokalla. Olisiko pitänyt jättää lapsen ystävät kutsumatta ja kutsua jostain velvollisuudesta ne muut? Onneksi siihen maailmanaikaan ei vielä ajateltu näin. Toisaalta onko lapsenkaan kannalta hyvä juttu, että tulee kutsutuksi vain velvollisuudesta? Eikä siksi, että se kutsuja oikeasti haluaisi kutsua? Mä vähän luulen, että nykyisin monesti nämä porukan ulkokehälle tipahtaneet ovat just niitä, joita kukaan porukassa ei ole alunperinkään halunnut mukaan porukkaan, mutta jotka on aikuisten vaatimuksesta pakotettu ottamaan mukaan. Ja sitten, kun se aikuisten valta loppuu, tipahtaa ulos kaveripiristä kokonaan. Eikö tämä ole aikamoista feikkaamista ja myös aikuisten taholta aika julmaa sitä lasta kohtaan? "Roikotatte nyt säälistä tätä reppanaa mukananne ja sitten, kun saatte vihdoin itse päättää, voitte dumpata sen"<<
No enpä ole vielä sellaiseen lapseen tai aikuiseen törmännyt jota olisi häirinnyt se että hänet kutsuttiin siksi että kaikki kutsuttiin. Sen sijaan että vailla perustetaan jätettiin ulos, sellaiseen harmistuneita olen tavannut. Ihmisiä myös jotka todella ovat kuuluneet siihen kaveripiiriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaukset eivät (taaskaan) toimi. Joku kirjoitti tulessa makaamisesta.
Ihmiseltä ei kysytä, haluaako hän jäädä tuleen makaamaan.
Osa kokee luontevaksi jäädä, osa ei. Silti voi olla, että joudut jäämään, jos lapsuus on sairastuttanut sinut niin pahasti.
Minä kuvittelin päässeeni pois tulesta ja eroon siitä loppuelämäkseni, mutta niin vaan taas palaa koko kokko enkä pääse siitä ulos, vaikka olen tehnyt vaikka ja mitä. Olosuhteet voivat joskus olla todella paskat. Niitä on tullut nähtyä oman lisäksi vertaisryhmissä.
Mutta joo, samaa mieltä siitä, että siitä tulesta kannattaa pyrkiä pois, mutta olla syyllistämättä itseään liikaa, jos ei pysty lentämään ilman siipiä.
Tuohon en usko ollenkaan, päinvastoin sellaiset ihmiset löytävät helposti oman heimonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisena ei kenelläkään ole velvoitetta ottaa mukaan ja olla ystävä jokaisen kanssa, kuten päiväkodeissa ja ala-asteella vaaditaan lapsilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko olla, että se ei ole kenenkään syy? Voisko??
Niin no minähän tässä juuri vastustan sitä syyllistämistä. Eli niiden yksin jääneiden itsensä syyllistämistä omasta yksinäisyydestään. T. ap.
Miksi sitten väität että vastuu yksinäisyydestä olisi niillä muilla? Kun ei ole. Ei sitten missään määrin ole kenenkään vastuulla olla jonkun ystävä, se ei olisi sitten ystävyyttä ollenkaan, jos kyse on velvollisuudesta.
No jos tällaista ajattelua on ihmisillä kuin tässäkin ketjussa on paljon tullut esille, että ei ole mitään väliä millään ja jokainen heikkoosainen on vain yksin vastuussa itsestään ja kenenkään ei tarvi koskaan auttaa ketään tai ottaa ketään huomioon niin kyllä se vastuu alkaa pikkuhiljaa o
Ihan aloituksessa lukee että "vastuu on niillä muilla". Vaikka ei ole. Toki jokaisen tulisi olla ystävällinen ja kohtelias toisia kohtaan, mutta se koskee ihan yhtä lailla niitä yksinäisiä kuin niitä joilla on paljon ystäviä. Oikeastihan ne joilla on eniten ystäviä on yleensä myös niitä jotka on ystävällisiä ja mukavia ihmisiä kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaukset eivät (taaskaan) toimi. Joku kirjoitti tulessa makaamisesta.
Ihmiseltä ei kysytä, haluaako hän jäädä tuleen makaamaan.
Osa kokee luontevaksi jäädä, osa ei. Silti voi olla, että joudut jäämään, jos lapsuus on sairastuttanut sinut niin pahasti.
Minä kuvittelin päässeeni pois tulesta ja eroon siitä loppuelämäkseni, mutta niin vaan taas palaa koko kokko enkä pääse siitä ulos, vaikka olen tehnyt vaikka ja mitä. Olosuhteet voivat joskus olla todella paskat. Niitä on tullut nähtyä oman lisäksi vertaisryhmissä.
Mutta joo, samaa mieltä siitä, että siitä tulesta kannattaa pyrkiä pois, mutta olla syyllistämättä itseään liika
Tuohon en usko ollenkaan, päinvastoin sellaiset ihmiset löytävät helposti oman heimonsa.
Tervetuloa tänne katsomaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tässäkin ketjussa jotkut jo sanoivat että muissa maissa on ystävällisempiä ihmisiä ja ovat siksi muuttaneet niihin, miksi ei saman tien me suomalaisetkin voitaisi alkaa hiukan ystävällisemmiksi ja lämpimämmiksi ihmisiksi??
Koska se ystävällisyys voidaan myös tulkita väärin. Mulla on meksikolainen miniä ja kun aikoinaan muutti Suomeen, sanoi, että suomalaisiin on tosi vaikea tutustua. Mutta kun suomalaisen kanssa ystävystyy, niin se suhde on meksikolaisittain sisaruussuhde eikä mikään ystävyyssuhde. Meksikossa ystävyyssuuhteet on huomattavasti pinnallisempia kuin Suomessa. Siellä ystäviksi voidaan kutsua jopa niitä, joita on tavattukin vasta kaksi tai kolme kertaa.
Tosin kyllähän jotkut suomalaisetkin tuntuvat haikailevan meille pinnallista feikkaavaa small talk-kultuuria. Että ollaan niin olevinaan mukavia, mutta todelisuudessa toinen ei kiinnosta tipan tippaa. Mä olen työni puolesta joutunut reissaamaan Jenkeissä ja osallistumaan tähän "sosiaaliseen mitääntarkoittamattomaan teatteriin" ja juuri siksi arvostankin suomalaisten rehellisyyttä. Harmi, jos meilläkin jonain päivänä mennään siihen, että suu hymyssä ladellaan diibadaabaa ihmisille, vaikka oikeasti ajatellaan, että häivy nyt painajainen siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olen jotain tästä ketjusta oppinut, niin kuinka sairasta porukkaa täällä pyörii. Siis näitä syrjimisen puolustelijoita. Toivottavasti puhutte näitä mielipiteitänne ihan julkisesti omilla nimillä ja kasvoillanne näin avoimesti, sitten voidaan yhteiskuntana yhdessä päättää mikä teidän asemanne on sosiaalisissa suhteissa ja työelämässä. Esim. näitä "kannustetaan lapsia jättämään muita ulkopuolelle" -sekopäitä. Kuulostatte keskenkasvuisilta narsisteilta, sori siitä.
Ihanaa kun ei tarvitse sietää tällaisia tyyppejä omassa elämässä, vaan on järkeviä ja lempeitä ihmisiä ympärillä. Aidosti voin huonosti läheistenne puolesta. Normaalisti auotte päätänne vain heille ja sitten täällä anonyymisti, muille on tarjolla imeliä tekohymyjä. Onneksi aidot ihmiset näkee naamionne taakse.
Tervetuloa tänne katsomaan.
se ettei sulla ole ystäviä voi johtua monesta eri syystä, tuskin pelkästään valtavirrasta poikkeava ulkonäkö sitä selittää
Vierailija kirjoitti:
Jos olen jotain tästä ketjusta oppinut, niin kuinka sairasta porukkaa täällä pyörii. Siis näitä syrjimisen puolustelijoita. Toivottavasti puhutte näitä mielipiteitänne ihan julkisesti omilla nimillä ja kasvoillanne näin avoimesti, sitten voidaan yhteiskuntana yhdessä päättää mikä teidän asemanne on sosiaalisissa suhteissa ja työelämässä. Esim. näitä "kannustetaan lapsia jättämään muita ulkopuolelle" -sekopäitä. Kuulostatte keskenkasvuisilta narsisteilta, sori siitä.
Ihanaa kun ei tarvitse sietää tällaisia tyyppejä omassa elämässä, vaan on järkeviä ja lempeitä ihmisiä ympärillä. Aidosti voin huonosti läheistenne puolesta. Normaalisti auotte päätänne vain heille ja sitten täällä anonyymisti, muille on tarjolla imeliä tekohymyjä. Onneksi aidot ihmiset näkee naamionne taakse.
Syrjiminen ja se ettei ole ystäviä ovat kyllä eri asioita. Se, että joku on syrjinyt henkilöä x, ei tietenkään ole oikein. Se, että henkilöä x on syrjitty, ei itsessään selitä sitä miksi hänellä ei ole ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa tänne katsomaan.
se ettei sulla ole ystäviä voi johtua monesta eri syystä, tuskin pelkästään valtavirrasta poikkeava ulkonäkö sitä selittää
Sitä nyt ei ole vielä mietittykään, kun sekä terapeutti että psykiatri yrittävät keksiä syytä, miksi mukava ja ystävällinen ihminen ei löydä omaa paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Jos olen jotain tästä ketjusta oppinut, niin kuinka sairasta porukkaa täällä pyörii. Siis näitä syrjimisen puolustelijoita. Toivottavasti puhutte näitä mielipiteitänne ihan julkisesti omilla nimillä ja kasvoillanne näin avoimesti, sitten voidaan yhteiskuntana yhdessä päättää mikä teidän asemanne on sosiaalisissa suhteissa ja työelämässä. Esim. näitä "kannustetaan lapsia jättämään muita ulkopuolelle" -sekopäitä. Kuulostatte keskenkasvuisilta narsisteilta, sori siitä.
Ihanaa kun ei tarvitse sietää tällaisia tyyppejä omassa elämässä, vaan on järkeviä ja lempeitä ihmisiä ympärillä. Aidosti voin huonosti läheistenne puolesta. Normaalisti auotte päätänne vain heille ja sitten täällä anonyymisti, muille on tarjolla imeliä tekohymyjä. Onneksi aidot ihmiset näkee naamionne taakse.
Ei kannata voida aidosti huonosti täysin vieraiden, kuvitteellisten ihmisten vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa tänne katsomaan.
se ettei sulla ole ystäviä voi johtua monesta eri syystä, tuskin pelkästään valtavirrasta poikkeava ulkonäkö sitä selittää
Sitä nyt ei ole vielä mietittykään, kun sekä terapeutti että psykiatri yrittävät keksiä syytä, miksi mukava ja ystävällinen ihminen ei löydä omaa paikkaansa.
Kuulostaapa pätevältä.
Ok. Seuraa saa kyllä, kun käyttäytyy hyvin. Ystäviä ei välttämättä löydä sittenkään, jos eroaa kovasti valtavirrasta tyyliltään.